Noin vuosi sitten oltiin Alexin sekä rakkaan ystäväni Monican kanssa roadtripillä Australian länsirannikolla. Yksi roadtrippimme mielenkiintoisimmista ja ennen kaikkea mieleenpainuvimmista pysähdyskohteista oli kylä nimeltä Nimbin. Tässä postauksessa palataan tuohon vihreään luonnonkauniiseen sekä jointinkäryiseen vapaa-alueeseen. Iso erityishuomiokiitos vielä Monicalle joka auttoi aikanaan alkuperäisen artikkelin tekemisessä. Tä postaus tehtiin oikeastaan alun perin jo silloin n. vuosi sitten ihan muihin tarkoituksiin, mutta nyt vasta sain tän heräämään henkiin!

Asiaan. Pohjoisessa Uudessa-Etelä Walesissa, vajaa 800 kilometriä Sydneystä pohjoiseen, keskellä laaksoja, kaukana kaikesta sijaitsee kylä, mitä ei Aussien turistioppaista ekalla avaamisella löydä. Ja sen takia tämä paikka onkin olemassa.

Tätä kylää kutsutaan Nimbiniksi. Nimi tulee Aboriginaalien kielen sanasta Nimbinjee. Nimbinjeet ovat henki-ihmisiä jotka suojelevat Nimbinin aluetta. Nimbin on Aussien oma Amsterdam, villi-länsi, muumilaakso sekä vaihtoelämän tyyssija yhden kadunpätkän muodossa. Puskaradion kautta tästä muutaman sadan asukkaan vapaa-alueesta on muodostunut silti Ausseihin suuntaavien reppureissaajien suoranainen pyhiinvaelluskohde. Syyt ovat enemmän kuin selviä. Ykkös turistiklikkinä sekä paikan luonnetta vahvasti määrittelevänä tekijänä toimii katukuvassa näkyvästi esillä olevat kevyet hallusinaatio-huumeet kuten kannabis, sienet sekä LSD.

Kadulta voi ostaa, kadulla voi myös epäsuorasti käyttää. Kaikki käyttää. Ketään ei kiinnosta ja ketään ei tuomitse. Yksilön vapaus kukoistaa! Tietenkin hyvän maun rajoissa ja nuorempien sukupolvien kehitystä kunnioittaen. Nimbinissä asuu paikallisia, Nimbinissä asuu ulkomaalaisia, Nimbinissä asuu lapsia, vanhuksia, taiteilijoita, kiertolaisia sekä yhteiskunnan hylkiöitä. Kaikkia Nimbinissä asuvia sekä sinne toistuvasti tulevia turisteja yhdistää yksi asia – vaihtoehtoiseen elämäntyyliin suuntautuneisuus eli nyky-yhteiskunnan yleisistä raameista poikkeavuus sekä yksilönvapauden ehdoton arvostus. Mikäli Nimbin olisi poliittinen puolue – olisi se vapauspuolue.

66_post-6

66_post-5

66_post-4

Nimbinin kaukainen sijainti mahdollistaa alueen koskemattomuuden sekä vapaahenkisyyden. Luontonsa puolesta uskomattoman uniikki sijainti niin laaksojen sekä metsien keskellä on itsessään jo sen verta muumilaaksomainen kokonaisuus, että fiilis on itsessään kuin lapsuuden satukirjoista konsanaan. Nimbin sijaitsee piilossa kaikelta. Paikan päälle pääsee näppärästi bussilla joko Australian kuuluisimmasta Backpacker-surffirastakeitaasta – Byron Baysta, taikka lähimmästä ”isosta” kaupungista – Lismoresta. Paras tapa on silti vuokrata auto. Ympärillä oleva luonto sekä maisemat vaatii yksityiskohtaisempaa tarkastelua, mikä onnistuu vain ja ainoastaan yksityisautoilun avulla. Vaikka Nimbin hippi onkin, on autot sentään fine. Ehkä uusi valkoinen mese saattaa silti erottua katukuvasta astetta kyseenalaisemmalla tavalla.

