Bloggaajamatkat. ihanat, hupaisat, hektisen hulvattomat bloggaajamatkat. Mitä niillä oikeasti edes tapahtuu? Onko se pelkkä ilmainen matka, vapaa ohjelma, pari kuvaa someen sekä muutama pirteä ruusujen, samppanjan ja positiivisuuden ilosanomaa tulviva postaus omiin kanaviin? Näinkö?

Viimeksi reissailin blogin toimeksiantamana Tammikuussa Ruotsissa. Kyseessä oli Nordic Bloggers’ Experiencen yhteydessä järjestetty pressimatka, joka sijoittui Norrköpingiin & Linköpingiin. Ruotsissa, meitä kokoontui kolmen kotimaisen host-bloggaajan lisäksi 5 muuta sisällöntuottajaa – yhteensä kuudesta eri maasta. Jengi oli itsessään aivan hillitön ja henkilökemiat synkkasivat tosi hyvin yks yhteen. Mikäli jengi toimii keskenään niin sisältökin on yleensä hyvää. Seurahan on se, mikä ratkaisee aina.

Toisten bloggaajien kanssa matkustaminen on samaan aikaan huvittavaa ja samaan aikaan todella antoisaa, sillä bloggaajat ovat suurine putkineen ja jatkuvine datailuineen vaan kaikkinensa todella huvittavaa sivusta seurattavaa. Jopa näin toisen bloggaajan näkökulmasta. Kelatkaa nyt miltä se näyttää kun auto kaartaa pihaan ja lauma kansainvälisiä kamerakauloja säntää viivana ulos. Kyseinen ilmestysnäytelmä on aivan kuin lauma stereotyyppisiä japanilaisia turisteja Angkor Watin temppeleillä auringonnousun aikaan. Oli sitten kyseessä oksa, lampi taikka sammakko niin bloggaajan kameran putki on aina jäykkänä dokumentoimassa ”ihan-mitä-tahansa”. Todella huvittavaa sivusta seurattavaa, todella huvittavaa.

Kirjoitin muuten jo viime viikolla enemmän NBE:stä yleisesti Visit Helsingin blogiin. Lue postaus täältä!

file_6000x4000_000337

file_6000x4000_000223

file_6000x4000_000328

file_6000x4000_000157

IMG_0334

Bloggaajat Eva Espanjasta, Gavin Kiinasta sekä Arna Suomesta  toiseksi ylimmissä kuvissa. Alimmassa kuvassa Denise Hollannista etualalla sekä Michael Saksasta taka-alalla. Ja kyllä, mulla oli kylmä, UK on sekoittanut mun pään niin totaalisesti, että en vain osannut varautua tähän kylmyyteen. Olen naurettava.

Bloggaajamatkoilla data elää, sisältö siirtyy ja laitteet lataa. Reissuilla koetaan kohde läpi vähintäänkin intensiivisesti. Siellä kuvataan hyvin, nukutaan vähän sekä myös haukotellaan kohtuullisesti sillä ohjelma on monesti vähintäänkin tavaran täyteistä ja aikataulutus tiukkaa. Monesti olen toisten bloggaajien kanssa matkustellessa törmännyt ihmetteleviin katseisiin ulkopuolisten tahojen puolesta. Museo-oppaan, pääkokin taikka kanssamme muuten vaan toimivan tahon silmissä saatamme vaikuttaa toisinaan vähintäänkin välinpitämättömiltä, sivistymättömiltä, epäkunnioittavilta moukilta, sillä kännykkä on poikkeuksetta aina kädessä ja silmät katsoo poikkeuksetta eri suuntaan kuin itse puhujaan. Muutenkin porukka saattaa kokonaisuudessaan vaikuttaa enemmänkin päiväkoti laumalta kuin vakavasti otettavilta matkailumarkkinoinnin tekijöiltä.

