Ihmissuhteet selvästi kiinnostavat ihmisiä. Ihan mahtavaa. Viime postaus herätti mielettömästi keskustelua sekä somessa, että myös blogin kommenttikentässä. Kiitos kaikille, jotka osallistuivat keskusteluun. Sain lisäksi joitakin suoria yhteydenottoja. Vähintäänkin mielenkiintoisia sellaisia. Jengiltä löytyi “KUN VANHAT IHMISSUHTEET KARIUTUVAT – ULKOMAILLA ASUMISEN VARJOPUOLET”-postaukseen paljon sanottavaa. Se tuli ainakin selväksi, etten ole suinkaan vainoharhainen. Kyseessä on ihan oikea ulkomaille muuton myötä tapahtuva lieveilmiö, josta todella monella ulkosuomalaisella löytyy kokemuksia. Onnistuin myös sohaisemaan ampiaispesää. Vaikka 95% keskustelusta ja palautteesta oli asiallista sekä rakentavaa, mahtui joukkoon toki myös muutama kiintiömielensäpahoittaja raivo-Raili, jota postaus selvästi suututti ja syvältä. Osalle suomalaisista on selvästi hankala ymmärtää, että elämä voi ihan oikeasti olla myös kivaa ja onnellista. Jos ei teillä niin mulla ainakin on. Enkä edes valehtele, koska siihen ei ole tarvetta. Valitettavaa mikäli joku ajattelee luterilaisen kärsimysnäytelmän olevan se ainoa oikea tapa hengittää. Osa yhteydenotoista oli niin painokelvotonta, etten lähde niiden sisältöä edes avaamaan sen enempää. Jokainen bloggaaja tietää sen, että raivokas palaute kertoo lähinnä siitä, että postaus on onnistunut. Kaikkia kun ei voi miellyttää, eikä se ole edes tarkoituskaan. Päinvastoin. Sääli vaan huomata, että nuoretkin ihmiset voivat olla noin katkeroituneita omaan elämäänsä, että jonkun tuntemattoman matkabloggaajan tilitys saa vastaavanlaisia tunnereaktioita aikaan. 😀 Pienten sielujen aivo-oksennukset aiheuttivat täällä päässä lähinnä säälinsekaista naurua.

Sellaista. Ihmissuhteista ihan viidenteen. Tajusin, että mulla on vielä juttua julkaisematta Kuubasta. Jotta voimme aloittaa näiden raskaampien aiheiden jälkeen uusi viikko positiivisemmissa fiiliksissä, ajattelin kertoa teille mielenkiintoisesta kohteesta, nimittäin Kuuban toiseksi suurimmasta kaupungista – Santiago de Cubasta.  Jos ette ole  muutenlukeneet aiempia Kuuba-postauksia, löytyy linkit alta.

Santiago de Cuba sijaitsee Karibianmeren rannikolla, eteläisessä Kuubassa. Siinä missä Havanna on kuin 50-lukuun sijoittuvan elokuvan rappioromanttinen lavaste, viestii Santiago astetta läntisempää vibaa. Havanna on ehkä visuaalisesti stimuloivampi, mutta Santiagossa leijui mielestäni yleisesti leppoisampi fiilis. Alkushokki oli pienoinen, sillä ensisilmäyksellä Santiago ei juurikaan vietellyt esteettistä silmääni. Ihmiset tosin olivat katukuvassa ihan mielettömän upeita. Muutaman päivän jälkeen aloin jo suorastaan pitämään kohteesta. Siinä missä Havannasta on about mahdotonta löytää valaistuja mainostauluja taikka juurikaan mitään kansainvälistä ostettavaa, on Santiago selvästi saanut enemmän vaikutteita saaren ulkopuolisesta elämästä. Vaikka rentoja ovat ihmiset ihan ympäri tätä mystistä paratiisisaarta, on Santiagossa letkeys ihan omalla levellillään. Karibialaiset rytmit soivat keskustassa ihan joka kadunkulmassa ja hymy ei kaupunkilaisten huulilla hyytynyt edes siinä kohtaa kun jokaiseen vastaantulevaan tarjoukseen ei lähtenytkään mukaan.

