Pian onkin vuosi takana yhteiskuntatieteiden maisterin opintoja Lontoossa ja näin kesällä, kun moni vielä puntaroi elämänpolkuja ja uusia suuntaviivoja, onkin relevantti aika jakaa omat kokemukset sen saralla, että miksi maisterin tekeminen ulkomailla kannattaa ja myös, että mikä opiskelumeininki Iso-Britanniassa on näin Brexitin näkökulmasta. Tein tätä postausta varten taustatyötä huomatakseni, että moni asia on täällä päässä valitettavasti mutkistunut. Tosin jos yhtään tätä saarivaltiota tunnen, niin asiat voivat muuttua hyvinkin nopeasti, eli ei heitetä hanskoja tiskiin. Joku joskus fiksusti sanoikin, että jos yksi asia on saarivaltiossa varmaa niin poukkoilu myös jatkossakin suuntaan tai toiseen ja ristiin ja rastiin.
Oma opintopolkuni on ollut rehellisesti sanottuna hyvinkin epäjohdonmukainen ja opiskelupaikkavalintoja on tehty erittäinkin spontaanisti mutta näin jälkikäteen katsottuna ainakin nk. “transferable skills”-arsenaalia riittää. Aloitin itse yliopistossa opinnot Lontoossa vuonna 2016 digitaalisen median ja viestinnän kandiopintojen parissa. Kandin jälkeen hain opiskelemaan kansainvälistä lakia ja diplomatiaa etämaisterilinjalle, joka oli monellakin tapaa aika spontaani veto eikä sopinut silloiseen elämäntilanteeseen mitenkään, asuimme silloin nimittäin matkalaukussa Aasiassa. Päätettyämme asettua takaisin Lontooseen, etäopinnot muualla Englannissa sijaitsevaan yliopistoon tuntuivat epärelevanteilta, ja tästä oppineena päädyinkin tekemään ehkä elämäni syväluotaavimman taustatutkimuksen, että mitä ja missä voisin maisterini suorittaa loppuun. Lakiopintojen aikana itselle vahvistui, että politiikka, yhteiskunta, konfliktit, eriarvoisuus ja globaali etelä kuuluvat suurimpiin akateemisiin kiinnostuksenaiheisiini ja lopulta palaset loksahtivat paikalleen. Tällä hetkellä luen maisteria yhteiskuntatieteiden saralla kehitysmaatutkimuksesta Lontoon Yliopiston SOAS (School of Oriental and African Studies) yksikössä. Joten joo, jos tässä jotain on omalla opintiellä opittu niin ainakin se, että tee taustatyösi hyvin, reflektoi ja brainstormaa myös muiden kanssa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin myös suositella, että ainakin itselle liikkuvaan diginomadielämäntapaan etäopinnot olivat liikaa. Kandiin verrattuna maisteriopinnot vaativat myös huomattavasti enemmän sitoutuneisuutta, aikaa ja hermoja. Muuten vaan ei kannata lähteä maisteria täällä tekemään vaan siihen kannata varata iso siivu panosta, erityisesti jos sijoitat siihen vielä tuntuvan summan rahaa lukukausimaksujen muodossa kuten Briteissä joudut tekemään.
Postauksesta löydät muutaman kuvan kandini valmistujaistilaisuudesta. Briteissä myös tämä eventti on aikalailla omaa laatuaan.
Miksi maisteri kannattaa tehdä juuri Lontoossa?