Nimbin on sekä fyysiseltä kooltaan, että asukasluvultaan äärettömän pieni. Hyvin pieni. Kaikki keskittyy yhden muutaman sadan metrin pituisen kadunpätkän ympärille. Siinä missä Nimbin on pieni, on se myös tunnelmaltaan hyvin intensiivinen. Koko asukkaiden värikäs kirjo pyörii pääkadun varrella kukin tehden, mitä ikinä tekeekin. Muutamat astetta laajemmalla värikynällä väritetyt kadunvarsikahvilat kuhisevat jengiä. Bongi-kaupoissa käy vipinä, jointti palaa ympärillä tiheään sekä Nimbinin talkootyönä toteutetun kaupunginmuseon viereisellä sivukujalla käy muuhun maahan verraten astetta päivänvaloa kestämättömämpi kauppa. Hyvänhenkiset kauppamiehet tarjoavat palveluitaan kadulla ja halukkaat pääsevät ostamaan tarvitsemiaan virikkeitä mikäli näin on tarve.

roadtripmatskua-28

roadtripmatskua-21

Nimbin on hippikylä, minkä mediakuva muodostuu pitkälti vain ja ainoastaan ”vihreiden arvojen”, niiden vapaan käytön sekä äärettömän helpon saatavuuden ympärille. Kaikki tämä keskellä länsimaalaista Australiaa tekee kokonaisuudesta kiehtovan ja kiehtovuus onkin se asia, mikä vetää Nimbiniin uteliaita sekä rennoilla ranteilla retkeileviä reppureissaajia sekä muita matkalaisia puoleensa kerta toisensa jälkeen. Vuodesta toiseen. Eikä suinkaan turhaan. Nimbin on kaikessa poikkeavuudessaan sekä satumaisuudessaan suorastaan silmiä avartava kokemus, olit sitten liberaali taikka konservatiivi.

Ausseissa asuessani löysin itseni tästä kylästä viettämässä uteliaan yksilön stressilomaa peräti kahteenkin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla en tiennyt yhtään, mitä odottaa. Näin ollen en odottanutkaan yhtään mitään. Pääkadun ihmisvirta sekä ympäristön valtaava tunnelma piti huolen siitä, että Nimbinin-katuetiketti iskostui käytökseeni heti ekasta metristä alkaen. Nimbin ei ole kohde minne sopii selfie-kepit, Louis Vuitton taikka ennakkoluuloisen pelokas judgemental-asenne. Kova ääni ja hektisyys on no no. Väkivalta on ehdoton paséé sekä urbaania cosmopoliittisuutta on niin ikään turha tuoda esille. Eräs paikallinen sanoikin mulle iltanuotion äärellä ekan vierailun ekana iltana, että ”jos olet Sydneystä niin fine, mutta sitä mentaliteettiä ei tarvitse tuoda tänne”. Noh, se sopii. Oonhan mä ollut aina hyvä sopeutuja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kärjistettynä syy, miksi jengi on Nimbiniin asettunut on se, että he halusivat eroon siitä kaikesta, mitä me nähdään päivittäin Stockalla.

Lapsesta saakka mua on kiinnostanut sekä kiehtonut muumilaaksomainen sateenkaarielämä jollain asteella paljon. Serkkuni asuvat Kööpenhaminassa ja näin ollen dänkin huuruinen vapaa-alue Christiania on tullut lapsesta saakka tutuksi. Siis ihan uteliaan isosilmäisen turistin asemassa. Christiania antoi lapsena ja nuorena kasvot mulle semmoiselle Bob Marleyn väriselle elämälle, mikä oli tuttua pelkästään lehtien taikka töllön kautta. Noh, lapsena asiat näkee hirveän eri tavalla ja aikuisena Christiania ei ehkä ookkaan enää ihan niin muumilaaksomainen satumaa miltä se silloin aikanaan näytti, mutta kiinnostava paikka se on silti ja hauskan avartavaa sinne on aina mennä.

Ausseissa ollessani olin aikuinen ja ekaa kertaa ulkomailla ilman vanhempia. Siksi olikin enemmän kuin mielenkiintoista päästä uteliaana ihmisenä tutkimaan uudenlaisia ympyröitä astetta selkeempien lasien läpi. Vaikka oonkin vereltäni kaupunkilainen kermaperse, sosiaaliselle medialle sielunsa menettänyt osa-aikainen materialisti, kenen hengitys sekä pumppukin toimii iPhonen kautta, on musta enemmän kuin mukavaa hippiytyä aina muutamaksi päiväksi kerrallaan ja hypätä täysin toisenlaisiin saappaisiin. Mulle se on täysin luonnollista kävellä paljain jaloin pari päivää, pohtia New Age-uskontoja sekä syödä jotain fennovegekikkareita leikkien niiiiin maanläheistä. Kun oon saanut pitää meitsin rastafa-alteregoa on-tilassa muutaman päivän, on aika palata taas keskustaan juomaan skumppaa ja haaveilemaan makeasta elämästä.

