Kenia Mombasa

Mombasa – Unohdettu Paratiisi – Osa 1

Ennen juhannusta otimme lennot kohti Keniaa. Nyt kun pöly on kyseisen kohuloman jäljiltä viimein laskeutunut, on aika nostaa kissat pöydälle, matkustaa takaisin Itä-Afrikan ytimeen ja jakaa koko skandaalinkäryinen 2 viikkoinen sensuroimattomana koko yleisölle.

Sitä ennen mä varoitan: Postauksen perusteella voi saada kuvan, että ollaan pahastikin deekiksellä, mutta hei, me ollaan lomalla! Älkää huoliko.

MISTÄ KAIKKI ALKOI? MIKSI MOMBASAAN?

Elettiin Helmikuuta. Oltiin palattu just vasta Aasiasta Suomeen ja asuttiin vielä kimpassa meidän hyvän ystävän Eeron luona. Tais olla joku tiistai-ilta ja lomakuume kävi hyvin kuumana. Alettiin suunnitella oven takana kolkuttelevaa kesälomaa ja hups keikkaa, löydettiinkin ParisRiosta super edukkaat lennot Nairobiin (460e/per nenä). Siinä me sitten kelattiin, että mitä ihmettä. Katottiin mitä Keniassa ja lähimailla on ja ennen kun kerettiin edes mitään suunnittelemaan niin lennot löytyi jo sähköpostista. 4 kuukautta me kerettiin fiilistelemään ja viimein ennen juhannusta sai tän kohukolmikon (Meitsi, Alex & Eero) loma alkaa.

Hetken suunnittelun jälkeen päädyttiin seuraavaan matkaplääniin. Alkuperäisen version tuli siis olla seuraava: Helsinki – Kenian pääkaupunki Nairobi – Mombasa – Dar es Salam (Tanzania) – Zanzibar – Nairobi – Helsinki.

71_POST-5

(Matkatiimimme valokuvaajavahvistus Alex uhkeana uima-altaalla). ^

Muuttujia tulee aina. Aina sitä kotona kelaa, että joo, 2 viikkoa on niin pitkä aika, että siinä kerkee kiertää vaikka koko pallon ympäri. Kyllä me jaksetaan ja hyvin se liikkuminen harvinaisen vaikeakulkuisilla teilläkin taittuu niin, että samalla pääsee vielä rentoutumaankin. NOT. Nyt mä sen huomasin, että oon enemmän todellakin lomailija kun reppureissaaja etenkin kun aika on näin rajallista. Suunnitelmathan on tehty muutettaviksi.

3 hedonististä estotonta Elliä, ihana Mombasa, halpa booze, raskas liikkuminen, tuntien bussissa istuminen suhteutettuna siihen, että aikaa oli vaan 2 viikkoa tosiaankin käytettävänä. Päädyttiinpä siis jo heti toisena päivänä siihen lopputulokseen, että me ei poistuta Keniasta mihinkään vaan keskitytään Mombasan rantoihin 120 prosenttisesti. Näin jäi Zanzibar listalta pois ja hyvä niin sillä nyt voin sanoa, että saatiin Mombasasta irti kaikki se, mitä tällä aikataululla on mahdollista saada.

Afrikka ei oo ikinä aiemmin kiinnostanut mua sen enempää. En ees tiedä miks koska sieltähän löytyy kaikkea sitä, mistä mä nimenomaan pidän. En tiedä juurikaan henkilökohtaisesti ketään, ketä olis ikinä käynyt Keniassa, puhumattakaan Mombasassa. Ainoa kosketus Mombasaan on aiemmin ollut pelkästään Taiska ja siinä samassa se millenium suomifilmi. Noh, tuntematon kiehtoo ja tässä oli tuntemattomuutta kerrakseen.

71_POST-4

(Matkatiimimme viihdevahvistus Eero, tunnettu myös itseoppineena vesitaiteilijana). ^

Huomattiin jo heti alussa, että lomasuunnittelu oli jo lähtökohtaisesti hankalaa koska koko Mombasasta löytyi siis todella vähän mitään infoa koko kansainvälisestä internetistä. Ollaan rantaihmisiä ja siitä syystä haluttiin pistää koko kapasiteetti nimenomaan rannikolle. Safareista ja Nairobista löytyi tietoa enemmän, mutta rannikon puitteet ja tarjonta olivat googlessa semisti pimennossa. Tästä johtuen oltiinkin perinteisiä omia itseämme ja tapamme mukaan suunnittelut ja minuuttiaikataulut jäi vähemmälle.

