[fusion_text]Pääsiäinen menee jotenkin aina siihen, että pakko on päästä pois. Niin myös tänäkin vuonna. Tänä vuonna meillä oli n. 3 päivää aikaa keksiä, että minne ihmeeseen me paetaan melko tiukalla aikataululla. Irtiotto ei saanut kestää muutamaa päivää pitempää ja kirsikkana kakun päällä myöskään kriteerimme eivät loistaneet vaatimattomuudellaan. Seuraavilla kohdekriteereillä vastaus löytyi idästä.

  • Helppo lähteä
  • Semi lähellä
  • Halpa
  • Jännittävä
  • Eksoottinen
  • Kiehtova
  • Kiinnostava
  • EI Tallinna, eikä missään nimessä Suomen sisällä!

Tämän vuotisen pääsiäisen jälkimainingeista löysimmekin itsemme suuresta, kohutusta, vallankumouksellisesta sekä ennen kaikkea VAIKUTTAVASTA MaMa Russiasta eli Pietarista.

61_POST-22

61_POST-25

Meitsillä on mukulasta saakka ollut aina läheinen suhde Venäjän kanssa. Oon ihan vaipoista saakka reissanut perheen kanssa itä-naapuria pitkin sekä poikin ja muistot ovatkin näiltä ajoilta mitä lämpimimpiä.

Ero Suomen ja Venäjän välillä on silmään pistävän radikaali ja se jos jokin ainakin meikäläistä miellyttää. Venäjä on Suomalaiseen silmään todellakin eksoottinen ja se, että pääsee näinkin iisisti reissaamaan täysin toiseen todellisuuteen on musta pakko hyödyntää!

61_POST-52

61_POST-53

Vielä kun itä-naapurimme on viime ajat ollut todellisessa kohun kiintokeskiössä, oma pikku provokatiivis-silmä suorastaan pakotti mut mennä puhdistamaan vähän ilmaa ja ottamaan selvää, että mikä on situation ihan näin tavallisen Suomalaisen kaduntallaajan näkökulmasta.

Normaalisti viisumi-jutut Venäjälle vaatii vastaavaa duunia kuin mitkä tahansa viisumit minne ikinä. Pietarin ja Helsingin välillä on tosin huikea vaihtoehto olemassa itä-naapurin nälkäisille reissulaisille ja niille ketkä ovat kyllästyneet muihin ”päivä lähinaapurissa”-pamauksiin. St Peter Line nimittäin liikennöi pari kertaa viikossa ”päivä Pietarissa risteilyjä” nostalgiaa uhkuvilla romanovien pursijälkeläisillä: Princess Marialla sekä Princess Anastasialla.

61_POST-14

61_POST-12

Me bookattiin liput paria päivää aikaisemmin sunnuntaiselle iltalähdölle laivan kohutuimmasta B2-hytistä, mikä ainakin netissä oltiin dissattu alimpaan helvettiin suoranaista kärsimystä kokeneiden kanssamatkustajien osalta.

KOKO PAKETTI OLI SIIS SEURAAVA

  • Lähtö sunnuntaina klo. 18:00
  • Saapuminen Pietariin maanantai aamulla klo. 9:30
  • Päivä Pietarissa
  • Lähtö takaisin Helsinkiin iltalaivalla maanantaina klo. 19:00
  • Saapuminen Helsinkiin tiistai aamulla klo: 8:00

Pietarin Sataman sekä keskustan välisten kuljetusten kera koko paketille kertyi kahdelle nöösille hintaa naurettavat 160€. KYLLÄ. Kelatkaa. 2 yötä laivassa + viisumivapaa päivä Pietarissa + menopaluu kuljetukset sataman sekä keskustan välille kahdelle hengelle 160€ (80€ nenä!!!!). Tä oli halpa!

Rankan puoleisen pääsiäisen jälkeen roudasimmekin mustiin verhotut lihamme kohti läntistä terminaalia. Netistä olin saanut sekä rivien välistä, että ihan suoraan sanojen sisältä käsityksen, että St. Peter Line on itsessään yhtä kuin White Trashin-syvin kulminoituma. Odotukset olivat siis huipussaan. Nostalgiaa uhkuvissa röpön humuisissa, sinisten enkeleiden kostuttamissa kasaripommeissa on vaan sitä jotain! Ja tässä Petterissä sitä todellakin oli.

61_POST-29

61_POST-27

Prinsessa Maria hönki sen maalaista sinisen kiiltävää peilipintaista Miami Vice henkeä parhaimmillaan, että jopa pyörrytti. Paattiin astuessani kuvittelin lähteväni vaan parin päivän risteilylle, mutta heti käytävälle astuessani huomasinkin lentäneeni aikamatkalle kauas historiaan, aikaan milloin kauniit ja rohkeat, rullaluistimet sekä juurikin ne siniset enkelit olivat vielä IN.

