Ennen juhannusta otimme lennot kohti Keniaa. Nyt kun pöly on kyseisen kohuloman jäljiltä viimein laskeutunut, on aika nostaa kissat pöydälle, matkustaa takaisin Itä-Afrikan ytimeen ja jakaa koko skandaalinkäryinen 2 viikkoinen sensuroimattomana koko yleisölle.

Sitä ennen mä varoitan: Postauksen perusteella voi saada kuvan, että ollaan pahastikin deekiksellä, mutta hei, me ollaan lomalla! Älkää huoliko.

MISTÄ KAIKKI ALKOI? MIKSI MOMBASAAN?

Elettiin Helmikuuta. Oltiin palattu just vasta Aasiasta Suomeen ja asuttiin vielä kimpassa meidän hyvän ystävän Eeron luona. Tais olla joku tiistai-ilta ja lomakuume kävi hyvin kuumana. Alettiin suunnitella oven takana kolkuttelevaa kesälomaa ja hups keikkaa, löydettiinkin ParisRiosta super edukkaat lennot Nairobiin (460e/per nenä). Siinä me sitten kelattiin, että mitä ihmettä. Katottiin mitä Keniassa ja lähimailla on ja ennen kun kerettiin edes mitään suunnittelemaan niin lennot löytyi jo sähköpostista. 4 kuukautta me kerettiin fiilistelemään ja viimein ennen juhannusta sai tän kohukolmikon (Meitsi, Alex & Eero) loma alkaa.

Hetken suunnittelun jälkeen päädyttiin seuraavaan matkaplääniin. Alkuperäisen version tuli siis olla seuraava: Helsinki – Kenian pääkaupunki Nairobi – Mombasa – Dar es Salam (Tanzania) – Zanzibar – Nairobi – Helsinki.

(Matkatiimimme valokuvaajavahvistus Alex uhkeana uima-altaalla). ^

Muuttujia tulee aina. Aina sitä kotona kelaa, että joo, 2 viikkoa on niin pitkä aika, että siinä kerkee kiertää vaikka koko pallon ympäri. Kyllä me jaksetaan ja hyvin se liikkuminen harvinaisen vaikeakulkuisilla teilläkin taittuu niin, että samalla pääsee vielä rentoutumaankin. NOT. Nyt mä sen huomasin, että oon enemmän todellakin lomailija kun reppureissaaja etenkin kun aika on näin rajallista. Suunnitelmathan on tehty muutettaviksi.

3 hedonististä estotonta Elliä, ihana Mombasa, halpa booze, raskas liikkuminen, tuntien bussissa istuminen suhteutettuna siihen, että aikaa oli vaan 2 viikkoa tosiaankin käytettävänä. Päädyttiinpä siis jo heti toisena päivänä siihen lopputulokseen, että me ei poistuta Keniasta mihinkään vaan keskitytään Mombasan rantoihin 120 prosenttisesti. Näin jäi Zanzibar listalta pois ja hyvä niin sillä nyt voin sanoa, että saatiin Mombasasta irti kaikki se, mitä tällä aikataululla on mahdollista saada.

Afrikka ei oo ikinä aiemmin kiinnostanut mua sen enempää. En ees tiedä miks koska sieltähän löytyy kaikkea sitä, mistä mä nimenomaan pidän. En tiedä juurikaan henkilökohtaisesti ketään, ketä olis ikinä käynyt Keniassa, puhumattakaan Mombasassa. Ainoa kosketus Mombasaan on aiemmin ollut pelkästään Taiska ja siinä samassa se millenium suomifilmi. Noh, tuntematon kiehtoo ja tässä oli tuntemattomuutta kerrakseen.

(Matkatiimimme viihdevahvistus Eero, tunnettu myös itseoppineena vesitaiteilijana). ^

Huomattiin jo heti alussa, että lomasuunnittelu oli jo lähtökohtaisesti hankalaa koska koko Mombasasta löytyi siis todella vähän mitään infoa koko kansainvälisestä internetistä. Ollaan rantaihmisiä ja siitä syystä haluttiin pistää koko kapasiteetti nimenomaan rannikolle. Safareista ja Nairobista löytyi tietoa enemmän, mutta rannikon puitteet ja tarjonta olivat googlessa semisti pimennossa. Tästä johtuen oltiinkin perinteisiä omia itseämme ja tapamme mukaan suunnittelut ja minuuttiaikataulut jäi vähemmälle.