Matkustustiedotteiden plaraaminen sun muu looginen sekä omaa turvallisuutta edesauttava ennakkotyö jäi myöskin vasta kesäkuun alkuun ja siinä kohtaa koko matkustustiedotteen olisi voinut jättää oikeesti kokonaan lukematta…

”Korkea terroristi-iskujen uhka, al-shabaab, pommi-iskuja, turisteihin kohdistuneita väkivaltaisia ryöstäjä, ylipäätään turisteihin kohdistuneita väkivaltaisia iskuja, väkivaltaa, väkivaltaa, ryöstäjä ja väkivaltaa, homoseksuaalisuus on tabu ja blaa blaa blaa…” Sounds nice. Noh, sanottiin mitä sanottiin, meikäläisten loma oli lyöty jo lukkoon ja Mombasan kuuman kosteat rantsut sekä palmut huusivat meitä jo luokseen. Vailla tarkkoja suunnitelmia, pää täynnä pelkoa, tietämättöminä mistään yhtään mitään päätettiin urheina uroksina kohdata silti haasteet ja lähteä kohti Afrikkaa. Kuumottavista uhkakuvista huolimatta oltiin enemmän kuin innoissamme ja niinhän se menee, että loogisella maalaisjärjellä, hyvällä fiiliksellä sekä kunnioituksella toisia kohtaan pääsee aina elämässä pitkälle. Siitä pidettiin kiinni.

ENSIKOSKETUS KENIAAN

71_POST-16

71_POST-15

Lähdettiin lentoon illalla Suomesta siinä Juhannuksen tienoilla. Istanbulin kautta Nairobiin saavuimme puolestaan aikaisin aamusta. Vielä paria viikkoa ennen matkaa oltiin suunniteltu, että vietetään Kenian pääkaupunki Nairobissa pari yötä, mutta loman lähestyessä kiinnostus kaupunkilomaa kohti himmeni ja himo rantalomaa kohden taas räjähti käsiin. Näin ollen bookkasimmekin Nairobista suoraan jatkolennot kohti Mombasaa. Arvaa paljon muuten maksoi? 40e per lento. Ei paha.

Se vähäinen tieto, mitä netistä löysin kertoi karua tarinaa siitä, mitä tuleman mahdollisesti pitää. Roskaa, paskaa, kerjäläisiä, kaaosta, kaupustelijoita ja uhkaavia tilanteita. Tätä kaikkea olin odottanut ensikosketuksesta Nairobin lentokentälle. Jossain palstalla joku oli väittänyt vielä, että tullivirkailijat jopa kerjäävät turisteilta rahaa. Kiva. Oli miten oli, kaikki odotukset meni tän puolesta täysin metikkoon ja edessä odottikin suorastaan ylimaltaisen positiivinen yllätys.

Nojoo, vaikka saapumishalli itsessään vastasi parkkihallia (lattiassa oli fyysisesti parkkiruudut jäljellä), sai  etenkin asiakaspalvelu jo ekasta hetkestä lähtien tuntemaan itsensä hyvinkin tervetulleeksi. Maahantulorituaalit hoituivat käden käänteessä sekä laukut tulivat ajoissa. Ei liian ystävällistä mutta sitäkin vilpittömämpää, hyvin hidasta (pole pole), rentoa ja lämmintä. That’s what I like. Saapuessamme tuloporteista ulos, ketään ei kiinnittänyt meihin yllättäen MITÄÄN huomiota, ei siis mitään. Joku muutama hajanainen silmäpari saattoi jotain satunnaista liittymää kaupata taikka päiväretkeä Nairobin nähtävyyksillä, mutta siihen se pitkälti jäi. Saatiin olla täysin rauhassa ja kaikki ennakkoluulot romuttui.

SAAPUMINEN MOMBASAAN

71_POST-22

(Uima-altaamme). ^

Noin 12 tunnin lentokenttä baarissa istumisen, katsomisen, tuijottamisen ja osa-aikaisen nukkumisen jälkeen pääsimme vihdoinkin astumaan alukseen ja reitti läpi Kilimanjaron ilmatilan suuntasi suorinta reittiä kohti Mombasan kansainvälistä lentokenttää. Oltiin vuokrattu AIRBN:n kautta ekaksi kolmeksi yöksi siis ihastuttava villa itsellemme Mombasan kauimmaiselta sekä rauhallisimmalta Diani Beachilta. Haluttiin tehdä kaikki mahdollisimman helpoksi ja oltiinkin bookattu villasta henkilökuntaa noutamaan meitä. Kukaan ei odotetusti saapunut hakemaan joten pääsimme itse organisoimaan kyytiä itsellemme kohti määränpäätä. Taksit yleisesti saattavat turistia huijata pahemmankin kerran, mutta sen verta tiesimme, että keltaiset taksit ovat pääsääntöisesti luotettavia ja siinä tilanteessa tarpeeksi luotettavan auton löydyttyä matka sai alkaa.

