Aleppo tuhoutuu, kapinallisia, Al-Assadia, pommituksia, ISIS:iä, Venäjää, USA:aa, pakolaisia, kuolemaa, kärsimystä ja epäinhimillistä pulaa sekä vedestä, että ruuasta. Siinä sivussa myös niin tavallista arkea kuin näissä olosuhteissa vaan voi elää, joka tosin on kaukana siitä tavallisesta, mitä ihmiselämän tulisi olla. Tämä on normaalia arkipäivää isolle osalle Syyrian väestöstä vuonna 2016 – niille tuiki tavallisille lapsille, vanhemmille sekä mummoille ja vaareille, jotka elävät tämän kaaoksen keskellä.
Vuodesta 2011 olemme kiihtyvällä tahdilla seuranneet sivusta Syyrian veristä sisällissotaa, joka väkisinkin on vaikuttanut myös meidän elämäämme ainakin etäisesti. Tälle sodalle ei loppua näy ja uutiset ne vaan eskaloituu verisemmiksi ja verisemmiksi aina kovenevalla tahdilla. Syyrian sisällissodasta aina epäviralliseksi maailmansodaksi muuttunut kauhunäytelmä on asia, miltä yksikään meistä ei voi sulkea silmiään. Syyria on maa, joka on tuhannen ja yhden yön tarinoista ja maisemista sekä infastruktuurin ensilähteestä muuttunut maailman surullisimmaksi valtioksi jonka rajat vuotavat kriittisesti.
Vielä 6 vuotta sitten Damaskos, Palmyra & Aleppo olivat maailmanluokan matkustuskohteita, jossa pääsi turvallisesti aistimaan arabimaailman mystiikkaa rauhallisesti ja rennosti. Tänä päivänä lähes maan tasalle pommitettu nälänhätää lähenevä Aleppo pitää saarrossa sisällään enää noin 250 000 asukasta. Arki täällä on kapinallisten ja Syyrian armeijan joukkojen tulitusta. Palmyra on saatu sentään takaisin ISIS:n hallusta. Iso osa maailman merkittävimmistä antiikkimuistoista on silti tuhoutunut. Al-Raqqa oli ennen liberaali Syyrialaiskaupunki – nyt se on hirmujärjestön epävirallinen pääkaupunki. Damaskoksessa elämä on satunnaisten artikkelien perusteella suhteessa niin normaalia kun se voi näissä olosuhteissa olla – vaikkakin arki on vaikeutunut huomattavasti tietarkastusten, sähkökatkosten, nousseiden hintojen ja kaikuvien räjähdysten ristitulessa.
EDIT: Käytin ensin termiä tuskaturismi, jonka tarkensin termiin sotaturismi.
Syyria on maa minne kaikkea matkustamista suositellaan välttämään. Matkustustiedotteen mukaan kansainväliset luottokortit eivät maassa enää toimi, ulkomaiset lentoyhtiöt ovat lopettaneet pääosin Syyriaan lentämisen ja diplomaatit ovat myös maasta ainakin pääsääntöisesti poistuneet. Syyrialla ei pyyhi hyvin ja loppua ei näy.
Olen seurannut kuvion kehittymistä nyt 5 vuotta ja kiinnostus sen kuin kasvaa. Syyrian tilanne on koskettanut omaa uteliaisuuden sekä auttamisen nälkää niissä mittasuhteissa, että se on vaikuttanut jo tulevaisuuden urasuunnitelmiini. Olen nimittäin tosissani alkanut selvittämään mahdollisuuksia sota- konflikti-, ja kriisialueilla työskentelyyn. Muutaman vuoden aikavälillä pyrin saamaan suunnitelmat myös teoiksi. Koska Syyriaan meneminen näissä olosuhteissa vaatii työnsarkaa sen verran, että nopealla aikataululla ei mahdollisuutta ole tätä projektia vielä toteuttaa, olen pyrkinyt siihen, että haluan mennä niin lähelle kuin mahdollista tällä hetkellä on. Yksi paikka, joka voi viedä turistin turvallisesti lähelle Syyriaa on Golanin kiistellyt kukkulat Israelin ja Syyrian rajalla. Yksi taannoisen Israelin matkamme kohokohdista oli ehdottomasti vierailu täällä.
Lue muuten aiemmat Israel postaukset seuraavien linkkien kautta: Tel Aviv, Jisr Az Zarqa & Nasaret.
HISTORIA
Siinä on Syyria
– –
Israel valloitti Golanin kukkulat Syyrialta kuuden päivän sodan yhteydessä vuonna 1967. Vaihtelevien vuosien jälkeen vuodesta 1974 saakka alueella on tulitaukoa valvomassa ollut YK:n tarkkailijoita. Israel liitti Golanin kukkulat itseensä vuonna 1981, mutta kansainvälistä tunnustusta ei tällä liitoksella ole. Tämän johdosta alueen kartta onkin melko hämmennystä herättävää katkoviiva sokkeloa, josta ei ota selvää sitten millään.
Alueen strateginen merkitys on iso. Syyrian Kohtalokas pääkaupunki Damaskos sijaitsee vain 60 kilometrin päässä Golanin kukkuloilta. Kukkulat ovat siis toisinaan myös aitiopaikka mahdollisten Syyrian armeijan liikkeiden seuraamiseen. Golanin kukkulat muodostavat myös maantieteellisen esteen mahdolliselle syyrialaishyökkäykselle. Israelin kannalta alue on sotilaallisesti merkittävä myös siksi, että täältä käsin on vihollisen mahdollista aiheuttaa merkittävää tuhoa Israelille.
