“Varo mistä haaveilet – se saattaa tapahtua”. Mahtava cliche. Todella juustoinen sellainen, mutta pitää aika paikkaansa. Taivaan epäselvät merkit osoitti sen omalla kohdallani taas kerran todeksi. Lähtökohtaisesti tosin sana haaveilu on ehkä vähän epäpätevä, sillä itse pyrin haaveilun sijasta enemmänkin suoriin päätöksiin ja suunnitelmiin. Alkufraasiksi tuo cliche sopi silti tähän postauksen teemaan hyvin. Briiffasin nimittäin lyhyesti viime viikolla Ruanda-projektista, johon pääsin mukaan. Tänään kerron teille tästä projektista tarkemmin lisää.

Kesän lopulla tosiaan heräsin siihen tilanteeseen, että suunta mihin olen urallisesti menossa, tuntuu loppupeleissä ihan liian pinnalliselta. Siispä päätin tehdä muutoksen ja miettiä, että mikä itseä syvällisesti kiinnostaa. Näiden aatosten myötä olen pyrkinyt tähtämään kuvioihin, joissa voin vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin. Mielellään länsimaiden ulkopuolella. Yhteiskunnallisesti. Työskennellä kansainvälisesti, tehdä muutosta alueilla ja yhteisöissä jotka sitä tarvitsevat. Toteuttaa omaa osaamistani ihmisläheisemmin. Myöhemmin työskennellä katastroofien ja konfliktien parissa. Samaan aikaan yrittäminen on vahvasti osa omaa persoonaa. Kerroin ajatuksistani myös henkilökohtaiselle tutorilleni ja yhtenä päivänä e-mailiini pamahtikin viesti, josta alkoi pyörä pyörimään. 

Yliopistoni lanseerasi nimittäin ohjelman, jossa yhteistyössä Ruandan Kansallisen Yliopiston, sen 20 oppilaan, paikallisten akateemikkojen sekä yritysten kanssa kehitetään sosiaalinen, maan sisäistä kehitystä edesauttava yrityshanke Ruandaan. Kävin kuuntelemassa briiffin projektista ja olin tämän perusteella vähintäänkin vaikuttunut ja päätin siltä seisomalta hakea mukaan työryhmään. Kiinnostavinta tässä projektissa on yleisesti nimenomaan se, että hanke voidaan toteuttaa Ruandassa – tuhansien kukkuloiden ja sumuisten vuorien maassa. Maassa, jossa vuonna 1994 (syntymävuotenani) surmansa sai yli 800 000 ruandalaista verisen hutujen ja tutsien välisen kansanmurhan seurauksena. Vaikka Ruanda kantaa tätä yhtä maailmanhistorian surullisinta ja tuhoisinta tragediaa vahvasti perintönä menneestä mukana, on maa onnistunut nousemaan aivan käsittämättömällä volyymilla. 23 vuotta katastrofin jälkeen Ruandasta on kasvanut leikkisästi kuvailtuna “Afrikan Singapore – yksi maailman nopeimmin kasvavimmista talouksista. Ruanda on myös yksi Afrikan turvallisimmista valtioista, joka loistaa naapureidensa rinnalla siisteydellään ja seesteisyydellään. Ruandan pääkaupungista Kigalista on kaavailtu alueen konferenssi-pääkaupunkia. Bisnesturismi, luksusmatkailu ja luontokohteet loistavat ja Ruanda onkin valtio josta voi bongata ihmisen lähisukulaisia gorilloja aivan lähietäisyydeltä.

Ruandasta ei paljoa suomenkielisiä matkakertomuksia löydy. Ihanan Adalmina’s Adventuresin Ruanda-postaus onkin siis vertaansa vailla. Kaikki postauksen kuvat ovat niin ikään Anna-Katrin käsialaa. Kiitos lainasta. <3 

