Jos maa olisi persoona, voisi Britanniaa kuvailla seuraavanlaisesti: Äänekäs ja näkyvä. Itsepäinen ja röyhkeä. Äärimmäisen itsevarma sekä sanavalmis. Hauska ja hölmö. Viihdyttävä ja ehkä hieman ärsyttävä. Silti aika puoleensa vetävä ja kiinnostava. Osuuko? Monet, nykyisin erityisesti EU:n alueella asuvat tykkäävät arvostella ja naureskella lähes kaikkea mitä Britannia tekee ja osittain ihan ymmärrettävistä syistä. Osa saattaa kokea jopa pientä vahingoniloa maan mitä kummallisimmista tempauksista. Ainakin sen perusteella mitä Suomen valtamedioita seuraan. Mitä ikinä Britannia tekee, muu maailma seuraa silmä kovana sivussa. Britit löytävät aina paikkansa parrasvaloihin ja kahvipöytäkeskusteluihin, oli kyseessä kuninkaalliset, brexit tai muuan virusmuunnos. Täällä ollaan aina trendien korkeimmalla aallonharjalla - hyvässä ja pahassa. Ja erityisesti Eurooppa jaksaa seurata henkeä haukkoen sivusta. Niin siis, Briteissä nähdään niin, että on Eurooppa ja sitten on Britannia.
Vuodesta 2015 olen kutsunut tätä hullunkurista saarivaltiota ja erityisesti sen pääkaupunkia kodikseni. Tähän vajaa kuuteen vuoteen on mahtunut punnan nousuja ja laskuja, EU-ero, liuta terroristi-iskuja, venäläisten agenttien myrkytyksiä, kuninkaallisia unelmahäitä, diplomaattisia selkkauksia, paenneita arabiprinsessoja, megxittejä, happohyökkäyksiä, siniverisiä pedofiiliskandaaleja, pandemioita, tasa-arvokeskustelua, virusmuunnoksia sekä ties vaikka ja mitä. Asumalla Lontoossa pääsee elämään samalla maailmanpolitiikan, megatrendien ja päivänpolttavien ilmiöiden terävimmässä kärjessä. Sanomattakin on selvää, että Briteissä elämä ei käy koskaan tylsäksi, ja juuri sen takia kutsun tätä maata kodikseni.
Viimeaikaiset uutiset eivät aina ole olleet kovinkaan mairittelevia, ja toisinaan tuntuu, että monille tulee käsitys lukemansa perusteella, että asiat ovat täällä jotenkin poikkeuksellisen huonosti. Päätinkin avata hieman, että miltä arki todella näyttäytyy täällä eri ilmiöiden ristitulessa? Erityisesti nyt brexitin jälkeisessä korona-arjessa.
Eli miten brexit on lopulta vaikuttanut omaan elämääni?
