Varmasti jokainen ulkosuomalainen on saanut kuulla tämän kysymyksen edes kerran. Yllättävän moni ihminen nimittäin Suomessa näkee, että asuminen ulkomailla on vain jonkinlainen elämänvaihe. Sillä kyllähän routa porsaan aina kotiin ajaa. Koska no – koti. Välillä on pitänyt jopa rautalangasta vääntää, että oma kotini ei sijaitse enää Suomessa. Lapsuudenkoti on tietysti eri asia.
Jos rehellisesti puhutaan, koen Suomessa olevani nykyisin enemmän vieras. Kieli on toki sama, ihmiset ovat tuttuja ja kulttuurin tunnen luonnollisesti kuin omat taskuni, mutta silti koen, että olen siellä enemmän liikkeellä turistina kuin paikallisena. Olen aina kokenut niin – ihan lapsesta saakka. Siitä saakka kuin muisti on pelannut, olen ajatellut, että Suomi ei ole mulle se loppuelämän koti. Rakastan Suomea, olen ylpeä suomalaisuudestani sekä arvostan sitä helppoutta ja laatua. Kaikista maailman paikoista se ei silti ole itselle se sopivin asuinmaa elää. Sen sijaan haaveilin aina skidinä Kauniita & Rohkeita katsellessa, että voisin asua aikuisena vaikka Los Angelesissa. Kiireiset ihmiset, suuret tunteet, jatkuva pöhinä, itselle paremmin istuvat arvot ja miellyttävämpi ilmasto. Siinä muutama kiehtova esimerkki, jotka sai oman mieleni haikailemaan jo pikkupojasta alkaen kauas kaukomaille.
Asiat muuttuu. LA:ssa asumista haluan kokeilla toki vieläkin, mutta Lontoon kanssa se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vieraillessani täällä ensimmäinen kerran 9-luokalla, ymmärsin heti, että tässä on itselleni tulevaisuuden koti. Lontoo edusti itselleni kaikkea sitä, mitä arkiselta elämältä saatoin toivoa. Rikkaus ja rappio kiehtovassa ristiriidassa, miljoonapäiset ihmismassat, juoksevat kaupunkilaiset julkisissa kulkuneuvoissa, pubeissa hengailua tiistai-iltapäivällä, suvaitsevaa ilmapiiriä sekä sijainnillisesti lähellä vielä Suomea. Lontoo on kuin peili omalle mielenmaisemalle.
ENTÄ JOS MUUTTAISIN – MIKSI TAAS EI?
Lyhyet ajanjaksot ovat toki asia erikseen, mutta pysyvää paluumuuttoa Suomeen en nää enää kovinkaan todennäköisenä. Never say never ja koskaan ei tosiaan tiedä, että mihin elämä vie. Ehkä kiinnostava työtarjous voisi olla se potentiaalisin syy, joka saisi palamaan? Pysyvän muuton sijasta asuisin ennemmin silti vaikka kahdessa maassa samaan aikaan. Näin Suomi voisi olla tässä tapauksessa se toinen. Käyn Suomessa useita kertoja vuodessa sekä lomalla, että duunin kautta ja se on juuri sellainen suhde, joka toimii tällä hetkellä.
Koen, että hyvin moni asia on ulkomaille muuton myötä parantunut. Oikeastaan koko elämänlaatu. Ennen kaikkea suhde omaan itseensä sekä myös moniin läheisiin. Itseni kannalta ruoho todella on ollut vihreämpää täällä aidan toisella puolen. Vaikka Suomi on itselle rakas, se elävä fakta vaan on se, että Lontoo sopii omalle identiteetille niin paljon paremmin. Suomi sen sijaan ei. Ihmisenä en vaan ole kovinkaan suomalainen tiettyjä luonteenpiirteitä lukuunottamatta ja se tuli turhan monta kertaa selväksi vielä Suomessa asuessani. Rakastan hälinää, ympärivuorokautista meininkiä sekä värikkyyttä. Mielestäni jokainen saa tehdä elämällään juuri sitä mitä mieli lystää ja mitä oudompi ihminen, sen parempi. Koen yleistunnelman Suomessa snadisti ilkeänä sekä tabuilla täytettynä. Oli sitten kyse kauneusleikkauksista, rahasta, ulkonäöstä, alkoholista tai vaikka ‘metelistä’, koen että ilmapiiri Suomessa on jollain asteella yksilönvapautta henkisesti rajoittava. Rajoittuneisuus ja arvoilmapiiri ovat itselleni ne suurimmat probleemat joiden johdosta en halua siellä vakituisesti enää asua.
TULEVAISUUS?
Seuraavat kaksi vuotta asun näillä näkymin ainakin Lontoossa ja sen jälkeen tulevaisuus on täysin avoin kirja. Unelmani olisi se, että voisin viettää 6 kuukautta vuodesta vaikkapa Aasiassa tai Jenkeissä ja toiset 6 kuukautta Lontoossa. Syvällisen pohdinnan jälkeen potentiaalisimmat asuinpaikat tulevaisuudessa ovat Hong Kong, Ho Chi Minh City, New York ja tottakai se Los Angeles. Toisena ääripäänä olen todella kiinnostunut työskentelemään myös humanitaarisessa kenttätyössä vaikka Bagdadissa tai Kabulissa. Ulkomailla asuminen ei liity tietenkään yksistään siihen, että haluan asua pelkästään poissa Suomesta. Yksi suurimmista ulkomailla asumisen eduista on sen mielettömän kehittävä vaikutus ja loputon mielenkiinto. En voi kyllä sitäkään kiistää etteikö se olisi aika mediaseksikästä omistaa työkokemusta ja koulutuksen maailman merkittävimmistä metropoleista.
Vaikka Lontoo on oman henkilökohtaisen elämäni pääkaupunki, tulen Suomessa jatkossakin viettämään paljon aikaa. Tulen esim. ensi kuussa Suomeen lähes kahdeksi viikoksi ja odotan sitä aikaa ihan sikana, sillä en ole kokenut Suomen kesää kelatkaa kahteen vuoteen.
Ps. Arvatkaa mitä. Olen rakentanut uutta blogia tässä viime aikoina ja prokkiksen kanssa ollaan aivan loppusuoralla. Mulla on ollut tämän nykyisen palvelimen kanssa aivan sikana suorastaan helvetillistä problematiikka ja osa on varmasti huomannut, että mm. sivuston latautuminen on välillä ollut aivan painajaismaisen hidasta. Huoh. Haluan muutenkin uudistaa tätä blogin nicheä ja freesata periaatteessa ihan kaiken. Tämä nykyinen versio on ollut totaalisen kasvojenkohotuksen tarpeessa jo ihan liian pitkään. Pyrin saamaan uuden sivuston auki tässä ihan lähiaikoina joten älkää ihmetelkö jos blogi ei enää päivity tässä osoitteessa tämän postauksen jälkeen. Sellaista siis luvassa. 🙂
Terkuja Kööpenhaminasta. Tultiin tänne eilen Alexin kanssa sukuloimaan ja tänään juhlitaan mun serkun valmistujaisia!
<3
-OTTO-
Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa nimimerkillä otto.lilja!
Share this story