Aleppo tuhoutuu, kapinallisia, Al-Assadia, pommituksia, ISIS:iä, Venäjää, USA:aa, pakolaisia, kuolemaa, kärsimystä ja epäinhimillistä pulaa sekä vedestä, että ruuasta. Siinä sivussa myös niin tavallista arkea kuin näissä olosuhteissa vaan voi elää, joka tosin on kaukana siitä tavallisesta, mitä ihmiselämän tulisi olla. Tämä on normaalia arkipäivää isolle osalle Syyrian väestöstä vuonna 2016 – niille tuiki tavallisille lapsille, vanhemmille sekä mummoille ja vaareille, jotka elävät tämän kaaoksen keskellä.

Vuodesta 2011 olemme kiihtyvällä tahdilla seuranneet sivusta Syyrian veristä sisällissotaa, joka väkisinkin on vaikuttanut myös meidän elämäämme ainakin etäisesti. Tälle sodalle ei loppua näy ja uutiset ne vaan eskaloituu verisemmiksi ja verisemmiksi aina kovenevalla tahdilla. Syyrian sisällissodasta aina epäviralliseksi maailmansodaksi muuttunut kauhunäytelmä on asia, miltä yksikään meistä ei voi sulkea silmiään. Syyria on maa, joka on tuhannen ja yhden yön tarinoista ja maisemista sekä infastruktuurin ensilähteestä muuttunut maailman surullisimmaksi valtioksi jonka rajat vuotavat kriittisesti.

Vielä 6 vuotta sitten Damaskos, Palmyra & Aleppo olivat maailmanluokan matkustuskohteita, jossa pääsi turvallisesti aistimaan arabimaailman mystiikkaa rauhallisesti ja rennosti. Tänä päivänä lähes maan tasalle pommitettu nälänhätää lähenevä Aleppo pitää saarrossa sisällään enää noin 250 000 asukasta. Arki täällä on kapinallisten ja Syyrian armeijan joukkojen tulitusta. Palmyra on saatu sentään takaisin ISIS:n hallusta. Iso osa maailman merkittävimmistä antiikkimuistoista on silti tuhoutunut. Al-Raqqa oli ennen liberaali Syyrialaiskaupunki – nyt se on hirmujärjestön epävirallinen pääkaupunki. Damaskoksessa elämä on satunnaisten artikkelien perusteella suhteessa niin normaalia kun se voi näissä olosuhteissa olla – vaikkakin arki on vaikeutunut huomattavasti tietarkastusten, sähkökatkosten, nousseiden hintojen ja kaikuvien räjähdysten ristitulessa.

EDIT: Käytin ensin termiä tuskaturismi, jonka tarkensin termiin sotaturismi.

golaninkukkulat-3

Syyria on maa minne kaikkea matkustamista suositellaan välttämään. Matkustustiedotteen mukaan kansainväliset luottokortit eivät maassa enää toimi, ulkomaiset lentoyhtiöt ovat lopettaneet pääosin Syyriaan lentämisen ja diplomaatit ovat myös maasta ainakin pääsääntöisesti poistuneet. Syyrialla ei pyyhi hyvin ja loppua ei näy.

Olen seurannut kuvion kehittymistä nyt 5 vuotta ja kiinnostus sen kuin kasvaa. Syyrian tilanne on koskettanut omaa uteliaisuuden sekä auttamisen nälkää niissä mittasuhteissa, että se on vaikuttanut jo tulevaisuuden urasuunnitelmiini. Olen nimittäin tosissani alkanut selvittämään mahdollisuuksia sota- konflikti-, ja kriisialueilla työskentelyyn. Muutaman vuoden aikavälillä pyrin saamaan suunnitelmat myös teoiksi. Koska Syyriaan meneminen näissä olosuhteissa vaatii työnsarkaa sen verran, että nopealla aikataululla ei mahdollisuutta ole tätä projektia vielä toteuttaa, olen pyrkinyt siihen, että haluan mennä niin lähelle kuin mahdollista tällä hetkellä on. Yksi paikka, joka voi viedä turistin turvallisesti lähelle Syyriaa on Golanin kiistellyt kukkulat Israelin ja Syyrian rajalla.  Yksi taannoisen Israelin matkamme kohokohdista oli ehdottomasti vierailu täällä.