Olen saanut vastata tähän lähes jokaisessa keskustelussa, jonka olen käynyt ei täällä asuvien EU-maissa asuvien kanssa. Tylsä vastaus, ei juuri mitenkään. Sen sijaan ehkä bondi maan kanssa on vain vahvistunut, sillä brexitin kautta olen joutunut hakemaan pysyvää oleskelulupaa (jonka sain jee!) sekä miettimään myös kansalaisuuden hakemista, mikä sekin on varmasti ajankohtainen jossain kohtaa. Kesäkuun 2016 jälkeen en muista, että olisin vaihtanut kovinkaan montaa sanaa brexitistä saarella vakituisesti asuvien kanssa, vaikka piirini ovatkin kansainväliset ja poliittisesti hyvinkin valveutuneet. Kyseessä on jokseenkin kiusallinen ja täysin loppuun kulutettu aihe, johon on parempi olla ottamatta kantaa. Kannanotto ja kritisointi ei ole muutenkaan ei-briteille soveliasta, sillä eihän kukaan jaksa sellaista kuunnella ulkopuoliselta. Brittiläinen mentaliteetti on muutenkin eteenpäinkatsovaa. Shit happens ja life continues eikä jäädä turhaan murehtimaan menneitä. Ja yhdyn tähän. Vaikka en olisi itsekään aikoinaan EU-eroa toivonut, it is what is ja elämä jatkuu, eikä siihen voi enää vaikuttaa. Neljä vuotta kestäneiden sopimuskiistojen aiana siirsin puntiani euroiksi vaikka kuinka monta kertaa peläten, että valuutan arvo romahtaa ja päädyn varattomaksi. Joka ikinen kerta jouduin siirtämään eurot takaisin puntatilille todeten kerta toisensa jälkeen pelkoni olleen turhia. Vuoden 2021 vuodenvaihdetta odotin innolla monestakin syystä, enkä suinkaan vähiten siitä, että minkälainen kaaos saarella odottaa, kun ero unionista viimein koittaa. Pirujen maalailuista huolimatta uusi itsenäisempi aikakausi koitti rauhallisena. Punta on ollut kasvussa, ranskalaisia viinejä ja juustoja on nautittu aivan normaalisti tähänkin päivään saakka, eikä ruuan hintakaan ole omaan silmääni kovinkaan radikaalisti noussut. Tosin postin kulkemisessa Suomen ja Brittien on käsittääkseni ollut viivästyksiä. Alusta alkaen olen kiinnittänyt huomiota siihen, että isommassa kuvassa brexit on ollut oikeastaan kuumempi ja tunteita herättävämpi puheenaihe itse rikospaikan ulkopuolella.
Merkittävimmät vaikutukset saattavat näkyvä tavallisen Britin elämässä vasta pitkällä tähtäimellä. Olen itse kiitollinen siitä, että muutin tänne tarpeeksi aikaisessa vaiheessa, jotta olen päässyt kunnolla integroitumaan maahan nauttien kaikista tarjotuista vapauksista. Yhtä mutkaton muutto ilman hyväpalkkaista työkutsua tai oleskelulupaa ei enää yhtä mutkattomasti onnistu, vaikkakin olen aika vakuuttunut, että jokaiseen mutta-kohtaan tullaan löytämään tässä puuhamaassa jokin ratkaisu. Aika näyttää, mutta Britannia kyllä selviää aina. Haluttiin sitä tai ei. Onhan kyseessä tuhatvuotisen historian omaava kulttuurin, tieteen ja talouden sekä lukuisten muiden asioiden kiistaton hotspot.
Brittimuunnosten runtelema kuningaskunta
Pandemia on iskenyt Britteihin pahasti ja tälläkin hetkellä on kolmas lockdown menossa. Ollut jo niin pitkään, että se tuntuu jo lähestulkoon maailman normaaleimmalta asialta. Maa on ollut kokonaisvaltaisessa sulkutilassa kuluneen vuoden aikana yhteensä tähän päivään mennessä n. 7,5 kk, joten voitte kuvitella, että vaikka kansainvälinen solidaarisuus on pandemiakamppailussa huipputärkeää, on sympatiat toisinaan Suomessa asuville koronaskeptikoille ja löysistä säädöksistä ja vapauksista nauttiville “Koko vuosi on ollut koronan takia pelkkää paskaa”-valittajille ehkä hieman pakkasella. Henkilökohtaisella tasolla viime joulukuu iski täällä kovaa sillä uusi muunnos räjäytti tilastot ja tuntui, että sulkutilat eivät pääty koskaan. Rokotekampanja sen sijaan on ollut menestys ja yhteishenki maassa on korkealla. Rankkaa tämä on ollut kaikille, mutta olosuhteista huolimatta fiilis on pysynyt kuluneen kevään aikana yllättävän hyvänä. Enkä itse koe, että olisin jäänyt mistään paitsi tai elämä olisi ollut millään mittarilla pysähdyksissä, päin vastoin. Loputtomista kävelyistä on tullut maassa suoranainen käsite ja suhde Lontooseen on myös syventynyt ihan ennenkuulumattomalla tavalla loputtomien paikallisten tutkimusretkien myötä. Co-working tilat ovat osittain auenneet ja rehellisesti sanottuna pandemia ei näy enää omassa elämässäni juuri millään tavalla, paitsi, että pubiin ei pääse ja tavarat tulee tilata Amazonista. Maski on ollut luonnollinen osa arkipäivää jo vuoden. Muuten kaikki on jatkunut meillä ihan normaalisti. Vertaan toki Suomea ja Brittejä aina keskenään ja sen olen pistänyt merkille, että keskinäinen kannustus ja rohkaisu on täällä paljon enemmän läsnä, unohtamatta yhteiskunnan tukea, joka ainakin näin yrittäjän näkökulmasta on ollut täällä verratonta. Britanniassa ei muutenkaan suhtauduta kummallisen epäluuloisesti lähestulkoon kaikkeen, kuten maskeihin tai rokotteisiin. Päätöksentekokyvyn ketteryyttä ei voida edes verrata keskenään Suomen kanssa, vaikka väkiluku onkin yli 12 kertainen. Siksi olenkin ollut kaikesta huolimatta iloinen ja kiitollinen, että olen viettänyt koko pandemian juuri täällä.
