Alkuperäinen tarkoitus oli puhua Turusta, mutta päädyinkin puhumaan omasta tulevaisuudesta. Ajatukset ovat silti täysillä omassa rakkaassa kotikaupungissa. Elämä jatkuu ja yksilöiden mielenterveysongelmien takia ei pidä antaa oman elämän järkkyä. Nettikeskusteluita lukiessa tuli muutenkin sellainen raivo kaikesta syyttelystä, että päätin pysyä vain hiljaa. Toivottavasti kaikki ymmärtää silti seuraavan faktan: näiden iskujen tarkoitus ei ole pelkästään horjuttaa länsimaista yhteiskuntaa ja arvomaailmaa, iskujen tarkoitus on niin ikään kohdistaa vihaa kaikkia niitä syyttömiä pakolaisia kohtaan jotka ovat lähteneet sodan jaloista ja pakon edessä jättäneet kotimaansa. Somessa riehuminen ja vihanlietsonta on lähinnä epäsuoraa tukea terrorismille. Viattomat turvapaikanhakijat sekä muut maahanmuuttajat ovat myös uhreja. Ainoa syyllinen on tekijä, joten jäitä jengi hattuun.
Aiheista positiivisempiin. Ihana, innostava ja inspiroiva syksy edessä. Odotan jo innolla. Saan hyvällä omatunnolla heittää tämän sisälle rakennetun lomamoodin pakastimeen ja keskittyä täysillä tulevaan. Kesällä mieli sinkoilee aurinkoenergian voimalla sinne sun tänne, tuhatta ja sataa. Syksyllä alkaa taas pääkoppa kirkastumaan ja uusi ruskaisempi vuodenaika merkitsee mulle ainakin kaikkea muuta kuin pimeneviä iltoja ja auringon loppua. Syksyllä elämä alkaa puhtaalta pöydältä.
Syksy on ollut itselle maailmaani mullistavien elämänmuutosten aikaa jo useamman vuoden ajan. 2013 Muutin ensimmäisen kerran ulkomaille. 2014 taas lähdin elämäni matkalle Aasiaan ja samalla myös ura bloggaajana sai alkunsa. 2015 oli edessä virallinen ulkosuomalaistumisen Lontooseen muuton myötä. Vuonna 2016 aloitin puolestaan yliopiston ja sitä ennen olimme muuttaneet uuteen unelmakämppään jossa asumme tälläkin hetkellä. Vuonna 2017 tuleva syksy odottaa edessä ehkä stabiilimpina kuin koskaan aiemmin. Sen sijaan, että tänä syksynä edessä odottaisi jokin hillitön elämänmuutos, on oma katseeni jo kauempana tulevaisuudessa. Suurin arkea helpottava elämänmuutos tälle alkusyksylle on ehkä se, että päätimme viimein palkata vakituisen siivojan. 😀 Puhutaan hetki silti tulevaisuudesta. Haluan nimittäin kertoa teille omista suunnitelmista, sillä palaset ovat pikkuhiljaa loksahtaneet paikalleen. Tällä hetkellä mulla on vahva intuitio tulevien vuosien liikkeistä ja siitä, että mitä haluan elämälläni tehdä. Etenkin uran kannalta.
Nyt on kulunut jo reilu 4 vuotta siitä kun valmistuin kauppaopistosta vailla pienintäkään aavistusta, että mihin suuntaan aion lähteä. Niihin aikoihin olin sen verran nuoruuden rappiolla, että omasta suunnasta ei ollut tietoakaan. Opiskelu yliopistossa tuntui yhtä kaukaiselta kuin se, että muuttaisin nyt takaisin Suomeen. Niihin aikoihin klubitus, radatus, päämäärätön hortoilu ja puhdas chillaaminen maistuivat elämän maukkaimmalta suolalta. Muistelen noita aikoja lämmöllä ja olen enemmän kuin iloinen, että elin varhaisnuoruutta villeimmän kautta, sillä nykyään todella tiedän mitä elämä on. Tiedän myös hyvin, että mitä haluan tehdä, ja mihin tielle en taas missään nimessä halua ajautua. Olen pitänyt elämässäni niin paljon hauskaa, hauskuuden kaikilla saroilla, että nykyisin ne syvimmät endorfiinit tulee jo ihan muualta. Nimittäin menestymisestä ja itseni kehittämisestä. Oppimisesta, syvästä tiedostamisesta ja vaikuttamisesta. Mitään nukkuneen rukousta ei toki meikäläisestä saa tekemälläkään, mutta nykyisin kunnianhimon palveleminen antaa enemmän tyydytystä kuin nollaaminen. (Toki onhan nollaaminen vieläkin ihanaa in right occasions <3)