Lue muuten aiemmat Israel postaukset seuraavien linkkien kautta: Tel Aviv, Jisr Az Zarqa & Nasaret.

HISTORIA

golaninkukkulat-10

golaninkukkulat-11

Siinä on Syyria 

– –

Israel valloitti Golanin kukkulat Syyrialta kuuden päivän sodan yhteydessä vuonna 1967. Vaihtelevien vuosien jälkeen vuodesta 1974 saakka alueella on tulitaukoa valvomassa ollut YK:n tarkkailijoita. Israel liitti Golanin kukkulat itseensä vuonna 1981, mutta kansainvälistä tunnustusta ei tällä liitoksella ole. Tämän johdosta alueen kartta onkin melko hämmennystä herättävää katkoviiva sokkeloa, josta ei ota selvää sitten millään.

Alueen strateginen merkitys on iso. Syyrian Kohtalokas pääkaupunki Damaskos sijaitsee vain 60 kilometrin päässä Golanin kukkuloilta. Kukkulat ovat siis toisinaan myös aitiopaikka mahdollisten Syyrian armeijan liikkeiden seuraamiseen. Golanin kukkulat muodostavat myös maantieteellisen esteen mahdolliselle syyrialaishyökkäykselle. Israelin kannalta alue on sotilaallisesti merkittävä myös siksi, että täältä käsin on vihollisen mahdollista aiheuttaa merkittävää tuhoa Israelille.

Syyrian sisällissodasta lähtien vuonna 2013 Syyrian armeija ja sitä vastustavat kapinalliset ovat käyneet taisteluja Golanin kukkuloiden rajanylityspaikoista. Myös Israelin armeijan asemat ovat joutuneet ajoittain tulituksen kohteiksi ja kuten tapana on niin armeija on vastannut tuleen. Syyrian kapinalliset ovat ottaneet ajoittain YK:n tarkkailijoita myös panttivangeiksi. Syyrian ja Israelin välillä ei myöskään ole vielä rauhansopimusta. Tämän ehtona on Golanin kukkuloiden palauttaminen takaisin Syyrialle. Kuulostaa hurjalta? Tolkulla mietittynä turisteja ei tietenkään viedä niille vaarallisimmille alueille. Näillä tiedoilla en siis miettinyt kahta kertaakaan kun tänne ehdotettiin menemistä. Golanin kukkuloilla vierailu oli nimittäin yksi isoimmista matkailuun liittyvistä haaveistani ja nyt pääsin sen haaveen viimein toteuttamaan.

SYYRIAN EDESSÄ

golaninkukkulat-2

golaninkukkulat-5

Jännittyneen tunnelman vaan aistii ja haistaa. Sodan lähenevää läsnäoloa ei myöskään voi olla tuntematta. Jännitys ja siitä muodostuva adrenaliini on sellainen fiilis, joka koukuttaa kokemaan ja näkemään lisää. ESTP-personaallisuuden omaavana ihmisenä elän adrenaliinista ja valitsen myös aina enemmin sen riskialttiimman vaihtoehdon. Siksi varmasti sotaturismi on matkustelun muodoista itselleni yksi kiinnostavimmista. Golanin kukkuloilla fiilis oli välittömästi se, että nyt ollaan maailmanpoliittisesti aroilla alueilla. Tätä fiilistä tuki lukuisat ympärillä näkyvät YK:n sotilaat sekä saman instituution ohitse kiitävät autot. Matkustimme alueella Abraham Toursin autolla, joka kyyditti meitä paikasta toiseen pienellä porukalla. Kiersimme Golanin kukkuloita läpi ensin Israelin puolelta kunnes saavuimme alueen ehkä kiinnostavimmalle alueille, minne on turistin vielä mahdollista mennä – Näköalapaikalle josta avautui panorama näkymä Syyrian ylle. Alueella ei sotaturisteja ollut hirveästi, mutta opetusryhmiä sen sijaan jonkun verran. Syyrian sota herättää kysymyksiä, mielipiteitä sekä keskustelua ja se oli myös aistittaessa kuunnellessa opetusryhmien vetäjien puheita sivukorvalla. Poliittiset arvot ja näkemykset risteilivät toisistaan selvästi ja Al-Assadin kiistelty hallinto herätti oletetusti keskustelua.