Bloggaajat ovat itsessään todella outoja ja harrastuksena taikka työnä tämä on hyvin persoonallinen, siksi toisten bloggaajien seura on myös tasaisin väliajoin välttämätöntä. Tuki on varmaa ja samoin on inspiroituminen. Bloggaaminen on asia mikä kiinnostaa ihmisiä ja pääsenkin usein vastaamaan uteliaisiin kysymyksiin monistakin asioista. Esimerkiksi siitä, että mitä blogimatkoilla oikeasti tehdään? Onko se pelkkää viiden tähden hotellia, autonkuljettajien takapenkkejä ja valmiiksi maksettuja illallisia? Ehkä juuri tästä inspiroituneena päätin tehdä postauksen siitä, että minkälaista elämä ja arki näillä bloggaajamatkoilla todella oikeasti sitten on. Onko totuus palmuja, ruusuja ja aurinkoa vaiko voiko kyseessä todella olla ihan perus matkailualan työmatka?

FIRST THINGS FIRST – KÄNNYKKÄ EI KATOA KOSKAAN

file_6000x4000_000314

”Pistä se kännykkä nyt pois!”, ”Ruokapöydässä ei saa käyttää puhelinta”, ”Siis toi on niin törkeetä ja huonotapaista”, ”Siis sä et oo koskaan läsnä……” JOO JOO ja vielä kerran JOO! Tämä on mun arkipäivää aina kun olen kotona tai vierailen esim. vanhemmilla.

I know. Mulla on aina kännykkä kädessä. Hyvällä tai pahalla ja saan aina kuulla siitä noottia, mikä sekin on hyvin ymmärrettävää. Onhan se nyt ihan todella ärsyttävää, että joku on aina puhelimella. Ruotsissa koin olevani puolestaan todella vaihtoehtoisella lomalla. Lomalla siitä, ettei tarvitse välittää siitä, että mulla on kokoajan kännykkä kädessä. Nämä kollegat ovat nimittäin aivan täysin samalla viivalla ja osa vielä paljon edempänä.

Silloin kun matkustaa toisten bloggaajien kanssa niin yksi ihanimmista asioista onkin se, että kännykkää siis saa käyttää, oikeastaan sitä pitää käyttää, missä ikinä, missä tahansa ja miten tahansa. Ja monesti huomaan olevani itse vielä vähiten sitä käyttävä. Bloggaajamatkoilla akku ei lopu keneltäkään muulta paitsi multa, koska en muista koskaan ottaa vara-akkua koskaan mukaan. Kännykkä pysyy pöydässä ja kädessä oli tilanne mikä hyvänsä ja se on kaikille ihan ok. Bloggaajia yhdistää lähes kaikkia lievä teknologiariippuvuus ja koska se on työvälineenä tärkein, on se myös ehdotonta pitää lähellä. Yleisin asento missä kanssamatkustajan siis matkalla näkee on joko kamera naaman edessä tai kännykkä naaman edessä. Joku teknologinen vempain peittää naaman aina.

HÄPEILEMÄTÖNTÄ KUVAAMISTA. KAIKKIALLA. KOKOAJAN

file_6000x4000_000268

file_6000x4000_000312

file_6000x4000_000252

Toiseksi ylimmässä kuvassa Adeline Ranskasta sekä Fan Girl Quest-Tiia selfie puuhissa.  

Jos matkustan kavereiden kanssa niin syyllistyn itsekin siihen toistuvasti, että parahdan syviä haukotuksen tuulahduksia ulos jonkun jäädessä kuvaamaan palmun oksaa kahta minuuttia kauemmaksi aikaa. Matkabloggaajien kanssa matkustellessa se on sääntö. Puolet jengistä on aina kateissa ja ryhmä ei pysy koskaan yhdessä. Syy löytyy kameroista. Aikataulussa on siis mahdotonta pysyä.

Kippis ei kilahda ennen kuin kuvat on skumppalaseista otettu ja tilanne ikuistettu. Liikenne ruuhkautuu aina bloggaajien täyttämän pakun takana autojonossa, sillä joku porukasta on aina eksynyt ulkoilmaan kuvaamaan taivasta sekä ruuat syödään poikkeuksetta kylminä sillä no, tarviiko sitä edes sanoa.

file_6000x4000_000274

file_6000x4000_000255

Visit Swedenin Johanna Michaelin  rinnalla.

