Sodat, terrorismi ja konfliktit ovat niin mun juttu. Siis kiinnostuksen kohteina. Kävin vähän aikaa sitten katsomassa leffassa Eyes in The Skyn. Tämä intensiivinen terroristi trilleri kertoo nopeasti kerrottuna yhdestä arkipäivästä Al Shababin mustan lipun alla Kenian pääkaupunki Nairobissa. Tämä leffa kosketti ja syvältä, eikä pelkästään sen hermoja riipivän juonikaaren takia. Sen jälkeen kun on vieraillut jossain tietyssä mestassa, näkee siellä kuvatut leffat-, dokkarit ja tv-ohjelmat ihan uudessa valossa..

Osa varmaan muistaakin, että viime kesäni The Matka sijoittui  astetta ug:eempaan lomaparatiisiin – nimittäin juurikin Keniaan. Tästä reissusta tuli itse asiassa ihan näinä päivinä vuosi kuluneeksi ja se jos jokin pisti osaltaan myös matkamuistot virtaamaan. Me valloitimme Keniassa takavuosien loiston päivistään sittemmin jonkin asteiseen syöksykierteeseen ajautuneen Mombasan. Al Shabab oli tässä traagisesti nukahtaneessa kaukolomakohteessa shadysti läsnä. Jos ei kyttää uutisia yhtenään, niin tämän saattoi jotenkin ohittaa, mutta Al-Jazeeran aktiivisena palvojana osasi katsoa ympäristöä vähän out of the box.  Mustalippuisten varjoisa läsnäolo näkyi jatkuvasti koventuvina turvatoimina, tyhjinä rantoina ja hotelleina sekä ihmisten hiljaisina puheina. Al Shabab oli näinä päivinä itse asiassa hiljattain iskenyt juuri Lamu saarelle, joka sijaitsee Mombasan lähistössä Somalian rajan kupeessa. Moni varmasti myös muistaa lukuisia siviiliuhreja vaatineet yliopistoiskut sekä tietenkin Westgate ostoskeskuksessa tapahtuneen verilöylyn.

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-13

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-15

Meikäläinen ei pelkää terrorismia, konflikteja taikka pelkopuheita. Niiden takia en jätä ilmiömäisiä matkakohteita välistä. Päinvastoin. Asiat saa aina kuulostamaan pahalta. Totuus on monesti silti aina chillimpää. Suurin virhe on antaa pelolle valtaa ja missata jotain mieletöntä. No mutta muualle. Leffan jälkeen hiffasin, että en ole kirjoittanut Nairobista vielä riviäkään.  Meidän seikkailu Nairobissa jäi vain tosin reilu vuorokauden mittaiseksi, mutta siinäkin vuorokaudessa saatiin jo jonkinasteinen kuva kalloon tästä Itä-Afrikan dynaamisesta metropolista.

Siinä missä Mombasan kristallinkirkkaat rannat, chilli meininki, kookospalmut, jännitys, vaarat, aurinkoakin iloisemmat ihmiset sekä ympärillä vellova tragiikka iskostui meidän päähämme mitä vaikuttavimpana kokonaisuutena, oli reilu 3 miljoonan asukkaan Nairobi n. 36 asteen sisämaahelteellä melkoinen pamaus. Ei siinä, saatiin Mombasan omasta itse kaupungista jo hyvä ensikosketus Itä-Afrikkalaisen suurkaupungin elämään, mutta loman viimeisenä päivänä seikkailumieltä saattoi laiskotuttaa. Nairobi on kaupunki, joka vaatii aikaa ja energiaa. Laihasta kuvamatskusta voi jo päätellä, että meidän jengit energiat oli yhtä alhaalla kuin meikäläisen mielentila maanataiaamuna.

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-5

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-4

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-7

Kanaa on Keniassa kaikkialla!