Siinä missä Nairobin sekä Mombasan kentän välitön läheisyys henki rauhaa sekä hiljaisuutta, muuttui meininki välittömästi päästessämme Mombasan lentokentän porteista kansan keskuuteen. Olimme viimein saapuneet todelliseen Afrikkaan. Rekat, mopot, kävelijät sekä me. Kaikki samassa mytyssä, kaikki samalla 2 kaistaisella tiellä. Se meni eteenpäin ketä pääsi ja se ketä ei päässyt niin yritti päästä. Toisin sanoen kyseessä oli länsimaalaiseen silmään hyvinkin hallitsematon kaaos, mikä siitäkin huolimatta pysyi jotenkin ihmeen kaupalla yllättävänkin hyvin hallinnassa. Nopeusrajoituksista ei ollut tietoakaan puhumattakaan etiketeistä taikka muista liikennesäännöistä. Me pääsimme todistamaan kaikesta huolimatta siltikin ”vaan” yhtä matatu-onnettomuutta (Matatu = paikallinen minibussi, yleisin kulkuneuvo ihmisten keskuudessa, halvin). Siinä onnettomuudessa ei tosin käynyt hyvin.

Kuskimme tokaisikin jonkun kädet pystyssä olevan järkyttyneen dorka-länkkärin kuljettaman vuokrakärryn kohdatessa meidät, että ”hahahahaa, we don’t follow rules here in Kenya” ja naurut päälle. Teistä mä en tiedä, mutta mä ite viettäisin 2 viikkoa yksin Siperialaisella työleirillä ennemmin kun vuokraisin auton Kenialaisesta suurkaupungista edes kilometriksikään.

71_POST-9

(Eero & uusi ystävä Diani Beachilla). ^

Noin tunnin mittainen matkamme kohti määränpäätä venähti Mombasan pimeässä yössä liki kolmetuntiseksi saasteen sekä pakokaasun käryiseksi seikkailunäytelmäksi. Siinä kohtaa kun tuntematon kuski kuljettaa kolmea parikymppistä länkkäripoikaa pilkkopimeillä pikkukaduilla en ees tiedä missä, niin kuumotus saattoi olla sydämenpohjassa aiheellista. Toisaalta, ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kun vaan luottaa ja toivoa parasta.

3 tunnin taksimatkan kuumottavin kohta oli ehdottomasti pakollinen lauttamatka läpi Mombasan erottavan vesialueen, pilkkopimeällä, yliahdatussa lautassa. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään turun föli. Tässä paatissa ei turvallisuusrajoituksista kiinnostuttu ja jengiä suorastaan tulvi yli laitojen. Huusin päässäni vaan Ave Mariaa ja valmistauduin henkisesti viimeiseen matkaani. Siinä kohtaa kun tarpeeks kuumottaa niin kaikki menee näköjään nappiin sillä me selvittiin ja matka kohti Diani Beachia sai jatkua.

Jos lauttamatka kohti määränpäätä oli kuumottava niin huomattava ylinopeus 1,5 kaistaisella pilkkopimeällä tiellä ilman mitään valoja ei sekään kylmäks jättänyt. Noh, tässäkään kohtaa ei vaihtoehtoja ollut ja ei auttanut kun taas kerran vaan luottaa. Aina pitää muistaa, että tää on näiden ihmisten normaalia arkipäivää. Siinä kohtaa kun matka oli kestänyt jo kolmatta tuntia olin varma, että tä piina ei lopu koskaan. Jossain kohtaa silti siinä illan ja yön rajatunteina saavuimmekin yhtäkkiä lähestulkoon aution tuntuiselle Diani Beachille.

71_POST-18

(Diani Beachia päiväsaikaan). ^

Oltiin jo etukäteen tietoisia siitä, että Mombasassa EI saa liikkua ensinnäkään a.) pimeällä ilman luotettavaa kuljettajaa sekä b.) kaikissa majoituksissa on vartijat, varmasti aseistetut semmoiset koska siellä nyt vaan sattuu olemaan ne omat uhkansa. Totuus iski silti päin kasvoja. En oo ikinä ollut kohteessa missä oikeesti on vaarallista ja ei ihan tosissaankaan saa tehdä ihan mitä sattuu. Jollain tapaa mä silti nautin siitä suuresti.

