Huhtikuu lähenee uhkaavasti loppuaan ja meikäläisestä ei olla kuultu tässä kanavassa viikkokausiin pihahdustakaan. Olen pitänyt tarkoituksellista breikkiä sekä blogista ja somesta ihan muutenkin. Syystä että helmikuun jälkeen mulla ei vapaapäiviä ole juurikaan ollut, ja ne päivät kun en ole joko tehnyt töitä tai opiskellut, olen halunnut olla frendien kanssa, hengata pubeissa, käydä Essexissä ihmettelemässä paikallisia, kävellä metsässä, katsoa Au Paireja Miamissa tai ollut darrassa. Ihan sama mitä, kunhan pysyä vaan mahdollisimman kaukana tietokoneen ruudulta, jonka edessä olen hengannut sellaiset rehelliset 14h päivässä kuluneet kuukaudet. Blogin kannalta hyvä puoli on se, että ultimaattinen härdelli ei ole ikuista. Toukokuussa asiat ovat jo tasaantuneet ja blogiin liittyviä proggiksia on myös ens kuussa tiedossa. Kyse ei ole siitä etteikö olis kirjoitettavaa. Drivella on lukuisia postauksia luonnoksissa, joiden ulos puskeminen on ollut hankalaa. Niinä päivinä kun mulla olis ollut mahis kirjoitella, on luovuus ollut sillä levelillä, että ainoa asia, mitä näistä näppäimistä on saanut oksennettua ulos on sellaista sontaa, että parempi olla postaamatta. Tai sitten mun kilometripostauksille on tullut vaan kello vastaan.

Tänä aamuna en vaan kyennyt olemaan enää hiljaa. Päätinkin tulla kertomaan teille, että mitä mun elämässä tapahtuu tällä hetkellä. Ihan jo sen takia sillä tänään lähden ehkä elämäni tähän asti tärkeimmälle matkalle.

RUANDAAN

Tänään on sen päivä, mitä oon viime syksystä saakka valmistellut ja odotellut. Illalla lähtee lento Lontoosta Kigaliin ja seuraavat viikot meikä tulee viettämään Itä-Afrikassa. Selvennykseksi niille jotka eivät vielä tiedä – olen mukana kehitysprojektissa, jonka missiona on kehittää paikallisen tiimin kanssa sosiaalinen yrityshanke Ruandaan, joka taas edistää maan kehitystä voittoa tavoittelemattomasti. Projektissa on mukana aika kovia instituutioita kuten British Council eli Britannian kulttuurisuhde organisaatio, suurlähetystö, investointipankkeja sekä tietenkin oman yliopistoni lisäksi University of Rwanda. Oman tiimini kanssa lähdin aluksi kehittämään ihan toisenlaista projektia, mutta talvella käänsimme kelkkaa ympäri, sillä löysimme aukon johon etsitään kipeästi maassa ratkaisua. Hankkeemme liittyy joukkoliikenteen ja teknologian yhdistämiseen, mutta ennen tiimini tapaamista en kerro vielä enempää. Tulevan parin viikon aikana tulen siis tapaamaan viimein ruandalaiset kollegani, joiden kanssa olen hengaillut Skypessä ja WhatsApissa tuntitolkulla kuluneiden kuukausien aikana. Tämän lisäksi tapaamme matkan aikana paikallisia yrittäjiä, poliitikkoja, mediaa sekä suurlähettiläitä. Projekti on merkityksellinen jo sen takia, että olemme ensimmäinen Briteistä tuleva opintomatkaryhmä joka vierailee Ruandassa. Vierailu huipentuu lopulta oman hankkeemme pitchaamiseen paikallisille investojille.

Olen oppinut Ruandasta ihan käsittämättömän paljon kuluneen talven aikana. Kansanmurhaa ei ole unohdettu ja se onkin asia, josta tulen varmasti myös itse puhumaan blogissa lisää. Sain kutsun osallistua viime viikolla Ruandan kansanmurhan muistojuhlaan, joka avasi silmiäni tapahtuneesta entisestään kuullessani uhrien kokemuksia sekä suurlähettilään vetoomuksen kansanmurhan rikollisten vastuuseen saattamiseksi. Myös Suomi mainittiin, saaden kunniaa rikosten selvittämisestä.

Tästä alkaa seikkailu. Mikäli teitä kiinnostaa seurata reissua livenä, pitäkää mun kanavia silmä kovana SoMe:ssa sillä siellä tulee reissun aikana kuhisemaan. Palaan blogiin takaisin Ruandan matkan jälkeen ja sitten kerron teille kaiken.

