Millainen on täydellinen ranta? Tai maailman kaunein ranta? Onko edes sellaista? Ja mitkä ovat hyvän rannan aakkoset? Mielipiteitä on varmasti yhtä paljon kun on myös ihmisiä. Lähtökohtaisesti pidän itse isoista aalloista. Vaikka olen asunut Australiassa lähes vuoden, en ole silti kyllä koskaan surffannut. Eli isot aallot eivät liity siihen. Vähän out of the topic; Meillä oli itseasiassa Sydneyssä jo bookattuna surffitunti, mutta nähdessämme Bondi Beachillä, että eksklusiivisen surffitunnin sijasta totuus oli yhtä kuin me + 15 muuta, peräännyimme kohteliaasti ja siirryimme seuraamaan opetusta läheiseltä terassilta käsin. Se siitä surffaamisesta. Saan isoista aalloista lähinnä hauskoja kickesjä. Ne näyttävät vaikuttavilta sekä jollain kiehtovalla tavalla uhkaavilta. Maailman kauneimmat ja täydellisimmät rannat löytyvät silti mielestäni monessa tapauksessa muualta, kuin isojen aaltojen luota.
Moni sanoo, että Australiasta löytyy maailman kokonaisvaltaisesti parhaimmat rannat. Ainakin ne ovat ilmiömäisen kauniita ja tosiaan täynnä aaltoja, mutta hyvä ranta edustaa mulle muutakin kuin pelkkää näyttävyyttä. Rehellisesti sanottuna en voi sietää hiekalla makoilua ja jos ei saatavilla ole rantatuolia ja tarvittavia palveluita, pidän mielummin vaatteet päällä, ellei sitten kyseessä ole joku spontaani illanvietto esim. Byron Bay:lla. 😀 Rantatuolilla tarkoitan nimenomaan kaupallista rantatuolia, sillä omaa tulee harvemmin roudattua mukaan. Autiorannat tai rannat ilman palveluja ovat teoriassa kivoja, mutta pakko myöntää että käytännössä tylsistyn niillä nopeasti. Vaikka esimerkiksi Australiassa rannat ovat lähes poikkeuksetta häkellyttävän upeita, jää kokemus monesti aika arkiseksi, sillä ne tietyt lomaisat palvelut, kuten eksoottisesti huutelevat kookoksenmyyjät tai jalkahieronta suoraan rantatuoliin näiltä puuttuvat. Ne ovat juuri niitä ominaisuuksia, joista rannalla ollessani nautin, sillä ne poikkeavat kotioloista. Valehtelmatta tykkään snadisti kaupallisista rannoista. Liika on silti aina liikaa.
Barceloneta, Kuta ja Tel Aviv beach ovat mukavuudesta huolimatta ehkä silti inasen liian tukossa. Nautin siitä, että ei olla ihan kylkikyljessä, mutta Piña coladan, hedelmäkorien ja kookosten on saavuttava rantatuolille automaattisesti. Turkoosi vesi ja palmut esiriippuna rantaviivalla ovat myös suositeltavia visuaalisia tekijöitä.Kuulostanpa vaativalta. Suomessa ei meikäläistä siis näillä kriteereillä saa uimaan edes kirveellä. Sen sijaan omiin henkilökohtaisiin suosikkirantoihin on tähän saakka kuuluneet muunmuassa Goan psykedeeliset rannat sekä Vietnamin Hoi An. Ei pelkästään ulkoisten tekijöiden johdosta, vaan siksi, että palvelut ovat myös pelittäneet ja ihmisiä ei ole ollut omilla käyntikerroilla liikaa. Maailman kauneimman auringonlaskun olen rannalta käsin puolestaan nähnyt Balilla. Mombasan rannoilla oli itsessään massiivinen potentiaali, mutta sen potentiaalin hyödyntäminen saattoi olla toinen juttu. Sympaattisin ranta, vaikka ei todellakaan kaunein on ollut Kambodzan Sihanoukvillessa, jossa vietimme erään paikallisen perheen ylläpitämässä bungalowmajoituksessa kokonaiset 10 päivää. Euroopan rannoilta multa ei löydy montakaan kunnon kokemusta noin viimeiseen kahdeksaan vuoteen, joten en ole todellakaan mikään paras ihminen nimeämään niitä. Barcelonetalla oli kyllä vuosi sitten kesällä massasta huolimatta tosi hyvä meininki.
Kuubassa pistettiin maailman kauneimmat rannat aivan uuteen uskoon. Atlantin rannalla sijaitseva Varadero näytti, että mistä on täydellisyyttä hipova ranta tehty. Hiekka oli niin valkoista, että kuvat eivät vaatineet edes paljoa käsittelyä. Palmut kasvoivat kauniilla kaarella ja kookokset tippuivat lähes kirjaimellisesti päähän. Vesi oli puolestaan noin kämmenen lämpöistä. Varaderosta on puhuttu galaksin kauneimpana rantana, ja vesi on nimetty jopa Karibia/Atlanti-akselin turkooseimmaksi. Enkä ihmettele yhtään. Olen aina pitänyt Bahamaa, Malediiveja ja Bora Boraa maailman turkooseimpien vesien tyyssijana, mutta Varaderon nähtyäni on Kuuballa selkeästi myös oma tuntemattomampi haastaja.
