Hello pitkästä aikaa. Still alive! Mä oon takaisin kotona Lontoossa, lähes kolmen viikon poissaolon jälkeen. Viimeiset viikot ovat olleet aika ilmiömäisiä ja oonkin saanut aika once in a lifetime kosketuksen tähän maailmaan missä me elämme. Viimeiseen kolmeen viikkoon on mahtunut mm. muutama päivä Suomessa sekä kokonaista 2 viikkoa reissaamista Kuubassa, jota toivottavasti ootte myös päässeet seuraamaan mun Storyssa sekä IG:ssä. Okei. Mä teen nyt pienen päivityksen sittä, että missä mennään ja mitä tässä tapahtuu seuraavaksi. Palataan ihan ekana huhtikuun loppuun, jolloin mä lähdin laukut täyteenpakattuina Suomeen. Stadissa missiona oli osallistua PING Helsinki vaikuttajamarkkinointi-tapahtumaan, mutta mulla oli jotenkin ihan järkyttävän shitti tuuri matkassa mukana sillä, mä sairastuin sekä ennen lentoa Helsingistä Havannaan, että myös ennen paluulentoa Havannasta takaisin Euooppaan. Ja fakta on se, että en ole koskaan kipeänä. Never. EVER. Se tässä eniten ärsytti.

Stadissa verkostoituminen vaihtui sängynpohjalle makaamiseksi, mutta pääasia, että lentokoneessa olin edes jotenkin OK kondiksessa. PING:iä olin odottanut viime vuodesta saakka, jolloin osallistuin tähän huikeaan tapahtumaan toista kertaa. Joku mystinen bakteeri vol 2 yllätti tämän tohelon vielä viimeisenä päivänä Havannassa ja sängynpohja kävi tutuksi taas. What?! Nyt on toivottavasti pöpöt, bakteerit ja muut tulehdukset kukistettu seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.

Kuubassa blogin päivittäminen oli vähintäänkin haasteellista. Mä oikeasti yritin, mutta totesin liian aikaavieväksi sillä ympäristössä itsessään oli jo ihan huolella ihmettelemistä. Nettiin kyllä pääsi, mutta vain hotellin aulassa sekä puistojen WiFi-spoteilla ja tuntihinta vaihteli 1,5 eurosta 5 euroon. Nopeus riitti just ja just IG:n ja FB:n päivittämiseen ja kiitos tämän sain vietettyä aika ainutkertaisen arvokasta laatuaikaan perheen kanssa ilman sitä totuttua annosta digitaalisia “häriötekijöitä”. Digipaasto teki oikeastaan ihan terää, sillä se pisti mut lukemaan oikeita kirjoja. Sainkin matkan aikana viimein valmiiksi Tim Ferrisin Neljän tunnin työviikon ja tästä inspiroituneena päätin myös aloittaa uutispaaston, joka on jatkunut aina tähän päivään saakka ja jatkuu muuten yhä. Eli hyvästi HS, IL & DM. Fanaattisena uutistenlukijana on ihan virkistävää tyhjentää pääkoppa välillä tältä jatkuvalta uutisvirralta. Opin Tim Ferrisiltä, että kaikki tärkeät uutiset kuulee muilta ihmisiltä, joten katsotaan miten pitkälle pärjään näin.

Saavuin takaisin Lontooseen lauantaina ja voitte vaan kuvitella sen fiiliksen. 2 viikkoa on tässä elämäntilanteessa just täydellinen aika viettää matkalla, jonka aikana on aika kirjaimellisesti eristyksessä about kaikesta totutusta. Lauantaina pääsin suoraan kotiin Euroviisukatsomoon, joka vaihtui jet lagista isoon pettymykseen, sillä Portugali oli mun täys inhokki. Kappale ei napannut alkuunkaan, eikä myöskään itse muusikko. Näin lähtökohtaisesti jos ihminen voittopuheessaan käytännössä dissaa kaikki muut esiintyjät sekä samalla näiden musiikkityylit, vieläpä kilpailussa, jonka niche on olla juuri sitä paheksuttua ilotulitusta, niin sä saat mun vihat niskoille. 😀 Luoja. Mä vielä äsken kuuntelin voittobiisin ja yritin ymmärtää ja vääntää jotain itkua ulos, josko se olis siitä paremmaksi muuttunut, mutta kyynelten sijasta silmät lupsui kiinni ja kurkusta kuului haukotus. Mä siitä huolimatta vakavasti harkitsen, että suuntaan ens toukokuussa paikan päälle.

Takaisin Kuubaan. Faija juhli reissun aika kuuskymppisiä ja Kuubassa olimmekin koko perheen voimin. Aika ainutlaatuista. Matkan aikana sain nollattua aivot ihan totaalisesti sekä kerrytettyä iholle koko kesän brunat. Pelkän letkeän lomailun lisäksi saimme myös VIP-aitiopaikan kuubalaiseen kulttuuriin sisälle kiitos paikallisen matkanjohtajan sekä tämän sukulaisten. Kävimme paikallisessa koulussa Santiagossa sekä kiersimme saaren ristiin ja rastiin saaden aika kattavan kuvan tästä kysymyksiä herättävästä saarivaltiosta. Kuuba on pitkään ollut vanhempieni haaveissa ja näin me sitten päädyimme tänne. En muuten keksi paljoa parempaa paikkaa viettää oman isän tasajuhlaa ja valinta osui muuten aivan nappiin. Ensimmäiset kaksi päivää me vietimme Kuuban romminhuuruisessa ja rappioromanttisessa pääkaupunki Havannassa. Tämän jälkeen muutama päivä Atlantin/Karibian turkooseimmissa vesissä Varaderossa. Varaderosta jatkoimme Trinidadiin, joka muistutti hevoskärryineen ja kukkulaisine maisemineen meitsiä jotenkin perulaisesta vuoristokylästä. Tokavimppa etappi oli Kuuban San Fransisco, eli saaren toiseksi suurin kaupunki Santiago De Cuba.  Täältä lensimme vielä Cubanan venäläisellä lentokoneella takaisin Havannaan pariksi päiväksi, josta suunta oli lopulta koti.

