East Tsavo Nationalpark

Kenia – Leijonakuninkaan Kulisseissa – Osa 2

Ai moi! Täällä taas. Mitäs kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. Koko kesä on mennyt ihan ohi enkä tiedä ees, että minne. Kavereiden kanssa oon aikaani viettänyt kohtuu intensiivisesti, duunia on painettu, yöelämää on nähty ja kotona ollaan viihdytty. 2 viikkoa vierähti onneksemme Keniassa reissun päällä minkä läpikäymisen aloitin viime postauksessa. Jatketaanpahan siis siitä mihin viimeksi jäätiin.

Tai ennen kun päästään siihen tarinan tilityspisteeseen niin höpisenpä vähän omiani. Koska reissusta on pieni hetki aikaa (1kk!) niin haluaisin vähän tarkentaa, että miksi päädyttiin tähän ratkaisuun, että postaukset tehdään vasta näin jälkikäteen. Syyt ovat tähän hyvinkin itsekkäitä. Me haluttiin nauttia vaan lomasta ja loman jälkeen taas Suomen olemattomasta kesästä.

72_POST-23

Ajattelin itse aiemmin, että reaaliaikainen bloggaaminen reissun päällä on the thing ja jälkeenpäin bloggaaminen on sielutonta shaibaa. Aasiassa bloggasin kaikesta max. viikon viiveellä ja se antoikin ihan varmasti myös tervettä painetta sisällön akuutista tuottamisesta vaikka ketään ei siitä edes maksanut. Nyt haluttiin keskittyä vain ja ainoastaan lomailuun ja jättää sisällöntuottamiseen liittyvät paineet loman jälkimaininkeihin. Toisaalta paineet on hyvästä ja näin jälkikäteen tsekkaan Aasian postauksia kuin Olympiakultaa voittanutta lasta, mutta siitäkin huolimatta halusin tässä kohtaa kokeilla Kenian puolesta vähän toisenlaista lähestymistapaa bloggaamiseen.

Jätettiin siis läppärit kotiin jo ihan senkin takia, että osattiin odottaa netin täydellistä toimimattomuutta, mikä piti puoliksi hyvinkin paljon paikkaansa. Sen lisäksi, että huonot nettiyhteydet vaikeuttavat toisinaan bloggaamista tien päällä niin meillä oli myös Eero ystävämme messissä. Vielä kun on täysin omarahoitteinen lomamatka kyseessä niin kolmansille osapuolille saattaa olla vähän nihkeetä jos toiset hakkaa näppäimistöä vierestä ja on henkisesti täysin virtuaalimaailmassa.

Mun paras ominaisuus on pettämätön muisti. Muistan siis ihan kaiken, mitä mulle ollaan kerrottu tai mitä oon kokenut. Ihan kaiken. Koulussa mä en vaan jotenkaan ole osannut sitä taitoa hyödyntää mutta anyway. Muistan muun muassa, missä ystäväni ex pomo, ketä en ole ikinä edes tavannut oli häämatkalla n. 5-vuotta sitten ennen kuin ystäväni oli ees ystäväni, tätä edes ystäväni ei muista. Muistan myös kaikkien muidenkin kavereideni 10-vuotta sitten kuolleiden lemmikkien nimet, kavereiden kavereiden vanhempien ex puolisoiden osoitteet sekä serkkujen kaimojen ala-asteen opettajien mökkien koordinaatit. Ihan siis kaiken. Mihin tä muuten liittyy? No eipä oikeastaan mihinkään muuhun kun siihen, että tä viiveellä reissu bloggaaminen sopii ainakin kokemusten ja tunnetilojen muistamiskyvyn puolesta mulle ihan vallan mainiosti.

Nyt karkas aiheet taas täysin vasemmanpuoleisille vesille, mutta ihan hyvä vaan, että saan vähän näitä kirjoitus skillssejä prepattua kun jäänyt vähän tä skriivaaminen kesän mittaan vähemmälle.

