Jos rehellisiä ollaan niin Turkki matkailumaana on merkinnyt mulle tähän syksyyn saakka aina ikään kuin B-luokan lomakohdetta. Ellei jopa C-luokan.

Tähän mielikuvaan on ensisijaisesti vaikuttanut se, että olen luonut pienessä päässäni käsityksen koko maasta lähinnä Alanyan ja Marmariksen perusteella. Käsitykseni Alanyasta ja Marmariksesta olen puolestani tehnyt Matkaoppaat-sarjan, puskaradion sekä facebook-feedini perusteella.

Suomibaareja ja punakoita Suomea maailmankielenä taitavia Pekkoja ja Päivikkejä altaalla väljähtäneen bissen kera. Kolmen tähden all-inclusive helvettejä, Tauskia, Nykästä ja Suomileijonaa. Rapeaa Brittiläistä rusketutsta (vähän tämän henkistä), sietämätöntä myyntikulttuuria sekä sitä kokonaisvaltaista kolmen tähden pöndeilyä koko rannikon täydeltä. Tässä oli oma yleiskäsitykseni tähän saakka Turkista. Mikä idiootti mä olen. Häpeän.

SailForGood2-17_ottoizakaya_turkki-ottolilja

Ps. Miks mun kädet näyttää noin punaisilta? Järkyttävää. Enhän mä pala? Oikeesti!


No mutta kuinkas sitten kävikään? Otto ”ennakkoluulo” Lilja lennätettiin Turkkiin ja johan muuttui ääni kellossa. Mitä tästä opimme? Vähemmän Tauskia, vähemmän Facebookia, enemmän heittäytymistä ja nollatoleranssi Matkaoppaat TV-sarjalle!

Hyvä nyrkkisääntö on yleensä se, että maa, mikä on Turistien kestosuosikki vuodesta toiseen on paikkansa myös siinä asemassa ansainnut. Tuskin mistään mestasta tule turhaan hitti. Turkki on yleistäen tästä loistava esimerkki. Äärettömän ystävälliset ihmiset, juotavan turkoosi vesi, yleinen helppous kaikessa, taivaallinen keittiö, edulliset hinnat, pettämättömät rannat, monipuolinen luonto ja aktiviteetti tarjonta sekä kaiken kattavaa lomailufiilistä koko kehon ja mielen täydeltä. Koko kokonaisuus tekee maasta vastustamattoman combon, mitä Lähi-idän konfliktitkaan eivät ole onnistuneet vielä lamauttamaan, eikä toivottavasti tule sitä tekemäänkään.

Reissumme pointtina oli juurikin mennä Turkkiin tutustumaan niihin kohteisiin, mitkä valitettavan ikävästi hukkuvat äkkilähtömainosten alle. Sen mä oppisin, että se mitä mielessäni olen Turkista ajatellut tähän saakka ei missään nimessä ole sitä ”oikeaa” Turkkia. Turkilta löytyy juuri niin paljon annettavaa turistille kuin maalta löytyy pinta-alaa.

Mä en pidä tämän reissun jälkeen myöskään sitä yhtään mahdottomana ajatuksena, että lähtisin Alanyaan omakustanteiselle pakettilomalle äkkilähtönä. Päinvastoin, olisin valmis lähtemään vaikka heti. Sitä ennen käydään virtuaalisesti vielä Turkin ei-niin-kuuluisissa maisemissa.

Day 1 – LIPUT MASTOON JA MENOKSI

SailForGood2-4_ottoizakaya_turkki

SailForGood2-7_ottoizakaya-turkki

Viime postauksessa seikkailimme pikavauhtia Istanbulissa, turbulenssissa sekä loppu viimein Finiken satamassa, mistä reissumme pääsi kunnolla alkamaan. Sail For Good-pressimatkamme muodostui siis kahdesta osasta. Ensimmäiset 2 yötä veneessä. Sen jälkeen 3 yötä maissa.

