Tähän vuodenaikaan kun tsekkailen frendien MyStooreja ja Snäppejä, olen harvinaisen kiitollinen siitä, etten asu enää Suomessa. Etenkin kun kesää ei kuuluu mailla halmeilla, mutta muuta shaibaa taas satelee taivaalta koko kadonneen kevään edestä. Vappukin on tulossa, mutta muutaman plussa asteen turvin voi olla pikkasen nihkeää istua Kaivarissa. Nyt mua vielä naurattaa, mutta kun ens juhannuksena jengi nauttiessa auringonpaisteesta kello kolme aamuyöllä, niin Mr London taitaa olla se ketä kaivelee. 😀 Kettuilut sikseen, mun oli ihan oikeasti tarkoitus tulla fiilistelemään vähän Suomea ja kaikkia parhaita muistoja viime talvelta. Iso osa viime talven parhasita muistoista keskittyy Suomeen ja nyt päätinkin alkavan kevään kunniaksi muistella, että miltä se lumi oikein maistuikaan. 

Sen lisäksi, että olen hengaillut kuluneen talven aikana Lontoon lisäksi mm. Dublinissa, Berliinissä sekä Tbilisissä, vietin siis myös 2 viikkoa Suomessa. Jos mulle olisi vielä pari vuotta sitten sanonut, että vietähän pari viikkoa pakkasessa vapaaehtoisesti – hell no, olisin kieltäytynyt ja ilmoittanut ystävällisesti, että nähdään taas kesällä. Puhumattakaan, että olisin nauttinut vielä ajastani kaulahuiviin kääriytyneenä. Nordic Bloggers’ Experiencen ansioista mulle on nyt tosin muodostunut tällainen talvinen perinne, jonka ansioista olen päässyt näkemään, kokemaan ja tekemään asioita, joita en olisi kovinkaan helposti muuten päätynyt edes ajattelemaan, oman kotimaan kamaralla vielä. Viime talven ikimuistoisimpia päiviä muistellessa vuorokausi Turun saaristossa NBE:n yhteydessä oli yksi niistä parhaista ja veikkaan et näillä kokemuksilla saattaa olla monelle teistäkin annettavaa ja paljon. Tähän viime talven yhteen talven ikimuistoisimmista päivistä kuului mm. minttukaakaota, Islanninhevosia, Villoja sekä nuorta innovaatiota.

MINTTUKAAKAOTA & ISLANNINHEVOSIA

Kävimme Paraisilla Kansainvälisen bloggaaja-porukan kanssa  Wilhelmsberg-Paraisten Islanninhevostallilla ratsastamassa Islanninhevosilla sekä nauttimassa vieraanvaraisten emäntien maittavista snäbbäreistä. Olen aina salaa haaveillut, että pääsisin aristokraattisiin hevospiireihin ineen ja mulla olikin selkeä visio siitä yläluokkaisesta valokuvasta, jonka saan itsestäni ikuistettua Islanninhepan päältä. Yritys kymppi. Vaikka hepan päällä meininki rullasikin (mulla oli saattaja), ne valokuvat mitä sain ikuistettua itsestäni ratsun päältä ei vastanneet mun visiota alkuunkaan. 😀 Näytin ihan lässähtäneeltä Baby-Putinilta propaganda teoksessa. Kaikin puolin daijulta. Islannin hepat ovat hurmaavia, mutta ehkä tässä kontekstissa ja näillä mittasuhteillaa mun oli parempi vaan keskittyä valokuvien sijasta lumesta villiintyneiden kansainvälisten bloggaajien toiminnan ihmettelyyn sekä minttukaakaon litkimiseen. Nam. En ole oikeastaan aikuisiällä hirveästi talvia Suomessa viettänyt, joten minttukaakao on jäänyt näin vähän vieraaksi. Teininä sen sijaan laatustandardit oli El Tiempon tasolla joten se siitä sitten. Tänä talvena vasta virallisesti kunnolla tutustuin tähän herkkuun ja jumankekka se muuten lämmitti.

KALAKEITTOA JA CHILLAAMISTA VILLA REUTERISSA

Turun saaristo-retken ohjelman suunnittelija oli niin lukenut mun ajatuksia, kun se keksi, että missä me vietetään iltapäivää. VILLA Reuter on sympaattisen paraislaisen pariskunnan itsensä pyörittämä yhdistetty koti sekä virkistyskeskus, jonka tunnelma ja fasiliteetit saisi mut viettämään tänne puhdistavaa digi-detoxia ihan koska tahansa uudelleen. Ensinnäkin puitteet ovat aikalailla saaristolaista luksusta ja palveli ainakin omaa makumaailmani sekä luksuksen nälkääni kunnolla. Vaikka VILLA Reuter on koti, oli mulla fiilis kun olisin ollut hotellissa. Safkasimme täällä kalakeittolounaan ja pääsimme testaamaan omistajien itsensä tekemää olutta. Jälkiruuan nautimme ulkosalla tulen äärellä ja mikäs olisikaan sopinut tähän paremmin kuin niin ikään itse valmistettu suklaa sekä perinteiset räiskäleet. Kaikessa oli muutenkin sellainen kiva omavarainen twisti läsnä, joka teki todella vaikutuksen. Omistajat valmistavat jopa juustoa itse.