72_POST-4

72_POST-6

Mennäänpä asiaan. Viime postauksessa lupailin, että vauhtia sekä vaaraa saa Kenian kirjoituksistani odottaa, mutta tän postauksen suhteen haluan todeta jo ennakkoon, että kyseinen 1 yö ja 2 päivää, minkä tämä setti käsittää oli reissumme ehkä seesteisempiä.

Ensimmäiset kolme päivää me pitkälti vaan pyhitettiin hyväntuulisen auringonpalvonnan merkeissä altaalla, tutustuttiin paikalliseen elämänmenoon sekä pidettiin nestetasapainoa balanssissa sekä teimme itsestämme omalla käytöksellämme suorastaan unohtumattomia Diani Beachin asiakkaiden keskuudessa, kröhöm. Tässä kohtaa iskee itsesuojeluvaisto sekä sensuuri kehiin, mutta lupaan tehdä mainintoja sitten mun tulevassa elämänkerrassani. Nousukkaan kolmepäiväisen jälkeen Safarin järjestäjä tuli ennen kukonlaulua noutamaan meidät rauhoittumisretkelle East Tsavo-luonnonpuistoon. Safaria oltiin odotettu ehkä kaikkein eniten ja onneksemme kaikki meni just niin putkeen kuin oltiin odotettukin sen menevän!

72_POST-3

72_POST-2

Kenia on eksoottisen villin luonnon luvattu satumaa ja lääni kuhiseekin toinen toistaan vaikuttavampia luonnonpuistoja sekä muita villin ja vaarallisen luonnon bongailuspotteja. Lintuharrastajille, kissaeläinten bongaajille sekä meille multi-bongaajille, ketkä haluavat nähdä mahdollisimman pienellä vaivalla kaikki heti nyt, löytyy omat parhaat vaihtoehtonsa lokaatiosta riippuen ja meille paras luonnonpuisto ratkaisu löytyikin ihan Mombasan hoodeilta East Tsavosta.

Safari oli yksi niistä harvoista asioista, mitkä hoidettiin koti Suomesta etukäteen ja päädyttiinkin hinnan sekä meille kompakteimman paketin puolesta Suomalaisen safarinjärjestäjän palveluihin. TripAdvisorin arvostelukentän puolesta sain vaikutelman, että laatua löytyy eri järjestäjillä aasta ööhön ja hintalaatusuhteelle ei ole takuuta. Oma safarinjärjestäjämme puolestaan oli saanut lähinnä positiivista palautetta joten luottamus oli voitettu puolellemme.

72_POST-7

72_POST-14

Monet järjestäjät myy monen päivän mittaisia seikkailu-vaellus-safari-retkiä tiukkaakin tiukemmalla aikataululla ja sitäkin korkeammalla hinnalla, mutta koska aikataulumme oli rajallinen, antoi se omat haasteensa sopivimman paketin löytymiselle. Suomalainen järjestäjä veti niin aika,- sekä tarjouskilpailun tässä skabassa himaan ja löydettiinkin meille täydellinen paketti vain ja ainoastaan 230 eurolla per nenä. Paketin sisältö oli seuraava:

2 päivää ja 1 yö Tsavo East-luonnonpuistossa. Majoittuminen Taita Hillsin laidalla Sentrim Savanni campilla. Kaikki ateriat aamupalasta illalliseen sekä vodat (vesi on precious Keniassa) sisältyivät hintaan. Niin ikään hinta sisälsi myös kuljetukset Mombasasta safarille ja safarilta takaisin Mombasaan. Luonnonpuistomaksut, kuskin palkka, eläinten bongaukset ja oikeastaan ihan kaikki kuului hintaan. Mikäli bongattiin eläimiä niin tippiä tietenkin kuskille tuli vielä lisäksi antaa (vapaavalintaisesti). Tä oli mielestämme suorastaan halpa!

