Siinä missä bloggaaminen ja parisuhde harvemmin tulevat toimeen samassa lauseessa, on siitä toisinaan suhderintamalla myös jotain hyötyäkin, kun pääsee tekemään yhdessä jotain kummankin mielestä kivaa.  Koko monivuotisen parisuhteemme aikana virallisia treffejä on kertynyt kokemuskoriin ehkä alle kämmenellinen, siis sellaisia treffejä, että varataan kalenterista ilta vapaaksi eikä sovita siihen päälle mitään muuta ja ollaan silleen ihan oikeasti treffeillä (onko sanalle treffit muuten mitään synonyymiä?! Toi sana saa mut kiusalliseksi). Aiemmin vietettiin Alexin kanssa 24/7 yhdessä ja silloin ei sovitulle yhteiselle ajalle ollut tarvetta. Nykyisin tilanne on kääntynyt miinuksen puolelle ja yhteisen ajan löytyminen esim. Tiistai-iltana vaatii todellisia sihteeriopiston taitoja.

Hektisinä aikoina tarvitaan näemmä ulkopuolista apua, kun ei saada yhteistä aikaa itse järjestymään. Hiljattain tänä ulkopuolisena Amorin apulaisena toimi Lontoolainen PR-toimisto, joka kutsui meidät eräänä kauniina Tiistai-iltana illanviettoon pitkän kaavan mukaisesti lukuisia Michelin suosituksia ansainneeseen Royal China-ravintolaan.

Aasialaisen ruuan rakastajina ja tulevaisuuden Shanghailaisina sekä toistemme seurasta leikillä jopa vieraantuneina kutsu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Aasia-himo kytee meissä kummassakin ja ainakin Alex on varma, että on ollut aiemmassa elämässään kiinalainen. Kiinalainen ravintola meikäläisten treffipaikkana onkin siis enemmän kuin osuva. 

Ihan kaiken kaikkiaan kiinalaiset ravintolat ovat ehkä maailman parhaimpia treffipaikkoja. Uusille pariskunnille sekä vanhoille. Monestakin syystä.

• Usean ruokalajin kiinalaisella illallisella safkaa lastataan pöytään sitä tahtia, että kokoajan keksii jotain tekemistä ja puhumista. Mahdollisen kauhistuttavan kiusallisen hiljaisen hetken koittaessa on helppo keksiä hölötettävää ympärillä pyörivästä sirkuksesta. Jos oikein paha paikka tulee niin hyvä on myös tukeutua esim. Snapchatin ihmeelliseen maailmaan sillä snäpättävää näissä ravintoloissa riittää. 
• Tunnelma ympärillä on aina hassu ja hauska. Oli sitten kyseessä suomalaisittain tutumpi “Kiinan muuri” taikka sitten luksus puksus Royal China, on tähän genreen ominainen mystinen hilpeys ja arvoituksellisuus kätkeytynyt jokaiseen vierailemaani kiinalaiseen ravintolaan. Tämä mystiikka, hilpeys ja arvoituksellisuus on kätkeytynyt myös muihin kanssa ruokailijoihin ja tämä tekeekin ympäristön kyttäämisestä ehkä maailman mielenkiintoisinta. Kiinalaisissa ravintoloissa on aina hauska fiilis ja musta tuntuu, että kaikki on enemmän tai vähemmän samalla aaltopituudella. 
• Kiinalaiset ravintolat ovat lisäksi aina anonyymejä. Oli maailman kolkka ja hintaluokka mikä tahansa. Rauha on taattu. Täällä et törmää exään taikka ala-asteelta tuttuihin koulukavereihin.
• Hintaluokka on myös yleisesti parhaissakin paikoissa kohtuullinen. Niin myös Royal Chinassa. Herrasmiehet ja voimanaiset voivat siis huoletta maksaa koko lystin ilman hämmentävän tökeröitä laskujen puolituksia.

RAVINTOLASTA

Royal China ravintoloiden lippulaiva ravintola sijaitsee Baker Streetillä aivan Madame Tussaudsin vieressä, Regent's Parkin kulmilla. Siinä missä Suomessa pienimpienkin ketjujen ketjuravintolat särisevät korvaan eikä aina niin positiivisesti, on Lontoossa normaalia, että ravintolalla on useampi toimipiste. Ja se tekee ravintolasta ihan yhtä uniikin. Suuressa kaupungissa on bisneksessä suuren kaupungin säännöt.

Jos kiinalainen ravintola on loistokas, se todella on loistokas ja Royal China on juuri sitä. Tämä on paikka mikä sopii hilpeiden treffien lisäksi timanttisen varjoisiin liikeneuvotteluihin, kihlajaisiin, firman virkistyspäiviin sekä perheiden yhdistymiskarkeloihin. Vaikka Royal China tunnetaankin luksuksesta ja laadusta, oli fiilis hyvinkin välitön. Tänne oli helppo tulla ja etenkin helppo olla.

Erityisesti Dim Sumeista tunnetun Royal Chinan lista oli houkutteleva. Meille osuvin oli silti 7 ruokalajin illallispläjäys mikä osoittautui menestykseksi. Yleensä meidän perheessä annokset on kiskottu kurkusta alas paikasta riippumatta alle 2 minuutissa, mutta siinä kohtaa kun huomaamme illallisen kestäneen yli 4 tuntia, on paikan pakko olla ollut hyvä. (kerran oltiin syömässä 17 ruokalajin illallinen ja se me läpäistiin 3 tunnissa). Tämä antaa osviittaa meidän ruokailu tottumuksista. 

HUOM! Kivaa puhua jostain treffeistä kun kaikki kuvat on vain itsestä. 

Illalliskokonaisuuteen kuului Pekingin ankkaa, rapuja, rullia, kanaa eri muodossa ja paljon paljon muuta. Pekingin ankka on yksi pitkäaikaisimmista lifetime suosikkiherkuistani ja tämän talon ankka pääsi omalla ankka listallani kärkikahinoihin hyvin vahvasti mukaan. Kiinalaisen ruuan suurkuluttajana ympäri maailman aina Kiinasta alkaen, oli tämän talon tarjottavat aika parhaimmistoa. Voinkin valehtelematta todeta, että ainakin tähän saakka on Royal China kokemistani Lontoon paras kiinalainen ravintola, missä olen tähän päivään saakka käynyt. 

7 ruokalajin illallinen kahdelle + viinit ja Gin & Tonicit alkuun oli arvoltaan kokonaisuudessaan reilu 120 puntaa mikä oli hintana mielestäni vähintääkin kohtuullinen. Ruoka oli juuri niin taivaallista mitä lukuisat michelin tarrat ovessa antoivatkin odottaa. 

-OTTO- 

---

Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja

*YHTEISTYÖ*