Mikä parasta, loppu on myös kirkkaasti näkyvissä ja selkeitä päivämääriä on tiedossa rajoitusten lopullisesta poistumisesta. Ravintoloiden ulkoterassit aukeavat 12. huhtikuuta, kuten myös vaatekaupat ja kampaamot. 21. kesäkuuta on taas se päivä, jolloin lopulta KAIKKI rajoitukset toivon mukaan poistuvat tämänhetkisten arvioiden valossa. Valoisalta siis näyttää, ja täällä suunnitellaan jo kovaa vauhtia kesälomia, tosin maansisäisiä. Se jos jokin tuntuu jo elämää suuremmalta, sillä saarivaltio pitää sisällään mitä upeampia luonto-, ja rantakohteita. Tällä hetkellä odotan myös itse, että milloin oma kutsu piikille koittaa!
Mitäs saarivaltiossa seuraavaksi?
Mitä itse ihmisten kanssa juttelen ja medioita seuraan, on kiinnostus viime aikoina ollut pääsääntöisesti Meghanissa ja Harryssa, eli Sussexin herttuaparissa sekä Sarah Everardin traagisessa sieppauksessa ja murhassa, joka on herättänyt maassa todella tärkeää tasa-arvokeskustelua. Sen sijaan Brexit on jäänyt omaan silmääni täysin taka-alalle. Kaikesta huolimatta omassa elämässä katse on vahvasti huhtikuussa. Kovasti tässä on myös uumoiltu, että edessä on kaikkien aikojen mahtava brittiläinen kesä. Kulunut vuosi on ollut fundamentaalisella tavalla mullistava ja merkityksellinen ja saarella onkin aistittavissa jälleenrakentamisen tunnelmaa. Itse olen mielelläni näissä talkoissa mukana, vaikka maailmankansalaisena näen itseni asumassa vielä monessa paikassa, on Britannia kaikesta huolimatta adoptoitu kotimaani ja maailman rakkain tukikohta. Ensimmäisenä kansalaistekonani pidän huhtikuusta alkaen ravintola- ja kulttuurialaa pystyssä sekä lupaan laittaa latini kotimaanmatkailuun.
x Otto
Share this story
Mä asun itse Brightonissa (oon asunut viime syyskuusta lähtien) ja samoin tosi harvoin tulee Brexistä juteltua kenenkään kanssa, toisaalta Brightonissa lähes 70% asukkaista äänesti Brexitiä vastaan ja täällä on näkynyt esim EU-lippuja välillä ihmisten parvekkeilla yms. Asun ehkä Britannian yhdessä liberaaleimmassa kaupungeista, mutta kaikki mun paikalliset kurssikaverit on kovin Brexitiä vastaan & ollaan vähän välillä puhuttu kuinka brexit oli yhteydessä laajempaan kansainväliseen populismin (esim Trump, Bolsonaro, Unkari, Puola) nousuun. Mutta paljon useammin mäkin oon käynyt Suomessa keskusteluja Brexistä kuin täällä.