RETKI ALKAA

72_POST-22

(Alex putki valmiudessa…^

Keskustelupalstat osasivat varoittaa, että edessä ammottaa rankkaakin rankempi, auringon sekä janon täyteinen 2 päivänen luonnonpuistossa ja siksi hangover ei käynyt tässä asiayhteydessä kuulonkaan tai muussa tapauksessa edessä olisi enneminkin ollut hungover. Edellisenä iltana otettiin siis poikkeuksellisesti chillisti ja keskityttiin nostamaan energiatasot kattoon. Aamu viideltä safarioppaamme tulikin noutamaan meidät villaltamme ja otimme suunnaksi Mombasan miljoonakaupungin kautta n. parinsadan kilometrin päässä vaikuttavan East Tsavo luonnonpuiston.

Onneksemme retkelle ei osallistunut ketään muita kuin me ja saatiinkin chillata safari-pakussamme ihan vaan me kolmestaan. Hyvä niin sillä oikeasti, mä en tiedä mitään karmeampaa lomalla kun ryhmäretket jonkun 20-päisen turistilauman kanssa. KÄÄK! No nyt kävi hyvä flaksi. Kuskikin tiesi tasan tarkkaan miten sai meikäläisten pisteet voitettua kotiin. Puhui vaan jos oli jotain oikeasti mainitsemisen arvoista asiaa, mutta muuten saatiin keskittyä ihan vaan toisiimme ja eläimiimme. Lomalla saa olla mielestäni luvalla epäsosiaalinen, tai siis ainakin aamulla!

72_POST-21

Mombasan kaupungissa treffattiin suomalaisen safarinjärjestäjän paikallinen luottomies kenen kanssa raha vaihtoi omistajaa ja matka sai alkaa. Keniassa tiet ovat yleisesti semi rempallaan ja ennen kaikkea kapeita sekä yliliikennöityjä joten liikkuminen vie odotetusti tahtomattakin aikaa. Vajaan parinsadan kilometrin matka Mombasasta Tsavo East-luonnonpuiston Taita Hillsille otti n. 4-5h. Nyt ollaan muuten hei jo edistysaskelissa sillä Ugandan ja Mombasan välille on rakennettu moottoritie, mikä vetää liikennettä entistä huomattavasti huomattavammin eteenpäin. Tosin suomalaisen ja kenialaisen moottoritien käsitysero ja laatuero heittää toisistaan kuin kissa ja koira. Pomppua ja pauketta ei tältä reitiltä puuttunut ja se jos jokin piti meitsinkin hyvin hereillä. Hyvä niin sillä muussa tapauksessa olisin missanut kaikki ympärillä vaikuttavat ainutkertaiset maisemat siitä, miltä Kenialainen maaseutu näyttääkään.

Tässä kohtaa muuten pari huomiota auton ikkunasta bongattuna.

  • Coca-Cola on halvempaa kuin vesi Keniassa!
  • Coca-Colaa mainostetaan JOKA paikassa. Oli sitten matatu tai paikallinen kioski keskellä middle of nowhere niin Cokis mainostaa!
  • Kiinalaiset liikemiehet ovat saapuneet Keniaan. Tällä hetkellä työn alla mm. rautatie Mombasasta Ugandaan. Nimim. Bongasin työmaata matkalla safarille.

Ajettiin aikamme ja jossain kohtaa aamupäivää löysimmekin itsemme luonnonpuiston porteilta. Oppaamme hoiti ammattitaitoisena herrasmiehenä kaiken aivojumpan puolestamme, mikä meinasi siis sitä, että me päästiinkin keskittymään vain ja ainoastaan Afrikkalaisen villielämän ihmettelyyn. Luonnonpuiston porteilta oli matkaa vielä n. 50 kilometriä keskellä savannia odottavaan leirimääränpäähämme.