Tiimimme jaettiin kahtia ja itse sain kunnian olla oman joukkueeni ainoa miespuolinen henkilö. Ei haittaa, olen tottunut. Enkä olisi muuten vaihtanut joukkuettani pois en sitten millään. Mimmit oli kliseisesti kuin viiniä. Jutut vaan parani sitä myöden mitä enemmän päiviä kului ja aikaa vietettiin keskenämme. Se jos jokin on harvinaista. Yleensä kun ympäristöllä on tapana muuttua kalaksi parin päivän jälkeen. Nyt oli asiat toisin. Jos pitäisi viettää vuosi Marsissa jonkun kanssa niin tässä olisi melko hyvä dream-team siihen tarkoitukseen. Uusi bloggaaja-matka konsepti mahdollisesti?

Joukkueeni kokoonpano oli siis seuraava: Minä + Fitness FührerSofia, Urbaani ViidakkoseikkailijatarLaura sekä AamukahvillaHenriikka. Ei hullumpi kolminaisuus. Kapteenimme sekä Sail For Good-kampanjan Isä Tuomo sekä matkamme tehonainen Inna viettivät koko reissun veneessä. Meillä oli siis täysi ylläpito läpi merien ja tiimimme lisäksi myös hyvä seura veneessä taattu.

Finike_sailforgood_ottoizakaya

Nyt kun tuli mieleen niin mullahan on pelkästään hyviä kokemuksia veneessä nukkumisesta. Silja Europan C-hytti teinivuosina oli nimittäin unipornoa parhaimmillaan ja vieläkin muistelen niitä yön pikkutunteja lämmöllä. Ensimmäinen yö olikin odotetusti kokemukseni pohjalta kutakuinkin täydellinen, mitä tuli siis unen sikeyteen. Tällä kertaa veressä tosin ei vaikuttanut promillet, mutta epäilen vahvasti, että jotain unta parantavaa elementtiä tuossa meri-ilmassa nyt selkeästi näyttää olevan kun ei sitä tuntuisi heräävän edes moukarin iskustakaan.

Lähestulkoon täydellisesti nukutun ensimmäisen yön jälkeen oli aika heittää liput kaakkoon ja lähteä merelle. Oma ensimmäinen aamuni alkoi mukavan rauhaisasti sillä olin valloittanut itselleni oman yksityisen makuukammarin veneestä. Siellä sain köllötellä omassa rauhassani niin mukavasti, että edes raikuvat rukoushuudot ja joogaavat kanssamatkustajat eivät omia sikeitäni häirinneet.

PSSSST. Kannattaa muuten lukea muiden reissulaisten postauksia niin saatte kivaa erilaista perspektiiviä päivämme erilaisista aikajanoista…Linkit ylhäällä.

SailForGood2-2-ottoizakaya-turkki

Uhkaavista pilvistä huolimatta sääolot hemmottelivat meitä auringollaan koko matkan. Vasta paluumatkalla kohti lentokenttää alkoi ensimmäiset syyspisarat näyttämään elonmerkkejään.


Nukuin tietenkin pisimpään ja ennen heräämistäni muu jengi oli kerinnyt tekemään jo ihmeitä. Kun jääkaapit oltiin lastattu täyteen Turkkilaisia meriherkkuja oli aika lähteä uusien bloggaaja-kamujeni kanssa kohti välimerellistä tuntemattomuutta.

Päivä meni leppoisasti aalloissa ajelehtien läpi jylhän vuoristoisen rannikon. Tuomo opetti meille purjehtimisen alkeita ja pari kanssamatkustajaa pääsi jopa ohjaamaan. Itse pysyttäydyin poissa ratista ja keskityin taistelemaan putki suorana vastavaloa vastaan kuin mikäkin amatööri konsanaan. Rusketus tarttui, Turkki kaunistui kaunistumistaan, ryhmämme tutustui toisiinsa sekä mieli alkoi väkisinkin lähestymään suorastaan autuasta mielentilaa.

Jotain taikaa siinä suolanhuuruisessa meri-ilmassa on oltava sillä fiilis oli kuin onnistuneesta psykoterapiaistunnosta tulleella siinä kohtaa kun liput taas laskettiin illansuussa ja asetuimme aloillemme. Muutama tunti ennen auringonlaskua Panacea ajelehti upean turkoosiin poukamaan, missä meidän oli määrä viettää seuraava yömme.