Omalla kohdalla Brexit on näkynyt lähinnä siten, että HBO ja Yle Areena lakkasivat näkymästä. Samoin vaihdoin mun suomi puhelinliittymään netittömään liittymään, kun se EU-alueen sisällä ilmainen netin käyttö loppui kuin seinään. Vodafone ei ole onneksi tehnyt vielä samanlaista päätöstä, eli pystyn onneksi käyttämään mun brittiliittymää Suomessa, jos sinne joskus pääsen coronan takia haha 😀 Huumori meinasi kyllä loppua kesken viime tammikuussa, kun olin odotellut pre-settled statusta 3 kk (sain sen vihdoin helmikuun alussa) ja sen virusmuunnoksen takia mun Suomessa vietetystä joululomasta tuli 3 viikon loman sijasta 2 kuukauden pituinen loma.
Itse asiassa Brexitin suhteen “jännempiä” aikoja sain kokea lokakuussa 2019, kun olin lomalla Pohjois-Irlannissa (aika lähellä sitä yhtä niistä sadoista brexit deadlineista) ja paikallissa uutisissa joku esitti uhkauksen terrorismista, jos kova raja tulee Irlannin saarelle. Pohjois-Irlannissa ei itse asiassa silloin ollut edes omaa toimivaa paikallishallitusta (eikä esim laillista aborttia), mutta onneksi noi asiat on nykyään siellä jo paremmin.
Moni paikallinen (ihan syystäkin) tuntui Pohjois-Irlannissa pelkäävään sektarianististen väkivaltaisuuksien paluuta juurikin noiden rajakysymysten takia, koska kukaan ei tuntunut haluavan rajaa minnekään (ja jonnekin se on pakko laittaa, ihan pelkästään jo tullimuodollisuuksien takia). Ja nyt viime kuussahan yksi unionistinen puolisotilaallinen ryhmittymä irtisanoutui jo siitä 1998 rauhansopimuksesta (kokevat olevansa erilaisessa asemassa suhteessa muuhun UK:n), toivottavasti tästä ei seuraa mitään isompaa kaaosta.
Mutta mäkin koen, että Brexit ei ole vielä tähän mennessä aiheuttanut suurempaa kaaosta (vaikka todellakin olin äänestyspäätöstä vastaan ja jos UK saa sisäpoliittiset sotkunsa selvitettyä just Skotlannin ja Pohjois-Irlannin kanssa, niin ehkä tästäkin selvitään. Ja toivottavasti seuraava brittihallitus saa taas välit parannettua EU:n kanssa ja parempaa yhteystyötä myös sinne suuntaan, esim Erasmus:ksen parissa (todellista harmillista brittiopiskelijoille ettei heille ole mahdollista enää samalla tavalla mennä Eurooppaan vaihto-opiskelemaan).
Olin itse Canterburyssa Erasmus-vaihdossa keväällä 2019 (ja sain taas kokea siellä yhden non-deadline Brexit – päivän haha :D) ja covidin takia taisinkin olla sitä vikaa sukupolvea joka näillä näkymin suoritti Erasmus-vaihdon Britanniassa.
Mielenkiintoista oli lukea paikallisreportterin katsaus Brexittiin ja korona-aikaan. Toivottavasti maailman ja Englannin tilanne paranisi nopeasti, itsekin kaipaan paria tuopillista real alea The Holly Bushin kaltaisissa katuvarsipubeissa. Eikä pahitteeksi tekisi Lontoossa jalkapallon seuraaminen paikan päällä ja ennen kaikkea laadukkaissa ravintoloissa syöminen. Sitä odotellessa ja aurinkoisia kevätpäiviä Lontooseen!
The Holly Bush on itseasiassa meikäläisten kanttis! Jos siis puhut Hampsteadin Holly Bushista. 😀 Odotus kova myös täällä, että päästään pian sunnuntai-pintseille!
