Mikäli päteviä pakkausvinkkejä hamuilette, tulitte täysin väärään osoitteeseen. Olen nimittäin ehkä maailman huonoin pakkaaja, vaikka suhteessa olenkin aika kiitettävän määrän elämässäni matkaillut. Koska en vain yksinkertaisesti osaa yhtään suhteuttaa tarvittavaa määrää vaatteita matkapäiviin, taikka vaatelaatuja perillä odottaviin sääoloihin, pakkaan mukaan yleensä kaiken. Ja tämä todella tarkoittaa, että pakkaan mukaan kaiken. Yleensä olenkin seuramatkoilla juuri se paheksuttu yksilö, jolla on porukan suurin matkalaukku mukana, tilanteessa joissa muilla on selässä pelkät reput.
Kuubassa mukanani oli mm. kuusi erilaista hupparia – maassa, missä lämpötila on trooppisesti 35 astetta plussan puolella. Nepaliin taas saavuin shortseissa ja varvastossuissa – keskitalvella. Voitte vaan kuvitella hifistelevien eräilöiden hämmentyneen halveksivan huvittuneet ilmeet, mitä sain osakseni Mumbain lentokentällä. Käytän aina myös käsittämättömiä summia rahaa ennen matkaa uuden karderoopin päivittämiseen. Visioni on vaihtaa asukokonaisuutta monta kertaa päivässä ja poseerata eeppisillä vuoren jyrkänteillä muodin tyylikkäimmällä aallonharjalla. Totuudessa käytän samaa hikistä t-paitaa ja addun verkkashortseja about koko loman, sillä etenkään tropiikissa ei aina vaan jaksa sitten kumminkaan panostaa. ‘Lomanraikas’-termi ei muutenkaan istu tähän naamatauluun. Monesti olen niin lomalla, että edes Snapchatin filterit ei voi sitä kuontaloa pelastaa. 😀 Olen aika rento ja huoleton ihminen ja se näkyy myös pakkaustyylissäni sekä lomaminässäni, vaikka kuinka pyrin välillä esittämään muuta. Mikäli vaatekaappia en reissun päällä handlaa, on käsimatkatavarat enemmän minun juttuni. Jopa neuroottisuuteen saakka. (lukuunottamatta Tbilisin matkaa, jonne olin varautunut jostain käsittämättömästä syystä vain yhdellä muistikortilla. Ei siinä mitään, mutta mulla ei ollut myöskään muistikortinlukijaa mukana ja tietokoneeni ei osaa lukea pelkkää korttia. No onneksi kaupat oli keksitty, sekä Henriikka).
Napapijri pyysi minua esittelemään omat pakolliset tavarat reissun päällä ja näyttämään, että mitä kannan henkilökohtaisissa käsimatkatavaroissa. Tehtävä kuulosti hauskalta ja otin sen innolla vastaan. Aivan ensin tulee tietenkin passi, pankki- ja luottokortit, puhelin ja hammasharja. Oikeastaan kaikesta muusta voi karsia, mutta näistä ei. Sen lisäksi kännykässä on vielä kuvat tärkeistä numerosarjoista ja varmuudeksi olen vielä lähettänyt valokuvat kaikista korteista ja verkkopankkitunnuksista meidän pikku kommuunin yhteiseen viestiketjuun. Meillä ei ole nimittäin mitään salattavaa yhdessä. Maksukorttien lisäksi lompakossa kulkee aina matoilla Lounge Club-, sekä opiskelijakortti. Olen liian monta kertaa tehnyt sen virheen, että en ole joko a.) muistanut ottaa vara-akkua mukaan, tai b.) se on ollut tyhjä. Nyt kun matkustelen myös työn puolesta enemmän ja puhelin on yksi tärkeimmistä työkaluista kameran lisäksi, on vara-akkuja oltava mukana useita. Yleensä matkassa kulkeekin vähintään kolme vara-akkua valmiina taistelemaan