SailForGood2-8-ottoizakaya-turkki-ottolilja

SailForGood2-9-ottoizakaya-turkki

“Turkissa Turkissa, oi oi oi oiiiiii…”

Ankkurin pamahtaessa merenpohjaan pääsi myös meidän lomanpoikasemme alkamaan. Pöytä katettiin koreaksi täynnä Turkkilaisia tapaksia. Huurteinen olut huulilla alla laskevan välimerellisen auringon pääsimme kunnolla välimerellisen venelomailun makuun. Meininki oli just näin runollista.

Suppailua, uima-hyppyjä, trapetsitaiteilua, raikuvaa naurua sekä vaikuttavien maisemien ihmettelyä. Luovuuden kukat kukkivat luonnon helmassa myös. Ilmoille pääsi toinen toistaan rahakkaampia ja mediaseksikkäämpiä liikeideoita ja hankkeita. Vaan aika näyttää, mitä suuret visiomme tulee tulevaisuudessa tuottamaan. Siitä oli pitkälti meidän iltapäivämme tehty. Maistu muuten hyvälle.

SailForGood2-16-sailforgood-ottolilja-matkablogi

SailForGood2-10

SailForGood2-12

SailForGood2-11

SailForGood2-15

SailForGood2-14

Se on jännä huomata muuten, mitä tietynlainen eristäytyminen tekee ihmiselle. Se pistää jopa pelottavan paljon avautumaan. Vapauttavaa. Vaikka vastapäätä istui pitkälti ennestään täysin tuntemattomia ja päällisin puolin myös hyvin toisen luonteisia ihmisiä, oli fiilis kun oltaisiin tunnettu jo aikoja. Joo tiedän, ällöttävää klisee pehmoilua, mutta minkäs teet. Click.

Yhteisen klikin löytäminen on huikeaa ja vielä kun se löytyy ihmisten kanssa ketkä ovat päällisesti hyvin erilaisia itsensä kanssa on se kaiken lisäksi ihan mielettömän palkitsevaa, rikastuttavaa ja kehittävää.

Olen todella paha töksäyttelemään ja monesti ronskin vaarallisen kiellettyä hipova sysimusta huumorintajuni joutuukin törmäyskurssille valtaosan väestöstä kanssa. Tässä jengissä yllättävintä ja sitä kautta myös henkilökohtaisesti valloittavinta oli se, että sain vapaasti laukoa ala-arvoisia vitsejäni ja kyseenalaisuuteen taittuvia sarkasmin täyteisiä kommenttejani ilman pelkoa, että joku alkaa itkemään taikka saan pataan.

En edes muista milloin oon nauranut niin paljon kuin tämän jengin kanssa ja mikä henkilökohtaisesti parasta, osa ainakin edes esitti, että meitsinkin harvinaisen tasottoman paskat jututkin pystyy viihdyttämään. Yhteinen sävelemme oli kultaa!

SailForGood2-13

Aurinko laski. Tunnelma nousi, juut parani ja kansalla oli hauskaa. Illan pimetessä jutut sen kuin syveni ja pääsinpähän kuuntelemaan sekä keskustelemaan myös aiheista, mitkä arkielämässäni koskettavat itseäni toisinaan hyvinkin etäisesti. Mielenkiintoista vaihtelua. Meininki oli kuin Loiri Nuotiolla konsanaan.

Koska koin ehkä jonkun asteisen valaistumisen tämän matkan aikana, aloin miettimään, että miten näitä hyvä viboja pääsee vielä tulevaisuudessa toistamaan? No tietenkin seura on aina ykkönen ja jos seura on kondiksessa niin sillä nyt ei ole pienintäkään väliä, että missä sitä vaikuttaa. Se vaan kokonaisuutena oli jotenkin niin virkistävää lekotella veneen kannella laguunin omaisissa turkooseissa maisemissa. Täydessä luonnon rauhassa, yksityisesti ja vieläpä kaikkien herkkujen kera. Sen verta mukava tapa ihmisen aikaansa viettää, että haluan varmasti harrastaa samantyyppistä lomailua tulevaisuudessakin.