Kiikareiden välityksellä pääsin näkemään suoraan Syyriaan rajojen sisäpuolelle. Sää oli nimittäin tänä päivänä puolellamme. Kiikareiden toisessa päässä näkyi tuhoutuneita alueita ja kovat pommien äänet kaikuivat taustalla. Kaukana näki myös armeijan tankkien liikkeitä joita pitäkäämme mahdollisesti Syyrian armeijan joukkoina? Alue on avaraa erämaata jossa äänet kaikuu ja kovaa. Näin ollen pommien huminan kuuli selkeesti. Täältä käsin ei jäänyt kahta kysymystäkään, että mikä tilanne rajan toisella puolen on.

golaninkukkulat-6

golaninkukkulat-9

golaninkukkulat-8

golaninkukkulat-7

Pääsimme myös tutkimaan alueen bunkkereita jossa sodan tunnelmaa oli niin ikään läsnä. Emme viipyneet alueella kauaa. Tarkkailimme ja kiikaroimme Syyriaa aikamme kunnes jatkoimme taas matkaa. Vaikka vierailu oli lyhyt, ajoi se asiansa täysin. Vaikka sodan kohtaisikin vaan pintapuolisen etäisesti kiikarien välityksellä, palveli se aisteja huolella ja sain tästä kokemuksesta mielettömän hyvin irti. Ainakin niin paljon, että haluan nähdä tulevaisuudessa vielä paljon lisää. Tämä oli viime kädessä sodasta kiinnostuneille matkailijoille suunnattu pintaraapaisu ja todellisuutta Syyrian sisällä pääsi vaan arvailemaan. Koin tämän silti ihan käsittämättömän avartavaksi kokemukseksi, joka pisti adrenaliinin virtaamaan ja ajatukset hyrräämään.

Tämä kokemus sinetöi sen, että haluan tulevaisuudessa ehdottomasti alkaa työskentelemään kriisialueilla. Kuten aiemminkin mainitsen: Annan itselleni nyt 3 vuoden aikarajan, jonka sisällä aion päästä tässä tavoitteessa tuumasta toimeen.

-OTTO-


*Matka toteutettiin yhteistyössä Abraham Toursin, Abraham Hostelsin & Ukraine International Airlinesin kanssa. Mielipiteet, kokemukset & näkemykset ovat silti kaikki täysin omiani.*

Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Annen kanssa samoilla linjoilla, mm. Rauli Virtasta kuunneltuani, että sotaturismi ei kyllä ole kovin fiksua. Sodan keskellä olevilla ihmisillä on muutakin tekemistä kuin tarjota turisteille elämyksiä ja pahimmillaan päädytään näiden turistien pelastamiseen tiukasta tilanteesta.
    Ajatuksesi osallistua maailman kriiseihin jonkinlaisessa avustustehtävässä on kunnioitettava, mutta sotaturismia ei kannata edistää. Ihan erityisesti kaikilta niiltä, jotka ehdoin tahdoin konfiktialueille menevät, pitäisi saada jonkinlainen waiveri, että ainakaan Suomen valtion resursseja ei heidän pelastamiseksi käytetä, jos jotain sitten meneekin pieleen, siis tilanteissa, joissa mennään alueelle, joista selkeästi on tarjolla tietoa, että älä mene.

    1. Henkilökohtaisesti tuon kaltainen sotaturismin muoto, jossa paikalliset kriisistä kärsivät joutuvat kaiken muun kärsimyksen lomassa tarjoamaan turisteille elämyksiä ja eivät itse siitä hyödy on itselleni tuntematonta. Se on väärin ja tuomitsen tuon kaltaisen pointittoman matkailun voimakkaasti. Jos taas hyöty menee oikeaan paikkaan, on tilanne eri. Näitä juttuja pitää katsoa tapauskohtaisesti ja unohtaa yleistäminen. Mikäli motiivit ovat kunnossa ja ne täyttävät etiikan säännöt, voi sota-alueilla matkustelusta löytää myös hyvä puolia. Asioita voi tehdä nimittäin monella tapaa.