72_POST-24

72_POST-17

Mitä lähempää oltiin moottoritietä ja tuloportteja, sitä kauempaa näimme eläimet. Mitä syvemmälle puolestaan pääsimme sisälle savannia, sitä lähemmäksi myös eläimet tuli.

Ensimmäisen 50 kilometrin aikana pääsimme tekemään tuttavuutta kauempaa ja lähempää mm. seeprojen, kirahvien, bambien, virtahepojen sekä tietenkin savannin itsenäisen ykkösdiivan , Afrikan Kim Kardashianin, Strutsin kanssa. voiko diivamaisempaa eläintä enää olla? Toi lintu tietää kyllä arvonsa! Toi kävely ja perä ei jätä mitään arvailujen varaan.

72_POST-1

72_POST-5

Perillä odottava leirimme oltiin puolestaan rakennettu keskelle norsujen juottopaikkaa ja näin ollen villinorsuista ei meikäläisten läänillä pulaa ollut. Norsuja oli ympärillä enemmän kuin ihmisiä ja näin ollen saimmekin nauttia kaikki päivittäiset rutiinimme aina lounaasta iltapäiväteehen, norsujen välittömässä läsnäolossa.

72_POST-12

72_POST-11

Leirillä puitteet oli kaikin puolin enemmän kuin kohdallaan. Nukkuminen tapahtui teltan ja bungalowin välimaastoa henkivässä fuusiorakennelmassa mikä edusti ulkomuodoltaan hyvinkin paljon sitä, mitä osasin afrikkalaiselta savanni-majoitukselta odottaa. Puitteet itsessään vastasivat täysin länsimaalaista vaatimustasoa sisällyttäen pehmeät sängyt, tuulettimet sekä juoksevan veden. Arvokkainta kultaa leirissämme oli siltikin sijainti – keskellä villiä Afrikkaa.

72_POST-9

72_POST-8

72_POST-10

72_POST-45

Terassiltamme oli suora näkyvyys savannille, mikä kuhisi läpi vuorokauden elävää elämää aina hyeenan huudoista janoisiin norsuihin. Leiriltä löytyi niin ikään myös ravintola sekä Havanaa henkivä baari, missä safka oli kokonaisuudessaan matkan parasta. Leirillemme oltiin roudattu myös tuliterä uima-allas missä hikiset turistit pääsisivät vilvoittautumaan eläinten bongaamisen lomassa. Tottahan toki me nautittiin ja paljon, mutta sitä mä en voi kiistää etteikö se olis vähän tuntunut rikolliselta, että maassa missä kärsitään vesipulasta on keskelle ei mitään roudattu jäätävä uima-allas? En ala esittämään tekopyhää. Kyseenalaisuudesta huolimatta olihan se harvinaisen nautittavaa pulikoida viileässä vedessä samalla kun norsut tallustelee aidan toisella puolen.

Uskokaa tai älkää mutta jopa nettikin pelitti sillä tavalla kuin netti yleisesti Keniassa vaan pelittää, eli yhden instagram kuvan viiden minuutin lataamisnopeudella. Lähes poikkeuksetta asiakaspalvelu on Keniassa harvinaisen ensiluokkaista etenkin turistikohteissa ja näin oli myös Sentrimin safari leirillä.

!!!HUOM!!! Hei jos te, ette muuten seuraa meitsiä vielä Instagramissa niin mut löytää sieltä niinkin yllättävällä nimimerkillä kuin OTTOIZAKAYA & Alexin ALEXAALTOPHOTOS , siellä päivittyy tiiviisti !!!HUOM!!!

72_POST-13

Päästiin myös tsekkaamaan Sentrimin oma hääsviitti!