Tiesittekö että vastaavanlaisissa maisemissa kuin me olimme ja muissakin kohteissa saa Turkissa vuokrattua veneen suhteellisen edukkaasti, kaikilla herkuilla varusteltuina (henkilökunta jne.)? Itse aion ainakin vakaasti harkita, että sen sijaan, että tulevaisuuden lomillani maksan hotelleista ja tappavan tylsistä museoista turhaa rahaa – muutan viikoksi veneelle kokin ja palveluskunnan hemmoteltavaksi poistumatta mihinkään. Tä on niin mun juttu. Että mä tykkään siitä, että mua paapotaan.

DAY 2.

SailForGood2-18-ottolilja-ottoizakaya-matkablogi

SailForGood2-21-ottoizakaya-turkki-matkablogi

SailForGood2-23-ottoizakaya-matkablogi-turkki

Osa vietti yönsä riippukeinussa, osa taas turvallisesti sängyssä. Aamu valkeni eri ihmisille eri aikoihin ja itse ajoitin heräämiseni täydellisesti valmiiseen pöytään tyttöjen loihtimalle Turkkilaiselle aamiaiselle. Mumsk, ah ja nam. Päivä kului kannella vielä hengaillessa, hyppiessä ja meditoidessa sekä kehollisesti taiteillessa.

Iltapäivästä reitti jatkui astetta aaltoisimmissa merkeissä kohti määränpäätämme. Käväistiinpähän melkein myös Kreikan saaristossa ja sain myös maistaa, miltä lievä merisairastuminen maistuu. Ei hyvältä, mutta Inna opetti miten sen vaivan saa taltutettua unholaan. Katse horisonttiin ja mieli lepäämään niin jopas vaivat loppuu.

Tänään koin viimeistään syvää irtautumista istuessani laivan keulassa moni metristen aaltojen kastaessa kehoni meren syvyyksiin. Jotenkin siinä tunsi itsensä hyvin pieneksi tajutessa vettä olevan oikeasti kilometrejä perseensä alla. Oli muuten WOW kokemus. Kuvassa muuten Tuomo, mutta locaatio oli sama.

SailForGood2-24

SailForGood2-25

Näissä maisemissa tuli väkisinkin mietittyä syntyjä syviä sekä ajankohtaisia aiheita. Juuri kyseisenä päivänä oli sattunut samaan aikaan Ku Klux-välikohtaus Suomessa ja väkisinkin sitä tuli kelattua ihmisten hätää ja pakolaiskriisiä itseään. Etenkin kun satuimme olemaan maantieteellisellä alueella mihin pakolaiskriisi koskettaa hyvinkin läheltä.

Mietinpähän vaan, että jos viisi kilometriä rannikosta merenkäynti oli näin kovaa, että jopa minäkin immuuni matkalainen aloin kärsimään merisairaudesta ja vene heittelehti metrejä joka suuntaan, mitä se merenkäynti ja meininki on avomerellä päiväkausia ylilastatuilla paateilla, mitkä eivät läpäise edes kesämökin rannan sisäisiä turvallisuusmääräyksiä? Herättävää. Suosittelen kaikkien vastustajien kokeilemaan vähän erilaista fyysistä lähestymistapaa tähän kriisiin.

SailForGood2-26-ottoizakaya-sailforgood-ottolilja-matkablogi

Kreikka Oikealla – Turkki vasemmalla.

SailForGood2-27

SailForGood2-28-sailforgood-ottoizakaya

Toisen päivän päätteeksi kuin ajoituksesta saavuimme Kasin satamaan kuvissa esiintyvän auringonlaskun eläessä omaa elämäänsä ympärillämme. Kasissa treffasimme toisen joukkueen. Illastimme yhdessä ja läpystä vaihto. Toinen jengi suuntasi paikallemme Panaceaan ja meidän joukkueemme puolestaan kiikutettiin vuoren päällä todelliseen ylellisyys Villaan. Tästä lisää myöhemmin.