Yläkannen ykköskapakan happyhour-cocktailit pöydässä konkreettisesti valaisivat tilan. Sen verran montaa sateenkaaren väriä oli nämä nestepommit edustettuna. Vaikka kuulostan ivalliselta niin todellisuudessa olin intoliekeissä. Musta on oikeesti ihanaa, että aikana milloin kaikki on näin profitskinnyfashionshitshaibaa niin jossain voi vielä kokea menneen maailman tunnelmaa näin autenttisella tavalla! Ah.

Puitteet oli laivalla muutenkin kondiksessa. Neonlitkujen valaiseman näköala show-baarin lisäksi paatilta löytyi myös mm. uima-allas, cuba henkinen takavuosien tosidisco mistä puolet oli omistettu tupakoitsijoille (sai siis polttaa sisällä), sushi-ravintola, italialainen, buffa, ala-carte, kahvila, pool-bar,casino, virikkeitä mukuloille, taxfree sekä monen montaa hyttiluokkaa. Ei paha.

61_POST-2

61_POST-1

Me nautittiin meidän aikamatka siinä itse halvimmassa alimman helvetin arvostelut omanneessa b2:sessa. Noh, mikäli mun pointti on hengata selvin päin vuorokausi vain ja ainoastaan hytissä niin tä ei välttämättä siinä pisteessä ole se paras mahdollinen vaihtoehto, mutta for real. Tähän tarkoitukseen hytti oli enemmän kuin mainio. Hytti ei poikennut juurikaan millään tapaa ruotsin risteilijöiden vastaavilta ainakaan negatiivisessä mielessä. Oikeastaan annan propsit tästä hytistä positiivisessa valossa siksi, että hytti sijaitsi kannella 6 – EI autokannen alla, mikä oli enemmän kuin näppärää!

Illallinen nautittiin paatin Italialaisessa missä 9e maksava carbonara oli hintaansa nähden jopa hyvää! Yö meni pääsiäistä pois nukkuessa ja aamulla puolestaan heräsimme nauttimaan 13e maksavaa aamiasbuffasta samalla kuin saavuimme kohti Pietaria.

61_POST-3

61_POST-4

Saapuminen Pietariin oli mieltäjärisyttävän pysäyttävä. Ympärillä ajelehtivat öljylaatat sekä ydinvoimalat olivat kaikessa rappioromantiikassaan ehkä vaikuttavin sekä pysäyttävin VIEW, mitä oon pitkään aikaan nähnyt. Maisemat olivat itsessään suoraan kuin Mission Impossible leffan lavasteista. Nämä mieltä haukkovat maisemat antoivat mulle juuri sitä, mitä olinkin tältä minilomalta lähtenyt hakemaan: Fiiliksen, että oon ulkomailla.

61_POST-5

Balttiarallaa tunti näiden maisemien ympäröimisen jälkeen saavuttiinkin itse Saint Petersburgin satamaan.

Lukuun ottamatta Kiinalaisen turistiryhmän hermoromahdusta lähtökannella, maahan astuminen meni mitä sulavimmin. Kaiken kaikkiaan aikaa laivasta ulosastumisesta passintarkastuksiin ja sieltä turvatarkastusten läpi ulkona odottaneen St. Peters Linen shuttle-bussin sisäpenkille meni kokonaista tasan puoli tuntia. Eli todella nopeesti. Tästä lähdimmekin jatkamaan kohti Iisakin kirkkoa läpi Neva-joen rannan.

61_POST-48

Ensivaikutelma oli yllättynyt. Jälkeen viime Venäjän reissun muutosten tuulet olivat ilmiselvästi ilmassa. Autokanta oli ensinnäkin uudistunut lähes silmäänpistävän uudeksi ja liikenne itsessään myös rauhoittunut hyvinkin rauhalliseksi. Ja se siisteys. Jälkeen viime Venäjän käynnin kadut olivat kokeneet todellisen faceliftin!

61_POST-11

61_POST-8

En tiedä johtuiko havaitsemani muutokset siitä, että viime kerrasta oli vierähtänyt jo vuosi jos toinenkin (olin lapsi) taikka siitä, että viimekerran jälkeen reissukohteet ovat käyneet hyvinkin syvällä kolmannessa maailmassa? Anyway, Pietari oli yleisvaikutelmaltaan kuin mikä tahansa Keski-Eurooppalainen kaupunki. Ihan näin äkkiseltään vertaisin esim. Pariisiin.