72_POST-32

Siinä missä eläimet totta kai kiinnostavat uteliasta turistia Kenialaisella Safarilla niin meitsiä kiinnosti välillä sitäkin enemmän myös muiden kanssaturistien keskinäisen henkilökemian sivusta seuraaminen. Kanssamme leirillä majoittui myös Keski-Euroopasta Keniaan päätynyt vanhempaa lihaa edustava ruskettuneempaakin ruskettuneempi pinkkiä väriä, miss sixteen farkkuja sekä glitteriä palvova kypsempi neitokainen, tietenkin itseään huomattavasti, korostaen huomattavasti nuoremman paikallisen poikaystävänsä kanssa.

Ei siinä mitään, mä suon onnea, nautintoa ja rakkautta kaikille mutta näiden kahden keskinäinen kemia oli niin sanoinkuvailemattoman jäätävää sivusta seurattavaa, että välillä mun keskittyminen vaan kärjistettynä herpaantui. Tähän vaikutti erityisesti se seikka, että daami teki koko leirille, eli meille kolmelle, sekä henkilökunnalle kehonkielellään, sekä ilmeillään hyvin selväksi, että hänen kiinnostuksena keskittyi norsujen sekä bambien sijasta täysin toisiin seikkoihin, kuten niihin mitkä sijaitsivat esim. poikaystävän navan alapuolella. Noh, mä ymmärrän! Poikaystävän kiinnostuksen kohteet puolestaan kohdistuivat juurikin eläimiin ja se jos jokin jäädytti tunnelmaa. Herrasmiehenä poika kumminkin ymmärsi tehtävänsä ja illallispöydässä tunnin teltanheiluttelun jälkeen loistikin täysin toinen daami. Loppu hyvin kaikki hyvin.

72_POST-28

72_POST-7

72_POST-42

Ekan päivän aikana käytiin bongaamassa eläimiä kahdessa muutaman tunnin erässä mikä riitti meille vallan mainiosti. Eläimiäkin vielä henkeäsalpaavampaa oli monesti luonnonpuiston maisemat sekä maisemassa vilkkuvat värit. Fiilis oli suoraan kuin leijonakuninkaasta ajellessamme läpi tätä aavaa Afrikkaa samalla kuin satunnainen yksinäinen norsu vaelteli kaukaisuuteen horisontissa.

Ensimmäisen päivän bongauslista oli seuraava

  • Seeproja, norsuja, strutseja, virtahepoja, gaselleja, antilooppeja, kirahveja, peuroja, apinoita, buffaloita, magnusteja & ja muita kenen nimeä en enää muista.

72_POST-15

72_POST-16

72_POST-26

72_POST-33

72_POST-27

72_POST-31

Meidän kuten myös varmaan lähes jokaisen ykkös ”goal” on silti nähdä Afrikan villit ja vapaat, kisaisimmat kissapedot silmästä silmään. Se vaatii oppaalta tuuria sekä taitoa. Vakaata keskittymistä sekä omistautumista työhönsä. Me vaadittiin nähdä vaaraa ja kuski lupasikin 70% varmuudella toteuttaa toiveemme seuraavana aamuna.

Sitä ennen istuttiin vielä iltaa, salakuunneltiin ja vakoiltiin viereistä edellä mainitsemaani pariskuntaa sekä kuunneltiin villipetojen huutoa. Ilta oli kutakuinkin täydellinen siihen saakka kunnes Eero näki pimeällä pihassamme norsun ja tiputti iPhone 6 plussan suorasta kädeltä kohti kivilattiaa. Voitte vaan kelata, että mitä sille kävi. P****N päreiksihän se meni.

Seuraavana päivänä kello huudatti meidät ylös totutusti taas kerran aamu viideltä ja lähdimmekin lähestulkoon siltä seisomalta safaripakun kyydissä nokka kohti horisonttia metsästämään leijonia. Mä en ymmärrä, että kuinka helvetin harjautunut katse sillä kuskilla oli mutta out of nowhere se bongasi maasta vaan tassun jälkiä ja niitä me lähdettiinkin seuraamaan äänihuulet hiljentyneinä. Aikamme me ajeltiin kunnes yhtäkkiä, vasemmalla, pusikossa, heinien seassa, Keniassa, savannilla, aamu viideltä, silmiemme edessä, 3 metrin päässä, JELLONA, Sarabi, leijonaemo, 5 pentunsa kanssa. Jackpot.

