Hong Kong Iso-Britannia Lontoo Shanghai Slider Yleinen

Diginomadista kehitys(maa)tutkijaksi – Syksyn kuulumisia!

Otto Lilja Shanghai

Blogiin tarttuminen kuluneiden kuukausien aikana on tuntunut hankalalta. Ajoittain on käynyt mielessä, että haluaisin tulla kertomaan tänne kuulumisia, mutta keskittyminen on ollut aivan muualla. Viime aikoina on tapahtunut paljon, mistä kerrottavaa riittäisi, mutta kaikki aikanaan. En varmasti ole ainoa matkabloggaaja, jolle blogi kanavana on tuntunut tänä vuonna etäältä. Mutta tänä aamuna tallustellessani poikkeuksellisen aurinkoisissa fiiliksissä aamujoogaan, tuli fiilis, että ehkä tänään on se päivä, kun viimein voisin tulla rikkomaan radiohiljaisuuden ja astua tähänkin kanavaan avaamaan omia kuulumisia. Osittain inspiraatio tuli myös siitä, että sain ilmoituksen Instagramissa, että vuosi sitten olin Shanghaissa. Siinä sitten mietin, että miten paljon vuodessa onkaan tapahtunut, ja miten monia nousuja, laskuja sekä kokonaisia henkilökohtaisen elämänmullistuksia on tähän aikaan mahtunut. Huolimatta siitä, että yksikään asia mitä vuodelle 2020 suunnittelin ei lopulta näyttänyt tapahtuvan (?) tuli tilalle sen sijaan kaikkea muuta. Ja näin vuoden loppupuoliskolla ollessa, eläessäni 360 astetta erilaista elämää mitä vuosi sitten, tuli vahva tunne, että haluan kertoa myös teille, että missä tässä oikein mennään.

Otto Lilja Guernsey
Otto Lilja 2020 Shanghai
Otto Lilja
Otto Lilja
Ylhäällä muutama “hetki” sitten otettu kuva ajalta kun arki oli myös maantieteellisesti vielä vähän liikkuvaisempaa

First of all. Absurdia ajatella, että vuosi sitten saattoi spontaanisti viettää kuukauden Shanghaissa, toisen mokoman Bangkokissa ja lentää sieltä päivän varoitusajalla Kambodzhaan joogaretriitille, josta taas Hongkongiin juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää. Ilman sen suurempia suunnitelmia lähteä reissaamaan Myanmariin, josta eksyä Abu Dhabin, Brysselin ja Lontoon kautta pressimatkalle Dubaihin. Lähteä viidakkovaellukselle Borneolle ja nauttimaan tylsistymisestä Koh Rongille. Käydä työmatkoilla Shenzhenissä ja tempaista sieltä Saigoniin, jos siltä tuntui. Nyt jo vähän naurattaa, sillä tällä hetkellä bussimatka Etelä-Lontooseen tuntuu vähän samalta kuin olisin suurelle maailmanympärysmatkalle. Hotellivaraukset ovat vaihtuneet pubeihin soitteluun, koska spontaanit visiitit (erityisesti täällä Pohjois-Lontoossa) tätä nykyään ovat no-go Viidakkovaellukset puolestaan viherkasvien kasteluun ja multien vaihtoon kotioloissa. Eeppisten matkasuunnitelmien suunnittelu taas siihen, että mihin kaupunginosaan tänään lähtisin. Ja uskokaa tai älkää, olen onnellisempi kuin koskaan. 

Kulunut vuosi ei ole ollut helppo, mutta haasteiden kautta tunnen, että olen enemmän elossa kuin aikoihin, ja ennen kaikkea läsnä. Miten tähän on tultu? Tässä tulee:

