Hälytysajoneuvojen korvia kirvelevää huutoa läpi vuorokauden jokaisen minuutin. Raivokasta rynnimistä läpi miljoonapäisten ihmismassojen. Tunneiksi taittuvia välimatkoja sekä krooniseksi muodostunutta jokapäiväistä kiirettä ja aivan liian lyhyitä yöunia. Arki Euroopan pääkaupungissa saattaa toisinaan äityä jopa stressaavaksi ja siksi onkin toisinaan suorastaan jopa pakottavaa päästä täältä pois. Esimerkiksi vaikka paikalliselle pöndelle. Eli sinne missä arot ovat vihreitä, talot ovat harmaan kivisiä ja ihmisten aksentista ei ymmärrä sanaakaan. Eli toisin sanoen sinne oikeaan Britanniaan.

Olin viimeksi Lontoon ulkopuolella 2 kuukautta sitten ja niin paljon kuin tämä hullunmylly mulle kiksejä antaakin niin ei siitä pääse yli eikä ympäri, että päässä oli alkanut tinnittämään ja pahasti. Saatiin ystävä meille Suomesta kylään muutamaksi päiväksi ja näin ollen olikin mitä mainioin mahdollisuus lähteä viikonloppulomailemaan landelle. Stressaavien kuukausien jälkeen semi spontaani viikonloppuloma ikonisessa yliopistokaupunki Oxfordissa tuntui tässä kohtaa yhtä voimaannuttavalta kokemukselta  kuin viisi vuotta suunniteltu Hawaiin loma.

Oxford-10

Lontoo on täysin oma maailmansa ja meiningillä täällä ei ole mitään tekemistä perinteisen Britannian kanssa. Näin ollen myös itsellänikään ei ole ollut tähän reissuun saakka juuri minkään näköistä kosketuspintaa siihen oikeaan Brittilään, mikäli Pikku-Britanniaa sekä Geordie Shorea ei lasketa mukaan. No mutta siis Oxford. Kyseessähän ei siis ole mikään ihan perinteinen maalaiskylä vaan maailman yhden arvostetuimman yliopiston kotikaupunki sekä suosittu turistikohde. Tässä kylässä ihmisten keskiarvollinen ÄÖ on sen verran taivaissa, että jopa Suomenkielikin tunnistetaan eli toisin kuin Lontoossa niin täällä piti pitää suuta supussa. Ei suinkaan siis mikään turha kylä.

Vaikka Lontoo onkin valtava, on täältä todella helppo päästä pois. Tunti junassa istuessa ja edessä avautuukin aivan uusi maailma. Asuessa Lontoon ehkä eniten metelin ja meiningin täyteisimmässä kaupunginosassa niin voitte muuten kuvitella, mikä fiilis on kun yhtäkkiä ympärillä onkin täysin hiljaista. Meitsin fiilis oli yhtä lei nauhaa ja margaritaa heti junasta ulos astuttaessa sillä kontrasti oli vaan niin ihastuttavan valtava.

Ensi fiilikset astuessa Lontoon kuplasta ulos? 

Oxford-15

Oxford-6

Oxford-5

Oxford-13

Näin päällimmäisenä:

  • Voi kävellä joka paikkaan eli ei Ubereja taikka ahdistavia tubeja
  • Freesi ilma, minä hengitän!
  • Kukaan muu ei töni ja tunge paitsi minä. sillä toisin kuin Lontoossa niin ihmisillä näyttää olevan aikaa ja malttia.
  • Pillit piippaa ja kaikkien muiden päät kääntyy paitsi omani. Camdenin rikostilastot käyvät sen verran korkeilla lukemilla, että pillien piippaaminen on käytännössä yhtä normaalia volymiikkaa päässäni kuin tuulen vire. Toisin oli täällä, kuulin jopa omat ajatukseni.
  • Tiet voi ylittää ilman, että on 90% riski joutua yliajetuksi ja mikä oudointa, autot vielä saattavat jopa päästää sinut yli – vapaaehtoisesti.
  • Ja siis Täällähän on muuten halpaa!
  • Ja ihan kaunistakin vielä!