näytön yläkulman punaisena porottavaa patteria vastaan. Läppäri kulkee mukana myös aina, kuten myös pidemmillä matkoilla ja etenkin lennoilla iPad, sillä eBookien lukeminen on paljon antoisampaa tabletilla. Paperinen kalenteri on mulle raamattu ja ystävältäni lahjaksi saatu HAY:n kultainen kynä sen sydän. Vaikka muuten olenkin aika digitaalinen persoona, vannon perinteisen paperikalenterin nimeen. Elämäni pysyy näin paljon selkeämpänä ja välittömästi saadessani hehkulampun välähdyksiä päähän, on mun saatava vuodatettua ne johonkin. Puhelimeen muistiinpanoja kirjoitellessa ne eivät vaan iskostu päähäni. Sen lisäksi ‘to-do’-, ja ‘not-to-do’-listojen kirjoittaminen on itselleni mainiota ajanvietettä. Paperinen kalenteri on näin ollen ehdoton. Mitä tulee lukemiseen, on välillä kiva vaihtaa eBookit ja perinteisiin kirjoihin, sillä koen niiden toimivat itselleni paremmin unilääkkeenä. Niistä ei myöskään lopu koskaan akku. Ilman perinteisen mallin motivaatiokirjaa ei meikäläinen lähde siis koskaan lentoon.
Kosmetiikka on kinkkinen tekijä, etenkin käsimatkatavaroilla lennettäessä. Oli miten oli, pidän aina vähintään kahta hajuvettä mukana, joita voi sitten vaihdella tilanteen ja vuorokaudenajan mukaan. Yleensä aamuisin on kiva tuoksua nuorekkaalta Lacostelta, kun taas illalla arvokas Versace istuu paremmin. Silmänympärysvoide on toinen must, sillä toisinaan yöunet saattavat jäädä reissuilla vain pariin tuntiin. Mikäli näin käy, on parit plehat myös todellisia aarteita arkussa. 2kpl arskoja on mukana myös siitä syystä, että niillä toisilla on aina tapana hävitä. Kun silmän aluset muistuttavat kummituseläintä ja hiuskuontalo töyhtöhyyppää, on rento hattu niin ikään täydellinen ase boheemin minäni peittämiseen. Peittämällä todella moni asia paranee. Laturit ja kuulokkeet ovat aika obivious, samoin kun selfiekeppi. En kyllä edes muista milloin olen viimeksi ottanut selfieitä, mutta jos sellainen paikka tulee, niin on se hyvä nyt pitää matkassa mukana. Vitamiineihin ja lisäravinteisiin olen myös koukussa joten purkillinen aivokapseleita ei unohdu koskaan.
Last but not least. Bosen minikaiutin. Tämä monesti jää, mutta sen ei missään tapauksessa kuuluisi jäädä. Onko nimittäin mitään parempaa kuin paukuttaa housea rannalla auringonlaskussa? Tai luukuttaa bassoa frendien kanssa uima-altaalla Barcelonassa? En usko. Minikaiuttiminen seurassa tunnelma nousee aina +150%. Nämä tilanteet huomioiden on pullonavaajan ja sytkärin myös hyvä löytyä etutaskusta.
Tältä näyttää pitkälti mun käsimatkatavarat. Kuvasta toki puuttuu se kilometrin pituinen sotkuun muurautunut johto pyörremyrsky, joka on lähtenyt matkaan kauniisti aseteltuna, mutta parin päivän ja muutaman mutkan sekä aikaisen aamuherätyksen jälkeen päätynyt siihen katastrofaaliseen pisteeseen. Te tiedätte. Visuaalisista syistä jätin tämän pois kuvasta.
Ihanaa ja aurinkoista kesäkuun ensimmäistä viikonloppua kaikille! <3
-OTTO-
*Napapijrin laukku saatu kaupallisen yhteistyön kautta*
Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa!
Share this story