  • Oikean opinahjon löytyminen. Vuoden paras juttu on Lontooseen paluumuuton lisäksi ollut se, että aloitin tässä syksyllä (taas) maisteriopinnot, tällä kertaa SOAS University of Londonissa, eli School of Oriental and African Studies yksikössä. Kyseessä on kehitys(maa)tutkimuksen linja, termi särähtää korvaan kaikessa vanhanaikaisuudessaan, mutta se taitaa olla vielä se virallinen Suomessa (?). Sen lisäksi, että olen aivan mielettömän inspiroitunut ja onnellinen tästä, olen myös äärettömän ylpeä itsestäni, sillä SOAS tunnetaan yhtenä maailman parhaista yliopistoista lukea kehitystutkimusta, sekä Afrikkaa, Aasiaa ja Lähi-itää koskevissa opinnoissa. En uskonut, että olisin päässyt sisään, mutta kun hyväksyvä kirje pamahti postiin, on valtaosa ajasta mennyt siitä päivästä lähtien omien töiden ohella opiskeluihin liittyvien. aiheiden parissa. Taloutta, politiikkaa, historiaa, antropologiaa, konfliktitutkimusta, kansainvälisiä suhteita ja paljon muuta. Vaikka alku on ollut kieltämättä haastavaa sen takia, että akateeminen taustani on osittain muualta, olen täynnä energiaa ja tiedän olevani oikeassa paikassa. Aloitin lukemaan kansainvälistä oikeutta ja diplomatiaa jo viime vuonna toisella maisterilinjalla, mutta kaikki ei mene elämässä aina kerralla maaliin, jos parempi mahdollisuus tulee vastaan, pitää siihen myös tarttua. Kyseessä oli etämaisteri, jonka opiskelustruktuuri ei tuntunut alusta alkaenkaan omalta. Vielä vähemmän se sopi vuoden takaiseen elämäntilanteeseeni. Löytäessäni keväällä SOASin ja kehitystutkimuksen, palikat loksahtivat paikalleen ja tässä sitä ollaan. 
  • Lontoo & Englanti. Olen jotenkin aivan äärettömän onnellinen siitä, että vakituinen koti löytyy taas Lontoosta. Entistäkin iloisempi olen, siitä että asumme juuri täällä Pohjois-Lontoon kukkuloilla Hampstead Heathin kyljessä. Mulla on bondannut Englannin kanssa ihan uudenlaisella tavalla, ja mitä enemmän ympärilleni katson, ihmisiä observoin ja saarivaltion kokonaisvaltaista älyttömyyttä sivusta seurailen, on mulla vaan vahvempi fiilis, että I’ve became an English man, kind of, and I love it. Enkä olisi missään muualla mieluummin, kun täällä hölmöläisten saarella. 
  • Tasapaino ja uudenlainen vapaus. Olen löytänyt ilon myös tasapainosta. Vuosi sitten elin täysillä diginomadielämää ja ykkösarvo oli vapaus. Vapaa olen vieläkin, mutta sen arkinen merkitys on muuttanut 360 astetta muotoaan. Nykyään vapaus on itselle sitä, että mulla on vakituinen viihtyisä koti, enkä asu matkalaukussa tai hotelleissa. Vapaus on sitä, että voin maata kotona sohvalla ja katsoa telkkaria, asiaa, jota en ole omistanut viiteen vuoteen. Vapaus on sitä, että toivon mukaan voin parin vuoden päästä ostaa ihka oman kodin Lontoosta ja olen alkanut tosissani asuntosäästäjäksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Vapaus on nyt myös sitä, että mulla on työn saralla asiat hyvässä balanssissa ja sen ohella mahdollisuus opiskella alansa huippuyliopistossa. Olen oppinut nauttimaan perusarjesta, vihannesten pilkkomisesta (koska se on ainoa asia, jossa keittiössä onnistun edes tyydyttävällä tasolla), kasviemme hoidosta, lukemisesta, asioiden loppuun käyttämisestä ja pois heittämisestä (tämä on tosi outo, mutta saan valtavaa tyydytystä esim., jos shampoo tai riisipaketti loppuu ja voin heittää sen paketin pois. En tiedä miten liittyy vapauteen, mutta kai siitä tulee vapautunut tunne?). Ennen kaikkea, kuluneen vuoden aikana olen oppinut, että suurin vapaus on se, että voin mennä ruokakauppaan ja ostaa sieltä mitä haluaa, sekä tietysti mennä vapaasti sinne pubiin.

DISCLAIMER! Briteissä pubit olivat kiinni tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä ex-imperiumin historiassa. Jopa maailmansotien aikaan brittipubit pysyivät auki. Voinkin kertoa, että kiinniolo oli traumaattinen kokemus koko kansakunnalle, mukaan lukien minulle.