61_POST-54

61_POST-51

Päätettiin heti kättelyssä skipata kaikki nähtävyydet sekä museot listalta veke (mikäli ei sattumalta törmättäisi) ja keskittyä vain ja ainoastaan päämärättömään katujen läpiharhailuun, paikallisesta gastronomiasta nauttimiseen sekä ennen kaikkea kiehtovan huumaavan Venäläisen fiiliksen sisäistämiseen. Aikaa meillä oli ruplien vaihdon jälkeen n. 7h.

Iisakin kirkolta lähdettiin ruplat taskuissa suorinta reittiä kohti pääkatua a.k.a Nevsky Prospektia, mikä näppärästi vaikuttikin vaikuttavuudellaan kivenheiton päästä Iisakin aukiolta minne dösä meikäläiset jätti.

61_POST-15

61_POST-18

61_POST-23

Nevsky Prospekt on kaikkea sitä, mitä Venäjän toiseksi suurimman kaupungin pääkadun voi vaan kuvitellakaan olevan. Massiivinen. Tätä me päätettin harppoa eteenpäin niin kauan kunnes venäläisen sapuskan ruokahammas alkoi kolottamaan. Populaa piisasi, Subway tuntui olevan joka kadun kulmassa ja luksusliikkeitä riitti. Päätettiin käydä pistäytymässä eräässä brändikompleksissa bongailemassa Venäläisiä uusrikkaita. Tyhjää täynnä. Nevsky Prospektin sivukadulla vaikuttava luksustuotteilla täytetty shoppailukompleksi loisti tyhjyydellään. Me oltiin ainoat ”asiakkaat”. Kyllä. Henkilökuntaa tosin riitti senkin puolesta. Lama?

Pietari on kyllä semisti posh. Nevsky Prospektin katuja koristi myös luksuspuhelimien pioneerinä tunnettu Vertu-putiikki. Vertu puhelimista saa parhaimmillaan pulittaa jopa 11 000 euroa. Ei paha.

61_POST-6

61_POST-46

Aika meni sika nopeesti! Parin tunnin haahuilun jälkeen pitkin Nevsky Prospektia sekä sen sympaattisia sivukatuja, huomasimme olevamme nälkäisiä. Rakastan venäläistä ruokaa ja bucket-listalla oli ykkösenä Äiti Venäjän pullan huuruisen kotikeittiön ykköslahja maailmalle, Blinit.

Tuuri sekä kyrilliset aakkoset eivät tällä erää olleet puolellamme sillä ei löydetty, ei sitten mistään vaikka kuinka vaan etittiin. Voi olla, että ei osattu vaan etsiä oikeista paikoista ja aakkoset tekivät myös oman osansa tähän kappaleeseen. Noh, ei auttanut. Löydettiin kiva humuinen kellari ravintola pääkadun kupeesta missä päästiin lohdutukseksi nauttimaan borskeittoa, lihapullia sekä perunoita. Ihanaa himasafkaa. Mumsk. Palvelu oli hyvinkin englanninkielistä sekä odotetusti äärettömän vieraanvaraisen ystävällistä, hinnoista puhumattakaan.

Lounasaikaan 2 alkupalaa + 2 pääruokaa + 2 olutta = 14 euroa. Kaupungin keskustassa. Kelatkaa.

Ps. Venäjällä pitää muistaa antaa tippiä 10% laskun loppusummasta!

61_POST-32

Hinnat noin yleisesti ovat Helsingin hintoja balttiarallaa puolet edukkaampia (osassa tuotteissa poikkeuksia suuntaan sekä toiseen). Toki Pietari on myös kaupunkina saman tyyppinen kuin Pariisi, eli ennen ravintolaan astumista kannattaa tsekata ruokalista hintoineen läpi sillä yllätyksiä yläkanttiin saattaa myös olla luvassa. Be aware.

Mitä tulee ystävällisyyteen ja vierasvaraisuuteen niin paikalliset olivat Pietarissa aivan äärettömän ystävällisiä. Oltiin sitten ravintoloissa, taksissa taikka metrossa niin jengi oli tosi lämmintä. Mä ainakin tunsin oloni todellakin kotoisaksi. Okei no miliisit oli pelottavia! Hurr.

61_POST-10

61_POST-26

Suurin syy miksi Venäjä vetää turisteja negatiivisesta julkisuuskuvasta huolimatta on maan kiehtovuuden sekä valloittavuuden lisäksi myös varmasti se, että paikalliset ovat silmäänpistävän vieraanvaraisia omassa maassaan. Pietari etenkin oli hyvinkin turistiystävällinen, helppo sekä selkeä ja ennen kaikkea kaunis. Kaikki on niin järkyttävän suurta ja vaikuttavaa sekä krumeluuria. Pakko sanoa, että arkkitehtuuriltaan sekä vaikuttavuudeltaan Pietari on Euroopan kauneimpien kaupunkien top kybässä.