Siinä missä aiemmin olen elänyt aika pitkälti vain tässä hetkessä, tuo vuodet selvästi luonteeseen harkintakykyä ja pitkänäköisyyttä. Oma henkilökohtainen tulevaisuus ja urapolku ovat olleet kuluneen kesän aikana mielessä tavallista enemmän. Käytännössä mulla on jo potentiaalinen suunta navigaattorissa ja siten pullat kohtuullisen hyvin uunissa. Silti pohdituttaa. Olen kelannut, että haluanko oikeasti tehdä uraa PR:n, digimarkkinoinnin, media-alan ja bloggaamisen saralla, vai haluanko sittenkin pitää nämä lähinnä erikoisosaamisena? En ole tyytyjä sorttia, sillä haluan itse sanella omat sääntöni ja saada elämästä kaiken irti. Tyydyttääkö siis tämä tie vai pitäisikö kääntää kelkkaa? Tai ehkä ennemminkin mennä vielä syvemmälle ja hyödyntää tätä kerrytettyä osaamista eri tavalla? Blogistakin tulee koko ajan elämässä tärkeämpi, mutta en silti halua priorisoida blogista ykkösuraa itselleni, sillä rehellisesti sanottuna haluan paljon enemmän. Blogi antaa mulle ihan käsittämättömäön paljon, ja mille alalle ikinä ryhdynkään, haluan pitää digitaalisen nettikodin tässä rinnalla. Urallisesti katsoen tähtään silti eri levellille. Haluan vaikuttaa muilla tavoilla. Globaalisti ja enemmän yhteiskunnallisesti. Nautin aidosti sitä mitä teen, mutta digitaalinen media & viestintä tuntuu rehellisesti sanottuna silti sellaisenaan vähän turhan pinnalliselta ja kevyeltä. Mulle on tullut kokoajan vahvempi tunne, että haluan sukeltaa syvemmälle. Nähdä pinnan alle. Koen, että kaikella sillä mitä olen koulussa ja työelämässä oppinut, voisi olla paljon enemmän merkitystä sekä itselleni, että muulle maailmalle, mikäli voisin toteuttaa sitä oppia erilaisissa konteksteissa. Elämisen äärioloissa. Olenkin miettinyt, että miten voin hyödyntää osaamistani ja pohjaani astetta deepeimmissä ympyröissä? Vastaus tulee tässä.
Kaikki loksahti paikalleen viikko sitten ja siitä kuuluu kiitos Kiiralle, jonka kanssa näimme ensimmäistä kertaa livenä viikko sitten. Tunsimme toisemme jo aiemmin blogin kautta, mutta nyt viimein päädyimme yhdessä face to face-lounaalle. Siinä tapaamisessa oli todella tarkoitus haudattuna, sillä huomasin, että jaoimme myös samankaltaisia kiinnostuksenkohteita. Ja toivottavasti pian myös samankaltaisen maisteriohjelman. Sisälläni tapahtui räjäyttävä CA-CHING-effekti ja urallisesta intuitiosta tuli vahvempi kun koskaan aiemmin. Päätin, että aion lähteä opiskelemaan lakia – kansainvälistä lakia, kriisien, katastrooffien ja konfliktien hallintaa. Ihmisoikeuksia ja sitä rataa. Humanitaariset kysymykset ovat aina olleet itselleni yksi suurimmista intohimoista. Räjähdän eloon ja saan perhosia mahanpohjaan päästessäni keskustelemaan maailman epäkohdista. Haluan työskennellä kansainvälisten kriisien ja konfliktien parissa ja hyödyntää omaa loputonta intohimoa, kiinnostusta ja osaamista siihen, että niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, maailmasta tulee selkeämpi ja ymmärrettävämpi paikka. Haluan vaikuttaa omalla työlläni siihen, että globaali ymmärrys kasvaa puolin ja toisin. Kaikki mitä olen sisimmässäni haaveillut, pääsee oikeuksiinsa tätä kautta. Ja nykyisestä opinpolusta ja tähän saakka kerrytetystä työkokemuksesta ei ole mitään muuta kuin pelkkää hyötyä tällä tulevalla polulla.
UK:ssa opiskelu on joustavampaa mitä Suomessa, ja vaikka en vielä olekaan lakia lukenut, ei se estä näitä suunnitelmia. Median ja viestinnän opinnot tukevat nimittäin kv-lakiopintoja muokattuina riittävästi. Opiskelen poliittisia kursseja jo valmiiksi ja tietenkin pyrin muovaamaan tulevia kursseja vielä enemmän siihen suuntaan, että saan relevanttia pohjaa rakennettua lakiopintoja varten. Kouluni tukee lisäksi työharjoittelua, vapaaehtoisuutta ja kenttäkokemusta, joten saa nähdä minne tulen päätymään tulevan lukuvuoden aikana. Yksi tavoitteista olisi päästä esim. Pakolaisleirille vapaaehtoistyöhön tulevan vuoden aikana. Tällaista. Elämässä kaikki on mahdollista, omia unelmia pitää seurata ja ennen kaikkea loputonta kunnianhimoa palvella. Vain itsellä on vastuu omasta elämästä.
-OTTO-
Share this story