Saapuminen Nairobin lentokentältä kohti keskustaa oli jännittävä elämys. Nousevia taloja, mainostauluja afrikkalaisessa versiossa, jäätävää ruuhkaa, pölyä, hikeä, kaasua, bensaa. Yllättäen myös puistoja ja vihreyttä. Siinä samassa myös korkeita portteja, aseita ja paahtavan paahtavaa kuumuutta. Matka lentokentältä kohti ydinkeskustaa kesti ruuhka-aikana ihmiselämässä noin pienen ikuisuuden. Tästä kimpaantuneena päättäväinen kuljettaja lähtikin oikaisemaan keskiluokkaisten lähiöiden läpi ja reitti sen kun jatkui. Elämä esikaupungissa vastasi pitkälti mielikuvissa vellovia uutiskuvia, eikä suinkaan niitä traagisimpia sellaisia. Valtavat portit jokaisen talon edessä kertovat siitä, että nyt ei olla välttämättä Pohjanmaalla. Ihmiset elivät silti normaalia elämäänsä ja pakko sanoa taas, että Steissillä viikonloppu iltana meikäläistä kuumottaa 10 kertaa enemmän mitä täällä.

Nairobin keskustassa tunsi olevansa jo kansainvälisesti hyvinkin varteenotettavassa suurkaupungissa. Itä-Afrikan dynaamisessa ykkös kaupungissa. Oli Hiltonit ja niin näkyi myös muutamat kansainväliset brändit. Ei tosin liikaa. Täällä tunsi  vielä jopa Mombasaakin enemmän olevansa kaukana kotoa. Nairobi ei ollut perinteisellä tavalla kaunis, sen sijaan se oli yhdellä sanalla kuvailtuna todella hiostava. Jengiä riitti, liikenne oli kaoottista ja pölypeitto piti tukevaa otetta maanpinnan alapuolella. Ei silti niin paha mitä olisi voinut odottaa.

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-8

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-6

Siinä missä Mombasassa ihmiset osoittivat aitoa mielenkiintoa meitä kohtaan, ei täällä ketään kiinnostanut olemassaolomme pätkän piiruakaan. Paitsi kun teimme jotain laitonta.

Keniassa on olemassa laki jonka mukaan tupakointi on sakoilla rangaistavaa julkisissa paikoissa. Mombasassa tästä laista ei oltu kuultukaan ja näin ollen voittekin jo arvata, että me hepsankeikat jouduimme taas kerran ongelmiin. Olimme tietoisia asiasta of course, mutta jotenkin Mombasan liberaalin meiningin jälkeen silmät oli sokeina. Nikotiinin himoissamme päätimme ajattelemattomina pistää Pankin edessä tupakaksi. Ei mennyt aikaakaan kun alkoi tapahtua ja kovaa.

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-11

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-2

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-3

Raivokas miespoliisi suorastaan syöksyi luoksemme tehden selväksi, että nyt olemme kusessa. Okei. Vika oli täysin oman ajattelemattomuutemme. Poliisi  ei tosin selityksiämme niellyt. Tämä konstaapeli näytti hyvin selkeästi, että ketä määrää ja mitä ja meidän itsemääräämisoikeutemme katkesi tähän. Saimme kokea todellisen nöyrtymisen häpeää tuottavan tuskaa sekä puhdasta shokki pelkoa sisällämme. Poliisi istutti meidät kyykkyyn eteensä pitäen huolta, että hönttien Skandi-poikien nöyryyden rajat paukkuivat ennätyslukemilla.

Kävin  jo päässäni kaikki varasuunnitelmat B:stä X:n kunnes Naispuolinen virkamies nurkan takaa saapui hätiin kun Evan taivaanlahja  konsanaan. Ei ehditty harjoittamaan edes korruptiota. Vaikka tyhmien turistien ylimaltainen sakottaminen taitaa olla hyvin hyödynnetty ja samalla myös hyväksytty talouden boostaus keino, oli tällä naisella rikoksestamme huolimatta sydän paikallaan. Päästiin kuin päästiinkin jatkamaan matkaa ilman sakon sakkoa. Tämän näpäytyksen jälkeen ei enää kaduilla kärytelty. Tilanne oli sen verta kuumottava, että päätimme etsiä kaupungin ilmastoiduimman baarin ja lukittautua sinne wifin äärelle loppupäiväksi. Loppupäivä ei kestänyt kuin yhden tuopin verran, ennen kuin oltiin jo tylsistytty ja päätimme lähteä kokemaan lisää.

