Yleinen

Kaupallisuus EI Ole Kirosana

                                                                                                                                                    *Yhteistyössä UKKO.fi*

”Reilu vuosi sitten aloittaessani bloggaamisen, en olisi koskaan uskonut, että voisin tienata blogillani rahaa blaa blaa ja blaa…” Ja PYH.

Jos rehellisiä ollaan niin heti kun blogini alkoi breikkaamaan – päätin, että tästähän tulee vähintäänkin mun osa-aikainen duuni. Hiljaa hyvää tulee ja 14 kuukauden jälkeen elän siinä tilanteessa, että päivätyöni ohella blogini sekä sen tuomat lieveilmiöt ovat muodostuneet toiseksi tulonlähteekseni.

Unelmani tulevaisuudessa on se, että sisällöntuotanto tulisi olemaan ainoa työni. Luuri saa luvalla olla kellon ympäri handussa ja läppäriltä ei tarvitse poistua minnekään, paitsi tietenkin matkoille. Päivääkään ei ole ollut ettenkö olisi unelmaani uskonut ja tiedän, että joku päivä tulen vielä tavoitteeni saavuttamaan. Uskon omaan juttuuni ja ennen kaikkea itseeni. Saattaa kuulostaa jonkun korvaan jopa ylimieliseltä, mutta olen joskus kuullut, että jos sanoo unelmansa ääneen, ne saattavat peräti toteutua. Vai?

Ukkofi-2

Hyppäsin matkablogi-sceneen siinä murrosaallokossa kun Suomalaiset matkablogit alkoivat kovaa vauhtia kaupallistumaan, kansainvälistymään ja ”trendiytymään”.

Ennen tätä matkablogit ollaan ilmeisesti pyritty pitämään mahdollisimman epäkaupallisina Suomessa ja kaupallista otetta yhdistettynä yleismaailmallisempaan tapaan tuottaa sisältöä matkablogiin on ilmeisesti katsottu myös snadisti kulmien alta. Toisin on nykypäivänä ja itse aion omalla panoksellani pitää tulevaisuudessakin huolen siitä, että kaiken ei tarvitse olla aina niin perinteisen kaavan päälle.

Se on mielestäni sanomattakin selvää, että suurella osalla bloggaajista on nykypäivänä kaupalliset tavoitteet liitettyinä bloggaamiseen. Sitä ei tarvitse enää hävetä. Kaupallistuminen ei ole mielestäni kirosana, päinvastoin. Se on upea mahdollisuus sekä nykyisille, että tulevaisuuden sisällöntuottajille. Suomen tämän hetken suosituimmat muoti- ja lifestyleblogit ovat tämän alan uranuurtajia Suomessa ja me muut teemme perässä oppien ja kehittyen lisää. Ala rakentuu ja jatkuvasti. Se edustaa vahvasti modernia nykyaikaa sekä digitaalisuutta. Ala luo jatkuvasti uusia työpaikkoja sekä asiantuntijoita niin Suomeen, että kansainvälisille markkinoille. Se on tässä taloustilanteessa mielestäni vähintäänkin kunnioitettavaa.

Olen uskonut aina siihen, että asiat tapahtuvat omalla painollaan ja omasta jutusta kannattaa pitää kiinni vaikka se kaikkia yleisiä sääntöjä rikkoisikin. Rento elämänasenteeni heijastuu myös blogiini ja sen kanssa toimimiseen. Jos ei nappaa niin ei nappaa ja pyrin olla ottamatta siitä mitään stressiä. Sitten kun postaan niin postaan kunnolla. Jos ei ole mitään sanottavaa niin pidän mieluummin pääni kiinni. Koitan tehdä asiat juuri siten miten itse haluan ne tehdä ja uskon, että se on syy mikä on kantanut tähänkin saakka.

Erilaisuus on valttia. Olen ehkä jollain omalla tavallani Suomen matkablogi-scenen outolintu niin ikäni, sukupuoleni että seksuaalisen suuntautumisenikin (järkyttävä sana!!!) myötä. Ehkä juuri erilaisuuteni johdosta on myös potentiaaliset yhteistyökumppanit kiinnostuneet tästä blogista ja pistäneet sen huomiolle. Yhteistyökumppanit taas puolestaan tarkoittavat rahaa. Ainakin omassa tapauksessani.

