Osa on saattanut jo Instagramista bongata, että vajaa pari viikkoa sitten saimme viimein avaimet uuteen himaamme. Eikä mihin tahansa himaan vaan PYSYVÄÄN sellaiseen. Pieni background recap: Ennen tätä asuimme lähes 10 kk hotelleissa, Airbnb-kämpissä, lentokentillä ja ties missä, mutta poikkeuskevään aikana ympyrä vimein sulkeutui ja asetuimme samalla aloillemme. Ei enää matkalaukkujen purkamista tai jatkuvaa pakkaamista, ei enää spekulaatiota siitä, että missä olemme ensi kuussa. Koti on jälleen Lontoossa, ja tällä kertaa emme ole lähdössä enää mihinkään. Toki tämä tarkoitti sitä, että kaikki piti aloittaa JÄLLEEN ikään kuin alusta, sillä ennen Hongkongiin lähtöä meille ei jäänyt Lontooseen lähestulkoon mitään. Nyt olen tosin aika varma, että olen saanut tarpeekseni uusista aluista ja totaalisista elämänmuutoksista hyväksi aikaa. 😀 

Otto Lilja Matkablogi 35

Uusi osoitteemme sijaitsee missä muuallakaan kuin Pohjois-Lontoossa, tällä kertaa Lontoon Tel Avivina tunnetussa Golders Greenissä, kivenheiton päässä omasta mielestä ehkä Lontoon kauneimmasta puistoalueesta - Hampstead Heathista. Instagramiin jaankin lähes päivittäin bongailujani uudesta naapurustosta, joten käykää tsiigailemassa sieltä, niin saatte hyvän käsityksen, että minkälaisesta alueesta on kyse. Funny fact. Asuimme ennen Hongkongia myös Lontoon toisen merkittävän juutalaisyhteisön vieressä, minne taas muutimme suoraan Jerusalemin matkalta. Eli näkee, että jonkun näköinen klikki meillä selvästi yhteisöön on. Tämä uusi asuinalue on siitäkin kiva, että jos jossain haluaa bongata iltalenkillä Lontoon pop-kerman isoimpia nimiä niin täällä lähistöllä se onnistuu. Harry Styles, James Corden tai Sting. Muutama lähialueiden asukki mainitakseni. Pitkää matkaa ei tarvitse kulkea toiseen suuntaan ja saattaa päätyä puolestaan samaan pubiin esim. Jude Lawn, Helena Bonhham Carterin tai Kate Mossin kanssa. Lähimpänä omaa kotiamme sijaitsee legendaarisen 1900-luvun alun ballerina Anna Pavlovan Lontoon koti. 

Otto Lilja Matkablogi 36

Uusi kotimme on todella erilainen missä olemme koskaan aiemmin asuneet. Asumme myös ensimmäistä kertaa pian neljään vuoteen ihan vaan kahdestaan. Kyseessä on moderni, valoisa, loft-henkinen kaksikerroksinen asunto, joka näyttää 120% meiltä. Kämppään kuuluu pari kylppäriä, walk-in closet, yläkerta, joka toimii meidän makkarinamme, sekä avara alakerta kodinhoitohuoneineen. Kämpän kanssa kävi tuuri, sillä vastaavia ei Lontoon-markkinoilta juurikaan löydä. Tämä on myös ensimmäisen asunto aikuisiällä, joka ei ole kerrostalo.

Lontoolaisittain persoonallinen pohjaratkaisu teki meihin niin suuren vaikutuksen, että allekirjoitimme paperit edes näkemättä koko asuntoa, sillä sen ilmestyttyä markkinoille kävi selväksi, että nyt pitää toimia ja nopeasti. Vastaavat kämpät menevät nimittäin alta aikayksikön. Ilman näkemistä ei rahan pidä koskaan vaihtaa Lontoossa omistajaa, mutta tällä kertaa olosuhteet vaativat riskinottoa. Jännitys oli kyllä käsin kosketeltavaa siihen saakka, että saimme avaimen laitettua lukkoon onnistuneesti ja nähtyä omin silmin, ettei oven takana odotakaan mikään aivan hillitön pommi. Lontoossa sekään ei ole mahdotonta.  

Asunnon etsiminen lockdownin aikana 

Palattuani Lontooseen maaliskuun lopulla juuri ennen lockdownin alkua, kävi heti selväksi, että jäämme Lontooseen nyt jo pelkästään olosuhteiden pakostakin pysyvästi. Etsimme asuntoa vajaa parin kuukauden ajan ja voin todeta, että poikkeustilan aikana kyseinen prosessi teki kipeää. Kämppiä ei päässyt juurikaan katsomaan livenä, vaan piti luottaa virtuaaliesittelyihin. Meille sopivia kämppiä oli muutenkin rajallisesti tarjolla ja koko prosessi muistutti siitä, että kämpän metsästys Lontoossa on jotain mistä haluat pysyä mahdollisimman kaukana ja pitkään erossa. Mikäli asunnon etsiminen Lontoossa on muutenkin kuluttavaa, oli se lockdownin aikana vielä triplat siitä. Tästä syystä eka viikko menikin pitkälti vaan fiilistellessä valkoisia seiniä, tyhjiä lattioita ja sitä tunnetta, että täältä ei olla lähdössä mihinkään.

Alussa meillä oli aluerajauksena koko Lontoo etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Alue kerrallaan rajaus tiivistyi ja lopulta tulimme tulokseen, että meidät on luotu Pohjois-Lontooseen. Meillä oli myös haaveissa päästä Hamsptead Heathin läheisyyteen ja jälleen kerran vetovoimanlaki teki tehtävänsä. Pohjoisen charmikkaassa vibassa on vaan sitä jotain mikä iskee. Kukkulat, metsiköt, viheriöt, teehuoneet, gastropubit, näyttävä arkkitehtuuri, historia ja tietynlainen eksklusiivisuus. Pohjois-Lontoossa on niin paljon luontoa ja tietynlaista maalaiskylän romantiikkaa, että välillä ihan unohtaa, että keskusta on hyvinkin lähellä. Moni onkin sanonut mulle, että ovat muuttaneet mielensä Lontoosta täysin nähtyään stoorejani alueelta. Nyt vielä, kun beer gardenit avautuisi niin asiat olisivat hyvinkin mallillaan.

Mitä tulee kämpän sisustukseen, niin otamme sen suhteen rauhallisesti. Lontoolaiseen tyyliin sohvat, tuolit, pöydät, matot sun muut olivat valmiina. Itse olemme hommanneet tänne tähän mennessä puolestaan kaikki keittiötavarat ja ison liudan viherkasveja. Tähän kotiin tulemme hankkimaan vain ja ainoastaan esineitä, jotka ovat tarkasti harkittuja ja joista oikeasti pidämme myös muutaman vuoden päästä. Suomessa odottaa vielä pieni kuorma tauluja sun muuta, joten niitä odotellessa. Lontoo ei ole vieläkään auennut, mikä itsessään pidättelee sisustuskärpäsen totaalista valloilleen pääsemistä. Mitään sisustusjuttuja, kun ei ole päässyt hipistelemään vielä livenä, muistuttaa asunto vielä toistaiseksi ainakin seinien osalta budjettiversiota Kim ja Kanye-kämpästä.

Tämä koti symboloi itselle uutta alkua, puhdasta pöytää ja stabiilimpaa ja freesimpää elämänjaksoa, joihin ei kuulu enää toivon mukaan maaninen meneminen sun muu härdelli. Tässä on hyvä ja nyt. Meitsi on tullut kotiin.

Lontoo 2.0: Täältä tullaan <3

Share this story