Oxford

Oxford-3

Oxford-2

Majapaikkana toimi tunnelmallinen ja tasokas Macdonald Randolph Hotel

Meillä oli paikan päällä melkein paikallistunut opas odottamassa ja näin ollen aamupäivä taittuikin iltapäivän kautta iltaan ja jopa seuraavaan aamuun hyvinkin sutjakkaasti. Paras tapa tutustua kaupunkiin on ehdottomasti kävely. Oxfordin kaltaisessa kaupungissa se on vielä harvinaisen vaivatonta, sillä kaupunginhan kiertää muutamassa tunnissa ympäri n. 5 kertaa.

Olin yllättynyt siitä, miten vibranttia kaupunkikuva oli. Oxford on itselleni tuttu lähinnä Oxfordin yliopistosta. Tottahan toki olisi pitänyt ymmärtää heti, että kaupunki on tuttu myös monelle muullekin. Vilkkaat kadut ja eläväinen tarjonta selittyykin sillä, että 150 000 tuhannen asukkaan Oxfordissa käy vuosittain n. 9 000 000 turistia. Iso-Britannian historian jokaista arkkitehtuurin muotoa edustavat pienet ja isommat kadut ja kujat kuhisivat lukuisia pieniä kahviloita ja ravintoloita, teattereita, pubeja, monikansallisia shoppailumahdollisuuksia ja putiikkiliikkeitä, turisti-infoja sekä muita palveluita.

Tunnelmallisessa Oxfordissa olikin siis lomailun meininkiä ihan huolella ja se oli itselleni erittäin positiivinen yllätys, koska muussa tapauksessa hiljaiset kadut ja olemattomat palvelut ovat varma ja vahvin unilääke itselleni. Vaikka Oxford eläväinen pikkukaupunki olikin Lontooseen verrattuna meininki kaduilla tallustellessa todella lunkia. Autotietä ylittäessä ja ei paljoa ei tarvinnut sivuilleen katsella ja rauhassa sai löntystellä vailla tietoakaan kellosta. Lontooseen verrattuna tosin kaikki taitaa tuntua melko lunkilta.

Oxford-26

Oxford-19

Oxford-20

Oxford-14

Oxford-21

Haahuilimme kylänraittia ympäri vailla sen suurempia suunnitelmia. Välillä pysähdyttiin pubissa makkaralla sekä mämmi-juomalla eli Guinnessilla, toisessa hetkessä nautin kaupungin kuvauksellisuudesta ihan vaan kameran linssin läpi. Päivän vaihtuessa iltaan oli piristävää huomata, että nukkumaan menon sijasta kaupunki heräsikin suorastaan eloon. Lukuisat ravintolat kuhisivat illallistajia, punaviinilasit kilisivät sekä musiikki soi ja ihmiset nauttivat.

Siinä missä päivä meni chillisti Oxfordia kierrellessä, alkoi menojalka vipattaa uhkaavasti iltaan tullessa. Tajusin Oxfordissa, että en ole kokenut konkreettista pimeyttä kuukausiin. Lontoossa ei ole koskaan pimeää sillä valomeri valaisee hämyisimmätkin sivukujat läpi vuorokauden. Pikkukaupunkien pimeydessä taitaa olla jotain ilokaasua ilmassa sillä rata-kärpänen alkaa pärisemään aina uhkaavasti kun kaupungin asukasluku tippuu parilla nollalla. Eturivin opiskelijakaupunkina on sanomattakin selvää, että Oxfordin yöelämä on myös sen mukaista. Nopealla googlettelulla selvisi, että tarjontaa ja valinnanvaraa riitti olit sitten pumpattu iskumies, perheenäiti, homo taikka tavallinen Tinder-Tiia.