      Omalla vastuulla mennään. Olen kanssasi aika samoilla linjoilla, että valtion resursseja ei välttämättä tarvitse turisti statuksella sota-alueilla liikkuvien elämysmatkailijoiden hätätilanteissa käyttää. Jos siis ehdoin tahdoin mennään kielletyille alueille ilman sen suurempaa pointtia. Käsittääkseni asia myös on näin? Ainakaan matkustustiedotteiden mukaan konsuliapua ei ole monillakaan sota-alueilla saatavilla turisteille, ketkä ovat kielloista huolimatta alueille astuneet. Tälläkin asialla on tosin monta puolta.

  2. Anne,
    Israelissa on paljon turisteja ja yksi matkakohde on Golanin kukkulat. Olen itsekin käynyt siellä usein ja tuo kuvasa oleva bunkkeri ja yksi vierailukohde on minullekin tuttu. Se sijaitsee korkealla vuorella, josta avautuu valtavan hieno näköala. Syyriaa ei voi olla huomaamatta.
    Turisteja ei kuskata maksua vastaan pelkästään katsomaan rajaa ja Syyriassa käytävää sotaa.
    Golanilla on paljon muita turistikohteita; paljon nähtävää ja koettavaa. Jokainen voi vapaasti matkustaa sinne kiertelemään niin bussilla kuin vuokratulla autolla tai millä haluaa.

    1. Liisa, kiitos kun kerroit, en ole Golaniin tutustunut matkakohteena muuten – varmasti muutakin nähtävää riittää. Nostin nyt sotaturismin esiin aiheena myös yleisesti, tämä kohde toimi siihen ns. ponnahduslautana.

  3. Shalom Israelista!
    Olipas kiva yllätys löytää tällaista terkstiä täältä!
    Asun Israelissa jo lähes 20 vuotta ja tällä hetkellä lähellä Naharian kaupunkia. Työpaikkani on Naharian sairaala.
    Syyrian sota on tullut minulle lähelle sieltä tuotujen potilaiden myötä. Osastollani olen hoitanut kolmea syyrialaista naista.
    Heidät tuotiin sairaalaamme synnyttämään. Kaksi heistä synnytti normaalisti ja viimeiselle tehtiin keisarinleikkaus. Nämä naiset asuvat ihan lähellä Syyrian ja Israelin rajaa ja armeija toi heidät meille.
    Viimeisen äidin kaksivuotias poika tuotiin niin ikään lastenkirurgiselle, jossa hänelle tehtiin munuaisleikkaus. Lopulta tämä pikku perhe; äiti, vauva sekä kaksivuotias poika sai sairaalan alueelta väliaikaiseksi kodikseen pari huonetta, kunnes poika toipui niin, että heidät pystyttiin palauttamaan takaisin Syyriaan.
    Osa kolleegoistani, sairaanhoitajista on arabeja ja he pystyivät kommunikoimaan näiden äitien kanssa. Välillemme syntyi kiinteä hoitosuhdesuhde ja iloitsimme yhdessä syntyneistä vauvoista. Äidit saivat paljon (säkeittäin) viemisiä Syyriaan; vaatteita ja muita tarvikkeita.
    Tällä hetkellä sairaalassamme on n. 20-30 syyrialaista potilasta. Niin sodassa haavoittuneita kuin muita hoitoa tarvitsevia miehiä, naisia ja lapsia. Vaikka Israelin ja Syyrian välillä ei ole rauhaa, Israel ottaa vastaan rajan lähellä olevia haavoittuneita ja muuta hoita tarvitsevia. Hyvin elämää rikastuttava kokemus saada olla tässä kaikessa mukana.

    1. Ensinnäkin ihan mielettömän iso kiitos, että jaoit tämän. Tossa on työ jolla on enemmän merkitystä kun voi sanoin kuvailla. Ihan mieletön hatunnosto ja kunnioitus tuosta. Ihailen suuresti. Toivon, että mahdollisimman moni näkee tämän kommentin ja ottaa inspiraatioita. Toivon ja pyrin, että pääsen myös itse vaikuttamaan tulevaisuudessa yhtä paljon kuin sinä. Tekijöitä tarvitaan! ?