Olo oli kun Paris H:lla punaisella matolla kun vartija vastaanotti meidät suljettujen porttien taakse sisälle ihastuttavaan luksus-villaamme. Hinta ei ollut edes paha, mutta laatu oli enemmän kuin ensiluokkaista. Jostain syystä meillä ei ole yhtäkään kuvaa siitä, miltä Villa näyttää sisältä päin mutta anna mä kuvailen. Kivilattiat, eläinkuoseja, paljon tyynyjä, palmun oksia rakennusmateriaaleina, n. 10 metrinen huonekorkeus, saviruukkuja ja avoimia ikkunoita. Täyttä Afrikkaa siis koko kokonaisuudessan. Koko kompleksissa oli meikäläisten villan lisäks n. 5 muuta Villaa ja keskellä koristi ihastuttava paratiisiallas suoraan kookospalmujen sekä juoksentelevien apinoiden alla. Täydellistä. Isäntä piti meistä äärettömän hyvin huolta ja teki meille selväksi kaikki porttien ulkopuolella vaikuttavat uhat. Mombasan turismilla ei ole varaa yhdenkään turistin menetykseen ja se tehtiin meille hyvin selväksi.

71_POST-1

Ensimmäisenä iltana otettiin jo kaikki ilo irti tulevasta lomastamme huolimatta siitä, että kaikki Diani Beachin palvelut oltiin sujettu jo about yhdeksältä. Kaiken saa onneks järjestettyä rahalla ja jostain viimeisimmästä aukiolevasta Jamaica-baarista saimmekin ostettua tiskin alta pullon rommia sekä hampurilaiset handuun. Iltaa jatkettiin kuutamo uinnilla villallamme seuranamme järkyttävän kokoinen mato (?!?).

Aamun sarastaessa ensimmäisenä päivänä menimme tutustumaan rantaan. Isäntämme antoi meille tarkat ohjeet, että missä saa liikkua ja missä ei sillä ”vihollinen” on aina länsä. Ellei se ollut Al-Shabab taikka ahneet rantapojat niin olivat ne leffoistakin tuttuja maantierosvoja a.k.a bandidas ja sen takia saimmekin kulkea vaan yhtä suuntaa tietä eteenpäin. Toisella puolella vastassa olisi ollut mahdollisesti nirri pois. Spoogya.

Diani Beachin maailmanluokkaista rantaviivaa koristi miljoonapäisten palmurivien lisäksi toinen toistaan valtavampia luksusloma-resorteja. Valitettavaa oli tosin se, että suurin osa hotelleista oli täysin tyhjiä. Sen lisäksi, että low-season painoi päälle on mm. viimeaikaiset myös länsimaalaisiin kohdistuneet terroristi-iskut, väkivaltaiset ryöstöt, vaarallinen luonto, sairaudet sekä ennen kaikkea ebola (mikä ei edes kosketa Keniaa!!!) romahduttanut Kenian turismin viimeisen 3vuoden aikana ja se näkyi.

71_POST-21

Palvelut olivat etenkin Diani Beachilla vähissä ja turistit vielä enemmän, vaikka puitteet sekä potentiaali oli etenkin luonnon puolesta pinnan hyvinkin suurta. Tähän kohtaan mun on pakko sanoa, että Taiska oli oikeessa ja se leffa vielä enemmän sillä Mombasan rannat kokonaisuudessaan olivat yksiä kauneimpia hietikoita, mitä oon koskaan eläessäni nähnyt. Infastruktuurin puute toki tekee oman mausteensa, mutta lähtökohtaisesti, mikäli rahaa olis vaan enemmän ylläpitoon niin uus Goa olisi syntynyt. Intian valtamerellä on näemmä helvetin hyvät geenit! Tällä hetkellä Mombasa on kokonaisuudessaan valitettavasti nk. ”Unohdettu lomakohde!”.

Ensimmäinen päivä meni tukevasti altaalla makoillen ja kevyesti tissutellen. Babyoil virtasi ja rusketus tarttui. Illan suusta menojalkaa alkoi vipattamaan ja päätimmekin mennä kokeilemaan onneamme rannalle. Vartija antoi meille tarkat ohjeet, että rannalla ei missään olosuhteissa saa enää pimeän tullen hengailla. Klo. 19:00 on ehdoton kotiintuloaika mikäli ollaan keskenämme ja sitä pitää pilkun tarkasti noudattaa.