Kuvia siis otetaan satoi räntää taikka paistoi. Pakkanen ei myöskään hanskattomia sormia siinä kohtaa paljoa palele jos otokset on otettava. Sitä ei tarvitse myöskään hävetä, että itsestä pitäisi ottaa kuvia. Epämääräisten selfieiden ottaminen on täysin fine sekä päämäärättömien monologien jauhaminen Snapchattiin on normaalia. Lopulta tilanne eskaloituu yleensä siihen, että jengi alkaa kuvaamaan toista kun toinen kuvaa ja domino efekti jatkuu.

Käsitettä Awkard ei matkabloggaajien matkoilla juurikaan tunneta.

“DO YOU HAVE A WIFI?”

file_6000x4000_000164

Museo, kirkko, pakettiauto taikka hotelli. Wifi on oltava ja siitä ei karsita. Bloggaajien kanssa matkustellessa wifistä ja netistä siis harvemmin on pulaa. Pahin katastrofi on se jos netti ei toimi! Se on siis aivan ultimaattinen uhka eikä millään tapaa mahdollisuus.

Ruotsissa meidän netin nälän tyydyttämisestä piti huolen Visit Swedenin mahtava Johanna, kenen iPhonen hotspot kävi kuumempana kuin purkautuvan Etnan kraateri. Propsit siitä. Itse saan psykoosin jos verkko näyttää sekunninkin jotain muuta kuin 4G:tä. Näillä reissuilla on kivaa se, että voi jakaa psykoottiset oireet jonkun muunkin kanssa.

SAA UUSIA YLLÄTTÄVIÄ KOKEMUKSIA

file_6000x4000_000154

file_6000x4000_000195

Tämä on niin parasta. Tämän takia tykkään eniten käydä bloggajien kanssa matkoilla. Kun matkustan omatoimisesti niin tykkään aika boheemista meiningistä. Omaa suosikkipuuhaa ulkomailla onkin pitkälti hengailu oluen äärellä ja ihmisten tuijottelu. Tykkään clubittaa, tykkään makoilla rannoilla, rakastan uima-altaita ja tuskaturismia. Päämäärätön harhailu pitkin katuja ja kujia on sitä vakiota ja näin ollen jää monesti mahdollisuuksien antaminen monille oikeasti mielenkiintoisille kohteille ja jutuille antamatta ja sitä kautta myös hyvät ja kauniit kuvat ottamatta. Olen siis omatoimisesti melko chilli.

Toisinaan on hyvä hypätä kelkkaan, missä joku muu on tehnyt ohjelman. C’moon, talvinen Ruotsi? Ei ollut aiemmin ihan ensimmäisenä mielessä. Suomestakin muutin osaltaan pois sen kylmyyden ja pimeyden takia niin miksi ihmeessä menisin Ruotsiin kokemaan samaa, vieläpä tammikuussa? No esimerkiksi siksi, että Ruotsi on ihan jees, jopa Tukholman ulkopuolella, jopa tammikuun pakkasilla.

file_6000x4000_000210

file_6000x4000_000214

Ensinnäkin nyt pääsin tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä. Voin rehellisesti myöntää. Olen ihminen joka lukee paljon lehtiä, luen nyt ja olen aina lukenut. Ihan mukulasta saakka. Siis ihan kaikkia maailman lehtiä: Seura, Anna, Jallu, ET & Demi. Kaikki käy. Siksi musta olikin ihan todella huikeaa ja ikimuistoista tavata tunnettu liikenainen Liisa Lipsanen omassa miljöössään Mauritzbergin linnassa. Vieläpä Liisan itsensä emännöimänä. Vielä mahtavampaa on kun saa todella positiivisen kuvan ihmisestä ja lähtee hymyissä päin pois. Tosi kivaa.

file_6000x4000_000300

Upea paikka ja mieletön miljöö. Mikäli menisin naimisiin niin menisin varmaan tuolla. Jos näyttää näin hyvältä talvella niin miltä mahtaisi näyttää kesällä? En olisi varmasti koskaan päätynyt tänne omin päin, mutta nyt sai Ruotsin talvinen lande mahdollisuuden ja koin sen peräti hyväksi. Avartavaa.