On lahja osata mukautua ja nähdä omaa pihaa pidemmälle. Vaikka ei toisen elämäntapaa ymmärräkään, on taito edes jollain asteella hyväksyä se ja olla sotkematta omia tunteita messiin. Elä ja anna toisten elää. Erilaisuus on rikkaus ja erilaisten elämäntarinoiden kuunteleminen rikastaa itseään vielä enemmän. Nimbinissä pääsi paikallisten kanssa keskustellessa kuulemaan sen maalaisia elämäntarinoita, että enää ei hetkauta mikään. Omakin ymmärrys pistettiin niin koville, että nykyään ymmärrän lähestulkoon kaikki ympäristön tekemät päätökset mitä omaan elämäänsä tulee. Tai ehkä mä opin sen, että en jaksa sen enempää enää välittää muiden asioista koska ne ei simppelisti sanottuna ole mun asioita. Who know’s.

66_post-7

Noh, Nimbin on mesta missä pitää mennä vähän pintaa syvemmälle ja avoimesti avata keskustelua jengin kanssa jotta saa irti niitä vastauksia, mitkä katukuvaa katsoessa eniten mieltä painaa. Mitä näiden ihmisten elämässä tapahtuu?

Siinä missä ekalla Nimbin-kerralla näin pelkästään vihreitä pilviä ja autuutta, oli toinen kerta erilainen. Avasin silmäni. Nimbinissä on myös toinen puolensa. Siinä missä ekalla kerralla saatoin naivisti todella kuvitella, että elämä tässä Australian mikä mikä-maassa saattaa todella ollakin vaan sitä pelkästään itseään eli ruohoa rauhaa ja rakkautta, aloin seuraavalla kerralla pohtimaan mm. sitä, että miks jengi on a.) näin järkyttävän laihaa? Käsittääkseni nälkää ei Nimbinissä tarvitse nähdä, mutta siitäkin huolimatta ProAna-ryhmän läsnäolo parinsadan metrin kadunpätkällä oli huomattavan hälyttävää. Oliko Hollywoodin kauneusihanteet vallanneet Nimbinin? Onko ruoka loppumassa? Miks ihmiset ei syö? Tai siis miksi ihmiset eivät lihoa?

Vastaus löytyi heroiinista. Nimbinissä on hälyttävän paha heroiini-ongelma. Ainakin mikäli puskaradiota ja keskustelufoorumeita oli uskominen. Toisaalta sitä ei ollut vaikea uskoa näin eilisenkään teereen toverina, mikäli on yhtään tutustunut Janis Jopliniin, Sex Pistolsiin taikka Nirvanaan. Kun sain kiinni koko kokonaisuudesta, oli paikkaa helpompi käsitellä ja hahmottaa. Loppuviimein sainkin melko kokonaisvaltaisen yksityiskohtaisen sekä realistisen kuvan tästä Aussien omasta ihmemaasta.

”Elämä Nimbinin keskustassa saattaa käydä raskaaksi. Mulle trooppinen paratiisinomainen luonto ympärillä on täällä se juttu, käyn keskustassa vaan pari kertaa viikossa, lopun ajan vietän luonnossa. Tällä hetkellä asun sillan alla metsässä” Kertoo avoimesti kadun varrella istuskeleva Irlantilainen Christopher Bark, 54. Hän viettää Nimbinissä normaalisti 3 kuukautta vuodesta. Luontoaktivismille elämänsä antanut Christopher hakee Nimbinistä pääsääntöisesti elämälleen rauhaa sekä vapautta. Täällä ketään ei puutu omiin asioihin taikka tekemisiin ja täällä saa tehdä juuri sitä mistä tykkää.

”On täällä surullisiakin kohtaloita, pahimmillaan viikossa on kuollut useampiakin ihminen yliannostukseen. Hallusinaatiogeenisten huumeiden käyttäjien ohella täällä on paljon heroinisteja. Ihmisten elämäntapaa ei täällä tuomita mikäli he käyttäytyvät asiallisesti, näin ollen tämä on monille huumeriippuvaisille ja etenkin mielenterveysongelmaisille pakopaikka yhteiskunnasta” Christopher kertoo kyläläisten elämästä.