En ole toisen asteen opintojen jälkeen opiskellut Suomessa ja syy siihen on selkeä, mulle on aina ollut kristallinkirkasta, että haluan asua ulkomailla ja näin myös tein aika pian täysi-ikäistyttyäni. Puntaroin tosin pitkään, että pitäisikö tosin tehdä maisteri Suomessa, mutta rehellisesti sanottuna mulle deal breaker oli se, että opiskelu Suomessa vaatisi paluumuuton, joka tuntuu tässä elämäntilanteessa kaukaiselta. Katsotaan josko sitten tulevaisuudessa, vaikka esim. PhD:n kanssa? 😉 Yksi tärkeä mittari itselle oli myös paikallisten yliopistojen kansainvälinen tunnettuus. Kehitystutkimuksen linja, millä opiskelen, on rankingeissa maailman top vitosessa ja alalla hyvin tunnistettu ja arvostettu. Koska panostan opintoihin myös tuntuvat taloudelliset resurssit, on ranking itselle todella merkittävä mittari. Lopulta yliopistokampuksen lokaatio ja lukukausimaksujen kustannustehokkuus verrattuna tunnettuuteen ja rankingiin vahvisti päätöksen. Toki tämä vaati vielä hakuprosessin ja killerihakemuksen väsäämisen. Koen myös, että valtava plussa maisterin tekemisessä juuri Briteissä ja erityisesti Lontoossa on se, että täällä pystyy luomaan ainutlaatuisessa tavalla kansainvälisiä verkostoja. Kansallisuuksien ja kulttuurien määrä on päätähuimaavaa ja tätä kautta nk. kulttuurienvälinen älykkyys pääsee kehittymään aivan omalle levelille. Lontoon yliopistoista löytyy koko maailmankirjo aina tavistallaajista kuninkaallisiin ja ties minne, joten mielenkiintoista porukkaa saattaa päästä akateemisissa ympyröissä kohtaamaan. Lontoo on maailman kosmopoliitein kaupunki ja se näkyy vahvasti äärettömään rikkaassa ja värikkäässä yliopistomaailmassa ja opiskelijaelämässä.
Minkälaista maisteriopinnot ovat?
Suomessa maisteri kuuluu yliopisto-opintoihin olennaisena osana siinä missä Briteissä kandi ja maisteri tehdään monesti erikseen ja vieläpä breikillä välissä. Siitä johtuen ei ole mitenkään epätyypillistä, että maisteri ja kandi tehdään täysin eri tiedekunnissa, kuten esimerkiksi itse teen. Tämä on mielestäni myös lohdullista, sillä omat päätökset ja elämänkulku ei aina suinkaan mene sitä loogisinta reittiä ja itse olen tästä elävä esimerkki. Kandivaihe myös alkaa Briteissä yleensä aiemmin mitä Suomessa ja tämä näkyy myös opiskelijoiden keski-iässä. Maisterissa ikäkirjo on huomattavan paljon laajempaa mikä on ollut rehellisesti sanottuna itselleni myös mieluisampaa.
Briteissä opiskellessa tulee ennen kaikkea varautua menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Väittely seminaareissa kuuluu olennaisena osana opiskeluun ja koinkin tämän alussa äärettömän epämiellyttäväksi, erityisesti koska ensimmäisen vuoden seminaarit olivat kaikki zoomin välityksellä. No mutta muutama pubi-ilta oman seminaariyhmän kanssa ja tadaa, eipä jännittänyt väittelytilanteet enää. Bondailu siis kannattaa! Akateeminen Englanti on myös oma taiteenlajinsa ja en tunne juuri ketään kenelle lukemiset eivät sisimmässään tuottaisi edes jonkinlaista päänvaivaa. Helpottavaa on huomata, että jopa natiivit brittiopiskelijat ovat toisinaan yhtä tuskissaan mitä itse, ainakin mitä tulee luetun informaation rekisteröimiseen. Omassa oppilaitoksessa on ollut helpottavaa huomata myös se, että vaikka taso on äärettömän kova, en ole juurikaan törmännyt turhaan tärkeilyyn, sen sijaan meininki on jopa yllättävän yhteisöllistä. Pähkinänkuoressa maisteriopinnot Briteissä ovat osallistuvaa, haastavaa ja ajallisesti erittäin nopeatempoista, mutta uskomattoman antoisaa ja stimuloivaa. Brittiyliopistossa oppii esiintymään ja omat tehot saa samalla hiottua priimakuntoon taistellessa jatkuvasti deadlineja vastaan.
Hakuprosessi maisteriohjelmiin Briteissä
Maisterin hakuprosessi on täysin tutkinto- ja yliopistokohtaista. Yleensä vakiona hakuprosessiin kuuluu oma henkilökohtainen motivaatiokirje, missä tulee vakuuttaa ja reflektoida oma sopivuutensa ohjelmaan tiedon ja kokemuksen kautta. Yleensä yliopisto antaa tarkat speksit, että mitä tässä tulee tuoda ilmi ja mihin kohtiin tulee keskittyä. Tämän lisäksi katsotaan myös aikaisempaa opintomenestystä ja työkokemusta. Haastattelut, testit ja esseet kuuluvat myös monesti hakuprosessiin, sekä IELTS-kielikoe. Hakuprosessista saa jälleen parhaan tiedon oppilaitoksen kurssisivuilta. Hakuaika on yleensä joustava. Kurssit alkavat tyypillisesti syyskuun lopulla ja hakuaika jatkuu monesti aina heinä-elokuun loppuun. Eli jos nyt vielä uusi opintopolku kiinnostaa niin ei muuta, kun tutkimaan. Loistavaa apua hakuprosessiin ja kurssivalikoimiin löytyy UCAS:in nettisivuilta. Hakemus tehdään maisteriohjelmiin normaalisti yliopiston omassa hakuportaalissa.