Kuluneen vuoden aikana olen blogissa tapahtuneen sisältöyhteistyön lisäksi tehnyt sisällöntuotantoa myös satunnaisesti ja säännöllisesti niin ikään erinäisille kolmansille osapuolille. Näistä isoimpana toimijana esimerkiksi VisitHelsinki.

Ukkofi-3

Yksi isoimmista pulma kulmista oli blogi-juttujen alkaessa tuottaa rahaa, että mikä olisikaan fiksuin tapa laskuttaa saatavat palkkiot ilman toiminimeä?

Niin kauan kun blogilla sekä sen lieveilmiöillä tienaamani raha on sivutuloa, on oman yrityksen perustaminen ollut No No. Liian hankalaa, liikaa mietittävää. En halua sitoa itseäni Suomeen ja käyttää aikaani turhaan pohtimiseen jos asiat voi tehdä helpomminkin. Tällä hetkellä kun asun vielä Lontoossa, haluan minimoida kaiken stressin, aivotyön sekä paperisodan mitä tulee bloggaamiseen. Kotitoimistoni sijaitsee vällyjeni välissä ja nyrkkisääntöni onkin, että voin duunata kaiken sieltä käsin läppärin sekä puhelimen avulla. Päivätyöni vie puolestaan tunteja jo vuorokaudesta ihan tarpeeksi paljon pois joten, jotta mies pysyy vireessä, on asioita ulkoistettava. Tähän kuvioon ei y-tunnukset vaan sovi tällä hetkellä.

Arvostan helppoutta ja yksinkertaisuutta. Mulle on tärkeää tällä hetkellä se ettei tarvitse pohtia, että milloin pitää veroilmoitukset täyttää ja mitä lyeli tyeleitä pitää maksaa. Elämäni on liikkuvaista, matkustelen paljon ja uudesta kotimaasta ei koskaan tiedä. Miksi siis hankaloittaa omaa elämäänsä turhaan?

Siksi olenkin ulkoistanut laskutuspuolen UKKO.fi:lle. Jokaisen digi-nomadin ja sellaiseksi aikovan pelastuspalvelulle. Olen kokeillut muitakin suomalaisia laskutuspalveluita, mutta UKKO.fi on ehdottomasti ollut näistä edullisin ja paras vaihtoehto. Palvelun käytön aloittaminen on aivan mielettömän simppeliä. Asiakaspalvelu on kultaa, järjestelmä toimii, hinta on kohtuullinen ja se mikä on parasta niin itse voin keskittyä vain ja ainoastaan sisällöntuottamiseen. Ainoa asia joka pitää itse hoitaa, on kirjautua Ukkoon sisään, lähettää verokortti sinne, tehdä lasku ja painaa enteriä. UKKO.fi hoitaa puolestani kaiken muun. Että nykyaika on ihanaa!

Jollekin se 5% palvelumaksu saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä. Itse puolestani maksan nimenomaan palvelusta. Palvelusta, joka varmistaa pääni stressittömyyden. Palvelusta, joka pitää laatikkoni paperivapaina ja palvelusta, joka antaa mun vapaasti toimia kevytyrittäjänä vailla huolta huomisesta.

5-vuoden päästä kun matkablogi-imperiumini on kasvanut uusiin ulottuvuuksiin ja tilanne on kääntynyt siihen, että meitsi itse on se ketä työllistää ja maksaa palkkaa muille, on konkreettinen yrittäjyys y-tunnuksineen ja tilinpäätöksineen ajankohtaista. Siihen saakka eläessäni vielä boheemia ja kevytmielistä nomad-nuoruutta, teen asiat niin, että voin myös elämäntyylini mahdollistaa ja UKKO.fi nimenomaan mahdollistaa sen.

Terveisin

Onnellinen kevytyrittäjä

-Otto Lilja-


Seuraa blogia Facebookissa & Instagramissa @ottoizakaya !

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply
    Sunna
    20 lokakuun, 2015 at 4:28 pm

    No nyt on asiaa! On ihan oikein, että uskoo omiin unelmiinsa, mutta vielä tärkeämpää on vain kylmän rauhallisesti ja määrätietoisesti toteuttaa ne. Onnittelut sinulle siitä! 🙂 Mielestäni me suomalaiset emme ole myöskään kovin hyviä iloitsemaan toisten saavutusten puolesta, vaan siitä seuraa yleensä armoton kyräily. Minusta on vaan uskomattoman hienoa, että sinä kaltaiseni nuori tyyppi elelet sillä, millä haluat elellä, ja teet työtä ilolla ja innostuksella.

