Olen viime syksystä saakka elänyt puolivahingoissa alkanutta diginomadielämää. Pysyvä koti Lontoossa vaihtui Hongkongiin, mutta normiarjen sijasta muutto Hongkongiin onkin lopulta ollut enemmänkin määrittelemättömän pitkä maailmanmatka, jossa co-working tilat, lentokentän lounget, matkalaukkujen raahaaminen, vaihtuvat majapaikat, sekä aa:sta öö:hön hyppivät tunnetilat silmittömistä onnenpuuskista ja vapaudentunteesta aina satunnaisine hämmennyksineen ja stressitiloineen ovat todellakin tulleet tutuiksi.
Yrittäjyys, uteliaisuus ja krooninen jano kokea maailmaa ovat mahdollistaneet itselleni kyseisen elämäntyylin, johon liittyy paljon myyttejä ja kysymyksiä. Mutta mitä diginomadielämä lopulta sitten onkaan? Ja mitä se puolestaan ei ole? Tässä tulee 10 totuutta diginomadiudesta.
1. Lomailua? Nah! Diginomadin elämä on yrittämistä ja pitkiä työpäiviä
Lähes aina kertoessani tuttaville tai someseuraajille lähdöstä uuteen kohteeseen, tulee kysymys vastaan, että lomalleko tässä ollaan taas lähdössä. Noup. Elämäni on globaalin digiyrittäjän arkea ja tiivistä asiakastyötä, eli toisinaan pitkiä päiviä paikasta riippumatta. Löhöilyn sijasta kohteessa työ tulee aina ensin ja kohteen tutkiminen vasta sen jälkeen, kun duunit ovat pulkassa ja tehtävälistat kunnossa. Paine työskennellä tien päällä on toisinaan myös aika kova, sillä odotukset pitää lunastaa. En voisi elää itseni kanssa, mikäli postaisin uima-altaalta kuvia sosiaaliseen mediaan, samalla kun sähköpostikansiot odottavat läpikäymistä ja deadlinet paukkuvat pakkasella.
Reissun päällä toisinaan tehokkuus saattaa kärsiä, mikäli kohde vaihtuu tiheään. Jos kuukauteen siis mahtuu paljon lentoja tai raskaita siirtymisiä, on se myös välillä pois omasta ‘prime timesta’. Näin pitää kiriä työtuntien kanssa muina kellonaikoina. Univelkaa ja jetlagia kertyy toisinaan. Pääosin olen silti onnistunut hyvin tasapainoilemaan paikkariippumattoman arjen kanssa. Diginomadina olo on opettanut itselleni tehokkuutta, projektienhallintaa sekä kykyä priorisoida omaa tekemistä.
Vaikka työskentely tapahtuu pääosin läppärillä, sovin asiakastapaamiset kasvotusten niin usein, kun mahdollista. Asiakkaita mulla löytyy niin Suomesta, Lontoosta kuin myös Hongkongistakin ja toisinaan tavataan siellä missä matkareittimme kohtaavat. Osallistun kohteissa usein myös tapahtumiin ja koulutustilaisuuksiin. Osa työmatkoista liittyvät taas sisällöntuotantoon ja bloggaamiseen. Tässä kuussa olin mm. Dubaissa ja sen jälkeen suuntasin matkamessuille Suomeen.
Matkustelu ja työ kulkevat siis vahvasti käsikädessä!
2. Töitä ei tehdä rantatuolissa, eikä uima-altaalla
Olen todella tarkka siitä, missä työskentelen ja hyvin tietoinen myös ympäristöstä missä pystyn toimimaan tehokkaasti. Klisee diginomadeista läppärin kanssa uima-altaalla tai rantatuolissa elää mielikuvissa toisinaan vahvasti, mutta omakohtaisesti se ei voisi olla kauempana totuudesta. Nopea netti, pistorasiat, ergonominen tuoli ja hyvä työpöytä, rauhallinen puheluystävällinen tila (mistä saa mustaa kahvia ja inkiväärishotteja) sekä runsas auringonvalo ja freesi huoneilma, mielellään hyvän ilmastoinnin kera. Näillä kriteereillä erilaiset co-working tilat ovat tulleet maailmalle tutuiksi. Yleensä ensimmäinen asia, minkä kohteessa selvitän, on että mistä löytyy parhaat työskentelytilat. Esim. Manner Kiinassa, missä vapaa netti jopa VPN:n kanssa on rajallista (tai ainakin hidasta), on sopivan työtilan löytämisessä ollut enemmän haasteita, mutta vielä kertaakaan en ole jäänyt rannalle makaamaan.
