Ho Ho Ho kaikki huikeat lukijat siellä ruutujen toisella puolen! Saavuttiin just äsken takaisin Lontooseen ja jet lag painaa päälle siihen tahtiin, että tän tekstin lopputulos voi olla hyvinkin arveluttavaa. En edes tiedä, että mistä aloittaisin. Kaikki meni muuten tosi putkeen ja loma ajoi asiansa Vietnamissa täysin, mutta lentojen ja Kiinan viisumien kanssa käyty nokkapokka antoi omaa ei-niin-kivan mausteensa meidän unelmien joululomalle. 😀
Näin lyhyesti: Meiltä evättiin ensin pääsy Kiovassa Pekingiin lähtevään koneeseen, sillä meillä oli Kiinassa yhden välilaskun sijasta kaksi välilaskua, mutta ei kuulemma tarvittavaa viisumia. 72 Visa Free Transitin olis pitänyt riittää, mutta virkailijan mukaan näin ei ollut. Ei vaikka, Guangzhoussa tarkoituksena oli vaan vaihtaa konetta Saigoniin, ei poistua kentältä. Nojoo. Jotta päästiin koneeseen, niin meidän piti ostaa uudet (650€) maksaneet liput, jotka eivät sisältäneet uutta välilaskua Kiinassa. Näin ollen päädyimme Seouliin, josta mutkan kautta pääsimme viimein Saigoniin.

Alettiin selvittämään asiaa tarkemmin Vietnamissa, mutta ongelma ilmeni siinä kohtaa kun kukaan ei ollut halukas auttamaan meitä. Suomen Kiinan lähetystöstä ei vastattu puhelimeen, Dublinin Kiinan lähetystössä lyötiin luurit, Vietnamin lähetystössä ei puhuttu englantia ja sama ongelma toistui myös lentoyhtiössä (China Southern – haista vittu!). Britannian lähetystön puhelinvastaaja oli lisäksi täynnä, mutta saatiin sieltä epämääräinen sähköposti, että viisumia ei pitäisi tarvita. Epävarmuudessa elettiin siis lähtöselvitykseen saakka, jossa homma sai täysin odottamattoman käänteen. Koska aiemmin Kiovasta Pekingiin lähtenyt kone lähti yli 4h myöhässä ja näin ollen missattiin jatkolento anyway, ei päästy tsekkaamaan itseämme sisään tälle China Southernin jatkolennolle, johon samaan lippuun oltiin ostettu myös meidän paluuliput. Tilanne siis päättyi siihen, että meitä ei taaskaan päästetty näillä lipuilla Saigonissa koneeseen ja jouduttiin ostamaan TAAS uudet lentoliput. Eli tällainen kiva 1200€ extraa tuli luottokortin laskun päälle maksettavaa. Näin. Toivottavasti vakuutusyhtiöt ja lentoyhtiöt ovat myötämielisiä. 😀

Lisäsin postaukseen muutaman kuvan meidän reissulta suoraan puhelimesta, joten laatu on vähän niin ja näin. 


Huolimatta tästä pikku säädöstä, kaikki meni muuten tosi mahtavasti. Saatiin Vietnamista ihan sikana irti ja loma iski tajuntaan sen verran kovaa, että mun ÄÖ tuntuu laskeneen jonnekin ameeban tasolle. Onko mahdollista, että tropiikki pehmentää aivoja? Vai oonko vaan levännyt niin hyvin? Tä oli kumminkin ensimmäinen kunnon pitkä löhöloma 1,5 vuoteen ja elämä on siinä välissä ollut kaikkea muuta kuin rentoa. Anyway. Nyt matkalla Takaisin Lontooseen UV:n viettoon, missä mun rakas ystävä Monica jo odottaa meitä meillä kotona. Tähän väliin muuten ison kiitos meidän kodin conciergelle. Maailman näppärintä, että voi vaan jättää avaimet respaan ja näin pääsee jengi liikkumaan sisään ja ulos vaikka ite oltaisiin jossain 15 000 kilometrin päässä.

