Moni profiloi itsensä tietynlaiseksi matkailijaksi ja samaan aikaan sulkee pois ajatuksen, että erilaisia matkailijatyyppejä ei voi muka yhdistää.  Olen törmännyt ajatusmalliin, että ‘live like a local’-matkailija ei saa nauttia Fuertaventuran tusinaresorteista, tai että reppureissaaja ei ole aito reppureissaaja, mikäli bussin sijasta valitsee taksin tai nuudelien sijasta nauttii ateriansa mieluummin ulkona. Sitten on näitä matkailunsaralla maanis-depressiivissiä reissulaisia kuten minä, joiden identiteetti vaihtelee parhaimmillaan jopa tunneittain. Yhtenä aamuna saatan kokea nirvanan vuoren huipulla kun taas toisena makailen maireana täyden palvelun hotellin uima-altaalla nappaillen someseksikkäitä otoksia. 

Esittelen teille seuraavaksi 5 toisistaan täysin poikkeavaa matkailijatyyppiä, jotka ovat viime aikoina näyttäneet enemmän tai vähemmän elonmerkkejä reissuillani.

1. LUKSUSMATKAILIJA-OTTO

Lechissä kylpemässä syyskuussa 2017

The finest things in life. Makea elämä on aina maistunut maukkaalta, enkä ole kokenut oloani kiusaantuneeksi pönöttävissäkään tilanteissa. Esiliina-elämä on ihanaa. Tunnen oloni hyvin kotoisaksi saadessani viiden tähden palvelua sekä kuullessani henkilökunnalta herrattelua. Onnistuneeseen lomaan kuuluu uima-allas, tasokkaat raflat ja yleinen helppous. Mulle luksusta on se, että voin nauttia hyvästä ruuasta, viinistä ja kivoista hotelleista. Julkisissa kulkuneuvoissa laukkujen raahaamisen sijaan käytän mielummin Uberia tai perinteistä taksia. En harrasta omia eväitä taikka muutenkaan säästökuureja reissun päällä. Rehellisesti sanottuna inhoan senttien laskemista. Mieluummin vaikeroin Amex-laskua vasta kotona.

Luksusmatkailija-Otto on ikään kuin kaiken pohja. Se kertoo paljon identiteetistäni. Laatu kun on asia jota arvostan suuresti ja josta nautin vielä enemmän. After all, olen silti aika sopeutuvaa sorttia enkä suinkaan valita turhasta. Omanarvontuntoni tai egoni ei kärsi kämäisistä olosuhteista, vaan osaan tarpeen tullen nauttia myös niistä. Matkailussa tärkeintä on avoin mieli ja hyvä huumorintaju. Tässä kohtaa pitää myös miettiä olosuhteita. Kaupunkilomalla valitsen ennemmin kivan +4 tähden hotellin kuin taas Kaakkois-Aasian rannoilla paikallisen perheen pitämä bungalow ilman juoksevaa vettä tuntuu täydellisimmältä luksukselta.

2. OUTDOOR-OTTO

Patikoimassa Montafonissa syyskuussa 2017

Harvinaisempi, mutta sitäkin nautittavampi matkailumuoto, jonka olen löytänyt kunnolla vasta ihan hiljattain. Viime viikon vietin Itävallassa patikoiden blogimatkalla ja tulinkin vahvasti siihen tulokseen, että nautin vaelluksesta ihan sikana. Samoilu luonnossa on kuin terapiamuoto, jonka vaikutus mieleen on välitön. Telttailu metsän keskellä ei varsinaisesti ole mun juttu ainakaan vielä, ellen sitten ole vaikka Australian Nimbinissä. Mieli vetää silti luontoon ja veikkaan, että luontokohteet ja patikoiminen saattavat jatkossa näytellä entistä suurempaa roolia reissuilla.

