Maailmasta löytyy tuskin mitään vastaavaa kuin Jerusalem. Jerusalem on kaupunki, jossa tunteet ovat käyneet läpi historiansa aikana kuumempana kuin Venezuelalaisessa telenovelassa. Syy sähäkkään ilmapiiriin on se, että täällä määrittelee se herkin – uskonto. Homogeenisyydestä ei tosin ole tietoakaan, sillä moni haluaa Jerusalemista osansa. Vaikkapa nyt maailman pääuskonnot.

Olit sitten aikamme aatteellisin ateisti tai pyhäkoulun uskollisin oppilas, Jerusalem on kaupunkina satavarma tunnepommi, joka kiinnostaa varmasti myös sinua. Omasta mielestä rippikoulu ja uskonnontunnit voitaisiin hyvin korvata esimerkiksi järjestämällä opintomatka tänne. Sillä Jerusalem avaa nimittäin vähän muutakin kuin haukotuskanavia. Kyseessä on näkymättömällä muurilla kahtia jaettu kaupunki, jonka katukuvassa sotilasjoukot ja eri uskontokuntien äärimmäisimmät muodot ovat arkipäivää. Eihän tällainen mesta vaan voi jättää ketään kylmäksi. Ei ainakaan meitä ja se tulee näkymään myös tässä raportissa. Vahvasti mielipiteeni on myös se, että kuvat mitä Alex Jerusalemissa otti ovat myös voimakkaimpia blogin historiassa ehkä koskaan…

MITÄ JERUSALEMISSA TAPAHTUU

Jerusalemin historia aina ajanlaskun alusta nykypäivään on ollut pelkkää vuoristorataa. Draamasta ei ole arvatenkaan pulaa kun pistää eri uskontojen konservatiivisimmat edustajat samojen muurien sisälle kilpailemaan omien uskontojen pyhimmistä paikoista muiden vastakkaisten uskontojen kanssa. Katastrofaalisia eskaloitumisia ollaankin päästy seuraamaan uutisista niin kauan kuin muistia riittää. Jerusalemissa meininki on ollut läpi vuosituhansien yhtä sotaa, rakkautta ja anarkiaa. Tilastojen tekijät ovat varmaan jo tippuneet kärryiltä, että kuinka monta kertaa tämä pääkaupunki on jälleenrakennettu uudelleen ja monta veripisaraa on Via Dolorosalla vuodatettu.

Jerusalemin asema itsessään on jo harvinaisen haastava. Kelaa nyt olla pääkaupunki ehkä maailman kiistanalaisimmalle valtiojärjestelmälle – Israelille. Vielä kun monille osapuolille on edelleen epäselvää, että kenelle Jerusalem oikeastaan edes kuulu. Yhdenmukaisista näkökulmista ei ole tietoakaan. Länsi-Jerusalem on silti vahvasti Israelin pääkaupunki ja Itä-Jerusalem taas Palestiinan. 


Tuskin missään maailmankolkassa voi nähdä yhtä värittynyttä hengellisyyden kirjoa kuin täällä. Vaikka ei henk.koht kaikkien uskontojen puolesta kirjaimellisesti puhuisikaan, niin kiinnostusta niitä kohtaan se ei muuta. Onhan ääri-uskovaiset ihmiset  ja eri kulttuuriset identiteetit ihan järjettömän jännittäviä asioita. Ikoniset ortodoksijuutalaisia, päästä varpaisiin peiteltyjä muslimi-naisia, tulisia armenialaisia, kristittyjä pyhiinvaeltajia sekä kaikkea siltä väliltä. Kovinkaan usein ei tule mahdollisuutta, että pääsee hengaamaan näin värikkään seurakunnan kanssa. Vieläpä kun menee muureilla suljettuun tilaan – Jerusalemin legendaariseen vanhaan kaupunkiin, jossa kaikki tunteet ja tilanteet käyvät kuumimmillaan.