72_POST-34

72_POST-35

72_POST-36

72_POST-38

Tässä kohtaa kamerat alkoi räpsymään kuin kaljun Britneyn ympärillä vuonna 2007 konsanaan. Jellona-perhe hengaili siis ihan oikeasti n. 3-5 metrin etäisyydellä meistä. Emo tarkkaili meitä ja teki olemuksellaan hyvin selväksi, että meidän paikkamme on pakussa ja lähemmäksi ei tulla. Muksut puolestaan telmi välillä pusikossa ja välillä taas tiellä emon pitäessä jöötä etäämmällä. Tässä kohtaa en tiedä, että miten mun pitäisi tätä kokemusta kuvailla mutta kelatkaa nyt se, että näätte leijonaemon pentujen kanssa silmästä silmään ihan muutaman metrin päässä. Niin, siltä se tuntui..

72_POST-41

10 minuuttia me päästiin pällistelemään leijona-perhettä keskenämme kunnes toinen jeeppi päräytti sorat pöllyen paikan päälle. Jeepin katolla viiletti kukas muukaan kuin yksi tässä tarinassa aiemmin mainitsemani daami poikaystävineen. Nyt oli tälläkin matamilla hymy sen verta herkässä, että kyyti oli viimeyönä ollut selkeästi syvää sekä kovaa! Tai sitten leijonat tekivät vaan spektaakkelinomaisella olemuksellaan tähänkin kaiken nähneeseen nautinnonhaluiseen reissunaiseen vaikutuksen. Poikaystävä näytti tällä erää puolestaan väsyneemmältä.

72_POST-40

72_POST-39

Aikamme me paparazzattiin jellonia kunnes kuskin radiopuhelin alkoi särisemään ja ennen kuin kerittiin edes tajuamaankaan niin kiidettiinkin eteenpäin noin sataa sekä tuhatta niin, että hiekka vaan pöllysi kuin saharan hiekkamyrsky konsanaan. Epäselvää oli, että oliko joku ulkoinen uhkatekijä perässämme vai mikä, mutta kovaa me mentiin. Vastaus löytyi muutaman kilometrin päästä. Yhteistyö toimii ja toinen safariopas oli bongannut vielä astetta harvinaisemman kissan savannin syvyyksistä. Nimittäin Leopardin.

72_POST-43

Leopardi chillaili puussa parinkymmenen metrin päässä kärryltämme. Koonsa puolesta leopardi taisi olla vielä melko junnu yksilö, mutta se ei poistanut vaikuttavuutta. Nähtiinpä vielä vähän liikettä Leon hypätessä puusta veke ja kipitellen turkki vilkkuen karkuun.

72_POST-44

Savannin halutuimmat kissat korkattuamme ajeltiin vielä aikamme ja ikuistettiin viimeiset otokset East Tsavon vaikuttavissa maisemissa. Safariretkemme oli yllätyksiä täynnä sillä pääsimme viettämään viimeistä ehtoollista ehkä vielä maailman hienoimpiin maisemiin. Kuski ajoi pakun kanssa meidät astetta korkeamman kukkulan päälle, mistä avautuikin 180 asteinen panorama-view koko luonnonpuiston ylle. Näissä maisemissa kelpasi todenteolla nauttia uppopaistettua kanaa. Ylhäältä käsin sen vasta käsitti, että kuinka järkyttävän suuri kyseinen luonnonpuisto oikein onkaan. Norsut vaelteli laumoissa horisonteissa ja lääni vaan jatkui kohti kaukaisuutta.