Syyrian sisällissodasta lähtien vuonna 2013 Syyrian armeija ja sitä vastustavat kapinalliset ovat käyneet taisteluja Golanin kukkuloiden rajanylityspaikoista. Myös Israelin armeijan asemat ovat joutuneet ajoittain tulituksen kohteiksi ja kuten tapana on niin armeija on vastannut tuleen. Syyrian kapinalliset ovat ottaneet ajoittain YK:n tarkkailijoita myös panttivangeiksi. Syyrian ja Israelin välillä ei myöskään ole vielä rauhansopimusta. Tämän ehtona on Golanin kukkuloiden palauttaminen takaisin Syyrialle. Kuulostaa hurjalta? Tolkulla mietittynä turisteja ei tietenkään viedä niille vaarallisimmille alueille. Näillä tiedoilla en siis miettinyt kahta kertaakaan kun tänne ehdotettiin menemistä. Golanin kukkuloilla vierailu oli nimittäin yksi isoimmista matkailuun liittyvistä haaveistani ja nyt pääsin sen haaveen viimein toteuttamaan.
SYYRIAN EDESSÄ
Jännittyneen tunnelman vaan aistii ja haistaa. Sodan lähenevää läsnäoloa ei myöskään voi olla tuntematta. Jännitys ja siitä muodostuva adrenaliini on sellainen fiilis, joka koukuttaa kokemaan ja näkemään lisää. ESTP-personaallisuuden omaavana ihmisenä elän adrenaliinista ja valitsen myös aina enemmin sen riskialttiimman vaihtoehdon. Siksi varmasti sotaturismi on matkustelun muodoista itselleni yksi kiinnostavimmista. Golanin kukkuloilla fiilis oli välittömästi se, että nyt ollaan maailmanpoliittisesti aroilla alueilla. Tätä fiilistä tuki lukuisat ympärillä näkyvät YK:n sotilaat sekä saman instituution ohitse kiitävät autot. Matkustimme alueella Abraham Toursin autolla, joka kyyditti meitä paikasta toiseen pienellä porukalla. Kiersimme Golanin kukkuloita läpi ensin Israelin puolelta kunnes saavuimme alueen ehkä kiinnostavimmalle alueille, minne on turistin vielä mahdollista mennä – Näköalapaikalle josta avautui panorama näkymä Syyrian ylle. Alueella ei sotaturisteja ollut hirveästi, mutta opetusryhmiä sen sijaan jonkun verran. Syyrian sota herättää kysymyksiä, mielipiteitä sekä keskustelua ja se oli myös aistittaessa kuunnellessa opetusryhmien vetäjien puheita sivukorvalla. Poliittiset arvot ja näkemykset risteilivät toisistaan selvästi ja Al-Assadin kiistelty hallinto herätti oletetusti keskustelua.
Kiikareiden välityksellä pääsin näkemään suoraan Syyriaan rajojen sisäpuolelle. Sää oli nimittäin tänä päivänä puolellamme. Kiikareiden toisessa päässä näkyi tuhoutuneita alueita ja kovat pommien äänet kaikuivat taustalla. Kaukana näki myös armeijan tankkien liikkeitä joita pitäkäämme mahdollisesti Syyrian armeijan joukkoina? Alue on avaraa erämaata jossa äänet kaikuu ja kovaa. Näin ollen pommien huminan kuuli selkeesti. Täältä käsin ei jäänyt kahta kysymystäkään, että mikä tilanne rajan toisella puolen on.
Pääsimme myös tutkimaan alueen bunkkereita jossa sodan tunnelmaa oli niin ikään läsnä. Emme viipyneet alueella kauaa. Tarkkailimme ja kiikaroimme Syyriaa aikamme kunnes jatkoimme taas matkaa. Vaikka vierailu oli lyhyt, ajoi se asiansa täysin. Vaikka sodan kohtaisikin vaan pintapuolisen etäisesti kiikarien välityksellä, palveli se aisteja huolella ja sain tästä kokemuksesta mielettömän hyvin irti. Ainakin niin paljon, että haluan nähdä tulevaisuudessa vielä paljon lisää. Tämä oli viime kädessä sodasta kiinnostuneille matkailijoille suunnattu pintaraapaisu ja todellisuutta Syyrian sisällä pääsi vaan arvailemaan. Koin tämän silti ihan käsittämättömän avartavaksi kokemukseksi, joka pisti adrenaliinin virtaamaan ja ajatukset hyrräämään.
Tämä kokemus sinetöi sen, että haluan tulevaisuudessa ehdottomasti alkaa työskentelemään kriisialueilla. Kuten aiemminkin mainitsen: Annan itselleni nyt 3 vuoden aikarajan, jonka sisällä aion päästä tässä tavoitteessa tuumasta toimeen.
-OTTO-
*Matka toteutettiin yhteistyössä Abraham Toursin, Abraham Hostelsin & Ukraine International Airlinesin kanssa. Mielipiteet, kokemukset & näkemykset ovat silti kaikki täysin omiani.*
Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja
Share this story