Mitään suoranaisia full-moon bileitä ei ilta-aikaan Diani Beachilta löytynyt, mutta paikallisia ystäviä saatiin senkin edestä. Noh, oltiinhan me rannan ainoita turisteja. Me tyydyttiin juomaan vaan bisseä ja ystävämme mässäilivät puolestaan miraa eli khatia, mikä on Keniassa hyvinkin syvällä kulttuurissa sekä vieläpä laillista.

Uudet ystävämme kertoivat, että olemme tällä hetkellä ihan siinä rajoilla missä saadaan vielä liikkua, mutta jos mennään paria sataa metriä vielä toiseen suuntaan niin ollaan jo vihollisen vyöhykkeellä. Kuumottavaa. Rajat olivat tarkkoja ja säännöistä piti pitää kiinni. Tosin paikalliset olivat sen verta kaverillisia, että välillä vaarat unohtuivat. Kokoajan oli fiilis, että joku pitää huolta.

Silti pitää aina muistaa olla varovainen, kenellekään ei saa alkaa aukomaan päätä ja silmät pitää jatkuvasti pitää auki. Koska turistit ovat vähissä ja rahaa ei vaan ole eikä tule, ottaa ihmiset rahan sieltä mistä ne sen saa. Vaikka ekat kolme päivää Diani Beachilla käytimmekin pääsääntöisesti aikamme vaan altaalla makoiluun, kohtasimme mahdollisia uhkia jo heti alkumatkasta. Eräänä päivänä rannalla kävellessämme 2 rantapoikaa Hippo ja Nicholas lyöttäytyivät seuraamme. Näillä kahdella letkeydellä ei pahoja ajatuksia päässä pyörinyt, mutta kulman takaa seuraamme lyöttäytyi uhkaavasti merirosvo tyyliä henkivä nuorukainen. Nk. Turvamiehemme hätyyttelivät uutta pyrkyriä pois siinä onnistumatta. Minuutin swahilin kielisen väännön jälkeen uuden uhkatekijän taskusta pilkistikin puukko ja samassa lauseessa suusta kuului ”I can talk to them if i want, we are all human beings”. Ja aggressiivinen mulkaus perään. Swahilinkielinen vääntö jatkui aikansa kunnes kaveri kääntyi onneksemme kannoilleen. Hämmentävää ja kuumottavaa ellen sanoisi.

Muuten saimme Diani Beachilla olla täysin omassa rauhassamme relaamassa ja keräämässä ensikosketusta Mombasasta. Se oli meidän ensimmäisen kolmenpäiväisen täydellinen missio ja sehän piti paremmin kuin hyvin. Löydettiin myös oma suosikkibaari – Alibaba! Mikäli eksyt Diani Beachille niin tästä kuppilasta löytyy kaikki olennainen.

71_POST-19

71_POST-20

Sen lisäks, että ekojen päivien aikana ensisijaisesti hengailimme, dokailimme ja mokailimme sekä loimme myös paikallisia kontakteja rannalla, piipahdimme näyttäytymässä myös Diani Beachin sillä hetkellä ainoassa aukiolevassa yökerhossa. Harrastuksiimme kuului myös neljäpäällä mopotaksilla ajelu sekä päämäärätön harhailu niillä parilla autiolla kadulla mitä Diani Beachilla oli.

Diani Beach on mahtava paikka mikäli nimenomaan digaa rauhasta ja ei vahingossakaan halua muita turisteja tavata. Aktiviteetteihin ei ainakaan tähän aikaan vuodesta ole tämä ranta tehty, mutta se kauneus ja koskemattomuus sekä ennen kaikkea paikallisten ylenpalttinen ystävällisyys keräs potin täydellisesti himaan. Saimme vihiä, että kaikki ”olennainen” löytyy puolestaan pohjois Mombasasta lähempää Mombasan kaupunkia ja siellä me loppuloma vietettiinkin. Siitä lisää myöhemmin.

Mulla on niin paljon tarinoita kerrottavana että huh ja huh. Noh, jotta ei tuu liian pitkää raamattua niin vihellän ekan pläjäyksen poikki tässä kohtaa nyt. Nyt kun mä pääsin tähän kirjoittamisen makuun takas niin koitan saada tavaraa purkitettua ulos tasaisesti rytmillä ASAP.

71_POST-2

71_POST-3

71_POST-13

71_POST-14

Mitä tuleman pitää? Leijonia, ryöstöjä, maksullisia, avomerta, biletystä, luksusta, nautiskelua, uhkaavia tilanteita ja täysin absurdia meininkiä. Tätä tä tulee nyt olemaan. Olkaa valmiina, kuullaan pian.