Varadero lomakohteena on paikka joka on tehty kirjaimellisesti rehelliseen lomailuun. Sen suurempaa kulttuurielämystä ei kannata täältä hakea, mutta jos haluat julistaa lomailun ilosanomaa sanaa syväimmässä merkityksessä, on Varadero the place to be. Kommunistisessa Kuubassa Varadero on oikeastaan aika piristävä tuulahdus klassista lomatunnelmaa sekä tiettyä kansainvälisyyttä. Tosin Varadero kannattaa pitää vain yhtenä osana isompaa Kuuba-kokonaisuutta, sillä sitä autenttista kuubalaista tunnelmaa voi olla täältä haastavampi löytää. Turistirysäksi Varaderoa ei voi kyllä kutsua, ainakaan näin toukokuisen low seasonin aikaan. Ranta oli suorastaan jopa hiljainen. Ei rantamyyjiä eikä liiemmin mitenkään silmäänpistävästi edes turisteja. Hotellien rantabaarit tosin pitivät huolen siitä, että sitä kuuluisaa toivomaani kookosvettä ja Piña colada oli jatkuvasti saatavilla. Suurin nähtävyys Varaderossa on itse lumenvalkoinen rantahietikko sekä tuo kuuluisan turkoosi vesi. Varadero on ulkomuodoltaan suoraan kuin postikortista ja toimii jopa synonyyminä sanalle paratiisi.
Majoitusvaihtoehdot Varadeossa saattavat herättää keskustelua. Rantaviiva nimittäin koostuu merkittävästi mielipiteitä jakavista All-Inclusive resorteista. Toki on niitä vaihtoehtoja muitakin. En ole koskaan aiemmin yöpynyt All-Inclusive hotellissa ja ennakkoluuloja oli ehkä ennen tätä vähän ilmassa. Samaan aikaan AI-hotellit kuulostavat aika veikeältä vaihtoehdotla, ja koska nautin suuresti erilaisista kokemuksista, mukavuudesta ja rentoudesta, en karsastanut ajatusta alkuunkaan. Kuubassa kerta oli ensimmäinen ja totuus oli pelättyä parempi. Alussa valkoinen handussa pidettävä ranneke aiheutti hilpeyttä, mutta näin perheen kanssa lomaillessa vaihtoehto oli lopulta todella mielyttävä ja etenkin helppo. Odotin ensin mielessäni jotain Playa del Inglésia tai Ayia Napaa, mutta perillä odottikin rentouttava ja hiljainen hotellikompleksi, jossa sai keskityttyä vain ja ainoastaan itse olennaiseen, eli rentoon olemiseen. Välillä on rentouttavaa jättää lompakko huoneeseen ja antaa imperiumin pyöriä omalla painollaan ympärillä, tekemättä itse sen enempää. Vietimme täällä yhteensä kaksi äärimmäisen rentoa päivää. Vaikka fakta onkin se, että viikon jälkeen aika saattaisi tulla Varaderossa vähän tylsäksi, hyppää Varadeo omalla rantalistauksellani kärkisijoille ja ketterään.
Mistä löytyy teidän mielestä maailman kauneimmat ja parhaimmat rannat? Mikä ylipäätään tekee hyvän rannan?
-OTTO-
Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa!
Share this story
Juu, kyllä nää Australian (mm. WA) rannat on hienoja ja monilla on palvelutkin kunnossa, jos ei nyt ihan hierontaa ja kaupustelua.
Curacaolla rannat oli hienoja palveluin. Kreikka ja Sardinia myös tupsahtaa mieleen.
No, ja Perhentian saarilla on maisemat myös veden alla kohdillaan (kuten Fidjillä pikkusaarilla), mutta ne palvelut tai taso on vähän…
Ja Andamaanien meren Thaikkusaaret. Aah, listaa riittää, mutta tosiaan toi kokonaisuus on huomioitava pointti. Autiorannat ei oo jotenkin se juttu…
Mitä ihania paikkoja <3 Oon aika samoilla linjoilla. Kokonaisuus on todellakin se, joka ratkaisee. Kiitti paljon muuten kommentista!
Itsellä on luonnoksissa samantyyppinen postaus! Omat lempparirannat on autioita, palmujen reunustamia postikorttirantoja, valkoisella hiekalla ja turkoosilla kirkkaalla vedellä. Ei aaltoja, jotta voi vedessä voi puljailla ja lillua rusinaksi asti. Surffihommat on sitten homma erikseen. Kookospähkinä maistuu, mutta kaupustelijat ei. Näillä kriteereillä Aussilan rannat kyllä voittaa. Rannat on yksi iso asia mitä rakastan täällä asumisessa, aina löytyy tyhjää rantaviivaa.