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-10

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-17

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-18

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-9

Nairobi-matkablogi-ottoizakaya-16

Marketit & Markkinat ovat aina kova!

Siinä missä Nairobi oli yllättävän nykyaikaistunut suurkaupunki, näkyi katukuvassa ehkä jopa radikaalimmin keskiluokan rinnalla todellista kärsimystä. Siinä missä Mombasan keskustassa näkyi enemmän köyhyyttä, näkyi täällä silmäänpistävän paljon sairauksia. Elefanttitauti missä ihmisen ruumiinosat turpoavat luonnottomiin mittoihin oli järkyttävän yleistä.

Siinä missä Mombasa oli todellinen timantti, vuorokausi Nairobissa ei rehellisesti sanottuna sytyttänyt. Nairobi oli aika perinteinen kolmannen maailman pääkaupunki. Siinä missä Indonesia on maana elävä paratiisi, ei tämä paratiisi välttämättä eksynyt samalla mittakaavalla maan pääkaupunkiin Jakartaan saakka. Sama juttu Intian kanssa. Ja aika pitkälti monien muidenkin vastaavien. Turhaan siitä mieltä pahoittamaan. Kolmannen maailman suurkaupungeissa on oma jännittävän kuumottavan rappioromanttinen meininki, mutta ne todelliset paukut löytyy näistä maista landelta ja luonnosta.

Jotain kiehtovaa Nairobissa silti oli. Sijainti, historia, nimi, jännitteet, piilevä terrorismi ja koko satumainen Afrikka ympärillä. Tragiikka ja kauneus samassa paketissa. Syttyi tai ei, olen todella ylpeä siitä, että olen käynyt täällä. Ihan vaan sen takia, että mikään varsinainen turisti hotspot ei tämä taajama varsinaisesti ole. Etenkään kolmelle homolle. Se jäi Nairobista käteen, että seuraan tänne painottuvia uutisia mielenkiinnolla ja elokuvan nähtyäni kiinnostus täällä tapahtuvia tilanteita sen kuin kasvaa. Al Jazeera ja BBC uutisoi Itä-Afrikan tapahtumista tiheään ja meitsin uteliaat korvat ovat jatkuvasti höröllä.

Kohtalokkaissa uutiskuvissa eläminen rikastuttaa mieltä ehkä arkisella tähtäimellä jopa enemmän, mitä ne korallin turkoosit IG-kuva ympyrät. Vaikka ei sillä hetkellä johonkin tiettyyn paikkaan syty, saattaa se arvo löytyä esim. yhden leffan kautta. Vaikka näin vuoden jälkeen.

-OTTO- 


Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Hienoa tekstiä! <3 Ihan todella. Yksittäinen tapahtuma voi kertoa paikan hengestä aika paljon – niin kuin nyt tää tupakointi-episodi. Se että maailmassa on paikkoja, joissa vähän kaikki on mennyt jotenkin vinoon… En tiiä, ei oikein sanoja löydy kun ajattelee näitä maita ja kaupunkeja.

    1. Kiitos Ida. <3 Se on se hassu juttu, että samaan aikaan se vinoutuminen tuntuu suunnattomalta rikkaudelta ja samaan aikaan jotenkin tosi kyseenalaiselta. Vinoutuminen ja outoudet kiehtoo ja samaan aikaan haluais, että ne paikat myös pysyy sellaisina. Sen minkä oon oppinut, että kaikkia ei vaan voi pistää yhteen muottiin. Maailma on niin outo paikka. En malta oottaa, mitä sun Etelä-Amerikan seikkailut tuo vastaan!!

  2. Olipa kauniisti kirjotettu teksti. Itelleni Kenia on aina se tärkein paikka sydämessä, vaikka ei sitä turkoosia vettä ja koralleja keskimaasta löydykään. Keniassa on vaan niin paljon sellasia hyviä viboja, mitä ei perus aurinkorantalomalta saakaan. Maailmankatsomus muuttuu ihan päälaelleen. 🙂

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.