”Toki täällä on normaalejakin ihmisiä, on paljon taiteilijoita, kirjailijoita ja elämäntapa-aktivisteja, ketkä eivät ole löytäneet kaupunkilaisuudesta ja yhteiskunnan asettamista raameista jalansijaa itselleen. Tämä on meidän yhteiskuntamme, elämme oman ideologiamme mukaan satuttamatta ketään, vapaus ja yhteenkuuluvuus on täällä jotain mitä en ole mistään muualta löytänyt, täällä saamme elää rauhassa”. Jatkaa Christopher liikuttuneesti.

66_post-2

(Kuvassa: Christopher)

Nimbinillä, kuten kaikilla muillakin Aussien kaupungeilla on Aborginaali-juuret. Alue, missä Nimbin sijaitsee on Aborginaaleille erityisen pyhää ja alkuperäisväestön määrä kylässä onkin katukuvassa huomattavaa. Siinä missä muualla Australiassa, etenkin kaupungeissa Aborginaalit ”black fellas” saattavat jopa kanssakulkijaa pelottaa, sulautuu Nimbinissä alkuperäisväestö valkoisiin, ”white felloihin” hyvin. Siinä missä kaupungeissa Aborginaalien olot ovat hälyttävät, saavat he elää Nimbinissä omaa elämäänsä luonnon helmassa vapaasti. Ainakin näin ulkopuolisten silmin.

”Suvaitsevaisuus on Nimbinin luonne. Täällä jokainen saa olla mitä on ja tehdä mitä tekee, hyvää makua ja paikan henkeä kunnioittaen. Rodulla ei ole merkitystä. Vaikka Aborginaalit sulautuvat täällä hyvin katukuvaan, ongelmia esiintyy täälläkin. Toki ei missään nimessä yhtä voimakkaasti kuin muualla Australiassa. Itseäni oksettaa Australialaisten rasistisuus” Aloittaa leirintäalueen pitäjä Gregory Wright, 55 kertoessaan Nimbinin kulttuurista.

Majoitumme Nimbinin pääkadun sivukadulla sijaitsevalla leirintäalueella teltassa. Leirintäalueen vieressä sijaitsi kiinalainen ravintola sekä keilailukeskus. Aluetta ympäröi tarunhohtoiset kukkulat. Leirintäalue maksoi euroissa Australian mittakaavalla super vähän (n. 10e naama) ja fasiliteetteihin kuului mm. valtava uima-allas, suihkut sekä tarvittaessa asuntovaunut taikka pienet mökit. Leirintäalue oli kaikin puolin kuin mikä tahansa kokokansan lomakeskus, niin asiakkailtaan kuin palveluiltaankin. Ainoa ero oli se, että täällä ketään EI lätkäissyt sääntöläpyskää handuun heti kättelyssä, mikä oli Australian sääntöviidakossa vähintäänkin epätavallista ja ihmiset tervehtivät muutenkin toisiaan, mikä puolestaan on Ausseissa vähemmän epätavallista. Täällä luotettiin yksilön omaan arvostelukykyyn sekä vapauteen.

VÄLIKOMMENTTI: Mikäli joku on saanut tähän mennessä tekstiä sen käsityksen, että Nimbin on pelkästään ”todellisuutta” pakenevien hippien sekä alemman sosiaaliluokan huumeturistien pyhiinvaelluskohde, on väärässä.

”Nimbin on kuulu vapaasta kannabiskulttuuristaan, mutta monet tulevat tänne pelkästään rauhoittumaan ja relaamaan, kaikki eivät ole Nimbinissä huumeiden perässä. Ihmiset rakastuvat Nimbinin tunnelmaan.” Gregory jatkaa.

Ja näin on näreet. Siinä missä osa vastaantulijoista ei todellakaan ole mitään eilisen teereen tyttöjä, kuhisee mm. leirintä-alue, missä majoitumme myös normaaleja lapsiperheitä suoraan pullantuoksuisista lähiöistä, vanhuksia jotka voisivat olla ihan kenen tahansa meidän mummoja taikka vaareja, sekä meitä Sydneyssä asuvia tavallisia reppureissaajia ketkä poikkeavat roadtripillään Nimbinissä sillä se vaan nyt kuuluu asiaan.

roadtripmatskua-16

(Kuvassa: Gregory)

Minkälaista se arki sitten Nimbinissä on? Nimbinin suosituin nähtävyys sekä kylän suurin ylpeydenaihe on pääkadun keskellä sijaitseva kaupunginmuseo. Kaikki on keskittynyt tämän ympärille ja museon ympärillä käykin kuumeisin kuhina.