Matkustustiedotteiden plaraaminen sun muu looginen sekä omaa turvallisuutta edesauttava ennakkotyö jäi myöskin vasta kesäkuun alkuun ja siinä kohtaa koko matkustustiedotteen olisi voinut jättää oikeesti kokonaan lukematta…

”Korkea terroristi-iskujen uhka, al-shabaab, pommi-iskuja, turisteihin kohdistuneita väkivaltaisia ryöstäjä, ylipäätään turisteihin kohdistuneita väkivaltaisia iskuja, väkivaltaa, väkivaltaa, ryöstäjä ja väkivaltaa, homoseksuaalisuus on tabu ja blaa blaa blaa…” Sounds nice. Noh, sanottiin mitä sanottiin, meikäläisten loma oli lyöty jo lukkoon ja Mombasan kuuman kosteat rantsut sekä palmut huusivat meitä jo luokseen. Vailla tarkkoja suunnitelmia, pää täynnä pelkoa, tietämättöminä mistään yhtään mitään päätettiin urheina uroksina kohdata silti haasteet ja lähteä kohti Afrikkaa. Kuumottavista uhkakuvista huolimatta oltiin enemmän kuin innoissamme ja niinhän se menee, että loogisella maalaisjärjellä, hyvällä fiiliksellä sekä kunnioituksella toisia kohtaan pääsee aina elämässä pitkälle. Siitä pidettiin kiinni.

ENSIKOSKETUS KENIAAN

Lähdettiin lentoon illalla Suomesta siinä Juhannuksen tienoilla. Istanbulin kautta Nairobiin saavuimme puolestaan aikaisin aamusta. Vielä paria viikkoa ennen matkaa oltiin suunniteltu, että vietetään Kenian pääkaupunki Nairobissa pari yötä, mutta loman lähestyessä kiinnostus kaupunkilomaa kohti himmeni ja himo rantalomaa kohden taas räjähti käsiin. Näin ollen bookkasimmekin Nairobista suoraan jatkolennot kohti Mombasaa. Arvaa paljon muuten maksoi? 40e per lento. Ei paha.

Se vähäinen tieto, mitä netistä löysin kertoi karua tarinaa siitä, mitä tuleman mahdollisesti pitää. Roskaa, paskaa, kerjäläisiä, kaaosta, kaupustelijoita ja uhkaavia tilanteita. Tätä kaikkea olin odottanut ensikosketuksesta Nairobin lentokentälle. Jossain palstalla joku oli väittänyt vielä, että tullivirkailijat jopa kerjäävät turisteilta rahaa. Kiva. Oli miten oli, kaikki odotukset meni tän puolesta täysin metikkoon ja edessä odottikin suorastaan ylimaltaisen positiivinen yllätys.

Nojoo, vaikka saapumishalli itsessään vastasi parkkihallia (lattiassa oli fyysisesti parkkiruudut jäljellä), sai  etenkin asiakaspalvelu jo ekasta hetkestä lähtien tuntemaan itsensä hyvinkin tervetulleeksi. Maahantulorituaalit hoituivat käden käänteessä sekä laukut tulivat ajoissa. Ei liian ystävällistä mutta sitäkin vilpittömämpää, hyvin hidasta (pole pole), rentoa ja lämmintä. That’s what I like. Saapuessamme tuloporteista ulos, ketään ei kiinnittänyt meihin yllättäen MITÄÄN huomiota, ei siis mitään. Joku muutama hajanainen silmäpari saattoi jotain satunnaista liittymää kaupata taikka päiväretkeä Nairobin nähtävyyksillä, mutta siihen se pitkälti jäi. Saatiin olla täysin rauhassa ja kaikki ennakkoluulot romuttui.

SAAPUMINEN MOMBASAAN

(Uima-altaamme). ^

Noin 12 tunnin lentokenttä baarissa istumisen, katsomisen, tuijottamisen ja osa-aikaisen nukkumisen jälkeen pääsimme vihdoinkin astumaan alukseen ja reitti läpi Kilimanjaron ilmatilan suuntasi suorinta reittiä kohti Mombasan kansainvälistä lentokenttää. Oltiin vuokrattu AIRBN:n kautta ekaksi kolmeksi yöksi siis ihastuttava villa itsellemme Mombasan kauimmaiselta sekä rauhallisimmalta Diani Beachilta. Haluttiin tehdä kaikki mahdollisimman helpoksi ja oltiinkin bookattu villasta henkilökuntaa noutamaan meitä. Kukaan ei odotetusti saapunut hakemaan joten pääsimme itse organisoimaan kyytiä itsellemme kohti määränpäätä. Taksit yleisesti saattavat turistia huijata pahemmankin kerran, mutta sen verta tiesimme, että keltaiset taksit ovat pääsääntöisesti luotettavia ja siinä tilanteessa tarpeeksi luotettavan auton löydyttyä matka sai alkaa.

