Itä-Eurooppa kiehtoo ja kutkuttelee aina. Koska Itäinen ruoka, itäiset ihmiset, itäinen tunnelma ja itä ihan näin yleensäkin on niin mun juttu. Varsova ei tässä idän kaipuussa olisi voinut olla yhtään parempi valinta kesän viimeiseksi kaupunkilomakohteeksi. Tällä kertaa olimme reissussa ihan kaksin, eikä perillä odottanut ketään.
Koska suosin tavaralahjojen sijasta elämyslahjoja, ostin Alexille synttärilahjaksi lentoliput Varsovaan. Oli mulla toki myös oma lehmä ojassa, sillä en ole koskaan aiemmin käynyt Puolassa, ja kaiken kukkuraksi vielä rakastan puolalaista ruokaa (Makkarat <3). Lontoosta löytyy ihan mielettömän mallikkaita puolalaisia rafloja. Etenkin meidän lähistöllä Harringay’ssa sijaitseva Autograf Grill on yksi kestosuosikeista. Olen syönyt sen ravintelin makkarahampparin niin monta kertaa, että voin melkein jo mainita jokaisen ainesosan ulkoa.
Itä-Euroopassa tunnemme molemmat olevamme kuin kalat vedessä. Meikäläisiä kiehtoo se seikka, että sääntökirjaa voi tulkita täällä päin maailmaa astetta luovemmin. Nautin myös siitä, että tietyt asiat, jotka länsimaissa ovat itsestäänselvyytenä kiellettyjä, voivat idemmässä olla ihan ok. Kuten nyt vaikka Uberin takapenkillä tupakoiminen. Tai jos tupakkalinjalla pysytyään niin kansainvälisen luksushotelliketjun kokolattiamatolla päällystetyssä huoneessa käryttäminen – 36-kerroksessa – huoneessa jossa ikkunaa ei saa auki. No problema. Kiitos Marriott aromikkaasta elämyksestä. Yksi asia tosin yllätti, nimittäin se ettei omaan silmääni Varsovassa kukaan ylittänyt autotietä punaisella? Me taisimme olla ainoat ja samalla tuntui, että tein jotain hyvin väärää. Voi myös olla, että Lontoo on sokaissut mut muun maailman normeista ulos, sillä täällä kotona voi liikennesääntöjä tulkita hyvinkin harkinnanvaraisesti.
Ruuan ja itäisen tunnelman lisäksi Varsovassa houkutteli myös edullinen hintataso. Kesällä on tullut reissattua ja elettyä tyyriimmissä kohteissa, joten pienemmät numerot hintalapuissa tuntuivat hyvinkin eksoottiselta vaihtoehdolta. Halvalla ei silti päästy, sillä jostain kumman syystä kaksi hedonistia löysi silti itsensä juomassa samppanjaa ja lirkuttelemassa iltapukuihin sonnustautuneiden tarjoilijattarien kanssa Marriott-hotellin Panorama kattobaarissa. Sen sijaan, että olisimme myöskään etsineet budjettiravintoloita, maistui viiden ruokalajin illallinen rappioromanttisessa Pragan kaupunginosassa Bistro Z nimisessä modernissa fuusioravintolassa enemmän omien prefrenssien mukaiselta elämykseltä. Unohtamatta tietenkään useamman ruokalajin punaviini-illallista paikallisittain jopa kalliissa, erittäin tunnelmallisessa, mutta ei silti ihan niin säväyttävässä U Fukiera-ravintolassa.
Sen tosin opimme matkan aikana, että viini ei sovi parisuhdeillallisille. Onko joku muu huomannut, että etenkin punaviini tekee itsestä hyvin ‘snäp snäp snäpin’? No meistä kummastakin nousee toisinaan punkun voimalla esiin sellaisen helvetin raskas muka sassy bitch, jolla on sana sanottavana joka ikiseen asiaan. Tietenkin poikkipuolinen. Romanttinen ilta tunnelmallisessa kynttilänvalossa vanhankaupungin sydämessä oli vähällä päättyä räiskyvään riitaan kunnes me kummatkin heräsimme lopulta todellisuuteen ja repesimme nauruun. Epäilemme syyksi Piemontea. Max-baarin vihreillä puolalaisilla Long Island Ice-cocktaileilla, jotka jostain käsittämättömästä syystä päädyimme nauttimaan etko-drinksuina taisi olla myös olla oma osuutensa tässä sopassa. Aina ei ole helppoa olla tempperamenttinen ja impulsiivinen samaan aikaan. Etenkään mikäli rakastaa punaviiniä kynttilänvalossa.
En ole käynyt varmasti yli vuoteen yökerhossa, mutta Varsovassa tuli tehtyä tähänkin asiaan poikkeus. Kävimme jopa kahdessa. Paikallisessa gay-yökerhossa, sekä laittoman oloisessa technoluollassa, jossa tutustuimme mm. elämäni ensimmäisiin tapaamini valkovenäläisiin. Minsk nousikin kertaheitolla bucketlistalla korkealle.
Illanviettojamme lukuunottamatta, elämä Lontoon jälkeen Varsovan kaduilla tuntui rauhalliselta. Keskusta oli helposti kolutava ja tuntui suorastaan luksukselta päästä liikkumaan jouhevasti paikasta toiseen. Jalkojen lisäksi käytimme kulkuneuvona Uberia, joka toimi koko Varsovassa ihan mielettömän kätevästi. Tilitietojen mukaan maksoimme välimatkoista n. 2-3 euroa zibale, joten hinnat eivät tosiaankaan päätä huimanneet. Suosituin nähtävyys Varsovassa on toisen maailmansodan jälkeen täysin jälleenrakennettu ‘vanhakaupunki’ joka tunnelmaltaan oli hyvin perinteinen vanhakaupunki – kaikilla vanhjoenkaupunkien elementeillä varustettuna. Silmään pistävää katukuvassa oli erinomainen ravintola- ja terassikulttuuri sekä myös etnisten vähemmistöjen puuttuminen. Massa oli jopa häkellyttävän homogeenistä, joka etenkin näin monikulttuurisen Lontoon jälkeen tuntui jopa hämmentävältä.
Varsova oli kerrassaan mainio kaupunkilomakohde muutamaksi päiväksi. Helppo, seesteinen ja sopivalla tavalla särmikäs. Myös erittäin edukas, etenkin mikäli EI harrasta meidän kulutustottumuksia. Mielestäni Varsova on verraton vaihtoehto Prahan ja Riikan rinnalle. Hyvällä tavalla random eikä suinkaan liialti turistien kansoittama. Me emme edes yrittäneet ottaa mitään stressiä siitä, että pitäisi saada kolmessa päivässä koko kaupunki koluttua. Ruoka- ja olut-teema istui tähän viikonloppuun paremmin. Halusimme myös nauttia verkkaisuudesta, sillä Lontoossa saa ihan tarpeeksi juosta paikasta toiseen. Suosittelen kyllä hidasta ruokajuoma-matkailua lämpimästi kaikille. Tosin meidän kaltaisille pariskunnille ilman sitä punaviiniä.
-OTTO-
Share this story