Lentoselkkauksen lisäksi ajattelin käydä läpi vähän kulunutta vuotta, koska nythän on Uusvuosi. Moni sanoo, että vuosi 2016 on ollut aivan perseestä. Okei. Kaikkea aika jäätävää on sattunut ja uutiskuvat ei tosiaan ole ollut mitään hattaraa. Mulle tä vuosi on kyllä ollut silti alun ahdistuksista huolimatta aika käänteentekevä. Viime talvena ja keväänä oli ilmassa kaikenlaista ja näin ollen en käynyt ehkä ihan parhaimmillani. Kärsin ahdistusta tulevaisuudesta ja koin, että elämä pörräsi paikallaan. Olin hakenut aiemmin yliopistoon Lontooseen ja tuloksissa kesti ja kesti. Olin jo ihan varma, että joudun heittämään kouluhaaveille heipat ja keksiä jotain muuta korvaavaa. Lopulta asiat alkoikin yks kerrallaan vaan loksahtamaan paikalleen ja lopputuloksena oon opiskellut nyt jo yhden lukuvuoden verran Westminsterin yliopistossa Digitaalista media ja viestintää. Koulu on ollut mulle ihan unelma ja se on antanut ihan sikana. Toisaalta se on ottanut myös loputkin mun vapaa-ajasta, mutta se on täysin sen arvoista, sillä oon päättänyt antaa koululle kaiken mun efortin. Sillä a.) Se maksaa ihan helvetisti ja b.) oon tehnyt sen eteen niin paljon duunia, että pääsen sisään ja b.) opiskelen mun unelmien alaa ja mun kurssi on sellainen, että se todellakin mahdollistaa tulevaisuuden kannalta paljon, mikäli vaan ite haluan niin.

Liikaa en tosta koulusta täällä blogissa puhunut, mutta joo. Jengi sanoo monesti, että eka vuosi yliopistossa Englannissa on vähän liibalaabaa. Koska henkilökohtaisesti en oo kokenut hirveetä tarvetta heittäytyä opiskelijaelämään ihan sanan jokaisessa merkityksessä, oon pistänyt kaiken fokuksen itse kouluun ja siinä pärjäämiseen. Koko syksy menikin reissujen ohella aika pitkälti kirjastossa, luennoilla ja palautuksia tehtaillessa. Musta on tullut siis virallinen Geek. 😀 Jotta, tä koulu ei ois jo mennyt liikaa päähän, oon myös ajautunut oppilaskuntaan. Lol Otto.

Vapaa-aikaa mulla on siis vähemmän kuin koskaan ja tulevat 10 päivää nyt taas Lontoossa ennen kuin lähden Suomeen isännöimään NBE:tä menee kanssa aika pitkälti dediksiä vastaan taistellessa. Näin vuoden lopussa voin siis todelta, että mulle kuuluu ihan sika hyvää ja en ees muista millon oon viimeks ollut näin happy happy kaikkeen.

Vuosi 2016 on ollut mulle myös reissuvuosi. Viime talvena voivottelin reissaamisen kuivakautta, mutta kuinkas sitten kävinkään. Musta tuntuu, että Hima-Heathrow-Hima kuumaalinjaa on tullut vedettyä enemmän kuin tiheään tässä kuluneen 9 kuukauden aikana.

MISSÄ KÄVIN VUONNA 2016?

  • Tammikuussa kävin Suomessa isännöimässä ensimmäistä kertaa NBE:tä ja piipahdin myös samalla Ruotsissa.
  • Toukokuussa kävin uudestaan Suomessa verkostoitumassa PING Helsingissä ja viikko tämän jälkeen lensin perhematkalle Irlantiin.
  • Heinäkuussa lähdettiin frendien kanssa viikoksi kemuttamaan Barcelonaan.
  • Elokuussa taas vietettiin 2 viikkoa Israelissa & Jordaniassa Abraham Toursin vieraina.
  • Syyskuun alussa piipahdin Saksassa #CitybreakGermany-blogi kamppiksen saattelemana.
  • Syys-Lokakuun vaihteessa vietettiin mieletön parisuhdeviikonloppu Marrakeshissa (Tästä tulee blogiin juttua ihan pian!)
  • Lokakuussa kävin taas vaihteeksi Suomen Turussa nauttimassa Radisson Blu Marina Palacen sviitistä.
  • Ja nyt joulukuussa tehtiin Alexin kanssa kunnon megatrippi. Vuorokausi Kiovassa, Reilu viikko Vietnamissa ja vimppa vuorokausi vielä Pekingissä.

Itselle vuosi 2016 oli käänteentekevä ja koen, että elämässä on päästy nyt ihan uuteen sarjaan. Sellaiseen sarjaan, missä kuuluukin olla. Tiedän kokemuksesta, että vastoinkäymisiltä ei voi välttyä ja niitä myös tulee. Omalla asenteellani taas pidän huolen siitä, että mikään negis ei tule ottamaan yliotetta ja vuonna 2017 lippu on vielä entistäkin korkeammalla.

Ihanaa Uuttavuotta kaikille. Pitäkää huikee ilta! Toivottavasti näen teistä mahdollisimman monen Matkamessuilla Tammikuussa. <3

Share this story