Siinä missä Nairobin sekä Mombasan kentän välitön läheisyys henki rauhaa sekä hiljaisuutta, muuttui meininki välittömästi päästessämme Mombasan lentokentän porteista kansan keskuuteen. Olimme viimein saapuneet todelliseen Afrikkaan. Rekat, mopot, kävelijät sekä me. Kaikki samassa mytyssä, kaikki samalla 2 kaistaisella tiellä. Se meni eteenpäin ketä pääsi ja se ketä ei päässyt niin yritti päästä. Toisin sanoen kyseessä oli länsimaalaiseen silmään hyvinkin hallitsematon kaaos, mikä siitäkin huolimatta pysyi jotenkin ihmeen kaupalla yllättävänkin hyvin hallinnassa. Nopeusrajoituksista ei ollut tietoakaan puhumattakaan etiketeistä taikka muista liikennesäännöistä. Me pääsimme todistamaan kaikesta huolimatta siltikin ”vaan” yhtä matatu-onnettomuutta (Matatu = paikallinen minibussi, yleisin kulkuneuvo ihmisten keskuudessa, halvin). Siinä onnettomuudessa ei tosin käynyt hyvin.

Kuskimme tokaisikin jonkun kädet pystyssä olevan järkyttyneen dorka-länkkärin kuljettaman vuokrakärryn kohdatessa meidät, että ”hahahahaa, we don’t follow rules here in Kenya” ja naurut päälle. Teistä mä en tiedä, mutta mä ite viettäisin 2 viikkoa yksin Siperialaisella työleirillä ennemmin kun vuokraisin auton Kenialaisesta suurkaupungista edes kilometriksikään.

(Eero & uusi ystävä Diani Beachilla). ^

Noin tunnin mittainen matkamme kohti määränpäätä venähti Mombasan pimeässä yössä liki kolmetuntiseksi saasteen sekä pakokaasun käryiseksi seikkailunäytelmäksi. Siinä kohtaa kun tuntematon kuski kuljettaa kolmea parikymppistä länkkäripoikaa pilkkopimeillä pikkukaduilla en ees tiedä missä, niin kuumotus saattoi olla sydämenpohjassa aiheellista. Toisaalta, ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kun vaan luottaa ja toivoa parasta.

3 tunnin taksimatkan kuumottavin kohta oli ehdottomasti pakollinen lauttamatka läpi Mombasan erottavan vesialueen, pilkkopimeällä, yliahdatussa lautassa. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään turun föli. Tässä paatissa ei turvallisuusrajoituksista kiinnostuttu ja jengiä suorastaan tulvi yli laitojen. Huusin päässäni vaan Ave Mariaa ja valmistauduin henkisesti viimeiseen matkaani. Siinä kohtaa kun tarpeeks kuumottaa niin kaikki menee näköjään nappiin sillä me selvittiin ja matka kohti Diani Beachia sai jatkua.

Jos lauttamatka kohti määränpäätä oli kuumottava niin huomattava ylinopeus 1,5 kaistaisella pilkkopimeällä tiellä ilman mitään valoja ei sekään kylmäks jättänyt. Noh, tässäkään kohtaa ei vaihtoehtoja ollut ja ei auttanut kun taas kerran vaan luottaa. Aina pitää muistaa, että tää on näiden ihmisten normaalia arkipäivää. Siinä kohtaa kun matka oli kestänyt jo kolmatta tuntia olin varma, että tä piina ei lopu koskaan. Jossain kohtaa silti siinä illan ja yön rajatunteina saavuimmekin yhtäkkiä lähestulkoon aution tuntuiselle Diani Beachille.

(Diani Beachia päiväsaikaan). ^

Oltiin jo etukäteen tietoisia siitä, että Mombasassa EI saa liikkua ensinnäkään a.) pimeällä ilman luotettavaa kuljettajaa sekä b.) kaikissa majoituksissa on vartijat, varmasti aseistetut semmoiset koska siellä nyt vaan sattuu olemaan ne omat uhkansa. Totuus iski silti päin kasvoja. En oo ikinä ollut kohteessa missä oikeesti on vaarallista ja ei ihan tosissaankaan saa tehdä ihan mitä sattuu. Jollain tapaa mä silti nautin siitä suuresti.

