Mikä kuumottava 2 päiväinen onkaan takana. Siis aivan jäätävä. Brexit vaikuttaa todella mielentilaan. Tämän hetkinen moodi Lontoossa on kirjaimellisesti sanottuna apea, vienosti huvittunut ja todella hämmentynyt. Ajattelin ensin, että en kommentoi tätä asiaa mitenkään, mutta päätinpä pistää silti oman korteni kekoon. Kaikki varmaan arvaa, että mistä on kyse: Brexit.
Eilen aamulla kun heräsin ja kuulin, että mitä tämä hölmöläisten saarivaltio oli äänestänyt. Olin järkyttynyt. Ei sillä, äänestysoikeus on hieno juttu, mutta eilen ja tänään on käynyt väkisinkin mielessä että olisiko se sittenkään niin huono homma jos osan kansan äänestysoikeutta voitaisiin pikkasen rajoittaa? Tai vaihtoehtoisesti ottaa vaikka pakkokorkeakouluttautuminen käyttöön? Edes pakollinen medianlukutaitokurssi? Anyone?
Olin niin paljon raivokasta hiiltä täynnä, että koko suurten kaupunkien ja Skotlannin ulkopuolinen elämä, kaikki vanhat kurpat sekä lähdön puolesta äänestäneet dorkat juntit sai kuulla Snapchatissa kunniansa ja kovaa. Meitsin sanainen arkku se ei säästellyt tuomion sanomaa. Uutisen jälkeen lähdettiin Eeron kanssa Primrose Hilliin jumppaamaan ja kaduilla ihmiset oikeasti itki. Brexit oli kaikkien Lontoolaisten huulilla. Liberaalille ja nousukkaalle Lontoolle tämä koko keissi on nimittäin se suurin isku.
Niinkuin kohut yleensä niin myös tämä pääsi laantumaan päivän mittaan. Eniten huolissani olin siitä, että mitä opiskelupaikalleni käy. Jättimäinen helpotus tuli siinä kohtaa kun Iltapäivällä sain mailin yliopistolta, että tämä alustava kansanääni EI tule vaikuttamaan opiskeluihini millään maailman tavalla. Toimitusjohtajien ja yritysomistajien sähköpostit alkoivat myös kiertämään ympäri työpaikkoja ja selväksi kävi, että Lontoo keep together. Ei syytä siis akuuttiin huoleen. Tuntien järkeistämistä myöhemmin kävi kokonaisuudessaan selväksi, että tämä kohu ei tule vaikuttamaan muutenkaan elämääni toistaiseksi ainakaan vielä ihan liikaa.
Se, miten tämä tulee vaikuttamaan ainakin näin lyhyellä aikavälillä on, että punta on alhaalla. Siinä missä aiemmin on rahaa tuntunut maailmalla olevan enemmän, on sitä nyt kurssin mukaan vähemmän. Toinen juttu on se, että henkilökohtaisesti vituttaa, että kouluttamattomien ja vanhoillisten tolkuton tarve olla äänessä vaikuttaa meidän Lontoolaiseen ilmapiiriin, missä meininki on kaikkea muuta kuin Brexittiä. Lontoo on maailman kuumin sulatusuuni ja maailman finansillinen keskus. It’s all about money here ja siksi se vaikuttaa ja kovaa. Sitä jengit ei ymmärrä, että tehtaat pysyy tästäkin edes Kiinassa ja takavuosien suurvalta Glamour on elettyä aikaa. Rajoja on myöskään aika vaikea sulkea.
No mutta sitten tuli lauantain. Tänään aamulla herätessäni saarivaltion oli vallannut Brexit morkkis. Kävi selväksi, että puolillakaan äänestäneistä ei ollut harmainta hajuakaan, että mistä äänestää ja mitä koko Brexit edes tarkoittaa. Jos eilen itkettiin EU:sta lähtöä, tänään itketään mentaalista krapulaa. Kansakunta ei ollut mm. ymmärtänyt, että punnalle tämä tietäisi tuhoa ja nyt kesää viettävien Brittien lompakon nyörejä ahdistaa. Mielestäni ei ole edes tahditonta jos totean, että tämä kansahan on kärjistettynä aivan läppä. Koko Brexitistä on tullut jäätävä farssi ja yksi iso tragikoominen vitsi. Oma sisäinen itkuni on muuttunut ainakin jo tässä reilu vuorokauden aikana lähinnä räkättävän nauruun ja syvän sanattomuuden epätodelliseen välimaastoon. Brexit morkkis oli niin odotettavissa. Sen johdosta olenkin tällä hetkellä hyvin optimistinen. Jotenkin mun on vaikea uskoa, että tietämättömän kansan ääni saisi suurvallan ajautumaan totaaliseen katastrofiin. Miksi siis turhaan maalaamaan piruja vielä seinille.
Aika siis ottaa happea, eikä auta lannistua. Meitsi aloittaa opiskelut normaalisti syyskuun ensimmäinen päivä ja otan opiskeluista kaiken ilon irti. Oma suunnitelmani on se, että Bachelor täällä loppuun ja sen jälkeen maailma on avoin. New York? Hong Kong? Kap Kaupunki? Doha?
En jaksa uskoa vielä mihinkään kovin dramaattiseen. Rehellisesti sanottuna tämä koko farssi tällä hetkellä lähinnä naurattaa. Oma elämä jatkuu. Lontoo on sen verran timanttinen kaivos, että tätä apajaa en ole jättämässä näin helpolla. Ihan oma uteliaisuuden nälkäkin ajaa jo siihen pisteeseen, että haluan todellakin nähdä, että mitä pinnan alta vielä paljastuu ja mitä mikäkin vaikuttaa ja mihin.
Meitsi pysyy Lontoossa ainakin vielä tulevat 3 vuotta ja sitä ei juntit Brexit-pellet muuta. Lontoo keep together ja se voima on nähty kuluneen vuorokauden aikana. Ehkä tulenkin elämään sitä aikaa, että Lontoosta tulee Euroopan uusi Hong Kong? Modernille erityishallintoalueelle olisi tällä hetkellä todellakin kysyntää.
Myös meillä Britanniassa asuvilla EU:n kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa lopulliseen tulokseen. Käykää siis äkkiä allekirjoittamassa nimenne TÄMÄN linkin kautta!
-OTTO-
Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja
Share this story