3. BACK(FLASH)PACKER-OTTO

Bloginostalgiaa vuodelta 2014. Ylemmässä kuvassa junassa jossainpäin Kiinaa ja alemmassa Surabayassa Indonesiassa safkaamassa paikallisessa katuruokalassa. 

Koko blogi aikoinaan alkoi reppureissaamisesta Kaakkois-Aasiassa ja voisin lähteä vastaavalle matkalle ihan koska tahansa uudelleen. Lyhyillä lomilla suosin ehdottomasti mieluummin tasokkaita majoitusratkaisuja, mutta mikäli lähtisin kuukausiksi reissuun, olisi dormissa nukkuminen mulle ihan täysin luontevaa. Mikäli matkustaisin yksin ja en ole työmatkalla, saatan suosia hostelleja, sillä niissä on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Hostelleja on sitä paitsi lukuisia eritasoisia, eikä tarjonta ole suinkaan mustavalkoista. Taidan silti taipua nykyisin enemmän flasbackeriksi backpackerin sijasta. Vaikka viettäisin yöni hostellissa, en missään nimessä luopuisi ulkonasyömisestä tai muista mukavuuksista. Käytän myös mielelläni rahaa elämyksiin.

Haaveilen tällä hetkellä kiertomatkasta Etelä-Amerikassa. Tämänkaltaisilla pitkillä reissuilla budjettimajoituksen valitseminen mahdollisimman autenttisissa oloissa olisi ‘the thing’. Kaikki riippuu matkan luonteesta, mutta lähtökohtaisesti olen avoin ihan kaikelle.

EDIT: Syy miksi tykkään syödä ulkona on myös se, että kulinaristina rakastan hyvää ruokaa ja uusia ravintolaelämyksiä. Keittiö ei ole mun suurin vahvuus, joten maunkaan puolesta en koe kovinkaan suurta nautintoa, mikäli itse toimin hellan äärellä…

4. MAAILMANPARANTAJA-OTTO

Syyrian rajamailla vuonna 2016

Kerroin hiljattain blogissa, että aion lähteä opiskelemaan kansainvälisen lain maisteriohjelmaa saatuani kandin kondikseen. Syy siksi, että olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisistä suhteista ja etenkin konflikteista, sekä niiden hallinnasta. Palaset vähän kuin loksahtivat paikalleen tässä kesällä. Sisälläni on aina elänyt humanitaarinen sielu ja maailman epäkohdat ovat asioita jotka puhuttelevat itseäni eniten. Tutustun mielelläni kriisialueisiin ja tulevaisuudessa haluan myös työskennellä vahvasti konfliktivyöhykkeillä.

Viime aikoina on näkynyt keskustelua siitä, että onko oikein matkustaa alueille joilla tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia. Itse tuen vastuullista ja valveutunutta matkailua ilman maarajoja. Niin, että se ei aiheuta haittaa paikallisille. Me, joiden huulia ei olla halkaistu, voimme välittää tietoa eteenpäin sekä oppia ymmärtämään. Selän kääntäminen ei ole vaihtoehto. Vaikka vastassa olisikin propagandateatteri vailla kosketusta kulissien takaiseen todellisuuteen, voi se auttaa meitä silti ymmärtämään tilannetta paremmin, mitä taas iltapäivälehdistön uutisotsikot antavat olettaa. Etenkin mikäli matkailija on kykeneväinen kriittiseen ja analyyttiseen ajatteluun. Pahin synti on mielestäni silmien sulkeminen.

En odota näkeväni maailmalla pelkästään pinkkiä. Se mikä on todellisuus, kiinnostaa enemmän ja sen ei aina tarvitse olla kaunista. Matkat joista olen saanut eniten irti ovat mm. Tutustuminen lapsiseksiturismiin Kambodzassa, Israelin arabikylissä vierailu sekä kommunistisen propagandan todistaminen kuubalaisessa alakoulussa.