TURVALLISUUS & VANHAKAUPUNKI

Omasta mielestäni koko Jerusalemin ydinjuttu on pitkälti vanhassa kaupungissa. Päiväsaikaan tunnelma vanhassakaupungissa on kuin missä tahansa itämaisessa basaarissa, mutta valehtelematta ilta-aikaan tunnelma tulistui. Fiilis oli auringon laskiessa kuin levottoman valtion itsenäisyyden aukiolla noin 5 minuuttia ennen vallankumousta – jos tätä täällä vallinnutta latautuneisuutta voi edes jotenkin pukea sanoiksi.

Matkustustiedotteen mukaan turistien ei suositella liikkuvan ilta-aikaan vanhassakaupungissa sillä eri uskontokuntien ja kulttuurien yhteentörmäyksistä aiheutuvat levottomuudet ovat mahdollisia ja myös yleisiä. Enkä muuten ihmettele yhtään.
Vanhakaupunki koostuu neljästä eri korttelista jotka jakautuvat muslimeihin, juutalaisiin, kristittyihin sekä armenialaisiin. Vanhakaupunki on koti niille kaikille tunnetuille paikannimille, mitkä on tuttuja meille uskonnon tunneilta. Via Dolorosa, Itkumuuri, Öljymäki, Siioninvuori ja sitä rataa.

Vaikka uskonnolliset kohteet päällisin puolin saattavat jonkun korvaan kuulostaa hohhoijalta, voin kertoa fiiliksen olevan vähintään spoogy kun näille kulmille eksyy ja alkaa miettimään asioita syvemmälle ja sitä, että mitä juuri tässä kohdassa on läpi vuosituhansien tapahtunut. Jerusalem tuntuu mielikuvissa jotenkin kaukaiselta ja saavuttamattomalta, mutta todellisuudessahan se on meitä todella lähellä. Kulttuurisesti vaan todella todella kaukana. Yleinen fiilis  vanhassa kaupungissa on arvatenkin hurmoksellinen.

Palataan vielä vanhaankaupunkiin ilta-aikana. Eli mitä enemmän aurinko painuu Jerusalemin kukkuloiden taakse, alkaa tilanne tosiaankin elävöitymään. Mitä pimeämpi tulee, sen jännittyneemmäksi ilmapiiri eskaloituu. Jerusalemin vanhassa kaupungissa jengi ei tosiaan pelleille. Täällä ollaan liikkeellä enemmän kuin tosissaan. Sitä kutsutaan varmaan itsesuojeluvaistoksi, kun tulee voimakas fiilis takaraivoon, että nyt on aika poistua. Lauantai-iltana vanhassakaupungissa tilanne alkoi tuolloin ainakin eskaloitua hyvin intensiiviseksi. Jännittynyttä latausta olisi voinut leikata vaikka saksilla kahtia. Eri uskontokuntien näkyvimmät ryhmät juoksivat valtavina massoina ristiin ja rastiin. Vanhan kaupungin kaduille kerääntyi lisäksi vielä runsaslukuinen määrä raskaasti aseistettuja sotilasryhmittymiä pitämään järjestystä yllä. Tässä tohinassa vielä temperamenttiset armenialaiset teinit antoivat omaa maustettaan kehiin. Siinä kohtaa kun aseita oli esillä enemmän kuin iPhoneja, tuli meille voimakas fiilis, että nyt on meikäläisten aika jatkaa matkaa takaisin muurien ulkopuolelle.

JERUSALEM-SYNDROOMA

Jerusalem herättää toisinaan kävijöissä myös niin voimakkaita tunnelatauksia, että osa on jopa sairastunut Jerusalem-syndroomaan. Kuulit oikein.
Jerusalem-syndrooma iskee lähinnä turisteihin joiden hengellinen identiteetti lähtee laukkaamaan Jerusalemissa astetta villimmällä kädellä. Osa kokee Jerusalemin niin taivaallisen hengellisenä paikkana, että joku herkempi yksilö saattaa alkaa täällä kuvitella olevansa esim. vaikka joku raamatun hahmoista. Tässä tilanteessa vastaus ongelmaan löytyy yleensä psykiatriselta. En tosin ihmettele yhtään, että Jerusalem pistää identiteettien kirjat pirtelöksi. Jos olisin itse saanut haltuun edes vähän jotain hallusinoivaa taikka elämässä olisi ollut erinäisiä identiteettiä horjuttavia kriisejä päällä, olisin varmasti löytänyt itseni täysin samasta tilanteesta. Sen verran kutkuttava paikka Jerusalem on.