Jotta postauksesta ei olisi tullut liian pitkää niin jätin Sail For Good-kampanjan syvemmän selventämisen seuraavaan kertaan. Eli mistä siis koko kampanjassa on kyse, se selvenee teille seuraavaksi.

Kannattaa muuten pistää 6 tosilleen pitkälti ennestään tuntematonta persoonaa samaan paattiin ja lähettää avo-merelle. Me ollaan selkeästi elävä esimerkki siitä, että mitään paha ei ainakaan voi tapahtua. Päinvastoin.

SailForGood2-19-ottoizakaya-turkki-ottolilja-matkablogi

Kuullaan pian!

-Otto-


*Huom! Sail for Good -pressimatka toteutettiin yhteistyössä Turkin valtion matkailutoimiston sekä Turkish Airlinesin kanssa, enkä vastannut kustannuksista itse.*

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Mä olen niin samaa mieltä, että Turkki on kokenut suurta vääryyttä näiden ennakkoluulojen kanssa. Ja siis en ole koskaan ollut Turkissa – vielä! Se ei johdu ennakkoluuloista vaan lähinnä siitä, että aina on jo muita kohteita buukattu minne mennään seuraavaksi. Viime aikoina olen lukenut Turkista paljon ja päässyt tähän käsitykseen, että Turkissa on paljon, niin paljon muutakin kuin ne turistien täyttämät lomasesonkirannat.
    Toki olen jokseenkin samaa mieltä myös siinä, että joku näin huimasti turisteja keräävä rantakohde ei ole suotta maineeseensa päässyt, vaan jotain taikaa siinä paikassa pitää olla, että ihmiset matkustaa sinne yhä uudelleen ja uudelleen.

    Mukava, hyväntuulinen postaus muutenkin!

    1. Iso iso kiitos kommentistasi! Piristä päivää kivasti. 🙂

      Oon käsittänyt, että mitä kauemmas rannikosta myös mennään niin sitä autenttisempaa Turkkilaista taikaa tulee vastaan. Itseä kiinnostaisi nimen omaan se Aasian puoli pohjoisessa ja idässä Tulevaisuudessa.

      Luontonsa puolesta Lycian Way-alue oli ihan mieletöntä missä me oltiin. En oo ikinä osannut yhdistää Turkkia outdoor-matkailuun mutta vaellus maisemat oli myös upeat! Siitä lisää ens kerralla. Ruoka, rentous, maisemat ja ihmiset on kyllä ton maan parasta antia!

  2. Kiitos Otto tästä aurinkoisesta ja onnelisuutta hehkuvasta postauksesta, tuli niin tarpeeseen just tänään! 🙂 Miulla on takana 7vk opeharjottelua ja alan olla aika naatti, varsinkin kun tänään oli masentavan harmaa taivas… Tän voimalla jaksaa taas väkertää harkkahommia ^^

    Tuli jotenkin tosi hyvä mieli tätä lukiessa. Se, että toisilleen aivan vieraat ihmiset voi yhdistyä tolla tavalla yheksi porukaksi, no, se on huippua! Eikä oo kyllä maisemissakaan valittamista 😛 Oispa ihanaa hypätä tonne veteen pulikoimaan… Tykkäsin myös kovasti siitä, että avasit avoimesti omia ennakkoluulojasi ja osoitit, miten ne aina murenee. Ihmiset tarvitsee tällasta, jotta ei juututa loputtomiin omiin käsityksiin, joilla ei välttämättä oo mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Mie ainakin sain kokonaan uuden näkökulman Turkkiin ja sen mahdollisuuksiin.

    1. Sä et edes tajua miten hyvä fiilis tuli näin kivasta kommentista taas! 🙂 Kiitos kiitos kiitos x 300. Niin kiva kuulua. Onnistuin siis tarkoituksessani.

      Tsemppiä harjoitteluun! Mä lupaan piristää jatkossakin! :-)) Kestääkö kauan vielä?

      1. 😉 Kiitos! Kaks viikkoo vielä, eli tää ja ens viikko. Sit aattelin heittää vähän ranttaliks tän elämän ainaki yheks illaks 😀

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.