3. Pakkaamista, purkamista & jatkuvaa liikkumista: Minimalistinen elämäntapa tulee tutuksi
Diginomadielämän varjopuoli on matkatavaroiden jatkuva purkaminen ja pakkaaminen. 35 eri majapaikkaa puolessa vuodessa aina viidakkodormeista viiden tähden hotelleihin. Tähän päälle vielä lennot, junat, bussit ja laivamatkat. Ei siis ihme, että tavaroiden purkaminen, pakkaaminen, hajottaminen, hävittäminen, sekä jatkuva kantaminen ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Olen yleensä ’semitarkka’ omaisuudestani, mutta sohiessa ympäri maapalloa, ei materiaalivahingoilta voida aina välttyä. Vakuutusyhtiöt tulevat myös tutuiksi, kuten myös tavaroista luopumisen tuska (lue. helpotus). Hotellien hohto on lähtenyt jo aikoja sitten. Sen sijaan tällä hetkellä ’home away from home’-ratkaisut tuntuvat ihanimmalta. Eli siis paikat missä voin laittaa ruokaa jääkaappiin ja vaatteet hyllylle. Tavaroiden jatkuva roudaaminen on lopulta aika väsyttävää ja raskasta. Näin ollen sisäinen minimalisti tulee lopulta esille.
Lontoossa myimme lähes kaikki kodintavarat ja huonekalut. Tärkeimmät lähetin puolestaan vanhemmilleni Suomeen. Purkaessamme kaappeja Lontoossa, oli mulla vielä 7 säkillistä vaatteita odottamassa uutta kotia. Osa lähti myyntiin ja osa hyväntekeväisyyteen. Matkan varrella vaatekaappi on karsiutunut sitten vielä entisestään. Tällä hetkellä omaisuuteeni kulkee yhdessä isossa matkalaukussa sekä repussa. Yksi rinkka on vielä Lontoossa, mutta muuten elän minimalistisesti. Jos jotain hyvää niin, reissun päällä pyykinpesusta ja tavaroiden poisheittämisestä sekä järjestelystä tulee arjen parasta terapiaa.
4. Ystäviä ja verkostoja ympäri maailmaa
Yksi diginomadielämän parhaista puolista on verkostot ympäri maailmaa. Se on ihanaa, että useista kohteista, joissa olen käynyt, löytyy paikallisia linkkejä. Diginomadina olon myötä maailma on tullut itselle ei pelkästään tutuksi, mutta myös huomattavasti avoimemmaksi, selkeämmäksi ja saavutettavammaksi. Koen sen olevan valtava voimavara, että tunnen paikallisen elämän aakkosia muuallakin kuin kotipihalla.
5. Netti on kaikki kaikessa
Kuulun itse siihen koulukuntaan, jossa nettiyhteydet kulkevat aina mukana, kuljin sitten maalla, merellä tai ilmassa. Kun työ hoituu digitaalisesti ja haluaa pitää yllä kyseistä elämäntyyliä, on hyvät nettiyhteydet kaikki kaikessa. Näin olen asiakkaiden tavoitettavissa eri aikavyöhykkeillä ja pidän huolta myös siitä, että oma saavutettavuuteni ei kärsi, vaikka toisinaan olenkin syrjäisissä paikoissa. Oma brittiläinen liittymäni mahdollistaa nettiyhteydet ympäri maapalloa ja tämä on asia mistä en voi, enkä halua karsia. Niille ketkä eivät ole kyseisessä elämäntilanteessa, voi olla vaikea ymmärtää, että yhteyksien äärellä on pysyttävä, sillä toisinaan pitää ottaa etäpalaveri esim. joogaretriitillä, viidakossa tai vuoristossa. Tämä voi olla toisinaan myös ulkopuoliselle häiritsevää, mutta itselle se on elinehto. Lopulta nettiyhteydet ovat se kaikkein tärkein tämän elämäntyylin mahdollistava elementti, pistorasioiden lisäksi.
6. Kurinalaisuus kunniaan
Paratiisissa on tunnetusti houkutuksensa, mutta diginomadielämässä balanssin pitäminen ja kurinalaisuus on olennaisessa osassa. Uudessa kohteessa ei voi kaikkea nähdä, ja vaikka bissen juominen palmun alla maanantai aamupäivällä tuntuukin houkuttelevalta, pitää duunit hoitaa silti ensin, jotta kyseistä elämäntyyliä voi ylläpitää myös ensi kuussa. Työn ja matkustamisen yhdistäminen ja tasapainottelu voi olla haastavaa, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä tulee se itselle jo luonnostaan.
7. Diginomadin elämäntyyli vaatii selittelyä
“Missä siis oikeastaan asun?”, “Olenko koditon?”, “Mitä sä siis oikein teet työksesi?”, “Milloin oikeen asetut aloillesi?”. Mitä näitä nyt on. Diginomadin elämäntyyli herättää kysymyksiä, hämmennystä ja epäilyksiä. Ja ihan syystä, onhan kyseinen elämäntyyli kaukana ihan tavallisesta. Joskus heikkona hetkenä mielessä saattaa toki juolahtaa, että olenko aivan idiootti, kun luovuin hyvästä nousujohteisesta elämästä Lontoossa ja päädyin asumaan pilvenpiirtäjästä matkalaukkuun? Siinä kohtaa nipistän itseäni ja vaadin itseltäni kiitollisuutta. Tästähän olen aina haaveillut. Ennen pystyin sanomaan Lontoota kodikseni, mutta nyt mulla on verkot vesillä ympäri maailmaa. Olen myös sielultani levoton ja kärsin kroonisesta matkakuumesta, joten diginomadius sopii siis pääosin itselle kuin nenä päähän.