RUOKAILU ON PYHÄ HETKI. NEVER.

kollaasi_sweden

Rankan aikataulun lomassa konkreettinen pysähtyminen jää monesti tapahtumatta. Bloggaajien kanssa matkustellessa pysähdystilanteita on vuorokaudessa kolme. Sänky, automatkat ja ruokailu. Lounastaminen ja illastaminen ovatkin siis monesti niitä harvoja hetkiä päivässä missä pääsee istumaan alas ja vaikka wifissä monesti ollaankin kiinni niin onhan se nyt täysin eri asia leikkiä kännykällä istualtaan kuin seisaaltaan. Ravintolapöytä on paikka missä saa tehdä niitä omia juttujaan ja että se on muuten aina rentouttava hetki. Oma private moment. Aterioiminen bloggaajaporukan kanssa voi toisinaan olla hyvinkin epäsosiaalista. Ainakin ensimmäiseen kumottuun 24cl punkkulasiin saakka. Ruokapöytä käyttäytyminen ei siis sovi etikettinatsien silmille.

Vaikka oli mahdollisuus syödä Ruotsissa, mitä ihanimpia ruokia niin ongelma oli monesti se, että söin ne pitkälti poikkeuksetta aina kylminä sillä siinä kohtaa kun pääsi pitkän päivän jälkeen pysähtymään niin meikäläisen keskittyminen oli jossain aivan muualla kuin lautasella. Ensin kuvat, sitten some, sitten maili, sitten iltalehti, sitten pihvi poikki ja kääk, ruoka on jo jäähtynyt. Ei mikään kristillinen jouluruoka-hetki siis.

AINA EI TARVITSE OLLA LÄSNÄ JOS EI SILTÄ TUNNU

file_6000x4000_000333

Toisinaan syyllistyn hyvinkin paljon siihen, että olen aivan täysin poissa, siis henkisesti todella usein. Alex puhuu mulle ja olen aivan muualla. Puhuu lisää ja olen vieläkin poissa. Sitten huudetaan, tai ainakin minä huudan koska koen olevani läsnä.

Bloggaajamatkoilla henkinen poissaolo on sallittua, ainakin hiljaa piilossa kulissien takana. Osa kuvaa, osa somettaa, osa vastaa sähköposteihin, osa juoruilee, osa vaan on muuten ihan täysin omissa maailmoissaan. Se on normaalia ja se on ihan ok, sillä uskokaamme, että hänellä on varmasti hyvä syy siihen. Bloggaajat ovat ryhmässä kuin levoton päiväkotilauma eläintarhassa. Opasta ei katsota koskaan silmiin, ei koskaan. Ei sen takia, että oppaassa tai aiheessa olisi jotain vikaa, mutta samaan aikaan pitää saada ensin. A.) Facebook päivitettyä b.) Insta päivitettyä c.) Twitter päivitettyä d.) Kuvat otettua sekä saada informaatiokin vielä irti. Se ei tarkoita mitään pahaa ja tarkoitus ei ole olla ikinä epäkunnioittava, mutta katsekontakti oppaan kanssa jää pakostakin aina valitettavan vähäiseksi. Olemme läsnä sitten monella muulla tapaa.

KILISTELYÄ SIELLÄ, KOLISTELUA TÄÄLLÄ

kollaasi_sweden1

Jos uusien jännittävien ja eksklusiivisten kokemusten kerryttäminen on kivaa niin tämä tulee vähintäänkin kakkosena. Pitkän päivän päätteeksi on aina kiva kilistellä. Se on jotenkin tosi rentouttavaa. Vielä kun pääsee kilistelemään esim. hotellin johtajan kanssa niin siinähän pääsee tuntemaan itsensä jopa tärkeäksi. Hehe. Itselleni raittius-seuran antijäsenelle se on todella kiva plussa, että päivä päättyy yleensä pieneen juhlalliseen tilanteeseen, missä ei juoda mustikkamehua.