Edellä mainittu syndrooma ei oikeasti ole mikään leikin paikka, vaikka sen saa helposti siltä kuulostamaan. Jerusalemin kaduilla näki toisinaan sen verran hämmentävän näköistä jengiä, että tämän syndrooman olemassaolosta ei ole epäilystäkään. Onhan se nyt vähän kulmakarvoja kohottava näky kun ‘itse’ Jeesus marssii bussiin sisään ja ostaa saman matkalipun kun normaali Pirkko tai kun Neitsyt Maria dallailee kapalo kädessä kadulla vastaan. Only in Jerusalem.

YÖELÄMÄ

Jerusalemilla on myös se toinen puoli, joka ei tosiaan jää ehtoollisviinin maisteluun. Siinä missä Jerusalemin vanhakaupunki pistää sinut aikamatkalle tosielämän raamattu-elämyspuistoon, on vanhankaupungin muurien ulkopuolella Jerusalem moderni ja liberaali, vauraan ja kehittyneen maan pääkaupunki, josta löytyy ravintoloita, eurooppalaista urbaanikulttuuria ja jopa villiä yöelämää. Tutustuimme Israelissa moniin eri-ikäisiin paikallisiin. Siinä missä turistien mielikuvissa Jerusalem on enemmän raamattu elävässä muodossa kuin varteenotettava metropoli, on paikallisille se ihan normaali koti – ja paikallisille uskonto on monesti yhtä merkityksellinen asia kuin normaalille helsinkiläiselle opiskelijalle.

Jerusalem on ehdottomasti tunnelmaltaan konservatiivisempi kuin Barcelonaa tavallaan muistuttava Tel Aviv. Yöelämää silti löytyy ja me vietimme ainakin Jerusalemissa koko reissumme villeintä aikaa. Alkoholin myyntikin onnistui kioskeissa yöaikaan lahjomalla myyjän. Kauppa kävi siis kätevästi tiskin alta oli kello mitä hyvänsä.


Jerusalem ei varsinaisesti ole profiloitunut myöskään gay-kohteena, toisin kuin Tel Aviv, mutta löytyipä täältä ainakin yks julkinen homobaari. Sen lisäksi Jerusalemissa järjestetään myös vuotuiset Gay-pridet.
Kävimme myös muutamassa todella särmikkäässä hipster-kellaribaarissa joissa tyyli muistutti jotain Barcelonan, Lontoon ja Berliinin välimaastosta. Loppuillasta eksyimme myös supersuosittuun jerusalemilaiseen yökerhoon, jossa meininkiä voisi kuvailla yhdellä sanalla ghettomaiseksi. Olimme baarin ainoat valkoiset, mikä oli yllättävää sillä kaduilla jengi näytti hyvin erilaiselta. Täällä asiakaskunta oli todella Itä-, ja länsi-Afrikkalaista, mikä antoi taas ihan omaa uutta särmää.
Sen sijaan, että olisin kuvitellut olevani Jerusalemissa, muistutti meininki paljon enemmän Brixtonia. Super hauska kokemus ja ilta ei tosiaan jäänyt siihen.