Nimetön_panoraama1

Safkan jälkeen alettiin olemaan sen verta naatti, että otettiin suunnaksi back to Mombasa. Kuhmuraisen pompukkaan 5 tuntisen pyrähdyksen jälkeen saavuimmekin Mombasan pohjois-rannikolle Bamburi Beachille, missä alkoikin ihan uusi elämänvaihe lomallamme. Rauha sekä seesteisyys oli tästä hetkestä alkaen historiaa ja Mombasan vaarallisen tummat pilvet laskeutuivat yllemme.

72_POST-54

^ Tusker on Kenian The Olut ^

Sen verran voin valaista toki seuraavassa osassa esiintyvän majoituksemme puolesta, että sen sijaan, että meitä olis odottanut viihtyisä service apartment keskeisellä sijainnilla niin vastassa oli selvästikin konkurssin tehnyt 2 kerrostalon autioitunut condo, missä oltiin ainoat elävät olennot. Tästä ja kaikesta muusta lisää siis ensi osassa.

LOPPUUN VIELÄ PARI HUOMIONARVOISTA ASIAA SAFAREISTA

Se mitä eläimiä näkee, riippuu tuurin lisäksi paljon myös oppaan ammattitaidosta ja meikäläisten omalta löytyi sitä PALJON. Osa onnettomista turisteista valitteli, että bongaus-listalta löytyi vain ”tylsiä”-eläimiä kuten peuroja ja strutseja + muutama norsu. Tässä kohtaa me voidaan olla ylpeitä sillä me nähtiin ihan kaikki.

Kuskia saa ja pitää tipata sen mukaan, että kuinka harvinaisia eläimiä näkee ja koska me nähtiin niitä harvinaisimpia yksilöitä niin haluttiin myös muistaa kuskiamme tuntuvammin.

Voin suositella Mombasa Safaris-firmaa lämpimästi kaikille Keniaan suuntaaville. Kaikki toimi moitteettomasti ja palvelu oli ensiluokkaista. Mikäli haluatte vielä luotettavan sekä ammattitaitoisen kuskin, niin pistäkää ihmeessä kommenttia kehiin niin voin vinkata kuskimme nimen ja WhatsAppin niin voitte connektoida ja laatu on varmasti taattua!

www.mombasasafaris.com

72_POST-29

Ps. Käy tykkäämässä blogin uudesta FB-sivusta TÄÄLTÄ.  + Instagramista reaaliajassa lisää. Sieltä löytää meitsin nimellä @ottoizakaya ja Alexin @alexaaltophotos !! 

KUULLAAN PIAN !!

– OTTO – 

11 Comments

  • Reply
    Mirka/Reason for a Season
    elokuu 5, 2015 at 3:01 pm

    Mahtavaa! Kuulostaa ihan sairaan siistiltä ja nää kuvat on huikeetakin huikeempia!!

    • Reply
      Otto
      elokuu 5, 2015 at 7:30 pm

      Big big kiitos !!! 🙂

  • Reply
    Karoliina
    elokuu 5, 2015 at 4:40 pm

    Aivan mielettömiä kuvia! En tajua, miten pystyitte keskittymään edes syömiseen, kun norsut hengaili vieressä 😀

    • Reply
      Otto
      elokuu 5, 2015 at 7:31 pm

      Nälkäistä miestä ei edes norsut pysäytä x)

  • Reply
    Kthetraveller
    elokuu 5, 2015 at 6:20 pm

    Uijui, mitä kuvia. Mutta täytyypi jostain kumman syystä myöntää, että minulle olisi tuossa teidän reissussa ollut parasta katselma-antia se kuvailemasi parsikunta. Mulle sopivaa viihsykettä nääs 😉

    • Reply
      Otto
      elokuu 5, 2015 at 7:32 pm

      Siis jopa mun kyseenalainen moraali ja käytösetiikka pisti siinä kohtaa vastaan. Mutta sen mitä sä päässäs kuvailet niin vastaa varmasti aika pitkälle myös totuutta 😛