Ps. Käy tykkäämässä blogin uudesta FB-sivusta TÄÄLTÄ.  + Instagramista reaaliajassa lisää. Sieltä löytää meitsin nimellä @ottoizakaya !! 

– OTTO – 

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply
    Mirka/Reason for a Season
    heinäkuu 28, 2015 at 3:18 pm

    Apua teidän kanssanne :D. Ehkä just ja just uskallan lukea nää reissustoorit, kun tiedän, että ootte kaikki hengissä. Pakko sanoa, että vähän kuumotti teidän puolesta ennen reissua. Ja minä siis olen käynyt Keniassa 8). Erilainen reissu kun teillä, mutta mielenkiintoinen sekin. Reissu sisälsi mm. pari päivää ilman ruokaa jumissa tulvien keskellä =D. Teidän reissun jatko-osia odotellessa!

    • Reply
      Otto
      heinäkuu 29, 2015 at 2:08 pm

      Haha, mikä siinä niin kuumotti? Ollaan loistavii sopeutujia. 😛 Nojoo, ymmärrän. Etenkin kun tiedät ainakin osaks, että mistä olosuhteista puhutaan. Ja mitä tulee sun reissuun niin APUA!! Onks sulla missään blogissa juttua siitä? Haluun lukea. Jatko-osaa ulkona asap!!

  • Reply
    Marikaw
    heinäkuu 28, 2015 at 4:15 pm

    Ootte kyl supereita. 😀 Kivoja juttuja tulossa näköjään, jään venailemaan. Tääkin oli jo päätähuimaavaa vaikka vasta ilmeisesti lämmittelyä.

    • Reply
      Otto
      heinäkuu 29, 2015 at 2:09 pm

      Tä oli niin lämmittelyä! Jotenkin reissukin saa enemmän arvoa kun pääsee purkamaan nä kaikki screenille. 😛 Hehe.

  • Reply
    Annemaria/Samppanjaa muovimukista
    heinäkuu 28, 2015 at 6:22 pm

    Huh, huh. Onpas meno menny siellä villiksi. Oon ite ollut Mombasassa 1996 häämatkalla. Aika hotellikeskeistä elämä siellä oli silloinkin ja jengiä jonkun verran ryösteltiin jopa päiväaikaan rannalla, mutta ei se nyt ihan noin rajoittunutta ollut. Ikävää se, mitä matkailulle on tapahtunut. Olkaa varovaisia!

    • Reply
      Otto
      heinäkuu 29, 2015 at 2:13 pm

      Se oli tosi surullista, mitä turismille on viime vuosina siellä tapahtunut. Etenkin kun näki, että miten paljon se vaikutti juurikin paikallisiin ketkä pääsääntöisesti ovat hyvinkin sydämmellisiä ja ihastuttavia ihmisiä. Köyhyyden lieveilmiöt on pahoja, toivottavasti tilanne kääntyy tuollakin nousuun. Se hotellikeskeisyys + se, miten kaikki Mombasan rannat on rakennettu saattaa hankaloittaa kehitystä koska liikkuminen on tällä hetkellä siellä paikasta toiseen snadisti hankalaa ja palveluja on vaikea rakentaa kun hotellit pitää kaikkia rantatontteja hallinnassa ja vapaat tontit on hajallaan toisistaan. Mutta toivotaan parasta!! Tosi sympaattinen paikka kaikinpuolin.

  • Reply
    Kthetraveller
    heinäkuu 28, 2015 at 6:53 pm

    Ou mai gaad. Tämä prinsessa on sanaton. Mulle oli jo yhtä eksoottista kun nuorena päädyin jonnekin himabileisiin Kontulaan. En voi kun jännittyneenä odottaa mitä tuleman pitää noissa sun jutuissa. Kiitos ja kumarrus, kun saan istua turvallisesti omalla kotisohvalla ja kokea elämäni seikkailun kanssanne 🙂

    • Reply
      Otto
      heinäkuu 29, 2015 at 2:15 pm

      Mun on pakko pre-skarpata sua, että tä oli vasta alkua!! 😀 mä niin ootan mitä sanot parin postauksen päästä!