Kuuba on mystinen maa. Maassa vallitsee suljettu ja sosialistinen järjestelmä, joka on käytännössä kuin aikamatka suoraan 60-luvulle. Kauppasaarrossa Kuuba on ollut vuodesta 1962 saakka ja jatkuu osittain yhä, vaikka diplomaattisuhteet on Jenkkien kanssa jo palautuneet. Kauppasaarto ja kommunismi näkyy Kuubassa kaikkialla. Henkilöpalvontaa on vahvasti ilmassa (Viva Fidel ja Che Guevara), kansainvälisistä brändeistä ei ole tietoakaan, ruokakaupat ja kaupat yleisestikin loistivat etenkin Santiagoa lukuunottamatta poissaolollaan. Ladat sekä tietenkin vintage amerikanraudat olivat olennainen osa kaupunkikuvaa. Maisemat olivat yhtä kuin rappioromanttisen ränsistynyttä arkkitehtuuria sekä vehreää vuoristoa ja laaksoja. Palvelukulttuuri oli suoraan kuin Neuvostoliitosta. Netti oli lisäksi säännösteltyä ja yleensä siinä klo. 18 jälkeen oli nettikortit, joilla pääsi WiFi:iin kirjaudutta ineen oli hotellin respoista loppuneet. Ruoka oli niin ikään yksinkertaista. Valikoimat pyörivät pitkälti kanan, possun ja kalan ympärillä. Riisi, pavut ja kaaliraaste kuuluivat poikkeuksetta jokaiseen ateriaan. Cuba Libre, Mojitot, Daiqirit ja Bucanero kuului olennaisena osana lifestyleen sekä tietenkin sikarit. Eksoottisemmassa kohteessa en ole varmasti koskaan käynyt, ja erinäisistä “puutteista” huolimatta nautin lähes joka hetkestä. Vaikka Kuuba on köyhä maa, kurjuuteen en törmännyt. Päinvastoin. Kuubalaiset olivat harvinaisen hyvinvoivan näköistä kansaa, täynnä rytmiä sekä isänmaallisuutta. Mulle on vieläkin epäselvää, että mistä paikallisten vaatteet oli ostettu, sillä kauppojen poissaolosta huolimatta oli jengi pukeutunut yllättävän stailisti. Paikalliset olivat yhtä tanssia ja iloa. Viimeistään rommin voimalla myös loppuneet nettikortit sekä kyllästymiseen saakka syödyt kanat ja riisit eivät päässeet nakertamaan enää sen enempää. Pakko mun on silti sanoa, että toivottavasti en tule enää koskaan näkemään näitä ruokia. Ainakaan hetkeen.  😀 Sen sijaan mäkkäri on maistunut viimeiset pari päivää joltain Nigellan Lawsonin valmistamalta viinikastikkeelta. 

Kokonaisuudessaan koko matka oli aika ihmeellinen kokemus ja kerrottavaa mulla riittää pitkään. Tässä vaan pikku briiffi, jotta tiedätte, että mitä mulle tänne kuuluu nyt.

Ihanaa viikkoa kaikille! xx  

-OTTO-


Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Joo siis Miamista löytyy kyllä tosi paljon kuubalaisia alueita. Se on varmasti kiinnostavaa etenki kun on käynyt Kuubassa, kun se on ihanan eksoottista tälleenki vaikkei oo Kuubaa kokenut. Jotenki tuntuu, ettei kauaa mee ennen kun huristelet Miami – Key West rundilla jo Jenkeissä =)

  2. Me kaivattiin sua PINGissä. Sit näin Kuuba-kuvia ja ajattelin, et se on syy. Mut voi itku ku olitki kipeenä.

    Voiihan Kuuba, niin kiinnostavaa! Mulle kovin tuttu Key West on vaan 170 km päässä Havannasta, joten tosi monta kertaa oon miettinyt, kun Navigaattorissa näkyy se siinä “ihan vieressä” et millaistahan siellä olis. Jonain päivänä halusin kyl mennä käymään! Jään odottelemaan lisää tunnelmia näin blogin kautta 🙂

    1. Mä niin kaipasin kaikkia teitä! Olin ihan masis. 🙁

      Arvaa oliko jännittävä fiilis tajutessa, että Havannassa oon ihan lähellä. En oo koskaan käynyt tuolla Jenkkien puolella, mutta se on yks iso unelma, osittain kiitos myös sulle inspiraation lähettämisestä! 🙂 Aika eri maailma kyllä. Reitti Key Westin ja Havannan rannikon välillä on historiallisestikin aika kiinnostava. Jengiä on paljon veneiden kanssa Kuubasta aikoinaan lähtenyt, ei edes kovin kauan aikaa sitten. Mua kiinnostais ihan sikana käydä nyt Miamin kuubalaisella alueella. Käsittääkseni kuubalaisia on siellä yli miljoona?

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.