Kustannukset & Brexit
Iso miinus maisterin tekemisessä Briteissä on raskaat lukukausimaksut, ja Brexit ei todellakaan helpota näitä uusien EU-opiskelijoiden näkökulmasta. Lontoo jo itsessään on kallis kaupunki ja aikakäsitys kaupungissa on erilainen, mitä Suomessa sillä tunteja tuntuu olevan päivässä paljon vähemmän, toki korona toi tähän toivottua helpotusta. Mitä maineikkaampi yliopisto, sen enemmän joudut pulittamaan. Itse pääsin nauttimaan viimeisten joukosta EU-opiskelijoiden eduista. Nyt valitettavasti Brexitin myötä tilanne on muuttunut tukalampaan suuntaan EU-opiskelijoita ajatellen, joka tarkoittaa korkeampia lukukausimaksuja ja vähemmän tuettuja rahoitusvaihtoehtoja.
Merkittävin muutos onkin opintojen kustannus. EU-opiskelija kategoria on poistunut hinnoittelutaulukosta ja tällä hetkellä EU:sta tulevat opiskelijat lasketaan ‘overseas’-opiskelijoiksi kuten EU:n ulkopuolelta tulleet opiskelijat ennen vuotta 2020. Tämä tarkoittaa sitä, että lukukausimaksut ovat jopa lähes tuplaantuneet ja korotetut lukukausimaksut koskevat niitä EU-opiskelijoita, jotka aloittavat opintonsa nyt syksyllä ja siitä eteenpäin. Yliopistot tosin voivat tosin tehdä lukukausimaksuihin omia myönnytyksiä ja se on itselle vielä epäselvää, että miten settle- ja pre-settle status, elikkä Brexitin myötä EU-kansalaisille myönnetyt oleskelulupa-asiat vaikuttavat rahoitusvaihtoehtoihin. EU:sta tulleiden opiskelijoiden oli vielä vuonna 2020 ja sitä ennen mahdollista saada Briteistä valtion myöntämää lukukausimaksulaina koko opiskeluajalle. Oma tilanteesi ja se mihin olet oikeutettu kannattaa selvittää suoraan Student Finance Englandin kautta, sillä tähän saattaa vaikuttaa se, että mikä oleskelulupastatus sinulla on ja kauan olet maassa asunut. Vaikka rahoitus on nyt erityisesti uusille Suomesta Britteihin tuleville opiskelijoille hankaloitunut ja kallistunut, vaihtoehtoja kyllä riittää, joskin vähemmän. Oppilaitosten ja eri organisaatioiden myöntämät stipendit kannattaa ehdottomasti tsekata hyvissä ajoin ennen lukukauden alkua ja hakea kaikki mihin suinkaan kynnelle kykenet. Lisäinfoa näistä saa oppilaitokselta, sekä eri sivustoilta kuten maailmalle.net. Myös Iso-Britannian Suomalainen Opiskelijayhdistys, eli ISO RY tarjoaa tietoa ja tukea Iso-Britanniassa opiskeleville suomalaisille. Yksi iso suomalaisille päätoimisille maisteriopiskelijoille myönnettävä etuasema on tietysti myös Kelan opintotuet ja Suomesta saatava valtion takaama opintolaina. 180 opintopisteen tutkinnot, jotka suoritetaan 1–2 vuodessa ovat oikeutettuja kumpaankin. Päätoimisuuteen vaaditaan keskimäärin vähintään 5 ects-opintopistettä tukikuukautta kohti (lukuvuonna 2020/2021).