Mitä tulee kysymyksiin niin vaikeimmin niistä vastattava on tosiaan se, että missä oikein asun. Yritykseni, kuten myös virallinen osoitteeni on Lontoossa. Sydän sykkii silti Hongkongissa ja mies itse menee ties missä. Vaihtoehtoja on itselläni monia, mutta siihen mulla ei ole täysvarmaa vastausta itsellenikään, että mihin seuraavaksi. Tällä hetkellä lähikuukausien suunnitelma on silti se, että pysyvä pesä on löydettävä jostain. Se, että vietänkö lopulta itse aikaa siellä, on ihan toinen kysymys, mutta tällä hetkellä unelmoin siitä, että voin dropata omaisuuteni jonnekin ja kutsua kyseistä paikkaa tukikohdaksi.
8. Diginomadina olo voi olla taloudellisesti myös kuluttavaa - mutta parhaimmassa tapauksessa myös säästöä tuottavaa
Kaiken kattava reppureissaajavakuutus ja virtuaalisen kuukausittaiset postinkäsittely- ja osoitemaksut. Tavallista kalliimpi liittymä, joka mahdollistaa dataamisen globaalisti. Tavaroiden satunnaiset säilytysmaksut, yllättävät kurssimaksut ja käteisnostokulut, lentokenttäkuljetukset, hintavammat ravintolalaskut kun ei tunne vielä kohteen hintapolitiikkaa sekä mitä näitä nyt vastaan tulee...
Vaikka en tällä hetkellä maksa säännöllistä vuokraa Hongkongissa tai Lontoossa, on silti jossain pakko myös asua. Pääosin pyrin pitämään asumiskustannukset ihan max samana, mitä ne olivat myös Lontoossa, mutta jos halvemmalla pääsee niin hyvä. Kaakkois-Aasiassa halvemmalla myös yleensä pääsee. Yrityksen kirjanpidon olen ulkoistanut kirjanpitäjälle, mutta oman henkilökohtaisen rahankäytön suhteen olen aika spontaani. Reissussa myös sattuu ja tapahtuu sekä yllätyksiltä ei voi välttyä. En ota näistä liikaa stressiä. Diginomadina olo voi kohteesta riippuen tulla todellakin halvemmaksi, mitä perusarki korkeiden elinkustannuksien asuinpaikoissa, mutta itse olen oppinut, että se vaatii suunnittelua, Exceliä ja rauhallisempaa matkustustyyliä. Sekä myös mukavuuksista luopumista ja kurinalaisuutta. Tähän saakka olen mennyt taloudenhallinnan suhteen reissun päällä aika kepein askelin, mutta säntillisempään kulutustarkkailuun aion ehdottomasti panostaa enemmän tänä vuonna.
9. Voi olla parisuhteelle haastavaa
Reissustressi, työstressi, ristiin menevät aikataulut ja reissusuunnitelmat, epämääräisen pitkä erilläänolo, väsymys, mahdollinen ahdistus tulevasta ja eriävät tunnetilat. Siinä kohtaa, kun kaikki menee hyvin, kaikki todellakin menee hyvin, mutta vaikeuksilta ei myös olla vältytty. Lopulta tähänkin auttaa vaan puhuminen ja se että ollaan selkeitä suunnitelmista ja omista toiveista. Jonkun-näköinen pysyvä pesä jossain myös keventää kollektiivista epämääräistä huolta huomisesta ja se onkin meillä to-do-listalla ihan ensimmäisenä.
10. Löydät lopulta itsestäsi uusia puolia
Koin elämäni ensimmäinen lähes viikon kestäneet vauvakuumen Shanghaissa, jossa päädyin selvittämään lapsen hankinnasta ihan kaiken. Ja siis tähän ihan selvyytenä, en siis todellakaan ole mikään perinteinen lapsi-ihminen. Harhauduin puolivakavissani etsimään myös kotia Cotswoldsista Englannin maaseudulta sekä haaveilemaan kasvimaasta ja tasaisesta perhe-elämästä, vanhemmuuden kera. Kyllä. En tiedä oliko syynä Shanghain melankolinen syksy vai mikä, mutta näin pääsi käymään. Jossei nämä mainitut suunnitelmat ihan lähivuosien unelmia vielä ole, on liikkuva elämäntyyli ja sohiminen ympäri maapalloa tuonut esille ihan uudenlaisia kulmia, jotka tuntuvat tällä hetkellä huomattavasti realistisemmalta, mitä vielä jokin aika sitten.
Nautin tästä kyseisestä elämäntilanteesta suuresti, mutta nyt kun 6 kuukautta on enemmän tai vähemmän kulunut tien päällä, tiedän myös paremmin kuin koskaan, että nautin myös pysyvyydestä. Vuoden 2020 yksi missioista onkin näiden kahden elämäntyylin yhdistäminen.
Seuraa diginomadin elämää ja arkea maailmalla Instagramissa!
x Otto
Share this story