Kapinallisia kun ollaan niin päädyimme myös paikallisille jatkoille Itä-Jerusalemiin, jonne meneminen ei välttämättä ole turvallisuuden kannalta se järkevin vaihtoehto. Me tosin emme kohdanneet mitään, mitä emme olisi kotonakaan kohdanneet. Aamulla herätessä Itä-Jerusalemissa fiilis oli valehtelematta hämmentynyt. Kielletyissä paikoissa energia on vaan erilaista. Aamun sarastuksessa kukkulainen Itä-Jerusaelm näytti harvinaisen vaikuttavalta. Ystävämme sanoivat, että tilanne saattaa välillä eskaloitua nimenomaan tietyillä alueilla, mutta alueella jossa me olimme oli meininki yhtä chilliä kuin Espoon Tapiolassa. Ainakaan me emme havainneet muuta kuin siistejä koteja, muutamia eksyneitä kiinalaisia turisteja sekä yllättävän uutta autokantaa. Pääsimme myös testaamaan kotimatkalla pelättyä raitiovaunua, joka ainakin tällä kertaa vei meidät takaisin turvallisesti näkymättömien muurien toiselle puolen takaisin Länsi-Jerusalemiin.

MISSÄ YÖPYÄ

Yövyimme Jerusalemissa Abraham Hostellissa, joka sijaitsee Länsi-Jerusalemissa tosi näppärästi kävelymatkan päässä sekä vanhastakaupungista, että myös yöelämästä. Israel on hinnoissa noin samaa tasoa Suomen kanssa, joten hotellimajoituksesta pääsee pulittamaan hyvää hintaa. Näin ollen hostelli on mainio vaihtoehto, etenkin jos olet reissussa seikkailumielellä ilman lapsia ja haluat säästää majoituskustannuksissa, mutta saada kumminkin hyvää peruslaatua. Abraham Hostel on yhteistyökumppanimme hostelli, joka on suunnattu nimenomaan aikuisille reppureissaajille. Täällä järkätään paljon aktiviteettia juutalaisten perinteisestä Sabat-illallisilta pubi-hyppelyyn. Kuulostaa ehkä backpackerilta, mutta totuus on mukavampaa. Turistit ketkä muutenkin tulevat Israeliin jakautuvat voimakkaasti astetta seikkailuhenkisempiin aikuisiin reppureissaajiin, kundeihin jotka tykkäävät israelilaisista tytöistä sekä juutalaisista jenkeistä, jotka ovat tulleet etsimään tarkoitusta identiteetilleen. Näin ollen etenkin hostellissa tutustuu helposti todella poikkeuksellisen mielenkiintoisiin hahmoihin.

YHTEENVETO

Jerusalem oli mieletön kohde. Vastaavaa tunnelatausta ja jännitettä ei pääse kokemaan monessakaan paikassa. Etenkään näin turvallisesti (varovaisuutta kannattaa tosin noudattaa!). Jerusalem on paikka jossa kaikki aistit alkaa käymään ihan super ylikierroksilla. Mulla oli välillä vaan sellainen fiilis, että olen jossain ulkoisessa 3D ulottuvuudessa. Etenkin vanhassakaupungissa käveltiin vaan ihan zombeina eteenpäin ja tuijotettiin meininkiä kuin oltaisiin oltu syvissäkin halluissa. 3 päivää täällä oli ikimuistoinen kokemus ja suosittelen lämpimästi, että olit sitten uskovainen tai et, kannattaa Jerusalem kokea, sillä Jerusalem on kokemus isolla K:lla. Sen lisäksi täältä on todella vaivatonta vielä matkustaa esim. Kuolleelle merelle, Masadan autiomaahan taikka Ein Gedin luonnon kylpylään.

En voi siis sanoa muuta kuin, että huh mikä kokemus!

Ps. © Kaikki edellä näkemäsi huikean voimakkaat kuvat on Alexin käsialaa! <3 Muistakaa tsekata lisää A:n omasta IG:stä @alexaaltophotos

-OTTO-


*Matka toteutettiin yhteistyössä Abraham Toursin, Abraham Hostelsin & Ukraine International Airlinesin kanssa. Mielipiteet, kokemukset & näkemykset ovat silti kaikki täysin omiani.*

Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja

Share this story