Santiagossa kohtasin myös kommunismin kääntöpuolia. Yhtenä iltana päätimme hypätä perinteisen amerikanrautataksin kyytiin ja lähteä katsastamaan Santiagon yöelämää salsan ja cuba libren merkeissä. Hypätessämme ulos taksista, ilmestyi poliisi kirjaimellisesti kuin puskista tenttaamaan, että paljonko me kuskille oikein maksoimme. Kommunismiin kuuluu vähintään epäsuorasti, että kaikki vahtivat toisiaan. Valtiolle on maksettava verot ja valvonta pitää huolen siitä, että mikäli systeemistä luistaa, voi se vastarannankiiskille tulla kalliiksi. Tilanne oli yllättävä ja hämmentävä. Päätimme poistua rikospaikalta ketterään ja epäselväksi jäi, että miten tilanne mahtoi päättyä. Todennäköisesti poliisi piti huolen siitä, että meidän maksama muutaman euron summa ei päätynyt lyhentämättömänä kuskin omaan taskuun. Vastaava tilanne tapahtui myös hotellillamme. Kuubalainen tuttava tuli laittamaan ryhmämme naisille kynnet kondikseen pientä korvausta vastaan. Tästähän hotellin oma valvova silmä innostui ja ei mennyt kuin hetki ennen kuin jo piti alkaa selvittämään, että mitä bisnestä täällä tapahtuu ja miten raha on vaihtanut omistajaa ja kenen taskuun. Jokainen voi varmasti itse kuvitella, että miten kuumottava tilanne on joutua vastarintaan kommunistisen järjestelmän kanssa, etenkin mikäli on alle 20 eurolla kuukaudessa toimeentuleva paikallinen perheenäiti. Ei mikään ideaalein keissi. Tilanne saatiin onneksi selvitettyä nätisti ja loppu hyvin kaikki hyvin. Kuuba on valvontayhteiskunta ja kuten myös samaa systeemiä edustavassa vanhassa Neuvostoliitossa, ei täällä yksilönvapaus ole suinkaan samaa tasoa kuin Suomessa. Kuubalaisten timanttinen mentaliteetti silti suojelee kansalaisia ahdistukselta vaikka syytä siihen voisi löytyä, ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta. Kuubalaiset eivät stressaile turhista. 

Santiagossa koimme muutenkin kaikenlaista. Ohjelmaan kuului kukkasen vienti Fidel Castron haudalle. Fidelin hauta oli sen verran pyhä paikka, että edessä sai viipyä kirjaimellisesti vain yhden kuvan verran. Seurasimme myös vahdinvaihtoa kansallissankari José Julián Martín haudalla, kävimme olutpanimolla maistelemassa kuubalaista mallasta, piipahdimme paikallisessa sky barissa haukkomassa henkeä, tanssimassa salsaa klubilla, istumassa trooppisessa kaatosateessa katsomassa maailmankuulua Tropicana showta, kruisailemassa Lada-taksin takapenkillä, syömässä erittäin mielenkiintoista pizzaa ja nauttimassa Karibian auringosta uima-altaalla. Kävimme myös tutustumassa Santiagon vehreän trooppiseen ympäristöön. Kävimme lähes autiolla uimarannalla, dinosauruspuistossa, nautimme myös ehkä matkan upeimman aterian biitsillä paikallisen bändin soittaessa Guantanameraa vieressä. Ehkä kiinnostavin kokemus oli silti vierailu paikallisessa koulussa, joka oli kaikessa kiistanalaisuudessaan ehkä yksi puhuttelevimmista kokemuksista, joita olen matkoillani kokenut. Tutustuminen kuubalaisen ala-asteen opetukseen oli jotain sellaista, että se pitää käsitellä ihan erillisessä postauksessa.

Mahtavaa viikkoa kaikille!

-OTTO-

Share this story

COMMENTS Expand -
ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.