Nautintoaineiden myymisestä vastaavat nuorukaiset sisäänheittävät ihmisiä kylän ylpeydenaiheeseen. Tämä asukkaiden itse rakentama kävelyretki koko Nimbinin ja Hippikulttuurin läpi alkaen alkuasukkaiden tulosta on vangitseva kokonaisuus ja vankalla taidolla sekä luovuudella toteutettu todellinen taidonnäyte. Vastaavanlaista museota en ole eläessäni nähnyt. Museossa ei ole sisäänpääsymaksua, mutta lahjoituksen saa antaa oman arvostelukykynsä mukaan.

Itse kylän julkisivut ollaan maalattu hippihenkisillä väreillä ja kuvilla. Arkkitehtuuri muistuttaa villiä länttä. Katua ympäröivät kannabisaiheiset putiikit ja vege-teemaiset ruokailupaikat. Hostelli ja muutama pieni ravintola kadun varrella on kerännyt asiakkaita kohtuullisesti, silti yksikään kuppila ei ole täynnä ja ihmisiä on muutenkin koko katukuvassa maltillisesti. Istumapaikkoja löytyy aina. Yllättävää kyllä, pääkadun varrella sijaitsee myös poliisilaitos, sairaala, lakiasiaintoimisto sekä tilitoimisto. Poliisin toimenkuva jäi tosin itselleni tällä erää epäselväksi.

Kannabiksen myynti kaduilla kukoistaa aamupäivästä. Myynti tapahtuu määrätysti vain yhdellä kujalla pääkadun varrella. Tästä pidetään pääsääntöisesti kiinni. Normaali menu sisältää Kannabiksen lisäksi erinäisiä happy-muffinsseja, keksejä sekä kakkuja. Sesonkituotteena ovat sienet ja monen kyläläisen toimeentulo perustuukin sienien myyntiin. Kyläläisten yhteinen harrastus onkin mennä sateen jälkeen pelloille poimimaan sieniä “ihan lehmän paskan seasta, missä se kasvaa”. Rähinää ei kaduilla ole ja se mitä ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä on täysin vapaaehtoista. Vaikka saattaa olla vaikea kuvitella niin Nimbin osaa olla hyvinkin lapsiystävällinen. Ketään ei pakoteta ja keneltäkään ei odoteta yhtikäs mitään. Mikäli siis näät, että nuoresi on retkellä Nimbinissä, on turha huolestua. Nimbin on ns. ”pyhiinvaelluskohde” reppureissaajille siinä missä Angkor Wat taikka Machu Picchu. Nimbin on kulttuurimatka sisälle vaihtoehtoiseen elämään.

Elämä pyörii Nimbinissä valoisaan aikaan, pimeän tullen kadut tyhjenevät totaalisesti ja myynti loppuu. Kylän ainoa pubikin menee lauantaina jo kymmeneltä kiinni. Yöelämästä ei ole tietoakaan. Pimeydestä, rauhasta ja ylenpalttisesta hiljaisuudesta on tietoa tosin senkin edestä. Tänne ei tulla bilettämään ja se on selvä.

66_post-3

roadtripmatskua-24

Australian valtio on muutamaan otteeseen yrittänyt vallata kylän ja pysäyttää huumekaupan – siinä kuitenkaan onnistumatta. Nimbin on sen asukkaille kaikki kaikessa ja ihmiset palasivat kylään heti virkavallan poistuttua. Etenkin kannabis nyt vaan sattuu olemaan yksi kylän suurimmista rahanlähteistä sekä niin syvällä mentaliteetissä ja kulttuurissa, että sitä on täältä täysin mahdotonta poistaa. Epäonnistuneiden yritysten jälkeen huumekulttuuriin ei jostain syystä ole sen pahemmin puututtu. Pieni aika sitten Nimbiniin tehtiin taas uusi rynnäkkö, mutta meininki jatkuu siitäkin huolimatta samana. Hyvä niin. Ei kaiken tarvi aina olla niin pilkun päälle. Nimbinin kaltaiset paikat ovat kulttuuririkkauksia.