5. TUSINATURRE-OTTO

Kuuban Varadeossa vuonna 2017

Matkailuun voi myös suhtautua kieli poskella, eikä kaikkea tarvitse ottaa kovin vakavasti. Olen jo pitkään haaveillut suomilomasta Aurinkorannikolla, tai autenttisesta brittilomasta esim. Ayia Napalla. Viikko Teneriffalla olisi myös jotain johon en koskaan sanoisi ei.  Turistirysät ovat salainen rakkauteni ja nautin rehellisen lomaisasta tunnelmasta. Tietyissä tilanteissa kasari-cocktailien kittaaminen ja kehon punertaminen 90-lukua henkivän 3,5 tähden Välimeri-kompleksin uima-altaalla kuulostaa aivan verrattomalta lomanvietto vaihtoehdolta.

Minkälaisia erilaisia matkailijatyyppejä teillä on?

-OTTO-

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Hauska postaus! Ja kun näitä matkailijatyyppejä on nykyään niin monta eri luokkaa, ja yhteen ainoaan luokkaan muka olisi pakko kuulua. Jos olet maailmanparantaja niin et tasan yövy viiden tähden hotelleissa. Ja se jos mikä ärsyttää! Me kun karavaanaillaan suhteellisen tiuhaan, on nämä erilaiset stereotypialuokittelut alkanut tympimään reippaastikin. Sitä juuri yritetään blogissamekin murtaa, etteivät kaikki karavaanarit ole niitä Suomen leirintäalueilla kaljaa ryystävät karaokemestareita..

    Mä oon kyllä mielestäni sekoitus kaikkea matkailijatyyppiä ja hyvin sopeutuvainen niin patikoimaan Alpeille kuin bilettämään Magalufiinkin (enää vain ei ehkä kunto kestä viikonkaan reissua siellä.. :D). Reppureissaaminen ehkä on sitä mennyttä aikaa, nuorempana tuli harrastettua tarpeeksi ja nyt kaipaa edes vähän “luksusta”. Reissuissa ei tosiaan lasketa senttejä ja kuten sanoit, luottokorttilaskua sitten surraan jälkikäteen!

  2. Kivasti kirjoitettu, hyvä postaus, ja loistava aihe! 😀 Monenlaista reissaajaa löytyy itsestänikin, ja se, mikä milloinkin on vahvimmillaan, muuttuu myös iän myötä. Hotelliin menevää reppureissaajaa musta ei vaan enää tule, sitä on koettu tarpeeksi. 😊 Mutta muuten koetan matkailla mahdollisimman monella tavalla ja tyylillä. Ja
    sallia sen muillekin. 😊

    1. Jei. Big thanks! 🙂 Reissut on parasta kun osaa olla monipuolinen ja pystyy nauttimaan jutuista mitkä ei varsinaisesti oliskaan ominta itseään aina. Yks skene, jota en ole vielä kokeillut on risteilyturismi. Ehkä se on seuraava. Jouluna tuun saamaan asiasta vähän esimakua 😉

  3. Tunnistin itseni aika monestakin kohdasta 🙂 Lisäksi hyvin hallitseva elementti itselleni on jonkinlainen kulttuurimatkailu, tai miksi sitä sanoisikaan. Esimerkkeinä Intia ja Kazakstan: molempia matkoja odotin kuukausia haalien tietoa maista ja kulttuureista, sekä myös sulattelin kaikkea kuukausia kotona. Haluan tutustua uuteen kulttuuriin perinpohjin ja oppia uutta. Toki vielä parempi, jos saan yhdistettyä kielitaitoni matkaan ( erityisesti kreikan tai venäjän). Hauska juttu ja komeita kuvia!

    1. Kulttuurimatkailu PING täälläkin! Mites mä jätin ton mainitsematta. Pystyn samaistumaan hyvin. Kulttuureja on parasta analysoida etenkin ihmistarkkailun myötä. 🙂 Kiitti kommentista!

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.