Jos maa olisi persoona, voisi Britanniaa kuvailla seuraavanlaisesti: Äänekäs ja näkyvä. Itsepäinen ja röyhkeä. Äärimmäisen itsevarma sekä sanavalmis. Hauska ja hölmö. Viihdyttävä ja ehkä hieman ärsyttävä. Silti aika puoleensa vetävä ja kiinnostava. Osuuko? Monet, nykyisin erityisesti EU:n alueella asuvat tykkäävät arvostella ja naureskella lähes kaikkea mitä Britannia tekee ja osittain ihan ymmärrettävistä syistä. Osa saattaa kokea jopa pientä vahingoniloa maan mitä kummallisimmista tempauksista. Ainakin sen perusteella mitä Suomen valtamedioita seuraan. Mitä ikinä Britannia tekee, muu maailma seuraa silmä kovana sivussa. Britit löytävät aina paikkansa parrasvaloihin ja kahvipöytäkeskusteluihin, oli kyseessä kuninkaalliset, brexit tai muuan virusmuunnos. Täällä ollaan aina trendien korkeimmalla aallonharjalla - hyvässä ja pahassa. Ja erityisesti Eurooppa jaksaa seurata henkeä haukkoen sivusta. Niin siis, Briteissä nähdään niin, että on Eurooppa ja sitten on Britannia.

Vuodesta 2015 olen kutsunut tätä hullunkurista saarivaltiota ja erityisesti sen pääkaupunkia kodikseni. Tähän vajaa kuuteen vuoteen on mahtunut punnan nousuja ja laskuja, EU-ero, liuta terroristi-iskuja, venäläisten agenttien myrkytyksiä, kuninkaallisia unelmahäitä, diplomaattisia selkkauksia, paenneita arabiprinsessoja, megxittejä, happohyökkäyksiä, siniverisiä pedofiiliskandaaleja, pandemioita, tasa-arvokeskustelua, virusmuunnoksia sekä ties vaikka ja mitä. Asumalla Lontoossa pääsee elämään samalla maailmanpolitiikan, megatrendien ja päivänpolttavien ilmiöiden terävimmässä kärjessä. Sanomattakin on selvää, että Briteissä elämä ei käy koskaan tylsäksi, ja juuri sen takia kutsun tätä maata kodikseni.

Viimeaikaiset uutiset eivät aina ole olleet kovinkaan mairittelevia, ja toisinaan tuntuu, että monille tulee käsitys lukemansa perusteella, että asiat ovat täällä jotenkin poikkeuksellisen huonosti. Päätinkin avata hieman, että miltä arki todella näyttäytyy täällä eri ilmiöiden ristitulessa? Erityisesti nyt brexitin jälkeisessä korona-arjessa. 

Eli miten brexit on lopulta vaikuttanut omaan elämääni?

Olen saanut vastata tähän lähes jokaisessa keskustelussa, jonka olen käynyt ei täällä asuvien EU-maissa asuvien kanssa. Tylsä vastaus, ei juuri mitenkään. Sen sijaan ehkä bondi maan kanssa on vain vahvistunut, sillä brexitin kautta olen joutunut hakemaan pysyvää oleskelulupaa (jonka sain jee!) sekä miettimään myös kansalaisuuden hakemista, mikä sekin on varmasti ajankohtainen jossain kohtaa. Kesäkuun 2016 jälkeen en muista, että olisin vaihtanut kovinkaan montaa sanaa brexitistä saarella vakituisesti asuvien kanssa, vaikka piirini ovatkin kansainväliset ja poliittisesti hyvinkin valveutuneet. Kyseessä on jokseenkin kiusallinen ja täysin loppuun kulutettu aihe, johon on parempi olla ottamatta kantaa. Kannanotto ja kritisointi ei ole muutenkaan ei-briteille soveliasta, sillä eihän kukaan jaksa sellaista kuunnella ulkopuoliselta. Brittiläinen mentaliteetti on muutenkin eteenpäinkatsovaa. Shit happens ja life continues eikä jäädä turhaan murehtimaan menneitä. Ja yhdyn tähän. Vaikka en olisi itsekään aikoinaan EU-eroa toivonut, it is what is ja elämä jatkuu, eikä siihen voi enää vaikuttaa. Neljä vuotta kestäneiden sopimuskiistojen aiana siirsin puntiani euroiksi vaikka kuinka monta kertaa peläten, että valuutan arvo romahtaa ja päädyn varattomaksi. Joka ikinen kerta jouduin siirtämään eurot takaisin puntatilille todeten kerta toisensa jälkeen pelkoni olleen turhia. Vuoden 2021 vuodenvaihdetta odotin innolla monestakin syystä, enkä suinkaan vähiten siitä, että minkälainen kaaos saarella odottaa, kun ero unionista viimein koittaa. Pirujen maalailuista huolimatta uusi itsenäisempi aikakausi koitti rauhallisena. Punta on ollut kasvussa, ranskalaisia viinejä ja juustoja on nautittu aivan normaalisti tähänkin päivään saakka, eikä ruuan hintakaan ole omaan silmääni kovinkaan radikaalisti noussut. Tosin postin kulkemisessa Suomen ja Brittien on käsittääkseni ollut viivästyksiä. Alusta alkaen olen kiinnittänyt huomiota siihen, että isommassa kuvassa brexit on ollut oikeastaan kuumempi ja tunteita herättävämpi puheenaihe itse rikospaikan ulkopuolella. 