Olo oli kun Paris H:lla punaisella matolla kun vartija vastaanotti meidät suljettujen porttien taakse sisälle ihastuttavaan luksus-villaamme. Hinta ei ollut edes paha, mutta laatu oli enemmän kuin ensiluokkaista. Jostain syystä meillä ei ole yhtäkään kuvaa siitä, miltä Villa näyttää sisältä päin mutta anna mä kuvailen. Kivilattiat, eläinkuoseja, paljon tyynyjä, palmun oksia rakennusmateriaaleina, n. 10 metrinen huonekorkeus, saviruukkuja ja avoimia ikkunoita. Täyttä Afrikkaa siis koko kokonaisuudessan. Koko kompleksissa oli meikäläisten villan lisäks n. 5 muuta Villaa ja keskellä koristi ihastuttava paratiisiallas suoraan kookospalmujen sekä juoksentelevien apinoiden alla. Täydellistä. Isäntä piti meistä äärettömän hyvin huolta ja teki meille selväksi kaikki porttien ulkopuolella vaikuttavat uhat. Mombasan turismilla ei ole varaa yhdenkään turistin menetykseen ja se tehtiin meille hyvin selväksi.

Ensimmäisenä iltana otettiin jo kaikki ilo irti tulevasta lomastamme huolimatta siitä, että kaikki Diani Beachin palvelut oltiin sujettu jo about yhdeksältä. Kaiken saa onneks järjestettyä rahalla ja jostain viimeisimmästä aukiolevasta Jamaica-baarista saimmekin ostettua tiskin alta pullon rommia sekä hampurilaiset handuun. Iltaa jatkettiin kuutamo uinnilla villallamme seuranamme järkyttävän kokoinen mato (?!?).

Aamun sarastaessa ensimmäisenä päivänä menimme tutustumaan rantaan. Isäntämme antoi meille tarkat ohjeet, että missä saa liikkua ja missä ei sillä ”vihollinen” on aina länsä. Ellei se ollut Al-Shabab taikka ahneet rantapojat niin olivat ne leffoistakin tuttuja maantierosvoja a.k.a bandidas ja sen takia saimmekin kulkea vaan yhtä suuntaa tietä eteenpäin. Toisella puolella vastassa olisi ollut mahdollisesti nirri pois. Spoogya.

Diani Beachin maailmanluokkaista rantaviivaa koristi miljoonapäisten palmurivien lisäksi toinen toistaan valtavampia luksusloma-resorteja. Valitettavaa oli tosin se, että suurin osa hotelleista oli täysin tyhjiä. Sen lisäksi, että low-season painoi päälle on mm. viimeaikaiset myös länsimaalaisiin kohdistuneet terroristi-iskut, väkivaltaiset ryöstöt, vaarallinen luonto, sairaudet sekä ennen kaikkea ebola (mikä ei edes kosketa Keniaa!!!) romahduttanut Kenian turismin viimeisen 3vuoden aikana ja se näkyi.

Palvelut olivat etenkin Diani Beachilla vähissä ja turistit vielä enemmän, vaikka puitteet sekä potentiaali oli etenkin luonnon puolesta pinnan hyvinkin suurta. Tähän kohtaan mun on pakko sanoa, että Taiska oli oikeessa ja se leffa vielä enemmän sillä Mombasan rannat kokonaisuudessaan olivat yksiä kauneimpia hietikoita, mitä oon koskaan eläessäni nähnyt. Infastruktuurin puute toki tekee oman mausteensa, mutta lähtökohtaisesti, mikäli rahaa olis vaan enemmän ylläpitoon niin uus Goa olisi syntynyt. Intian valtamerellä on näemmä helvetin hyvät geenit! Tällä hetkellä Mombasa on kokonaisuudessaan valitettavasti nk. ”Unohdettu lomakohde!”.

Ensimmäinen päivä meni tukevasti altaalla makoillen ja kevyesti tissutellen. Babyoil virtasi ja rusketus tarttui. Illan suusta menojalkaa alkoi vipattamaan ja päätimmekin mennä kokeilemaan onneamme rannalle. Vartija antoi meille tarkat ohjeet, että rannalla ei missään olosuhteissa saa enää pimeän tullen hengailla. Klo. 19:00 on ehdoton kotiintuloaika mikäli ollaan keskenämme ja sitä pitää pilkun tarkasti noudattaa.