  4. Hei,
    Asun Israelissa lähellä Nahariaa ja työpaikkanani on Naharian sairaala.
    Meillä Syyrian sota on tullut lähelle sieltä tuotujen potilaiden myötä.
    Naharian sairaalassa on tällä hetkellä noin 20 syyrialaista hoidettavana. Joukossa on niin sodassa haavoittuneita kuin muitakin hoitoa tarvitsevia.
    Omalla osastollani olen hoitanut kolmea naista. Heidät kuljetettiin sairaalaamme synnyttämään. Kaksi synnytti normaalisti ja viimeiselle potilaalle tehtiin keisarinleikkaus. Tämän viimeisen naisen kaksivuotias poika oli myös tuotu sairaalaan lastenkirurgiselle munuaisleikkaukseen. Lopulta tämä pikku perhe sai sairaalan alueelta pari huonetta väliaikaiseksi kodikseen kunnes he kuntoutuivat ja heidät pystyttiin palauttamaan takaisin omaan maahansa, lähelle Syyrian ja Israelin rajaa.

    Kolleegojeni sairaanhoitajien sekä lääkäreiden joukossa on arabiaa puhuvia ja niinpä pystyimme kommunikoimaan näiden potilaidemme kanssa. He saivat hyvän hoidon ja paljon viemisiä Syyriaan. Ystävystyimme heti näiden äitien kanssa ja he olivat syvästi kiitollisia kaikesta. Tällainen rikastuttaa kovasti elämää ja tuntee todella tekevänsä hyvää. 🙂

    1. Ensinnäkin ihan mielettömän iso kiitos, että jaoit tämän. Tossa on työ jolla on enemmän merkitystä kun voi sanoin kuvailla. Ihan mieletön hatunnosto ja kunnioitus tuosta. Ihailen suuresti. Toivon, että mahdollisimman moni näkee tämän kommentin ja ottaa inspiraatioita. Toivon ja pyrin, että pääsen myös itse vaikuttamaan tulevaisuudessa yhtä paljon kuin sinä. Tekijöitä tarvitaan! 🙂

  5. Mä en ole ihan varma, mikä on tälläisten matkojen funktio. Kuskataan turisteja (maksua vastaan??) katsomaan Syyrian rajalle, että tuolla se nyt on, sota. Kirjoitat myös tuskaturismista, mutta tämä on kylläkin sotaturismia, joka on mielestäni hyvin kyseenalainen matkailun muoto. Kyse on tietysti vain turistien tarpeesta tirkistellä ja saada hienot kuvat someen, vaikka samalla sota-alueella ihmisiä kuolee. Olet aiemminkin puhunut sota-alueille vierailusta tuskaturismina, mutta sitä se ei ole, joten käsitteet kuntoon.

    1. Kiitos napakasta kommentista. No johan. Ajattelin nimittäin sotaturismin yhtenä tuskaturismin alalajina, mutta en sitten tiedä, että meneekö ne virallisesti ihan eri maailman genreihin. Matkailun ammattilainen kun oot niin saatan ehkä uskoa kyllä sua(?). Kiitos vinkistä, tuo sotaturismi-käsite on hyvä kyllä mainita, ihan jo hakukoneidenkin kannalta – Itsellä kun epähuomiossa jäänyt ihan täysin mainitsematta.

      Asiaan. Kysymys kuuluu miksi ei? Tirkistelyn sijasta puhuisin kyllä asioiden realisoimisesta ja kasvojen antamisesta asialle, jotka muuten ovat tuttuja ihmisille lähinnä Iltalehden news feediltä. Mitä haittaa siitä muka olisi, että noviisien tajuntaa avarretaan – ihan näin rautalankaa vääntäen? Mielestäni se on ensiarvoisen tärkeää, että turisteilla on mahdollisuus nähdä ilman sensuuria niitä rankimpiakin asioita. Se nimittäin kehittää ja avartaa. Sillä on myös aika maksimaalisella todennäköisyydellä rakentavia vaikutuksia sitä näkevälle – kuten esim. omassa tapauksessa. Olen ollut itse todella pitkään kiinnostunut sota-, ja konfliktialueista. En voi siis sanoin korostaa kasvojen antamisen hyödyllisyyttä tälle globaalisti erittäin merkitykselliselle mielenkiinnon kohteelle. Uskon rehellisesti, että jokaisen länsimaalaisen olisi hyvä käydä näkemässä konkreettisesti, edes näin vilaukselta pintaa syvemmälle – siitä ei voi olla nimittäin mitään todellista haittaa kenellekään.