Oxford-12

Oxford-11

Ja se yöelämä. Se saa multa vuolaita vilpittömiä kehuja. Löysimme ensin itsemme todella railakkaasta gay-baarista, mistä tiemme jatkui paikalliseen Onnelaan potenssiin 300. Melkein päädyimme myös baariin, minne pääsi sisään vain pariskunnat (parinvaihto-bileet?!), mutta ilmeisesti me ei oltu tarpeeksi pariskunta sinne. Miljoonan asukkaan kaupungit ovat ehdottomia, mutta pakko se on myöntää ihan, että osaahan ihmiset olla täällä Lontoossakin myös aika vittupäitä. Siksi olikin ihan vapauttavaa käydä välillä yökerhossa missä hiekat oli heitetty sekä asiakaskunnan, että etenkin henkilökunnan haarovälistä takaisin sinne saharaan, tangoilla sai tanssia ja pöydiltä sai tippua (en siis minä, mutta ne muut). Nenän varsikin osoitti ihmisillä maksimissaan WC-pöntön pohjaa ja silloinkin suu auki.

Meininki oli etenkin The Plush Loungessa suorastaan ilmiömäistä. Hinnat oli Lontooseen verrattuna todella alas ajetut sekä VIP-alue ja nosteikas sisustus teki paikasta ihan jopa maailmanluokkaisen. Vaikka akateemisessa äly-kylässä oltiinkin, niin yöelämä oli kaikkea muuta kuin akateemista ja se jos jokin oli enemmän kuin viihdyttävää. Baarissa yhdistyi kaikki ne Brittiläiset stereotypiat kaikkineen hullunkurisine hahmoineen , mitä vain suinkaan olette TV:ssä nähneet ja voin sanoa, että se oli ihan parasta, sillä juuri ne Britit ovat omaan makuuni. Etenkin kun on elänyt tässä Lontoo-kuplassa nyt oman aikansa. Hauskat ihmiset tekevät elämästä helpompaa.

Oxford-4

Voisin teoriassa mennä Oxfordiin ehkä ihan vaan tuon yöelämän takia uudestaankin käymään jos sille päälle suinkaan satun. Noissa baareissa meininki oli juuri sellaista, että seuraavana päivänä herätään jostain minne päivänvalo ei suinkaan paista, mutta morkkiksen tuulet puhaltaa senkin edestä.

Tämä ei jäänyt suinkaan muuten tähän. Keskusta kuhisi baareja ja yökerhoja muutenkin yhtenään ja jengiä muuten riitti. Eli kai sen voi todeta, että kyseessä on todellinen The yliopistokaupunkien yliopisto kaupunki – jokaisessa muodossaan. Se on todella positiivista nähdä, että 150 000 asukkaan kaupungissa JOKAINEN ravintola on tupaten täynnä lauantai-iltana.

Oxford-24

Oxford-25

Oxford-9

Oxford-8

Oxford-18

Oxford-7

Oxford-23

Seuraavana päivänä olo oli juhlinut. Kiersimme keskustaa vielä toiselta puolelta läpi ennen kuin paluu Camdeniin taas koittaisi. Perinteet olivat myös muodostuneet ilmeisen nopeasti sillä jostain syystä kävimme vielä samassa raflassa syömässä kuin edellisenä päivän. Tämän pubin makkarat tekivät niin hyvän vaikutuksen, että turha pelata riskipeliä.

Oxford on täydellinen viikonloppulomakohde taikka päivän parin pikapyrähdys Iso-Britanniaan saapuvalle taikka täällä asuvalle. Oxfordissa yhdistyy kaikki. Keskeinen sijainti lähellä Lontoota, ikonisuus, hurmaava arkkitehtuuri, viriili kulttuurielämä, herkullinen ravintolatarjonta sekä kaikkiaan kompakti kaupunkikokonaisuus. 1,5 päivää oli täydellinen aika itselleni tuonne. Landella on kiva aina käydä välillä “pysähtymässä”, mutta tuli se taas huomattua palatessa, että vaikka ennen lähtöä pään ärsytys äntyrät pursui yli tätä ympäristön hektisyyttä, on Camdeniin mielipuolisuuteen silti aina yhtä ihanan kotoisaa palata. Olen oppinut, että mut on luotu kaaokseen!

-OTTO-


Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja

Share this story