MENNÄÄN OMAN MUKAVUUSALUEEN ULKOPUOLELLE – JA YLLÄTYTÄÄN

file_6000x4000_000416

file_6000x4000_000390

Omatoimimatkaillessa vältän oppaita sekä opastettuja kierroksia loppuun saakka. Siksi onkin rakentavaa vaihtelua välillä pakottaa itsensä kuulemaan eri rakennuksien, installaatioiden sekä museoiden historiasta lisää, opastetusti, ammattilaisen johdolla. Tieto ei tapa vaan se vahvistaa ja koenkin itseni aina huomattavasti sivistyneemmäksi blogi-matkojen jälkeen. En ole museoihminen, vielä vähemmän ryhmämatkaihminen ja kammoksun aikatauluja. Blogimatkoilla näiden noudattaminen vaan on puoli pakote. Ihan vaan jo kunnioittamissyistä. Ryhmässä on pakko oppia joustamaan ja se onkin hyvää harjoittelua myös itseni kaltaiselle oman elämänsä vapaaherralle.

Museoista itseäni kiinnostaa lähinnä ne missä on rankkoja viittauksia seksuaalisuuteen sekä ihmisten kärsimykseen. Siksi onkin enemmän kuin hyvä, että itseni kaltainen sivistymätön puoli-juntti viedään paikkoihin missä on oikeasti jotain kulttuurillisesti tarjottavaa.

file_6000x4000_000520

IMG_0340

IMG_0555

file_6000x4000_000604

file_6000x4000_000514

file_6000x4000_000601

file_6000x4000_000647

file_6000x4000_000576

file_6000x4000_000009

IMG_0370

IMG_0503

Jokainen Oton tunteva tietää varmasti, että esim. Linköpingin vanhakaupunki, Kålmordenin lomakeskus taikka Norrköpingin työläismuseo olisi jäänyt multa varmasti kokematta. Kovin helposti en omatoimisesti olisi myöskään kiertänyt valotaideshowta iltapakkasella, mutta nyt tuli sitten sekin koettua ja todettua toimivaksi vaihtoehdoksi. Sen sijaan taas Ruotsin suurin ilmailumuseo Linköpingissä ja Norköpingin tiedemuseoihin olisin voinut omatoimisestikin eksyä.  Uudet kokemukset rikastuttaa ja mikäs onkaan parempaa katetta pankkitilille kuin asioiden tekeminen ja kokeminen, mitä et olisi vapaaehtoisesti tehnyt? Se on hyvä pistää itsensä toisinaan edes puoliksi äärirajoille.

Elämä alkaa taas kerran oman mukavuus- ja kiinnostusalueen ulkopuolelta. Taas kerran. Linköping & Norrköping ovat 2 kaupunkia, minne en olisi varmasti päätynyt koskaan muuten. Nyt jäi lähinnä harmittamaan se, että aika loppui yksinkertaisesti kesken.

HUUMORIA. PUHDASTA HUUMORIA

file_6000x4000_000265

file_6000x4000_000261

Bloggaajat ovat yksinkertaisesti kaikessa nykyaikaisuudessaan sekä digitaalisuudessaan pelkkää komediaa. Yksilöinä sekä ryhmässä.

Pari kertaa Ruotsissakin vaan pysähdyin katsomaan tätä hullunmyllyä. Kaikki edellä mainitut outoudet kun yhdistää käsiin syöpyneine kännyköineen sekä paksuine putkineen niin lopputulos on hunajaa. Tämän jengin kanssa ei tarvitse välittää ihan liikaa ja se on nii parasta. Tämä on niin outo ala täynnä niin outoja juttuja, käsitteitä, teknologisia vastoinkäymisiä sekä muuta setvittävää, että toisten bloggaajien seura terapiamuotona on vaan todella kultaa. Vain toinen bloggaaja voi täysin ymmärtää toista bloggaajaa.

Niin kuin aiemmin jo mainitsin niin näiden blogi-matkojen jälkeen jengien kanavat huutaa poikkeuksetta ruusuja, kukkasia, ihanaa sekä samppanjaa. Tajusin Ruotsin reissun jälkeen, että tähänhän on monesti ihan oikea syy: Saman alan ihmiset kokoontuu yhteen jakamaan saman mielenkiinnon kohteen, vielä kun yhdistää siihen mutkattoman tiukan ohjelman, pienet yöunet sekä satunnaisen skumpan skoolaamisen niin jengihän käy monesti aika hilpeillä. Ihminen on laumaeläin ja kun tuntee olonsa jossain ympäristössä hyväksi niin mieli lepää. Musta ainakin oli ihan parasta jakaa Ruotsi juuri tämän sekavan seurakunnan kanssa.