  • Sosiaaliset ympyrät. Olen tullut vuodessa huomattavasti kriittisemmäksi mitä tulee ympärilläni oleviin ihmisiin, energioihin ja muutenkin vapaa-ajan viettämiseen. Näiden ymmärtäminen ja sisäistäminen on parantanut elämänlaatua huomattavasti. Jos huomaan, että ympärilläni on energiahyttynen, olen oppinut sanomaan sille ei ja jatkamaan matkaa. Vibat ei aina kohtaa kaikkien kanssa ja se on ihan ok. Terve itsekkyys ja vaativuus sen suhteen, että kenen kanssa oman aikansa jakaa on ollut yksi tärkeimmistä opeista tänä vuonna. Olenkin tosi onnellinen siitä, että minkälainen laaja ja värikäs sosiaalinen ympyrä on itselleni muodostunut.
  • Itsestään huolta pitäminen. Palkkasimme heinäkuussa personal trainerin, joka on paras sijoitus minkä olen koskaan tehnyt. Mulla on ollut lukuisia personal trainereita vuosien varrella, mutta nyt löytyi se oikea. Se minkä takia tämä toimii, on läpinäkyvyys. En ole hakemassa bikini Fitness-kilpailuun ja Pt:ni tietää sen myös. Itsekurini on tietyissä asioissa olematon ja urheilu on yksi niistä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olen valmis luopumaan lähes kaikesta, paitsi Pt:stä. Suosittelen aivan jokaikiselle!

Vuoden takaisesta diginomadielämästä on tultu aika pitkä matka tähän uuteen akateemiseen semitasapainoiseen elämänvaiheeseen. Siinä missä aiemmin jopa pelkäsin pysyvyyttä, on onni löytynyt juuri siitä. Perusteet ovat kondiksessa ja kun on osannut hidastaa tahtia ja pysähtyä, on myös huomannut, että mitkä asiat itselle oikeasti merkitsevät. 

xx Otto

Ps. Matkakuume on silti aivan järkyttävä. Maaliskuun jälkeen en ole käynyt muualla kuin Suomessa ja olisin valmis tekemään (turvallisuutta ja säädöksiä) noudattaen aika pian muutoksen. Onneksi tulevana viikkona lähdemme Lake Districtille Pohjois-Englantiin!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Ulla
    marraskuu 1, 2020 at 4:25 pm

    Ilo suorastaan pilkahti, kun näin, että tämä kirjoitus on tullut eetteriin! Päätin, että luen sen kaikessa rauhassa sunnuntain ratoksi ja niin tein. Ja en joutunut pettymään 🙂 Ihania kuulumisia ja osittain voin samaistua niin hyvin – osittain oon vaan positiivisella tavalla kateellinen 😀

    Tää kaamos on aika karseeta aikaa olla Suomessa ja oon kans alkanut pohtia tuota matkustamista säädösten puitteissa. Mua myös kiinnostaa Afrikka ihan hirveesti, joten noi opinnot kuulostaa superhyvälle. Onnea opiskelupaikasta, upee juttu! Jos meidän töissä alkaneet Afrikka-prokkikset etenee toivotulla tavalla, saattaa mullekin avautua sinne suuntaan jotain kuvioita. Katsotaan. Nyt oon sivistänyt itseäni lukemalla paljon ja katsonut sarjoja oppiakseni mm. Ruandasta lisää. Sun matka sinne on myös jäänyt mieleen.

    PT:n palkkaamisesta oon kans täysin samaa mieltä ja oli huojentavaa, etten oo ainut kenellä on urheiluun heikko itsekuri ilman ulkoista motivaattoria 😀

    Keep rocking Otto! ,

    • Reply
      Otto Lilja
      marraskuu 26, 2020 at 5:47 pm

      Ihana kommentti, kiitos <3 Mä niin tutustun teidän duunipaikan Afrikan mantereen-proggikseen. Sen mahtavan mantereen asiat on omaa syvintä kiinnostuksenkohdetta, hence myös nykyiset maisteriopiskelut!!

      Keep rocking siellä myös!

      xx Otto

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.