Mä näin sielujeni silmin itseni pulikoimassa VILLA Reuterin saunan paljussa ensi kesänä. Seurana vain Itämeri sekä yötön yö. Vaikka luonteeltani olenkin täysin urbaani, oli tässä “kosketus luontoon” niin mun makuun.

Sen lisäks, että VILLA REUTER on mm. Paraisten makein Airbnb-kämppä, on täällä mahdollisuus viettää lomailun lisäksi myös kokouksia tai vaikka juhlia. Kannattaa lukaista lisää nettisivuilta!

JAZZIA, NUORIA YRITTÄJIÄ & SEKÄ DINNERI ELÄMYKSIÄ KORPPOON PIMEYDESSÄ

Nuorena unelmojana ja omien unelmien toteuttajana fiilaan niin paljon muita nuoria joilla on munaa sekä intoa tehdä ja toteuttaa. Näinkin yllättävässä kohteessa kuin Korppoossa keskellä Turun saaristoa, pääsin osalliseksi sellaista innovatiivisuutta, että oksat pois. Vietin Hotelli Nestorin ravintola Back Pocketissa ehkä yhden persoonallisimmista ruokailuelämyksistä ikinä, jota olen Suomessa kokenut. Raflan miljöö oli kellarimainen Jazzluola täynnä aistia ja eleganssia. Fiilistä syvensi vielä se, että olimme keskellä pilkkio pimeää Korppoota kaukana kaikesta. Monen ruokalajin Safka oli hyvin skandinaavista täynnä kokeellisuutta ja fuusiomeininkiä.

Parasta koko hommassa oli silti se, että sen sijaan että keittiössä olisi vaikuttaneet paantuneet patut, oli pääkokkina ja paikan pyörittäjänä reilu parikybänen William Hellgren. Mun sydän ei olis voinut sulaa siinä kohtaa enää yhtään enempää kun kaveri pyöritti mestaa vielä kahden frendin kanssa. Ihan parasta ja safka oli vielä sika taidokasta. Tä oli tällainen kokemus, että harva varmasti ymmärtää, että Suomessa voi kokea, mutta jos on kesällä tai talvella mahdollisuus niin ihan must go!

Yllätyin muutenkin siitä, että miten paljon Turun saaristossa tapahtuu. Ex-Turkulaisena en ole jotenkaan osannut arvostaa, taikka edes kiinnostua lähialueiden tarjonnasta. Nyt virkein silmin maisemat sekä meininki tuntui oikeasti kiinnostavalta, ja vielä kun kokee aluetta turistien kanssa, saa se eksotiikan heräämään henkiin ihan uudella tavalla. Muita mielenkiintoisia spotteja, joita bongasin saaristosta siellä vietetyn päivän aikana oli mm. Salvador Dalin näyttely Paraisten ArtBankissa. Toinen oli Suomen snadein ostoskeskus ja joka daamin unelma Amalia’s Hem, jossa myytiin kaikkea maan ja kuun väliltä, vielä silleen ihan oikeasti haluttavassa muodossa. Yksi sympaattisimmista ruokapaikoista oli taas nuorten yrittäjien linjaa jatkaen Paraisiltla bongattu kahden nuoren siskoksen pyörittämä Cafe Hallonbad, jossa söin parhaat kakkukahvit pitkästä aikaa. Mä niin patistan oman mutsin tilaamaan jatkossa juhlakakut täältä!

Varsinais-Suomen rannikko oli meikäläiselle varsinainen hotspot koko NBE:n ajan. Toinen talven ikimuistoisimmista päivistä tuli vietettyä Naantalissa, josta kerron teille seuraavaksi. Sieltä muuten bongasin yhden niin makeen paikan, että herttinen, you will die! 

-OTTO-


Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja

*Vierailin Saaristossa osana NBE-kampanjaa, enkä vastannut kustannuksista itse. Kaikki mielipiteet ja kokemukset ovat silti täysin omiani eikä sisällöstä ole ollut velvoitteita*

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Jukranpoijjaat ettà ilmaiset itseàsi UPEASTI! Ilo oli tàllaisen yli kuuskymppisen pitkànvàlin ulkosuomalaisen ja tyttòkoulun tiukimman suomenmaikan valmentaman lukea tàysin sekarotuista, mutta niiiiiin herkullisen kuvannollista kieltà!
    P.S. Olitko selvinpàin, vai siivittikò joku promille nàità kuvauksia?

    1. Kääk! Kuullostinko naukkailleelta? No ei varmasti olis ollut mikään ihme, mutta ihan omaan tuorreen pään voimin raapustin. 😀 Haha. Oma kynäsuoni taitaa sykkiä vaan astetta värikkäimmillä taajuksilla. Kiitos silti. Tä oli hauska kommentti!

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.