Mielenkiintoinen katselmus. Ymmärrän toisaalta ihan hyvin, ettei ihmiset siellä jaksa enää kiinnostua brexitistä, kun sitä vatvottiin niin monta vuotta. Ja kuten sanoit, tais se aihe olla enemmän suurennuslasin alla muualla Euroopassa.
Ja aika pysäyttävä tuo listaus, mitä kaikkea maassa on ehtiny tapahtua sinä aikana, kun oot asunu siellä. Noista aineksista sais jo useamman leffan aikasiks.
Näinhän se menee, että iso osa muodostaa mielipiteensä juuri niiden isoimpien uutisten pohjalta ja saa samalla vääristyneen mielikuvan. Siinä mielessä Suomi on se saari, että kun siellä ei ole niin vahvoja siteitä muuhun maailmaan, on jotenkin helppo ulkoistaa itsensä muusta maailmasta ja kärjistää asioita kun seurataan vain niitä merkittävimpiä uutisia ja usein niitäkin vain pintapuolisesti.
Noh, kuten sinulle jossain somekeskustelussa tokaisinki, teillä sentään puhutaan suunnilleen ajantasaisista asioista, eikä yli kahdenkymmenen vuoden takaisista jutuista mallia Serbia. Mehän siis tokikin asumme suurin piirtein sotaa käyvässä maassa ja kaikki on niin kovin vaarallista.
Eipä sillä, “mystisiä” juttuja sattuu edelleen. Tällä hetkellä puhuttaa erään kolme vuotta sitten kadonneen poliitikon kuolema. Itse taas en kaipaa enää jänniä uutisia, vaan parikymmentä vuotta journalistina maailmalla resuamisen jälkeen voisin mielelläni elellä sellaista seesteisen rauhallista arkea keskittyen positiivisiin aiheisiin, jos ne vaan jotakuta kiinnostaisivat.
Mun teini on englantipainotteisella luokalla ja kovasti jännittää, toteutuuko syksyn opintomatka Lontooseen. Siihen on toki vielä aikaa. Kevät täällä on suunnilleen yhtä masentava kuin vuosi sitten, mutta kesästä on jo kovat odotukset niin kuin siellä Englannissa. 😊
Peukut pystyssä! Nyt heräs myös omat nostalgiamuistot eloon sillä oma ensimmäinen reissu Lontooseen oli juurikin ysiluokan opintomatka. Heti kävi selväksi, että tästä kaupungista tulisi vielä tulevaisuuden koti ja näin kävi. 🙂
Kiva kuulla brexitin ja koronan vaikutuksista Briteissä asuvalta. Median antama kuva on toisinaan aika yksipuolinen. Onnittelut oleskeluluvasta, se helpottaa varmasti monta käytännön asiaa 🙂 Toivottavasti pandemia siellä hellittää ja exit-suunnitelma pitää. Suomen tilanne on mielestäni aika sekava tällä hetkellä. Kunnon rajoitukset hetkeksi päälle niin saataisiin tämä koronakurjimus nopeammin kuriin.
Mielenrauhaa oleskelulupa ainakin tuo! Erityisesti silloin kun kv-rajat ovat taas aukeavat. Mitä tulee Suomen sekavaan tilanteeseen niin ketterä ja selkeä päätöksentekokyky on näinä aikoina kultaa.
Tsemppiä sinne! 🙂
Olipas ihanan positiivinen juttu keskellä tätä koronakurjimusta. Ja haha, olin tässä itse vaipumassa ahdistukseen samaa tahtia, kun kevätaurinko on meitä vihdoin alkanut helliä. Kevään tulo kun aina herättää levottoman vapauden kaipuun ja nyt ei uskalla suunnitella mitään. Suomikin kaipaisi kunnon exit-suunniteman Brittien tapaan, mutta nyt tuntuu, että mitään päätöksiä ei saada aikaiseksi ja rajat vuotaa niin, että kaikki mahdolliset variantit varmasti pääsevät tänne.