Ennen kaikkea Nimbin on monen ihmisen koti. Jokainen meistä tietää, mitä koti merkitsee ihmiselle. Siinä missä tässä kaupungissa moni asia ei kestä nykypäiväistä päivänvaloa, asuu täällä myös monia kirjojen kestäviä vaihtoehtokansalaisia ketkä ovat syntyneet, kasvaneet ja eläneet täällä useassakin sukupolvessa koko elämänsä. Keskustan kupeessa sijaitseva skeittiparkki kuhiseekin paikallista nuorisoa. Kiinnostus kylän lastenkasvatuskulttuuria kohtaan herää. Perheiden lapset osallistuvat aktiivisesti paikallisten palveluiden ylläpitämiseen esimerkiksi kauppojen kassoilla. Nuori sukupolvi vaikuttaa onnelliselta ja välittömältä. Nimbinissä sijaitsee myös koulu. Jatko-opinnot sekä yläasteet suoritetaan lähimmissä kunnissa.

”Huonoa esimerkkiä ei saa täällä näyttää lapsille. Lasten edessä ei käytetä huumeita. Jos joku polttaa lasten edessä marijuanaa, pyydän heitä poistumaan. Nimbin on myös suosittu lapsiperheiden lomakohde ja täällä on toimintatavoiltaan paljon erilaisia mutta hengeltään samanlaisia ihmisiä.” Gregory korostaa vielä loppuun.

Paikallisia lapsia näkyy kaduilla paljon vanhempiensa kanssa, tunnelma on raukeaa ja kasvatus on selvästi vapaata. Auringonlaskun jälkeen edes paikallista nuorisoa ei näy missään.

Paikallisten ja muiden turistien kanssa rupatellessa ovat kaikki poikkeuksetta sitä mieltä, että Nimbin on paikka minne tullaan nauttimaan ja rentoutumaan. Pahoja puheita ei juurikaan kuule. Ongelmat näkyvät ihmisissä ulkoisesti mutta niistä vaietaan. Selkeää on että taustalta löytyy myös tragedioita. Pakopaikkana Nimbin on erinomainen ja eristäytyneisyyden johdosta Nimbin saattaa olla monille se viimeinen oljenkorsi elää elämää yhteiskunnassamme. Paikallisten ja muiden elämäntavan kunnioittaminen ja katuetiketin noudattaminen on Nimbinissä loputtoman tärkeää.

JÄLKITUNNELMAT

66_post-1

Viimeisimmän Nimbin-reissun viimeinen yö sujui sateisissa merkeissä. Sateisenkin yön jälkeen elämä jatkui pääkadulla normaalisti. Nimbin on erinomainen matkustuspaikka yhdeksi päiväksi, toisen päivän jälkeen kylä saattaa alkaa tuntua ahdistavalta ja on jatkettava eteenpäin. Ainakin meikäläisen tapauksessa. Etenkin siis mikäli nukkuu sateella teltassa. Jos olisin nukkunut hostellissa, taikka jossain paikallisessa ”namaste”-villassa, voisin viihtyä täällä vaikka viikonkin.

Paikalliset palvelut kukoistavat ja nostoautomaatilla käy kuhina. Raha vaihtaa kadulla omistajaa. Turisteja saapuu hajanaisesti ja autot menevät edestakaisin. Viimeisenä päivänä paikallisten ihmisten kasvot ovat alkaneet käydä jo tutuiksi. Vaikka surulliset ihmiskohtalot tulevat osaksi myös esille kuten missä tahansa kohteessa, Nimbinistä jää pääsääntöisesti lämmin ja veikeä mielikuva. Kiehtovuudessaan kylä koukuttaa. Kahden päivän Nimbinissä oleskelun jälkeen olo oli poikkeuksetta rentoutunut, rauhoittunut, informatiivisoitunut sekä ennen kaikkea vapautunut. Ennen lähtöä koukkaistiin hakemassa vielä kahvit automatkalle paikallisesta kahvilasta. Suomalaiseen tapaamme pahoiteltiin kaikkea sanomaamme tiheään mihin kahvilan ronski työntekijä-lady tokaisi näppärästi loppuun, että ”Don’t say sorry, we just don’t really care”.

Tämä päätti lomamme Nimbinissä täydellisesti.

Ps. Ennen Afrikan matkaa kandee käydä myös painamassa seuraa nappulaa vihreeksi Instagramista, sieltä löytää meitsin nimellä @otto.lilja !! 🙂 

Kuullaan pian taas lisää!

– OTTO – 

Share this story