Mitään suoranaisia full-moon bileitä ei ilta-aikaan Diani Beachilta löytynyt, mutta paikallisia ystäviä saatiin senkin edestä. Noh, oltiinhan me rannan ainoita turisteja. Me tyydyttiin juomaan vaan bisseä ja ystävämme mässäilivät puolestaan miraa eli khatia, mikä on Keniassa hyvinkin syvällä kulttuurissa sekä vieläpä laillista.

Uudet ystävämme kertoivat, että olemme tällä hetkellä ihan siinä rajoilla missä saadaan vielä liikkua, mutta jos mennään paria sataa metriä vielä toiseen suuntaan niin ollaan jo vihollisen vyöhykkeellä. Kuumottavaa. Rajat olivat tarkkoja ja säännöistä piti pitää kiinni. Tosin paikalliset olivat sen verta kaverillisia, että välillä vaarat unohtuivat. Kokoajan oli fiilis, että joku pitää huolta.

Silti pitää aina muistaa olla varovainen, kenellekään ei saa alkaa aukomaan päätä ja silmät pitää jatkuvasti pitää auki. Koska turistit ovat vähissä ja rahaa ei vaan ole eikä tule, ottaa ihmiset rahan sieltä mistä ne sen saa. Vaikka ekat kolme päivää Diani Beachilla käytimmekin pääsääntöisesti aikamme vaan altaalla makoiluun, kohtasimme mahdollisia uhkia jo heti alkumatkasta. Eräänä päivänä rannalla kävellessämme 2 rantapoikaa Hippo ja Nicholas lyöttäytyivät seuraamme. Näillä kahdella letkeydellä ei pahoja ajatuksia päässä pyörinyt, mutta kulman takaa seuraamme lyöttäytyi uhkaavasti merirosvo tyyliä henkivä nuorukainen. Nk. Turvamiehemme hätyyttelivät uutta pyrkyriä pois siinä onnistumatta. Minuutin swahilin kielisen väännön jälkeen uuden uhkatekijän taskusta pilkistikin puukko ja samassa lauseessa suusta kuului ”I can talk to them if i want, we are all human beings”. Ja aggressiivinen mulkaus perään. Swahilinkielinen vääntö jatkui aikansa kunnes kaveri kääntyi onneksemme kannoilleen. Hämmentävää ja kuumottavaa ellen sanoisi.

Muuten saimme Diani Beachilla olla täysin omassa rauhassamme relaamassa ja keräämässä ensikosketusta Mombasasta. Se oli meidän ensimmäisen kolmenpäiväisen täydellinen missio ja sehän piti paremmin kuin hyvin. Löydettiin myös oma suosikkibaari – Alibaba! Mikäli eksyt Diani Beachille niin tästä kuppilasta löytyy kaikki olennainen.

Sen lisäks, että ekojen päivien aikana ensisijaisesti hengailimme, dokailimme ja mokailimme sekä loimme myös paikallisia kontakteja rannalla, piipahdimme näyttäytymässä myös Diani Beachin sillä hetkellä ainoassa aukiolevassa yökerhossa. Harrastuksiimme kuului myös neljäpäällä mopotaksilla ajelu sekä päämäärätön harhailu niillä parilla autiolla kadulla mitä Diani Beachilla oli.

Diani Beach on mahtava paikka mikäli nimenomaan digaa rauhasta ja ei vahingossakaan halua muita turisteja tavata. Aktiviteetteihin ei ainakaan tähän aikaan vuodesta ole tämä ranta tehty, mutta se kauneus ja koskemattomuus sekä ennen kaikkea paikallisten ylenpalttinen ystävällisyys keräs potin täydellisesti himaan. Saimme vihiä, että kaikki ”olennainen” löytyy puolestaan pohjois Mombasasta lähempää Mombasan kaupunkia ja siellä me loppuloma vietettiinkin. Siitä lisää myöhemmin.

Mulla on niin paljon tarinoita kerrottavana että huh ja huh. Noh, jotta ei tuu liian pitkää raamattua niin vihellän ekan pläjäyksen poikki tässä kohtaa nyt. Nyt kun mä pääsin tähän kirjoittamisen makuun takas niin koitan saada tavaraa purkitettua ulos tasaisesti rytmillä ASAP.

Mitä tuleman pitää? Leijonia, ryöstöjä, maksullisia, avomerta, biletystä, luksusta, nautiskelua, uhkaavia tilanteita ja täysin absurdia meininkiä. Tätä tä tulee nyt olemaan. Olkaa valmiina, kuullaan pian.

Ps. Instagramista reaaliajassa lisää. Sieltä löytää meitsin nimellä @otto.lilja !! 

– OTTO –