Se oli myös yllättävää huomata, että miten paljon niitä turisteja kadut parveilivatkaan. Kiinalaisia, Japanilaisia, Ranskalaisia, Saksalaisia, Jenkkejä jne. Pelkästään Suomalaiset loistivat poissaolollaan. Sekä laivalla, että maissa.

61_POST-55

61_POST-50

Masu täytenä päätettiin lähteä suorittamaan shoppailut kondikseen. Tätä varten osuvimmiksi valikoitui Vladimirskayan metroaseman läheisyydessä sijaitseva kauppahalli. Näin ollen päädyttiin testaamaan myös Pietarin ”yhtä maailman syvintä” metroa. Metro todellakin vaikutti syvällä ja tossua sai pistää tossun eteen huolella, näin ollen metrolla matkustaminen oli snadisti puuduttavaa vaikka yllättävän turistiystävälliseksi se oli tehtykin. Ja taas kerran halvaksi.

Yks metrolippu kustansi nuppia kohden 0,50 centtiä.

61_POST-33

61_POST-36

61_POST-35

61_POST-34

Metroaseman kupeessa sijaitsevasta kauppahallista löydettiin etsimämme juustot sekä makkarat ja matka jatkui kohti pullokauppaa. Jos Venäjällä kerta ollaan niin ostoslistahan vaatii myös itse Votukkaa. 6 euroa päästiin pulittamaan litran putellista.

Ostosten jälkeen päästiin pimeällä taksilla näppärän lennokkaasti takaisin Neva Joen rantaan missä nälkä pääsi taas yllättämään. Tässä kohtaa päivää raikas ulkoilma sekä iPhonen askelmittarin mukainen n. 16 kilometrin kävelysaldo oli tehnyt tehtävänsä. Mentiin Kebabille.

61_POST-38

61_POST-42

61_POST-43

61_POST-45

61_POST-44

61_POST-41

61_POST-40

61_POST-39

61_POST-37

Päivä alkoi pikkuhiljaa taittua iltaan ja paluu satamaan oli edessä. Ei päätetty jättää mitään arvailujen varaan sen suhteen, että oltaisiin jääty ilman viisumeita lainsuojattomina Pietarin laitakaduille ja lähdettiinkin jo viiden dösällä takaisin kohti satamaa. Satamassa kaikki maastapoistumis rituaalit hoituivat jopa aamuistakin helpommin ja alta aika yksikön me päästiinkiin laivan kasarikuppilaan nauttimaan -50% happyhourista ennen paatin lähtöä kohti kotisatamaa. Arvatkaa mitä? Meidän oli pakko tilata siniset enkelit.

Suosittelisinko päivä Pietarissa risteilyä?

Päivä Pietarissa risteily on itsessään helppo, halpa sekä vaivaton kosketus itä-naapuriin, mutta aikataulullisesti päivä Pietarissa on ihan liian lyhyt. Kaupunki on oikeesti mega ja päivässä saa yleiskäsityksen lähinnä keskusta-alueesta suppeasti. Ehkä seuraavalla kerralla prefeeraisin vähintään parin yön hotelliyöpymistä jotta sais parhaimman ilon näillä resursseilla irti. St. Peter linellä oli pakettivaihtoehtoja myös tämänkin tyyppisiin vaihtoehtoihin.

61_POST-49

Moni Suomalainen pelkää Venäjää ja siksi skippaakin matkustusta sinne. Turhaan. Henkilökohtaisesti oon matkustellut vaan Euroopan puoleisella Venäjällä ja valehtelematta oon kokenut Venäjän yleistä tilannetajua ja turvallisuutta noudattaen aina äärettömän turvalliseksi, yllättävän turistiystävälliseksi sekä vieraanvaraiseksi matkustuskohteeksi. Venäjä on yksi Euroopan eksoottisimmista matkustuskohteista ja tähän valloittavaan puuhamaahan jää oikeasti koukkuun.

Tässä pälätykset tällä erää, kuullaan taas pian! 🙂

Seuraa meininkiä reaaliajassa myös INSTAGRAMISSA @otto.lilja. 

– OTTO – 

[/fusion_text][sharing tagline=”Share This!” tagline_color=”#000000″ title=”” link=”http://www.ottoizakaya.com/paiva-pietarissa/” description=”” pinterest_image=”” icons_boxed=”” icons_boxed_radius=”4px” box_colors=”” icon_colors=”” tooltip_placement=”” backgroundcolor=”#e8e8e8″ class=”” id=””][/sharing]

Share this story