Silti, ehkä se oma lemppariranta tähän asti on löytynyt Uudesta-Kaledoniasta. 25 kilometriä omien villeimpien fantasioideni palmurantaa <3 Malediivit oli toki myös upea ja Fidzi, molempiin haluaan lähteä uudestaankin. Havaijin rannat sentään ehkä pieni pettymys, liikaa porukkaa meidän makuun, mutta se on muuten niin mieletön paikka, ettei niillä niin väliä. Balin auringonlaskut on upeita, mutta vielä hienommiksi on jääneet Intian Keralan ja Australian Darwinin auringonlaskut. Hoi Anista tykkäsin itse myös, vaikka olikin ehkä vähän liian turistinen omaan makuun.
Sihanoukville kutsuu viikon päästä ja tuo Varadero on viime aikoina ehdottomasti noussut bucket listalle myös 🙂
Ootan että pääsen lukemaan sun postauksen! 🙂 Sun rantakuvat ja meiningit on ihan omaa luokkaansa. Ah <3
Uusi-Kaledonia on taas niin mun bucket listalla. Etenkin ton briifin jälkeen. Samoin Kerala ja Malediivit. Mä niin ootan et pääsen näkemään kuvia ja fiiliksiä Kambodzasta!!
Me pidimme Varaderon rannasta siellä ollessamme. Euroopan rantoja kun vertaa muiden maanosien rantoihin, ovat ne mielettömän ruuhkaisia. Minun lempiranta on Similanin saarilla mutta ei sillä ruuhkaisimmalla. Mutta mikä tekee rannasta juuri sen parhaan? Valkea pehmeä hiekka, turkoosi meri, rantatuolit, joku kioski lähellä, mistä saa juomaa. Ihan autiorannalla en ole ollut paitsi 27 vuotta sitten keväällä olimme lähestulkoon kaksin Porto Katsikin Lefkaksen upealla rannalla. Minulla juttua ihanista rannoista: https://matkallalahelletaikauas.wordpress.com/2016/11/27/ihqut-rannat-ja-sannat/
Täysin totta! Euroopan rannat on aivan sika crowded. Se saattaa olla yks asia, joka häritsee itseäni ehkä eniten.
“Valkea pehmeä hiekka, turkoosi meri, rantatuolit, joku kioski lähellä, mistä saa juomaa.” -> Meillä on aika samat intressit siis. 🙂 Pitää käydä tsekkaamassa postaus. Kiitti linkistä!
Me ollaan hieman huonoja rannalla viihtyjiä, saatetaan olla se kolme varttia ja se käytetään vedessä. Isoin syy löytyy kärtsäämisen välttelystä, toinen jonkin sortin kyvyttömyydestä möllöttää rantatuolissa (siis aurinkovarjollakin). Rantoja bongaillaan jonkin verran silti. Mieleenpainuvimpia äkkiä muistellen yhteisiltä reissuilta ovat Floridan Ft Mayers ja Sanibel Island, Hawajin Oahun syrjäisemmät biitsit ja
Grand Turks.
Hyvä pointti ja sama monella muulla. Meikäläisen on taas helppo rannalla viihtyä, sillo iho ottaa vastaan ihan kaiken (kop kop kop) 😀 Kerran tai kaksi on tainnut kärtsätä? Välillä on kiva ottaa tosi rennosti, mutta aktiivinen tekeminen on aika ehdotonta vastapainoa.
Aika mahtavia muuten noi teidän kohteet. <3
Voi taivas miten upeita kuvia Kuubasta! <3 Miulle paras ranta on kunnon uimaranta, eli veteen on päästävä. Pelkkä auringossa makaaminen tunti tolkulla ei oo miun juttu, mut vedessä voin lillua ja rieuhua loputtomiin. Liian isot aallot siis aika äkkiä käännyttää pois, vaikka niitä on mukava katsella. Muut ihanteellisen rannan kriteerit sitten vaihteleekin tilanteen mukaan. Joskus on mahtavaa olla ihmisten ilmoilla ja palveluiden lähettyvillä, ja joskus ajatus aivan autiosta palmurannasta houkuttelee suunnattomasti… jälkimmäinen äärimmillään on kyllä vielä täysin kokematta!
Sama täällä. Välillä on ihan kiva grillata lihaa kauemminkin jos seura on kondiksessa ja muutama cocktail vierellä. Muuten alkaa kyllä täälläkin haukotuttaa. 😛 Tilanne ratkaisee aina <3 Multa kanssa sellainen täys autioranta puuttuu vielä listalta, tosin Kuubassa päästiin aika lähelle. Ei ollut kyllä tämä ranta 😀