  • Reply
    Ida
    heinäkuu 28, 2015 at 9:37 pm

    Hyvin kyllä osasit taas kuvailla paikan tunnelmaa. Selvästi erilainen paikka kaikkiin edellisiin verrattuna. Surullista, että ihmisten väliset konfliktit ja monessa tapauksessa pahuus voi kasvaa niin suuriin mittasuhteisiin, että noin kauniit rannat autioituu ja vaaditaan tollasia toimia jotta turistit pysyy turvassa. Ja sit kun ajattelee, että ihmiset oikeesti elää sellasessa ympäristössä… Sitä alkaa miettiä taas kerran, että eikö ihmisillä ihan totta oo parempaa annettavaa toisilleen..

    Ja sit toisaalta tässäkin tekstissä tulee näkyviin ihmisissä piilevä hyvyys ja rohkeus. Jo se, että uskalsitte lähteä ja heittää ennakkoluuloilla vesilintua lämmittää sydäntä 🙂 Ja se, että kaikesta huoiimatta teiät otettiin noin hyvin vastaan, Ootan kyllä kuitenkin sydän läpättäen, mitä seuraavat tekstit tuo tullessaan… ;D

    Vielä pitää kehua kuvia, ne on taas upeita! Ja sydämiä rommille <3 😀

    • Reply
      Otto
      heinäkuu 29, 2015 at 2:19 pm

      Tällä reissulla joka päivä oli niin erilainen ja se varmasti tulee näkymään myös postauksissa. 😉 Ihana paikka, upeet puitteet mutta köyhyys ja kaikki sen lieveilmiöt voimakkaista tuloeroista paatuneeseen korruptioon estää kehitystä. Nyt on itseasiassa mielenkiintoiset ajat meneillään Keniassa kun Kiinalaiset on alkanut rakentamaan siellä rautatieverkostoja lähivaltioihi, saa nähdä miten se vaikuttaa? Jäi kyllä hyvät fiilikset koko Keniasta. Toivottavasti turistit löytää takas ja äärijärjestöt puolestaan tiensä pois.

      Ja siis joo, Mombasa + rommi on mixinä yhtä kultaa!! 😛

  • Reply
    http://kukapelkaapallinaamaa.blogspot.com.au/
    heinäkuu 29, 2015 at 1:50 am

    Afrikasta on tullut itselleni kaikkein tarkein paikka. Keniassa asuin kolme kuukautta ollen vapaaehtoistyossa paikallisessa sairaalassa. Innolla odotan sun tulevia postauksia. Ihanaa paasta takaisin Afrikan maailmaan sun kirjoitusten kautta. Mulla oli vuosi sitten ostettuna lennot mombasaan, mutta edellisena iltana ennen mun lentoa meidan hotellin viereisessa hotellissa rajaytettiin pommi ja turistibussiin heitettiin heti peraan toinen pommi. Oon aika uhkarohkea matkustamisen suhteen, mutta jotenkin toi pommitus sai sen verran ahdistumaan, etta paatinkin lahtea pohjoiskeniaan reissuun. Siella tosin poliisit yritti lavastaa mua huumerikolliseksi ja saada nain rahaa multa, jotta en joutuisi vankilaan. Keniassa siis sattuu ja tapahtuu 😀 silti paras paikka missa oon ollut! <3

    • Reply
      Otto
      heinäkuu 29, 2015 at 2:25 pm

      Siis apua, mä haluun kuulla lisää!! Missä päin mombasaa se pommi räjähti ja muistatko, että missä hotellissa? Järkyttävää!! Sillä välin kun me oltiin tuolla niin Lamu-saarella räjähti räjähti pommi ilmeisesti Al-shababin toimesta ja n. 5-15 ihmistä kuoli. Nyt ilmeisesti koko Pohjoisrannikko ja koko Somalian rajan lähistö on turisteilta hyvinkin kiellettyä seutua.

      Ai, että mä rakastin kanssa Kenian hakunamatatajambojambo-kulttuuria, niin letkeetä, niin chilliä. Pidin niin paljon ja jäi kyllä kipinä palaamaan tonne! Ens kerralla haluun länsi-rannikolle. 🙂 + Swahili on ihan paras kieli, aattelin ehkä opetella puhumaan sitä fluentisti!