    Kyllä minäkin romaanikässäriäni kirjoitan sillä mielellä, että se joskus vielä näkee päivänvalon. Koska olen vaan ihan pirun hyvä kirjoittaja.

    • Reply
      Otto
      20 lokakuun, 2015 at 6:50 pm

      Kiitos kommentistasi! Tä pisti mut tosin hyvälle fiilikselle. 🙂 Olet täysin oikeassa siitä, että Suomessa toisen onni ja menestys on jostain ihmeen syystä itseltä pois. Tätä taistelen henkilökohtaisesti itse vastaan!

      Oma polku on yleensä paras polku! Kaikki on mahdollista jos tekee niistä mahdollista. Ihminen itse on yleensä ainoa este onnellensa. Jos itse vaan jaksaa uskoa itseensä niin se kantaa pitkälle. Sulla on loistava asenne!

  • Reply
    Ida
    20 lokakuun, 2015 at 6:52 pm

    Miun mielestä on ihan superhyper hienoa, että ihminen voi tienata tekemällä sitä, mistä nauttii eniten! Sie jos kuka sovit tähän hommaan :)En voi oikeesti ees järjellisesti kuvailla, kuinka onnellisena oon seurannu tätä tarinaa jo melkein vuoden (tajusin pari päivää sitten että siitä alkaa olla tarkalleen vuosi kun löysin siut ja Alexin, aattele!). Enkä varmasti oo ainut, jolle näiden tarinoiden lukeminen antaa uskoa omaan tekemiseen.

    • Reply
      Otto
      21 lokakuun, 2015 at 2:09 pm

      KÄÄK! Tä ajan kulu on järkyttävää. Vuos sitten olinkin aika tarkalleen Bangkokissa suuntamassa Nepaliin ja muistan sen ihan valotarkkana vielä. Ihan käsittämätöntä. Apua. Jotenkin haikeeta mutta samaan aikaan kun katsoo kulunutta vuotta niin paljon on tapahtunut ja tulee varmasti vielä tapahtumaan…Siinä suhteessa oon kyllä onnekas, että saan kuulla näin mieltä lämmittävää feedbackia. Ei voi kun hymyillä ja olla syperhyper kiitollinen. Toivottavasti nä jutut luo jatkossakin uskoa. Aion pitää siitä kiinni. :-))

      • Reply
        Ida
        21 lokakuun, 2015 at 5:45 pm

        No niin on! Tähän vuoteen on mahtunu aivan hirveesti asioita varsinkin siellä puolella ruutua, huhhuh sentään! Voi vaan innolla oottaa, mitä on tulossa 😀 Sie oot kyllä sellanen taivaanlahja joka ei varmasti ehdy! 🙂

        • Reply
          Otto
          21 lokakuun, 2015 at 8:05 pm

          Nyt alkaa punastuttaa! 🙂

          • Ida
            21 lokakuun, 2015 at 9:02 pm

            😉 🙂

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    21 lokakuun, 2015 at 11:44 am

    Unelmien eteen kannattaa tehdä töitä niin ne saavuttaa kyllä! Hienoa kun olet löytänyt itsellesi sopivan formaatin ja olet tietoinen mitä asioita pitää tehdä erilailla tulevaisuudessa. Rock!

    • Reply
      Otto
      21 lokakuun, 2015 at 2:11 pm

      Iso kiitos kommentista! Exactly. Jalat maassa, omasta jutusta tiukasti kiinni pitäen eteenpäin!

  • Reply
    Juuso
    21 lokakuun, 2015 at 1:10 pm

    Oonkin ite miettiny miten näissä hommissa kannattais menetellä ton laskuttamisen kans. Mahtavaa kuulla miten sä toimit, taidankin tutustua tohon UKKOon. 🙂

    • Reply
      Otto
      21 lokakuun, 2015 at 2:12 pm

      Ei vois helpompaa ja toimivampaa tapaa aloittaa “yrittäjänä” kun pistää ukon hoitamaan hommat himaan! Kiitti kommentista. 🙂

  • Reply
    Veera Bianca
    21 lokakuun, 2015 at 5:33 pm

    Rakastan kun puhut aina täyttä asiaaaa <3

    • Reply
      Otto
      21 lokakuun, 2015 at 7:27 pm

      <3

  • Reply
    Eija
    21 lokakuun, 2015 at 9:22 pm

    Hei Otto!