      • Reply
        Kthetraveller
        elokuu 6, 2015 at 8:19 am

        😀 Mä en tiedä, kuinka pitkään olisin jaksanut kattella niitä, mutta mä en voi sille mitään että nautin ihmisten seuraamisesta. Parasta antia elämässäni on eräs kihlapari Nykin metrossa. Mies oli ns. toista kulttuuria ja nainen ihan “perusamerikkalainen”. Mies ihaili metrossa pitkään erästä naista. joka saattoi ehkä olla miehen kulttuurista kotoisin. Niinhän siinä kävi, että tämä miehen kihlattu veti hernukat nenäänsä siinä metrossa ja sitä närkästynyttä, mutta hiljaista sananvaihtoa oli nautinnollista seurata. Harmitti kun piti jäädä pysäkillä pois, enkä nähnyt, miten keskustelu päättyi. Hyi minua.

  • Reply
    Veera Bianca
    elokuu 5, 2015 at 6:46 pm

    MORJES näitä kuvia, en kestä <3

    • Reply
      Otto
      elokuu 5, 2015 at 7:33 pm

      <3 Alex

  • Reply
    Ida
    elokuu 5, 2015 at 8:51 pm

    Kyllä tuli taas hyvä olo kun luin tätä! 🙂 Eläimien näkeminen niiden luonnollisessa ympäristössä, voi veljet… En voi ees kunnolla käsittää miten hienolta teistä tuntu katella noita leijonia niin mielettömän läheltä. Voi vaudewille! Leijonat on kyllä hienoja eläimiä kaikin puolin. Miulla oli kerran eläintarhassa kohtaaminen yhen urosleijonan kanssa. Se kierteli ensin naaraan ja pentujen luona ja tuli sit lähemmäs ihmisiä. Kun se pääsi miun kohdalle, se pysähty ja jäi kattomaan minuu silmiin. Sitten se nosti toisen etutassun pleksiä vasten, nyökäytti päätään ensin miun suuntaan ja sen jälkeen omaa tassuaan kohti. Nostin oman käden sen tassun kohdalle, ja siinä sit oltiin ja kateltiin toisiamme silmiin. En ikinä unohda niitä silmiä enkä sitä ääntä, minkä se kaveri päästi lähtiessään takas perheensä luo. Siinä oli uljas ja ylpeä isä <3 Mut se, että pääsis näkemään jotain samankaltasta luonnossa, sitä ei kyllä voittas mikään.

    Mutta takaisin tähän postaukseen. Nauroin ääneen ku luin tuosta pariskunnasta, uskon että oli aika mielenkiintosta seurattavaa 😀 Aina sanotaan että miehiä on moneen lähtöön mutta on kyllä naisiakin. Huhheijaa!

    Alexille taas häikäistyneitä terveisiä. Nää kuvat on käsitttämättömän hienoja. Niissä on jotenkin vielä enemmän elämää ja aitouttua ku aikasemmissa.. En osaa ees päättää, mikä niistä on miun suosikki kun kaikki on niin upeita ;D Tulin ajatteelleeks, että kun Alex on nyt näin taitava vangitsemaan erilaisia kohteita, niin millanne mestari se on 10 tai 20 vuoden päästä. Ihan huikeeta työtä. Ehkä hienointa on just se, että kuvat on aina erilaisia, sen kohteen oloisia ja jotenkin jäljittelemättömiä. Tällanen analyysi tällä kertaa! ;D

    Ai nii – jos joskus käyt elämäkertaa miettimään/suunnittelemaan/väsämään niin täältä saa sit kielellisiä ja rakenteellisia vinkkejä ja kaikenlaisia luovia ajatuksia, jos sellasia kaipaat 😉

  • Reply
    Meri / Syö Matkusta Rakasta
    elokuu 5, 2015 at 9:17 pm

    Afrikan Kim K, ei helv.. :’D Ihan mahti postaus!

Vastaa käyttäjälle Otto Cancel Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.