Itse tosin asun pikkukaupungissa, jossa on taas niin hyvä tilanne, että ensi viikolla saan siirtyä etäopetuksesta opiskelijoiden pariin koululle. Tästä pitänee olla kiitollinen.
Puolihirressä roikkuminen on pahinta. Toivottavasti siitä päästään Suomessa ja täällä taas pysytään rokotusohjelmassa!
Tsemppiä ja valoa sinne! 🙂
Mukavaa lukea kuulumisia uutisten ja otsikoiden takaa. Mielettömän hyvältä kuulostaa, että rokoteohjelma toimii ja kesä näyttää jo huomattavasti valoisammalta.
Me seurailemme Skotlannin käänteitä tiiviisti, kun Ilkan sisko asuu siellä. Jännä nähdä, että pysyvätkö Brittien kyydissä vai rimpuilevatko itsenäiseksi. Niin tai näin, odotamme innolla jälleen reissuja sillekin suunnalle.
Mukavaa kevään jatkoa!
Kirjaimellisesti! 🙂
Mielenkiinnolla täällä seuraillaan myös, että mitä Skotlannissa tapahtuu. Tässä keväällä pitäisikin saada suuntaa tulevasta!
Mukavaa kevään jatkoa myös sinne!
Ainakin rokotuksissa Britannia näyttää onnistuvan hyvin! Omalta osaltani Brexit on kyllä vaikuttanut sen verran, että tilasin aikaisemmin jonkin verran tavaraa sikäläisistä nettikaupoista, mm. Amazon.co.uk:sta, mutta nyttemmin ne ovat pääosin kääntyneet osoitteeseen Amazon.de tullikuvioiden takia. Brexitissä en ole koskaan ymmärtänyt, että miten kukaan on kuvitellut voivansa saada Pohjois-Irlannin ja Irlannin välille rajan – ja samalla ettei rajaa olisi. Belfastissa muutama vuosi sitten vieraillessamme muutama sikäläinen vähän vanhempi henkilö oli asiasta, ehkä ihan asiallisesti kovin huolisssaan, että tästä saadaan vielä saaren levottomuudet palaamaan – tai sitten Pohjois-Irlanti liittymään Irlantiin. Nähtäväksi jää …
Tänään itseasiassa päästiin nauttimaan ensimmäisistä vapauksista 20 asteen lämmössä. Kiitos siitä rokotuskamppikselle! 🙂
Mitä tulee Pohjois-Irlantiin niin siinäpä vasta kysymys. Aika näyttää. Suunnitelmissa on Belfastin reissu kesälle joten mielenkiinnolla pääsenkin tutkailemaan tätä kiistakapulaa.
Itseäni Suomen koronapolitiikassa häiritsee eniten se, että se ei ole johdonmukaista ja uusien rajoitteiden asettamista tai rajoitteiden purkamista on mahdotonta ennustaa. Nyt päätettiin siirtää vaaleja, vielä muutamaa viikkoa aiemmin kerrottiin, että vaaleja ei taatusti siirretä jne. Tiedostan toki, että rajoitusten osalta helpolla on päästy verrattuna suurimpaan osaan vaikka Euroopan maista. Pidät itse siis todennäköisenä, että nuo päivämäärät Brittien rajoitusten poistamisesta pätee?
Ymmärrän. Täälläkin oli edes-takas sohimista suuntaan jos toiseen viime syksynä ja se turhautti. Nyt helmikuussa julkaistiin exit-plan ja se loi toivoa sekä tarjosi toivottua konkretiaa. Tällä hetkellä en näe mitään syytä miksi päivämäärät eivät pitäisi MIKÄLI rokotuskampanja jatkuu suunnitellusti ja uudet variantit eivät tule sekoittamaan pakkaa. Jos jotain kulunut vuosi on opettanut, niin mitään ei voi tosin ennakoida ja kaikki on mahdollista, mutta toivoa ainakin on ja tällä hetkellä se riittää! 🙂