Tälläistä tällä kertaa.

-OTTO-


Ruotsin matka toteutettiin Nordic Bloggers’ Experience bloggaaja kampanjan nimissä yhteistyössä Visit Swedenin kanssa, enkä vastannut kustannuksista itse.

Mukana oli hosteina Cocoa Etsimässä & Fan Girl Quest sekä vieraina Inhetvliegtuig,  Voyages etcBlog Boheme , Una Idea Un Viaje & Gavin Fan

Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Todella hauska postaus! Voin vaan kuvitella miltä se näyttään ulkopuolisesta, kun bussillinen ihmisiä sinkoilee kuvaamaan ja puolet häviää jonnekin. 😀

    Olisipa hauska joskus lähteä tällaisella blogimatkalle itsekin (vaikkakin kohde voisi olla jokin muu kuin talvinen ruotsi).

    1. Aikamoista komediaa kyllä! Bloggaajien kanssa matkustaminen on vähän kuin lasten kanssa matkustaminen, tai japanilaisten turistien. XD

  2. Hahahaa nauroin makeasti kun kuvittelin, miten ootte sinkoillu sinne ja tänne kamera toisessa kädessä ja puhelin toisessa ja yritätte tyyliin ottaa kuvaa jostain ja kirjottaa siitä samaan aikaan päivitystä johonkin somen syövereihin 😀 Blogimaailman ulkopuolelta asiaa kattovalle voi tosiaan näyttää melko rasittavalta porukalta.

    Kaltaistensa joukossa on kyllä aina niin parasta, Ei tarvii selitellä vaikkapa just tota nettirippuvuutta. Jaan ton ajatuksen niin täysin! Muunmuassa tosta syystä ois siistiä joskus päästä osallistumaan vastaavalle matkalle. Ehkä jonain päivänä ollaan siinä pisteessä 😉

    Kysymys

    1) Teitä oli aika monesta maasta, mikä oon siistiä! Näkykö se jollain tavalla esim. nettikäyttäytymisessä tai lähestymistavassa bloggaamiseen, matkailuun ja koko kenttään yleisesti? Kiinnititkö tällasiin asioihin huomiota?

    1. Siis se on juuri tota ja varmasti onkin. Vaikka mitään pahaa ei tarkoita niin jos ei tiedä, mitä siellä ruutujen, kameroiden ja kännyköiden takana oikeasti tapahtuu niin ollaan varmasti todella rasittavaa porukkaa. 😀 Se on täysin ymmärrettävää, mutta totuus on monesti kultaisempaa!

      Toivotaan. 😉 Kaikki on mahdollista jos vaan tekee, yrittää, aikoo ja haluaa! Todella rentouttavaa välillä. Jaksaa himassa sit taas olla vähän erossa, oikeastaan aina näiden reissujen jälkeen mulla on sellainen viikon parin some-teknologia krapula. Vajoudun täysin omaan maailmaani ja en sieltä nouse aikoihin ylös. 😀

      Ja vastaus:

      Kansainväliset tekijät ovat tosi edistyksellisiä ja meininki ja tekeminen on ammattimaisempaa monella tapaa, somen käyttö on paljon laajempaa ja ylipäätään alan kansainvälinen ymmärrys ja eri osa-alueiden hyödyntäminen on todella kattavaa. Oli siis ihan parasta päästä kattomaan ylöspäin, oppimaan ja inspiroitumaan. Huomasin ja tajusin, että Suomen markkinoilla on TODELLA paljon opittavaa vielä, etenkin mitä tulee matkabloggaamiseen ja siihen liittyviin eri osa-alueisiin. Ja ainiin, Kiinassa on, surprise, ihan oma some-maailma. mm. Weibo on ikäänkuin Kiinan Twitter + siellä on ihan omat tinderit jne. Oppis todella paljon uutta! 😉 Voisin kirjoittaa näistä ihan uuden postauksen!!

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.