      Itse näen konfliktialueilla työskentelyn itselleni erittäin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi tulevaisuudessa. Jo tämänkin takia koen että haluan päästä aihetta mahdollisimman lähelle kuin mahdollista, jotta saan avarrettua ymmärrystäni aiheesta sekä tyydytettyä loputonta tiedonnälkääni. Ymmärtäisin pahennuksen jos olisin ollut slummikierroksella ottaen selfieitä paikallisten asukkien kanssa, jotka eivät olisi hyötyneet kierroksesta lainkaan. Mutta tässä tapauksessa jossa en fyysisesti pysty sodan uhreja kovin voimakkaasti auttamaan, mun mielestä tietouden levittäminen ja oman yleissivistyksen kartuttaminen on vähintä mitä voin tehdä.

      Haluan myös korostaa, ettei sota-alueet ole varsinaisesti mitään Kanarian saaria jonne turret tuodaan ley-nauhat vilkkuen margaritat handuissa ottamaan selfieitä. Päin vastoin. Turistit ketkä tänne tulee, omaa aitoa syvempää kiinnostusta koko maailmanpoliittista aluetta kohtaan. Nyt kyllä kiinnostaa tosissaan kuulla, että miten itse näet kyseisen keissin ja myös perusteet sille?

      Loistavaa, että aihe herättää keskustelua!

      1. Oho, taisit ottaa tästä kommentista nokkiisi. Sori, ei ollut tarkoitus olla niin raju. 🙂

        Sotaturismi voidaan kyllä linkittää tuskaturismiin, jos matkan tarkoituksena on esimerkiksi vierailla paikoilla, joissa on teloitettu ihmisiä jne. mutta yleisesti aktiivisilla sota-alueilla vierailua ei lasketa tuskaturismiksi. Toki nämä käsitteet sivuavat toisiaan, onhan tämä ikuista määrittelyä.. (välillä itsekin turhauttaa) mutta itselleni särätää aina korvaan, kun puhutaan tuskaturismista sotaturismin kohdalla.

        No, mitä tulee sitten itse sotaturismiin niin näen sen (itse) siinä mielessä ongelmallisena, että sota ei ole mikään näytelmä, jota voi käydä katsomassa, ottaa kuvat ja lähteä pois. Se on todellista ja hirveää, ja valitettavasti suurin osa matkailijoista vierailee näissä kohteissa täysin hedonisista syistä. Tiedon levittäminen taas on tekosyy, kyllä tietoa on saatavilla kaikille, jotka sitä haluaa. Ihmisiä ei vain kiinnosta. Toinen syy, miksi karsastan sotaturismia on sen vaarallisuus. Matkanjärjestäjät asettavat rahaa vastaan matkailijoita vaaraan viemällä turistiryhmiä kriisialueille – kaappauksien ja kuolemien mahdollisuus on monilla alueilla kuitenkin suuri. Jokainen matkailija on tietysti vastuussa itsestään ja omista teoistaan, rahansa saa käyttää miten haluaa – mutta vastuullisen matkailun kannalta matkanjärjestäjien toiminta on vähintäänkin kyseenalaistettavaa.

        Sotaturismi ei ole kuitenkaan mikään uusi ilmiö, vaan sitä on ollut kautta aikojen ja varmasti tulee aina olemaan. Sosiaalisen median aikakautena, kun tieto kulkee vähän eri tavalla kuin joskus 1800-luvulla, ei mielestäni aktiivisille sota-alueille ole tavallisella kansalaisella mitään syytä lähteä katsomaan asioita konkreettisesti. Totta kai vierailu voi herättää jotain tuntemuksia sisällä, että nyt pitäisi varmaan tehdä asioille jotain, mutta kuten sanoin tietoa on saatavilla, jos sitä on kiinnostunut etsimään.

