Vasta saavuimme Jenkeistä, mutta matkahaaveet tulevalle vuodelle ovat jo vahvasti mielessä. Viime vuosi oli lopulta matkailun suhteen aika aktiivinen ja haluan pitää huolta, että tuleva vuosi ei tule suinkaan kalpenemaan rinnalla. Yhdysvaltojen jälkeen himo päästä vaihtoehtoisesti takaisin Aasiaan on ollu kova. Oikeastaan tällä hekellä koko itäinen pallonpuolisko kiehtoo länttä enemmän. Sen tiedän vasta, että tammi-helmikuussa pääsen vierailemaan Riikassa peräti kahdesti – vieläpä parin viikon syklillä toisistaan. Ensimmäinen vierailu tapahtuu Nordic Bloggers’ Experiencen kampanjan siivittämänä jo parin viikon päästä ja tästä seuraava vierailu puolestaan NordicTB-blogikollektiivin summitin merkeissä. NBE:ssä olen muuten jo kolmatta vuotta putkeen hostina – näin someni tulee perinteisesti täyttymään parin viikon päästä aika Suomi-teemaisesta sisällöstä latvialaisen mausteen ohella. Toisen vierailun yhteydessä pääsen myös pikaisesti piipahtamaan Tukholmassa, sillä täältä paatti kohti Baltiaa lähtee matkaan. Tukholma ei ole kuulunut henkilökohtaisiin suosikkikohteisiin aiemmin, mutta ehkä aikuisemmilla silmillä mieli avartuu eri tavalla. Huhtikuussa suuntana on puolestaan Ruanda, jossa silloinkin on kyseessä enemmänkin työmatka liittyen yrityshankeprojektiin, josta kerroin teille aiemmin. Toukokuussa on tiedossa mahdollinen matka Irlantiin, mutta sen lisäksi vuosi näyttää aika avointa kirjaa.
Jos saa vähän haaveilla, ovat seuraavat kohteet sellaisia, joista haluaisin itseni löytää tämän vuoden aikana. Osa saattaa olla aika absurdeja, mutta kokeillaan.
1. Saudi-Arabia
Mulla on lievä pakkomielle päästä kokemaan tavallisesta poikkeavampia kohteita. Viime kesänä suunnittelimme lähipiirimme kauhuksi matkaa Pohjois-Koreaan, mutta Korean niemimaan kiristyneen turvallisuustilanteen johdosta päätimme siirtää reissusuunnitelmia tulevaisuuteen. Pohjois-Korea on myös kohde, jonne matkustamista haluan pohtia lisäksi siltä kantilta, että mitä lisäarvoa matkani voisi mahdollisesti antaa. Pelkkä huvimatka, mitä se näennäisesti tuleekin olemaan, tuntuu tähän brutaaliin diktatuuriin tällä hetkellä sellaisenaan jokseenkin epäeettiseltä.
No mutta eriskummallisesta maasta seuraavaan. Kiinnostus Saudi-Arabiaa kohtaan on noussut viime syksyn jälkeen puolestaan räjähdysmäisesti. Mediassa tapahtuneesta liikehdinnästä voi aistia, että muutoksia on tapahtumassa ja isot tuulet puhaltavat tässä vanhoillista Islamia – ainakin pintapuolisesti vahvasti edustavassa arabivaltiossa. Kiinnostus Saudi-Arabiaa kohtaa on vain kasvanut sen myötä kun olen päässyt yliopiston kautta tutustumaan saudiarabialaisiin opiskelukavereihin. Heidän myötään mielikuva maasta on avartunut suuresti ja etenkin elämä suljettujen Instagram profiilien sisäpuolella on aukaissut ajatusmaailmaani vielä entisestään.
SoMea seuraavat ovat saattaneet myös huomata, että olen aloittanut arabiankielen opinnot viime syksynä. Kieltä opiskellessa sukellus arabikulttuuriin on ollut myös syvää joten ihan kielenkin johdosta ja opiskeluiden terästämiseksi olisi antoisaa käydä vierailemassa arabiankielisellä pallonpuoliskolla. Rukoushuudot, shisha ja mystiikka – arabimaailmassa vaan on sitä jotain.
Kuten saudiarabialainen koulukaverini kertoi “life in Riyadh is very different – but not as different as you think”. Se sitten, millaisena Saudi-Arabia avautuisi itselleni onkin ajatus, joka tulee kiehtomaan itseäni vuonna 2018 suuresti.