Eli jos maisteriopinnot Briteissä vielä kiinnostavat, stipendejä ja rahoitusvaihtoehtoja on saatavilla ja jos yhtään tätä maata tunnen, uskon, että EU-asukkaille edullisempia vaihtoehtoja tullaan keksimään (tämä on oma ennustukseni ja toiveeni). Suosittelenkin tutustumaan ensin kursseihin ja olemaan sen jälkeen rohkeasti suoraan yhteydessä oppilaitokseen selvittääkseen, että mitä rahoitusvaihtoehtoja ja muita vinkkejä oppilaitokset tarjoavat opintojen kustantamiseen. Kannattaa myös selvittää nykyiseltä oppilaitokselta tai Suomen päästä, että mitä apurahoja ja stipendiohjelmia löytyy. Opiskelijat ovat oppilaitoksille tärkeintä valuuttaa, joten vaihtoehtoja ja eri hankkeita ja ohjelmia tulee varmasti löytymään myös jatkossa, jotta Britannia saadaan pidettyä yhä houkuttelevana kohteena kansainvälisille opiskelijoille.
Miten koronavuosi vaikutti maisteriopintoihin?
Turha sitä sokerikuorruttamaan. Ei mitenkään äärettömän positiiviesti, mutta ei se maailmanloppukaan ollut. Tosin se on fakta, että itsellä ei ole ainakaan ensimmäisen maisterivuoden jälkeen mitään tarvetta hengailla enää zoomeissa ja muissa etätyösovelluksissa sen enempää mitä on aivan pakko. 😛 2020 syksy ja 2021 talvi-ja kevät ovat nimittäin menneet pääosin eri etätyösovelluksissa ja pitihän tässä käydä myös silmälasien vahvuudet vaihtamassa täräyttävämpiin. Tiedä sitten onko lähes ympärivuorokautisella ruuduntuijottamisella mitään yhteyttä tähän. Brittien koronatilanne on ollut yhtä vuoristorataa, ja lähiopetuksesta en ole päässyt nauttimaan vasta kun nyt kesällä ja nytkin vain osittain. Kirjastoon on päässyt onneksi suht hyvin ja pubi-iltoja ja muita kekkereitä on päästy opiskelukavereiden kanssa järkkäämän ja kymmenet Whatsapp ryhmät ovat pitäneet huolta yhteisöllisyydestä ja vertaistuen saatavuudesta. Vaikka koronavuosi maisterimaailmassa on ollut lievästi sanottuna erilainen, en kadu pätkääkään. Syksyllä toivon mukaan seminaarit ja luennot sekä lukuisat tapahtumat starttaavat jo normaalisti. Myös kampuksen omaan kuppilaan olis kiva päästä minglailemaan muiden opiskelijoiden kanssa.
Opiskelu kannattaa aina!
Se nyt on sanomattakin selvää, että muuttuvassa maailmassa elinikäinen oppiminen sekä virallinen ja ”epävirallinen” kouluttautuminen ovat äärettömän arvokasta valuuttaa. Itselle kouluttautumiseen panostaminen on tarjonnut todella paljon, vaikka iso osa siitäkin on nk. “näkymätöntä” työtä. Vannon sen nimeen, että koulutus on elinikäistä henkilökohtaista omaisuutta, jota ei voi maailman myllerryksessä sen saavuttaneelta riistää pois. Erityisesti maisterin tekeminen on ollut itselle todella hedelmällistä ja kaikesta huolimatta ihan mahtava matka. On valtava sääli, että EU:sta tuleville Briteissä opiskelu ei ole enää yhtä suoraviivaista mitä se oli, mutta kuten sanoin, asiat saarella elää jatkuvasti ja päätöksiä tehdään nopeasti.
Ps. Ulkomailla opiskelu näyttää kiinnostavan jengiä valtavasti ja erityisesti Englannissa opiskelua koskien saankin viestejä hyvin tasaisesti. Kaikki ulkomailla opiskelua koskevat kysymykset ovat aina super mielekkäitä ja ihan parasta, jos voin olla näissä vaan mitenkään avuiksi. Paras tapa onkin laittaa messagea Instagramin viestiboksiin ja vastaan näihin vaan heti kun ehdin!
Share this story
Itselleni opiskelu ei ole ajankohtaista eikä varmaan myöhemminkään tule olemaan. On kuitenkin omastakin mielestä erittäin kiinnostavaa lukea opiskelusta Lontoossa. Itselläni oli aikoinaan vaihtopaikka Englannissa, mutta harmillisesti se tuolloin peruuntui. Se onkin eniten itseäni harmittamaan jäänyt opiskeluihin liittyvä asia.