        Konfliktialueilla työskentely on taas oma lukunsa, eikä oikeastaan liity sotaturismiin.

        Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe, vaikka meillä on siitä selkeästi hyvin erilaiset näkökulmat. 🙂

        1. ..ja lisätään tähän vielä, että uskoisin kuitenkin suuren osan sota-alueille matkustavan ihan siitä syystä, että he etsivät jotakin uutta, normaalista poikkeavaa, jännittävää kokemusta, kuin että matkan motivaationa olisi tiedon etsiminen tilanteesta. Ja mitä matkailijalle todellisuudessa näytetään? Ei turisteja (tietenkään) voida viedä sinne sodan sydämeen, missä ruumiinkappaleet lentelevät ja vauvat hautautuvat romahtaneisiin taloihin. Antaako kaukaa sodan katselu realistisen kuvan tapahtumista?

          1. Sori myöhäisestä vastauksesta. Äiti oli käymässä viikonloppuna Lontoossa, joten omistin koko viikonlopun familylle ja jätin somet, netit ja blogit tauolle. ?

            Sotaturismi sanana särisee korvassa kyllä ja negatiivisesti. Se nimenomaan herättää sen mielikuvan, että jengit lastataan turre stereotypiat kaulassa Aurinkomatkojen lomabussiin ja lähdetään hörhöilemeen ja pullistelemaan pommitusten keskelle kun mitkäkin juntturat konsanaan ilman minkään maailman pointtia. Jos käsite sotaturismi tarkoittaa tätä, vastustan sitä kovasti. Jos taas motiivit ovat eettiset ja proseduuri itsessään täyttää etiikan kriteerit vahingoittamatta ja kuormittamatta asianosaisia, koen, että siitä voi olla jopa hyötyä ja paljon. Sillä uskon kasvojen antamisen merkitykseen ja ihmisten ajatusten herättelyyn, vaikka sitten jonkin silmään kyseenalaisin keinoin. Oon optimistinen, että siitä on todellakin apua!

            Aihe on monimutkainen ja totuuksia on monia kuten on myös tapoja toimia. Se kuva monesti vaan tuppaa olemaan aika mustavalkoinen. Sota ja hedonismi taas eivät kulje käsikädessä alkuunkaan joten jos jonkun pointti todella on hedonistinen, niin onhan se kummallista.

            Mitä tulee taas tuohon tieto-pointtiin niin tietoa on saatavilla kyllä, mutta tiedon todellisuus, käsittäminen ja asioiden realisointi ovat ihan eri asioita. Fyysinen vierailu alueilla ja asiasta tietävien paikallisten kanssa ”face-to-face”-kommunikointi saattaa antaa ihan eri näkökantaa maailman meininkeihin liittyen, mitä taas nettimediat. Etenkin kun uutiset nyt sattuu näkymään aika erilaisina riippuen, että missä päin maapalloa mennään. Itse seuraan kahden maan ja kolmen poliittisen alueen uutiskanavia aktiivisesti ja tällä perusteella olen tullut siihen tulokseen, että elän myös kolmessa eri maailmassa ja kolmessa eri todellisuudessa ja se mikä on oikea totuus on kyseenalaistettavaa. Tämän takia haluan nähdä ja kuulla asioita myös omin silmin. Niin kauan kun tiedän tekeväni asiat eettisesti, en nää siinä mitään ongelmaa. Olishan se nyt järkyttävä virhe ja moka, mikäli jotkin alueet suljettaisiin avoimilta silmiltä.

  6. Oot kertonu meille matkan varjella useita pysäyttäviä juttuja, mutta kyllä tämä nousee kärkeen. Koko tuo Syyrian tilanne on vaan niin käsittämätön, kauhea ja sekava, ja sitten kun joku tuo sen tästä näkökulmasta omien silmien eteen – siinä ei oikein sanoille ole sijaa. Eikä sen paremmin muotoa. Pysäyttävä ja erittäin tärkeä aihe. Nostan hattua siulle: siitä että menit ja siitä että kerroit siitä meille, Oot kultaa! <3

    1. Kiitos ihana <3 Mä toivon, että pääsen tulevaisuudessa sukeltamaan vielä miljoonasti syvemmälle - sekä Syyriaan, että moneen muuhun maailman kolkkaan. Näiden maiden asiat on kiinnostanut aina ja nyt kun oon päässyt matkustamaan, niin kiinnostus on vaan kasvanut!