Vaikka Ruanda onkin kehittynyt ilmiömäisesti, on maa silti vielä köyhä ja työtä riittää. Kansainvälinen yhteistyö on monesti iso apu tässä kohtaa ja sen takia myös tämä tämä sosiaalinen yrityshankeprojekti on lanseerattu. Hain tosiaan mukaan, sillä projektin sisältö kuvaa juuri sitä mikä itseäni kiinnostaa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen, kansainvälinen työympäristö, humanitaarinen työ ja yrittäjyys. Kaikki samassa paketissa. Kirjaimellisesti meinasin pyörtyä saatuani kirjeen, jossa kerrottiin, että mut on valittu ohjelmaan mukaan. En muista, että milloin viimeksi on perhoset pörränneet mahanpohjassa niin temmokkaasti. Lähes yhtä iso perhosparvi valtasi meitsin mahan myös siinä kohtaa kun sain kutsun osallistua Ruanda-ohjelman lanseerauksen juhlallisuuksiin ja luin kutsusta, että tilaisuudessa meitä mukaanvalittuja on kiittämässä Ruandan Britanniassa istuva Korkea Komissaari ja Suurlähettiläs. Digitaalisesti tilaisuudessa läsnä tulisi olemaan myös Ruandassa istuva Britannian suurlähettiläs, joka isännöi juhlia samaan aikaan Kigalissa ja olemme rinnakkain digitaalisessa yhteydessä  toisiimme yli mannerten. Tällä viikolla oli tilaisuus ja sainkin pukea pitkästä aikaa puvun päälle. Projekti kestää näin alkuun vähintään 9 kuukautta ja työ tehdään tiimeissä. Omaan tiimiin kuuluu bisnesmentorin lisäksi 2 henkilöä Ruandasta sekä yksi kollega Lontoosta. Jengiä saattaa kiinnostaa myös, että minkälainen hanke mulla on itsellä suunnitteilla Ruandan hyväksi? sen verran voin paljastaa että kantavina teemoina tulee olemaan digitalisaatio, sananvapaus ja medialukutaito mikäli asiat edistyvät niin kuin olen itse plänäillyt.

Loppukesästä koin jonkinasteisen urallisen herätyksen ja päätin alkaa työstämään uran ja koulun suhteessa erilaisia siirtoja elämässä, ajattelin että tulen löytämään itseni hyvin todennäköisesti seuraavaksi esim. Kreikan tai Calaisin pakolaisleireiltä. Sen sijaan eipä käynyt pienessä mielessäkään, että tie tulee viemään Ruandaan. Maahan, joka on ollut mulle aiemmin tuttu lähinnä Hotelli Ruanda elokuvasta. Ja vielä tällä tavalla. 

-Otto

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Hei. Piti vielä lisätä, että kerro siis omista tunnelmistasi ja kokemuksistadi – ei siis tietenkään vain hankkeesta! Ja mihin mun näppis hävitti kuulostaa -sanan 4 viimeistä kirjainta 🙂 Kuulostaa lupasvalta joka tapauksessa! Se Hotelli Ruandassa oli vaikuttava ja surullinen elokuva. Onneksi niistä ajoista on menty eteenpäin.

    1. Defo! 🙂 Musta tuntuu, että Hotelli Ruanda menee uusintakatseluun, sillä nyt osaa leffan kattoa varmasti vielä ihan eri perspektiivistä!

  2. Kuulo hienolta! Muista kertoa meille, miten hanke etenee. Mun belgialainen ystävä täällä Maputossa – joka on syntynyt Kongossa ja asunut 60-vuotisen elämänsä aikana varsin monissa Afrikan maissa – sanoi aina, että hän viihtyi tällä mantereella parhaiten juuri Kigalissa. Oli puhdasta, siistiä ja kaunista. Onnea matkaan!

    1. Todellakin, kerrottavaa tulee varmasti riittämään! 🙂 Afrikka kiehtoo kokonaisuudessaan super paljon. Toivottavasti pääsen myös Maputossa käymään!

  3. Siistiä, aivan mahtavaa! Oot aivan huikean inspiroiva tyyppi, On aina kiva seurata oikean elämän esimerkkejä siitä, miten ihmiset toteuttavat unelmiaan.

  4. Siis mahtavaa! Herättelet tällä (taas) mukainen miettimään ihan samoja juttuja; eikö olis merkityksellisempää työskennellä sen eteen, että voi parantaa jonkun elämää. Tosi mielenkiintoisen kuuloinen projekti sulla tämä kyllä, innolla odottelen lisäpäivityksiä!

    1. Pitää tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta! 🙂 Kiitos Annika, lupaan pitää blogissa ajantasalla prokkiksen etenemisestä!

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.