2. Venäjä – oikeastaan koko itä!
Olen käynyt Venäjällä lukuisia kertoja lapsena ja varhaisteininä, mutta aikuisiällä olen päässyt seikkailemaan itäisessä ihmeemaassa ainoastaan kerran. Oppisin jo ihan natiaisena liikkumaan Moskovassa muutamassa päivässä omatoimisesti ohjaten koko muuta perhettä, että mihin suuntaan pitää kääntyä. Karjalassa olen taas kokenut suurta nostalgiaa sukulaisteni menneillä kotimailla. Venäläinen keittiö on yksi mun lempikeittiöistä koko maailmassa. Venäjän kieli on lisäksi kaunein ja kiehtovin kieli jonka tiedän. Venäläisissä ihmisissä on tyyliä, asennetta sekä käsittämätöntä vieraanvaraisuutta ja särmikkyyttä jota arvostan suuresti. Venäjä on hullunkurinen puuhamaa jossa kaikki on enemmän tai vähemmän muovailtavissa. Siihen päälle vielä historia ja kiistanalaisuudet, niin aika makoisa soppa on tiedossa. Seuraavaksi haaveilen matkaavani Siperiaan ja Jäämeren rannikoille. Unelmissa tie vie myöäs aina Vladivostokiin Trans-Siperian junareitillä. Rappioromantiikka kiehtoo aina ja idässä jos jossain voi sitä antaumuksella aistia. Nautin myös jännityksestä ja itäisellä pallonpuoliskolla se on varma takuu – mikään ei varmasti mene kuten oppikirjassa.
Samaan kategoriaan haaveilen myös matkasta Kazakstaniin luontomatkailemaan sekä ihmettelemään Astanan hämmentävän futuristista arkkitehtuuria. Oli kyseessä sitten Venäjä tai Kaukaasian maat, olisin valmis lähtemään reissuun vaikka heti. Viime keväänä Tbilisissä ja sitä aikaisemmin ennen vuodenvaihdetta Kiovassa, ymmärsin että idässä mun sielua palvellaan. Se menneen maailman mystiikka ja latautunut tunnelma on mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempaa matkaillessa kuin tuttu ja turvallinen länsi.
3. Kaakkois-Aasia
Miamissa ymmärsimme, että mikäli jatkossa rantalomasta haaveillaan – on suuntana taas kerran Kaakkois-Aasia. Kaakkois-Aasiassa vetää puoleensa luonnon, ihmisten, hintatason, helppouden, hauskuuden ja monipuolisuuden lisäksi myös mielenkiintoinen historia ja nykypäivän kiemurat. Mikään ei ole ihan just eikä näin. Täten siellä handlataan myös irtiotto. Sitä on vaikea eritellä, että mikä Kaakkois-Aasiassa niin kovasti kiehtoo, mutta siellä jos jossain pystyy jotenkin täysin kokonaisvaltaisesti irtautumaan tästä muusta maailmasta ulos. Sen lisäksi, että odotan taas pian pääseväni viilettämään kaikkien aikojen suosikkikohteessa Vietanmissa, olisi etenkin Laosissa myös houkuttelevaa päästä reissaamaan ensi kerralla astetta monipuolisemmin. Viimeksi nimittäin kokemus jäi pelkän Don Detin saariryhmän sisälle. Mikäli etsin maailman hitainta matkakohdetta niin Laos vie ehdottomasti kokemukseni perusteella tämän pystin. Lontoon jälkeen pakkopysähdys voisi tehdä hunajaa.
Myanmar/Burma on maa Kaakkois-Aasiassa jossa en ole vielä käynyt. Kiinnostus tätä maata kohtaan nousi itselläni vasta erityisesti viime kesänä tutustuttu Nobelin rauhanpalkinnon voittaneen Aung San Suu Kyin uskomattomaan elämäntyöhön aina 1980-luvulta nykypäivään. Käynnissä oleva sotilasjuntan toteuttama kansanmurha saa tosin pohtimaan tänne matkustamista kaksi kertaa. En silti näe totaaliboikottia missään olosuhteissa vaihtoehtona. Siitä voi olla nimittäin vielä enemmän haittaa kuin hyötyä. Sen sijaan kiinnittäisin täällä erityisen paljon huomiota eettisyyteen ja siihen, että matkabudjetistani pääsisi hyötymään erityisesti köyhät paikalliset sotilasjuntan sijasta.
Miltäs teidän reissuhaaveet tänä vuonna näyttävät?
Share this story