  • Reply
    Ansku BCN
    heinäkuu 29, 2015 at 6:47 am

    Voi, mä oon ollut tuolla!! Tosin hyvin kauan sitten, 1999, ja silloin siellä kyllä sai vapaammin liikkua. Mieleen on jääneet jumalaisen kauniit auringonnousut, mahtavat aamupalat (takana oli jo pari kuukautta majoittumista Kenian takametsissä ugalia syöden) ja ystävälliset ihmiset. Mitenhän tämän maapallon saisi rauhoittumaan, että tässäkin paikassa paikalliset saisivat taas osansa turistien irtorahoista…

    • Reply
      Otto
      heinäkuu 29, 2015 at 2:29 pm

      Ilmeisesti radikaali muutos on tapahtunut turismissa ja rauhallisuudessa viimisen kolmen vuoden aikana. Ahdinko näkyi jo etenkin rantsuilla etenkin kun pelkkää tyhjää täynnä. Paikallisia turisteja kyllä oli, mutta sitä valiteltiin kun paikallisilla ja lähimaista tulevilla ei niin voimaksta ostovoimaa. Auringonlaskut ei oo muuttunut mihinkään! Luontohan on tuolla ihan siis maailmanluokkaisen mieletöntä. Toivotaan pelkkää parasta Mombasalle.

  • Reply
    Elina | Vaihda vapaalle
    heinäkuu 29, 2015 at 9:48 am

    Huikeeta ja kuumottavaa! Mahtavaa lukea ensimmäistä kertaa ikinä Mombasasta blogipostausta. Aikamoista seikkailua, sydämentykytyksiä ja chillailua. 🙂 Jatkoa odotellessa!

    • Reply
      Otto
      heinäkuu 29, 2015 at 2:29 pm

      Mä lupaan, että tä oli vasta alkua! Hehe. Ja joo, ei oo kyllä itellekään tullut liian montaa postausta tästä kohteesta vastaan. 😛

  • Reply
    Minttu
    tammikuu 8, 2016 at 2:32 am

    Viihdyttävä matkaraportti, kiitos kirjoittajalle. Upeita kuvia ja tunnelma raportissa oli kohdillaan. Ihan tuota Ukundan/Diani Beachin vaarallisuutta en allekirjoita ja tuo hyvät rantapojat vastaan pahis on paljon käytetty näytelmä 🙂 Turistit ovat valitettavasti edelleen kadoksissa, mutta toisaalta aina low seasonin aikaan rantatien varrella olevat hotellit ovat olleet tyhjillään, ihan niinä vilkkaampinakin vuosina. Maalaisjärki kannattaa pitää mukana, mutta ainakin viime reissulla -14 sai tämmöinen suomalainen naissukeltaja liikkua rauhassa yksin kylillä myös lähellä puoltayötä. Nimenomaan tuolla alueella on tullut asuttua useaan otteeseen vuodesta -01 alkaen ja pohjois-rannikolla sitä aiemmin. Toivottavasti Otto sun kirjoitusten takia moni muukin uskaltaa reissata Keniaan, sillä monimuotoisempaa maata ja kulttuuria eri heimojen tapoineen saa etsiä. Kenian luontoa, ihmisiä ja sitä kaaostakin kaipaan aina Suomessa ollessani.

    • Reply
      Otto
      tammikuu 9, 2016 at 4:27 pm

      Haha, hauska kuulla. Viihdyttävyys olikin yksi postauksen päämääristä. 😉 Kuten oli matkammekin. Me emme ite kokeneet Diani Beachia vaaralliseksi vaan ohjeistus tuli Villamme isännältä, ketä antoi isällisesti meille hyvin tarkkoja ohjeistuksia, että missä saa liikkua ja missä ei. Nä ohjeistukset toki vaikuttivat vähän siihen, että mitä pään sisällä alkoikin sitten kelaamaan.

      Mä toivon todella, että matkustaa ja uskaltaa. Taiska ei turhaan laulanut niitä biisejä. Maailman upeimmat rannat menee täysin hukkaan tällä hetkellä. Paikalliset ovat niin mahtavia ja muutenkin meininkiä ei voi sanoin kuvailla. Oli toisinaan jopa surullista nähdä paikallisten turhautuneisuutta ja ahdistusta siitä, että ketään ei vaan yksinkertaisesti ole käyttämässä palveluja. Nä on niitä asioita, mitkä siis enemmän tai vähemmän aiheuttaa niitä ikävämpiä lieveilmiöitä. Mombasalla ja koko Kenialla on niin paljon potentiaalia, että tuntuu ihan älyttömältä, että se koko potentiaali ei pääse nyt oikeuksiinsa. 🙁 En ollut muuten pitkään aikaan edes enää muistellut reissuamme, mutta nyt palasi taas kaikki upeat muistot mieleen. Jos ei Keniaan niin jonnekin päin Afrikkaa olisi ehdottomasti päästävä ja PIAN!

      Kiitti todella paljon kommentistasi ja pidetään me Kenian puolia! 🙂

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.