Terveisiä Kiovasta. Meillä on Borispolin lentokentällä välilasku ennen kotiinpaluuta ja täällä me kaksi digihirmua dataillaan läppärit sylissä vierekkäin. Ehkä ensimmäisen kerran koko matkan aikana olemme yhdessä ja hiljaa. Reissumme oli nimittäin kaikkea muuta kuin hiljainen. Ukraine International Airlinesin järjestämä tapahtumarikas Georgian reissu saatiin päätökseen ja pian sitä olenkin taas täyteen ahdetussa tubessa kotona Lontoossa, josta viime viikolla lähdin aika ikävien uutisotsikoiden saattelemana tänne matkalle. Heräsimme tänään aamulla 3:30AM ja jätimme Tbilisin ja Georgian taaksemme. Jengi hajosi meikäläistä koneessa muuten niin paljon käpertyessäni vaistonvaraisesti Henriikan kainaloon lentokoneen ihan vähän vaan helistellessä normaalissa turbulenssissa yläilmoissa. En edes normaalisti ole mitenkään lentopelkoinen, mutta tänään olin jotenkin muutaman tunnin yöunien jälkeen herkässä tilassa. Ei siinä auttanut muuta kuin laulaa Robinin lentopelkoa. 😀 No mutta joo. Olipahan muuten mieletön matka. Heräsin Tbilisissä niin monta kertaa siihen elävään faktaan, että elämä on kyllä kaikessa outoudessa aika mahtavaa. Täällä mä vaan hengailin keskellä Kaukasiaa ihan random kohteessa ja jotenkin hauskalla tavalla myös aika random seurassa. Ladat ajelee oikealla ja Henriikka nauraa vasemmalla.
Ensimmäisen vuorokauden vietimme reissussa kymmenhenkisen matkailualan porukan kanssa. Railakkaan päivän, lukuisten georgialaisten viinikannullisten, vauhdikkaan illallisspektaakelin ja loputtomien maljapuheiden jälkeen muu porukka lähti Sunnuntai aamuyöllä takaisin Suomeen ja me jäimme Henriikan kanssa kokemaan Tbilisiä vielä pari päivää lisää ihan vaan kaksin. Melkoisen dynaaminen ja äänekäs duo meistä näiden pävien aikana myös muodostui. Jos minä puhun paljon, niin melkein yhtä paljon puhuu myös Henriikka. Sanoja tulvii kummankin suusta kuin hotellin sadesuihkusta vettä. Hiljaista hetkeä ei meidän matkallamme ollut muuta kuin nukkuessa ja hiljaisempi sivustaseuraaja olisi varmasti huutanut epätoivoisena hoosiannaa. Kumpikaan meistä ei myöskään ole omien näkemysten ja mielipiteiden ilmaisemisen puolesta mikään seinäruusu ja näin me pääsimme toisinaan myös haastamaan toisiamme, tietenkin aina hyvässä hengessä. Parasta meidän yhdessäolossa on silti se jatkuva nauru ja mutkattomuus sekä sopiva pilke silmäkulmassa!
Tbilisi itsessään on kaupunki jonka tunnelmaa on mahdotonta verrata mihinkään toiseen. Vanhukset viestivät menneestä Neuvostoliitosta, nuoriso Berliinistä ja Kööpenhaminasta, kupolit Lähi-Idästä ja arkkitehtuuri ihan koko maailmasta. Yhdessä hetkessä edessä vaikutti Italia, toisessa hetkessä taas Hanko ja kolmannessa Viipuri. Heräsimme matkalla joka aamu aikaisin ja pitkän Brekun jälkeen lähdimme kamerat kaulassa kokemaan tätä Gruusian ihmettä, tietenkin sysimustan kahvin boostaamana. Yksi asia, joka meitä kumpaakin yhdistää on nimittäin syvä rakkaus mustaa sumppia kohtaan.
Kaduilla kävellessä ulkomuotomme keräsi jatkuvasti merkitseviä katseita paikallisilta. Yleinen tunnelma koko kaupungissa oli puhutteleva ja tunteita herättävä, mutta samaan aikaan todella chilli ja suvaitseva. Georgia maana edusti vahvasti menneen maailman nostalgiaa, mutta Tbilisistä löytyi kaiken romanttisen rämäsyyden seasta myös sitä tuttua taiteellista nykypäivää. Matkalla nautimme pitkistä aamiaisista ja toisinaan myös epämääräisistä lounaista, GT:n huuruisesta shoppailusta, päämäärättömästä harhailusta, valokuvaamisesta, georgialaisesta viinistä, ihmisten tuijottelusta sekä ennen kaikkea toistemme viihdyttävästä seurasta sekä kaupungin selittämättömän raukeasta flowsta. Kokonaisuudessaan reissu oli yhtä fiilistelyä ja etenkin Tbilisi vei täysin mennessään.
Kaikessa intensiivisyydessä matkailu on mulle vähän kuin hieronta. Se rentouttaa ja samalla saa ajatukset karkaamaan ihan muualle. Matkailu tekee meikäläisen onnelliseksi. Univelasta huolimatta olo on jotenkin käsittämättömällä tavalla tällä hetkellä todella virkistynyt. Niin parasta kuin matkustelu silti on, Lontooseen paluu tuntuu aina ihan yhtä hyvälle!
-OTTO-
Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa @otto.lilja
*Matka oli Ukraine International Airlinesin järjestämä opintomatka, enkä vastannut kustannuksista itse*
Share this story