  7. Sä osaat kirjottaa niin hyvin en kestä! <3 Tiedätkö vielä yhtään millaisiin hommiin oot ajatellu kriisialueella hakea? Oman alan töitä vai ihan vaan kriisiapuun? Olisi kiva kuulla näistä ajatuksista enemmän. 🙂 Mä laitoin viikko sitten työhakemuksen sairaanhoitajan töihin Syyriaan kenttäsairaalaan. Olin Golan heightseillä viikon ja tunteet riehu laidasta laitaan. Jotenkin siinä vihan ja surun seassa mulle sitten tuli ajatus, että mun on ihan pakko päästä sinne apuun. Sillon kun ei ole vielä omaa perhettä on vaan niin paljon helpompi tuollaisiin hommiin lähteä. Vielä en ole mitään vastausta järjestöltä saanut enkä yhtään tiedä uskaltaisinko oikeasti sodan keskelle mennä, jos työhakemukselleni näytettäisiin lopulta vihreää valoa. Jollain tavalla ahdistavaa, mutta samalla hyvä fiilis, että pääsisi oikeasti auttamaan hädässä olevia.

    1. Oi Kiitos!! <3 Oon miettinyt digitaalista "kirjeenvaihtoa" kriisi-, konflikti ja myös sota-alueilla. Se, että saan sen todellisen arkipäiväisen äänen ja aidon tilanteen esille ja kuuluville moderneinta digitaalista viestintää ja välineitä hyödyntäen. Se yhdistäisi sekä oman alan, että myös ykkös intohimon ja tän sammumattoman kiinnostuksen. Hiljalleen oon alkanut valmistelemaan tätä ja yritänkin nyt ettiä kiinnostavia organisaatioita ja ensimmäisen askeleen lähtöväyliä. Tähän liittyen otan kaikki vinkit vastaan ihan kursseista liittyen! Tulevaisuudessa yks organisaatioista, jonka tyyppisessä olis unelma työskennellä olis esim. Ushahidi.

      Wau! En voi muuta kun nostaa hattua. Pystyn samaistumaan sun fiiliksiin. Oon jo henkisesti käynyt noita samoja juttuja läpi silleen ajatuksen tasolla oman pään sisällä. Tosin en missään tapauksessa noin konkreettisen tilanteen alla vielä. Nyt kun sulla on tilanne noin konkreettinen, niin tossa riittääkin miettimistä vielä miljoona kertaisesti. Omaa intuitiota kannattaa silti kuunnella. Missä päin Syyriaa olisi vai onko määrittelemätön sijainti?

      Mä haluan niin jubailla näistä sun kanssa lisää! Ei oo monia omassa tuttavapiirissä, kenellä sama kiinnostus kriisialueilla työskentelyä kohtaan.

  8. Wow tuo on ollut varmasti aika kokemus! Mun Israelin reissu sijoittui aikaan pari vuotta ennen Syyrian tilannetta, joten en ole tuolla kaynyt. Nyt suunnittelen uutta reissua ja mietin, etta pitaisko tuolla kayda vaiko ei! Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta toisaalta aikaa ei ole kovin paljon koko reissuun :/
    Huippua, etta sulla on kiinnostusta entista enemman kriisialueisiin, itsekin opin omalla reissullani yhta ja toista ja Palestiinan alueet oli todellakin avartava matkakokemus.

    1. Jos meet Israeliin ja oot pohjoisessa niin ehdottomasti vaan nuo Golanin kukkulat tuolla, nimittäin tosi mielenkiintoinen kokemus ja etenkin kun tilanne on nyt mikä on niin antaa se ihan omaa arvoa tuolla vierailulle. Muuten Pohjois-Israel ei ollut omasta mielestäni maan parhaimmistoa, siitä lisää myöhemmin…Israel kyllä herätti ja paljon. Jotain ihmeellistä tuolla alueella oli. Mulla tuli sellainen jano nähdä, tehdä ja kokea lisää. Tä jano tuntuu vielä sammumattomalta. o.O

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.