Ruanda ei ole suinkaan ainoa asia elämässäni, joka on pitänyt meikäläistä poissa blogista. Mulle kuuluu muun muassa myös seuraavaa:

UUSI DUUNI

Kerroin jo aiemmin, että aloitin maaliskuussa uudessa päivätyössä. Kaikki tapahtui nopeasti ja odottamatta. Hommaa riitti jo ennestään sen verran kiitettävästi, että työnhaku oli viimeinen asia mun mielessä, en edes uskonut palaavani vakiduuniin. Niin siinä sitten kävi, että kun houkutteleva mahdollisuus tuli vastaan, tuli mulle vahva intuitio, että tähän tulee tarttua. Aloitin noin kuukausi takaperin digialan yrityksessä executive-tehtävissä ja sen jälkeen elämä onkin ollut aikamoista positiivista balansointia yliopiston sekä oman yritykseni kanssa. Vahvimmat motivaattorit uudessa työssä ovat ehdottomasti syventävä oppiminen ja urallinen kehittyminen. Tämän lisäksi mahtava työyhteisö, joka tuntuu jo ihan perheeltä. Pitkästä aikaa on myös verratonta, että on kollegoita, jotka ovat fyysisesti läsnä ja joiden kanssa voi käydä esim. afterworkeilla, juoruilla duunin lomassa sekä saada tukea ja jelppiä. Yksi parhaimmista päätöksistä mitä olen tehnyt aikoihin.

UUSI TATUOINTI

Viimein. Sain synttärilahjaksi Lexiltä tatuointi-ajan ja kävin tällä viikolla leimattavana. I love it <3 Ja jäin heti koukkuun. Mitäs digaatte?

OMA YRITYS KASVUUN

Sana yrittäminen särisee mun korvassa, sillä yrittämisen sijasta kutsun itseäni mieluummin esim. tekijäksi. Voisko suomenkielellä löytää mitään monimuotoisempaa termiä tälle? Anyway. Tämän vuoden aikana myös oma sosiaalisen median ja digimarkkinointiin konsultointiin liittyvä managerointi- ja konsultaatiopalvelu on lähtenyt aika kiitettävään kasvuun. Whoop Whoop. Asiakaskunta on kasvanut viime kuukausien aikana, jossei nyt räjähdysmäisesti niin ainakin tuntuvasti. Tämä ‘yhtäkkinen’ kasvu on yksi syy hiljaisuuteeni blogissa ja omissa some-kanavissa, sillä siinä kohtaa kun käyt päiväduunissa, opiskelet, olet mukana kehitysprojektissa ja pyörität vielä omaa firmaa niin ei siinä jää paljon kelloja tuntiin, etenkään kun sosiaalisesta elämästä ja nukkumisesta en ole kovinkaan myötämielinen karsimaan. Sen verran oon saanut kuitenkin kommenttia kotipuolesta, että tällä hetkellä on assari hakusessa.

HUOMIO SIIS! Jos siis olet itse tai tiedät jonkun joka puhuu fluentia englantia, osaa käyttää photaria, on sitoutunut työskentelemään noin yhtenä päivänä viikossa etänä, on tehokas sähköposteihin vastaaja ja handlaa terävän kynän, pistä ihmeessä mulle sähköpostia. Vastavuoroisesti saat palkan lisäksi huikean ja lojaalin työkaverin eli minut, sekä mikäli asut Lontoossa niin säännöllisen (kostean) lounaan tai illallisen työsyihin vedoten.

YLIOPISTO

Ja tämä. Yliopisto. Ajan puolesta ‘onneksi’ lukuvuosi päättyy ihan näillä näppäimillä. Opiskelu on mulle silti kaikesta muusta härdellistä huolimatta se prioriteetti, mutta loppu lukuvuosi oon hoitanut opiskelut pitkälti etänä, mikä onneksi on tämänhetkisillä kursseilla mahdollista. Kunhan vaan hoitaa tentit ja palautukset ja pitää säännöllistä yhteyttä luennoitsijoihin ja seminaarin vetäjiin. Oon saanut paljon kyselyitä opiskelusta, joten taidankin tehdä välitilipäätöksen Ruandan jälkeen. Olosuhteisiin nähden kaikki on mennyt yllättävänkin mallikkaasti. Vielä on 1 tentti heti reissun jälkeen edessä sekä 1 palautus ja vuosi pulkassa.

Annan yhden kultaisen neuvon opiskeluun liittyen Lontoossa, tai siihen että miten se kandee ajallisesti hanskata: älkää ottako musta mallia!

Sellaista. Ruandan jälkeen elämä tasaantuu (tai eskaloituu entisestään?) ja pääsen antamaan enemmän eforttia blogille. First things first. vaikka en tässä kuussa ole juuri postaillut niin se ei tarkoita sitä, etteikö blogi olisi elossa. Nyt tiedätte, että mistä mun hiljaisuus tällä hetkellä johtuu.

Mutta joo, seuraavaksi kuuluu Ruandasta joten kääntäkää Instagramin puolelle ->

-Otto-

Share this story