    Mielenkiintoinen kirjoitus, mielenkiintoiset kommentit.
    Täytyy sanoa, että näin viisikymppisenäkin olen samaa mieltä kanssasi unelmien toteutumisesta. Myös siitä, että Suomessa toisen onni on muilta pois. En voi ymmärtää. Elämä on valintoja ja kaikilla samat mahdollisuudet. Sairaudet ovat niitä, jotka vaikeuttavat ja saattavat tehdä halutut valinnat mahdottomiksi.

    Sunnan kommenttiin nuoresta miehestä, kuten tuossa totesin, olen viisikymppinen ja toteutan unelmiani. Tosin voin kertoa, että ei ole helppoa olla kaukana perheestä. Vaikka kaikki kolme lastani minua kannustavat, tunnen syyllisyyttä.

    Olen pari viikkoa sitten lopettanut matkaopastyön Sardiniassa (blogistani rivien välistä ainakin voi lukea, miksi), jäin kuitenkin huilaamaan Pohjois-Sardiniaan vajaaksi kahdeksi viikoksi, sunnuntaina vihdoin pääsin palaamaan sinne, mistä minun pitäisi enemmän kirjoittaakin, Toscanaan, kuitenkin joudun kohta jättämään tämänkin ihanan asunnon toisten “vallatessa” tämän. Ehkä menen Roomaan hetkeksi.

    Niin, tämä on sitä unelmienkin toteuttamista. Olen äärimmäisen rikas, mutta vain kokemuksieni kautta. En valitettavasti itse ole vielä saanut sentin pyörylää bloggaamisesta (jota valitettavasti en ole voinut ihan säännöllisesti tehdä), eli rahatonna kuljeskelen nyt. Lähes tulkoon. Suomessa myin omaisuuteni, sanoin asuntonni irti ja nyt olen miettinyt, olikohan se ihan oikea ratkaisu. Lapset siinäkin kannustavat, elä, älä murehdi, aivan kuten itse sanon aina toisille.

    “Go confidently in the direction of your dreams, live the life, you´ve imagined”, Henry David Thoreau.

    Lämpimin terveisin
    Eija

    • Reply
      Otto
      22 lokakuun, 2015 at 3:06 pm

      Moikka Eija!

      Sulla on mahtava asenne. Musta mikään ei oo hienompaa kuin se, että perheellisenäkin uskaltaa ja tekee. Siis irroittautua! Syyllisyyttä on vaikea ottaa pois, mutta näin omasta näkökulmastani sitä on turha potea. Omat vanhempani matkustelivat lapsena myös ja se ei ollut ikinä itseltäni pois, päinvastoin. Vanhemman onni ja vapaus on omasta näkökulmastani myös lapselle lisää! Tärkeintä on, että rakastaa. Jatkuvaan läsnäolopakkoon en usko. 🙂

      Muksuillasi on myös hyvä asenne. Niin kauan kuin tuntee itsensä rikkaaksi, joko henkisesti tai fyysisesti niin elämä on oikeilla raiteilla. Oot upeissa maisemissa. Nauti niistä!

      Ps. Loistava quote!

  • Reply
    Eija
    21 lokakuun, 2015 at 9:41 pm

    Unohdin kertoa.. olen ollut mm. oppaana myös Turkissa, se vei myös minun sydämeni. Turkin tarinoita enemän vanhassa blogissani, http://jasmiiniajarosmariinia.blogspot.com/

    Hyvää yötä! Buona notte da Toscana!
    Eija

    • Reply
      Otto
      22 lokakuun, 2015 at 3:07 pm

      Hei mahtavaa! Multakin tulossa vielä pari Turkki postaust. 🙂 Kiitos, käyn tsekkaamssaa!

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    22 lokakuun, 2015 at 11:56 am

    Varmaan tällä palvelulla on paikkansa, muttei kannata unohtaa, että jos toimeksiantaja suostuu maksamaan työstä palkkana, niin onnistuu se sivuverokortillakin.

    Ja tuosta olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, että niche pitää olla onnistuakseen, ihan pelkällä matkailulla, kaikkea kaikille ei taida enää saada itseään tässäkään genressä esille.

    • Reply
      Otto
      22 lokakuun, 2015 at 3:09 pm

      Toi on myös totta. Jos on yksittäinen palkanmaksaja niin se on näppärämpi niin, mutta jos useita niin helppo pitää verokortti yhdessä paikassa kuten Ukolla. Ja mitä tulee niecheen niin exactly. Kiitos kommentistasi!

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.