Merkittävimmät vaikutukset saattavat näkyvä tavallisen Britin elämässä vasta pitkällä tähtäimellä. Olen itse kiitollinen siitä, että muutin tänne tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, jotta olen päässyt kunnolla integroitumaan maahan nauttien kaikista tarjotuista vapauksista. Yhtä mutkaton muutto ilman hyväpalkkaista työkutsua tai oleskelulupaa ei enää yhtä mutkattomasti onnistu, vaikkakin olen aika vakuuttunut, että jokaiseen mutta-kohtaan tullaan löytämään tässä puuhamaassa jokin ratkaisu. Aika näyttää, mutta Britannia kyllä selviää aina. Haluttiin sitä tai ei. Onhan kyseessä tuhatvuotisen historian omaava kulttuurin, tieteen ja talouden sekä lukuisten muiden asioiden kiistaton hotspot.

Brittimuunnosten runtelema kuningaskunta

Pandemia on iskenyt Britteihin pahasti ja tälläkin hetkellä on kolmas lockdown menossa. Ollut jo niin pitkään, että se tuntuu jo lähestulkoon maailman normaaleimmalta asialta. Maa on ollut kokonaisvaltaisessa sulkutilassa kuluneen vuoden aikana yhteensä tähän päivään mennessä n. 7,5 kk, joten voitte kuvitella, että vaikka kansainvälinen solidaarisuus on pandemiakamppailussa huipputärkeää, on sympatiat toisinaan Suomessa asuville koronaskeptikoille ja löysistä säädöksistä ja vapauksista nauttiville “Koko vuosi on ollut koronan takia pelkkää paskaa”-valittajille ehkä hieman pakkasella. Henkilökohtaisella tasolla viime joulukuu iski täällä kovaa sillä uusi muunnos räjäytti tilastot ja tuntui, että sulkutilat eivät pääty koskaan. Rokotekampanja sen sijaan on ollut menestys ja yhteishenki maassa on korkealla. Rankkaa tämä on ollut kaikille, mutta olosuhteista huolimatta fiilis on pysynyt kuluneen kevään aikana yllättävän hyvänä. Enkä itse koe, että olisin jäänyt mistään paitsi tai elämä olisi ollut millään mittarilla pysähdyksissä, päin vastoin. Loputtomista kävelyistä on tullut maassa suoranainen käsite ja suhde Lontooseen on myös syventynyt ihan ennenkuulumattomalla tavalla loputtomien paikallisten tutkimusretkien myötä. Co-working tilat ovat osittain auenneet ja rehellisesti sanottuna pandemia ei näy enää omassa elämässäni juuri millään tavalla, paitsi, että pubiin ei pääse ja tavarat tulee tilata Amazonista. Maski on ollut luonnollinen osa arkipäivää jo vuoden. Muuten kaikki on jatkunut meillä ihan normaalisti. Vertaan toki Suomea ja Brittejä aina keskenään ja sen olen pistänyt merkille, että keskinäinen kannustus ja rohkaisu on täällä paljon enemmän läsnä, unohtamatta yhteiskunnan tukea, joka ainakin näin yrittäjän näkökulmasta on ollut täällä verratonta. Britanniassa ei muutenkaan suhtauduta kummallisen epäluuloisesti lähestulkoon kaikkeen, kuten maskeihin tai rokotteisiin. Päätöksentekokyvyn ketteryyttä ei voida edes verrata keskenään Suomen kanssa, vaikka väkiluku onkin yli 12 kertainen. Siksi olenkin ollut kaikesta huolimatta iloinen ja kiitollinen, että olen viettänyt koko pandemian juuri täällä. 

Mikä parasta, loppu on myös kirkkaasti näkyvissä ja selkeitä päivämääriä on tiedossa rajoitusten lopullisesta poistumisesta. Ravintoloiden ulkoterassit aukeavat 12. huhtikuuta, kuten myös vaatekaupat ja kampaamot. 21. kesäkuuta on taas se päivä, jolloin lopulta KAIKKI rajoitukset toivon mukaan poistuvat tämänhetkisten arvioiden valossa. Valoisalta siis näyttää, ja täällä suunnitellaan jo kovaa vauhtia kesälomia, tosin maansisäisiä. Se jos jokin tuntuu jo elämää suuremmalta, sillä saarivaltio pitää sisällään mitä upeampia luonto-, ja rantakohteita. Tällä hetkellä odotan myös itse, että milloin oma kutsu piikille koittaa!

Mitäs saarivaltiossa seuraavaksi?

Mitä itse ihmisten kanssa juttelen ja medioita seuraan, on kiinnostus viime aikoina ollut pääsääntöisesti Meghanissa ja Harryssa, eli Sussexin herttuaparissa sekä Sarah Everardin traagisessa sieppauksessa ja murhassa, joka on herättänyt maassa todella tärkeää tasa-arvokeskustelua. Sen sijaan Brexit on jäänyt omaan silmääni täysin taka-alalle. Kaikesta huolimatta omassa elämässä katse on vahvasti huhtikuussa. Kovasti tässä on myös uumoiltu, että edessä on kaikkien aikojen mahtava brittiläinen kesä. Kulunut vuosi on ollut fundamentaalisella tavalla mullistava ja merkityksellinen ja saarella onkin aistittavissa jälleenrakentamisen tunnelmaa. Itse olen mielelläni näissä talkoissa mukana, vaikka maailmankansalaisena näen itseni asumassa vielä monessa paikassa, on Britannia kaikesta huolimatta adoptoitu kotimaani ja maailman rakkain tukikohta. Ensimmäisenä kansalaistekonani pidän huhtikuusta alkaen ravintola- ja kulttuurialaa pystyssä sekä lupaan laittaa latini kotimaanmatkailuun. 

x Otto