Kuluneet 2 päivää ovat olleet Otolla vaikeaa. Juuri kun pääsin mukavasti lomailun makuun niin paluu arkeen koitti ja nyt hajottaa. No ei, eilen oli vielä vaikeaa, mutta tänään olen jo tarmoa täynnä. Onhan se nyt vaan fakta, että ilman kelloa herääminen sekä vapaaherruus oman arkensa suhteen on vaan täysin ylivoimaista.

Koko syksy on mennyt kutakuinkin seesteisissä ja sitäkin epäsosiaalisimmissa merkeissä, mutta nyt on juhlaputkea pitänyt lähestulkoon viikon. Tai siis puoli viikkoa koska yksinkertaisesti huomasin, että 2 päivää putkeen ei vaan pysty enää ottamaan vaikka kuinka yrittää. Seesteinen syksy on tässä suhteessa tehnyt selvästikin tehtävänsä.

Viimeiset 2 viikkoa ovat menneet kokonaisuudessaan hyvin sosiaalisissa meiningeissä ja Camdenin yksiö parkammekin on pistetty myös koville. Parhaimmillaan tätä 40 neliötä on koristanut kuluneen kahden viikon aikana samaan aikaan peräti viisi silmäparia. Viisi ilmeisen sotkuista silmäparia sillä tämä roskan ja paskan määrä, mikä tästä taloudesta lähti eilen ulos odottamaan noutajaansa oli jäätävää.

Ensimmäinen vieras-satsi alkoi perhevierailulla sillä pikkuveljeni sekä serkkuni majoittuivat meillä muutamaksi päiväksi. Faija oli myös kaupungissa, mutta ymmärsi sentään jättää teinit omilleen ja mennä itse hotelliin. Ei mennyt montaakaan päivää välissä kun läpystä tyyliin vaihto ja kolme ystävääni: Merita, Roope ja Monica tulivat Suomesta Lontooseen värittämään ja virittämään elämäämme.

puhelinkoppi

Nyt olen A:n kanssa himassa pitkästä aikaa kaksin ja jos rehellisiä ollaan niin nyt on takki tyhjä sekä samoin on olokin. Ihan käsittämättömän outoa ja ahdistavaakin jopa kun ääntä ei pidä ympärillä ketään muu paitsi poliisien pillit ja lattiakin huutaa tyhjyyttään, tiskit ollaan tiskattu ja kämppä on muutenkin siisti. Onneksi tähän ei tarvitse tottua sillä vajaa pari viikkoa vielä ja tupa on taas täynnä porukkaa koko jouluksi sekä uudeksi vuodeksi.

Nojoo, viimeiset viikot ollaan lomailtu ja eilen palasin takaisin työelämään ja tuntui muuten ihan työltä. Hermot hiersivät sen maalaista kireyttä koko päivän, että mun oli pakko tulla suoraan kotiin katsomaan ISIS dokumentteja ja purkamaan raivoni ja hermoni niihin koska en vaan kestänyt mitään ylimääräistä kommunikaatiota. Metrossakin meinasin töniä väärällä puolella seisovaa jengiä alas. Nyt alkaa vähän helpottamaan sekä haikeus, raivo että ahdistus ja alan saamaan tietokoneellakin jotain aikaiseksi.

Perheen kanssa aika meni pitkälti hengaillessa mutta ystävien vierailun missio oli pitkälti juhliminen. Tämä missio me toteutettiin kympillä ja viikon yksi kohokohdista olikin iltamme legendaarisella tech-house klubilla, Ministry of Soundissa.

Ministry Of Sound on nimenä varmasti tuttu kaikille, ketkä digaavat taikka tuntevat vähänkään klubi-elämää taikka elektronista musiikkia. Elektronisen musiikin historiassa jopa kulttimaista roolia ylläpitävä Ministry Of Sound on Lontoon techno-scenen keskus ja näillä lavoilla on nähty vuosien mittaan maailman nimekkäimpiä DJ:tä. Jengimme tykkää technosta sekä pitkän kaavan mukaan juhlimisesta ja päätettiinkin lauantain kunniaksi korkata tämä legendaarinen multimediatalo alusta loppuun saakka aivan täysillä.

Pöytä varattuna, ketjut kaulassa ja korot katossa mentiin eikä meinattu.

ILTA ALKAA

ratakollaasi

Ps. Kuva matskumme illasta on pitkälti hämärää selfietä…

Olimme varanneet Ministrystä pöydän etukäteen ihan vaan siksi, että Lauantai-iltana Lontoon klubeilla ei ole toivoakaan istumapaikasta ja jonottaminen on viimeinen asia, mikä on nousukkaan alkuillan jälkeen mielessä siinä kohtaa kun kiire on sisälle reivaamaan. Ministry of Soundin tarjoama VIP-paketti on muutenkin vähintäänkin kutsuva.

Viiden hengen porukkamme pulitti pöydästä 500 Puntaa eli n. 700 euroa yhteensä (100 puntsia per nenä). Paketista teki nerokkaan ja toimivan se, että meille jäi 175 punnan sisäänpääsyjen ja pöytämaksun jälkeen 325 puntaa piikkiä auki eli vapaata dokausrahaa.

Sisääntulo itsessään oli festarinomainen ja turvatarkastukset vastasivat Heathrown lentokenttää. Saavuimme paikan päälle noin puoli yhden aikaa. Pahamaineisiksi puhutut portsarit yllättivät letkeydellään ja ohjasivat meidät sivuun odottamaan host-emäntäämme, joka saattoi meidät jonojen ohi suoraan turvatarkastukseen. Turvatarkastukset olivat vähintäänkin perusteelliset ja meininki ympärillä lähenteli hulluutta. Porukkaa kannettiin sokkana ulos ja osaa asiakaskunnasta vedettiin syvempiin ruumiillisiin tarkastuksiin suljettujen ovien sisälle. Neuvokas emäntämme hoiti hommansa hyvin sillä pääsimme koko jengi hyvin nopeasti turvatarkastuksista pois ja jonotusta ei tarvinnut harrastaa sekuntiakaan.

m4

m2

Yläkerrassa sijaitsevalla VIP-alueella meitä odotti oma pöytä jo valmiina shotteineen pistämässä iltaa alkuun. VIP-alueella sijaitsi myös omat narikat minne saimme hostien toimesta tungettua takit ilman pienintäkään oma-aloitteisuutta. Palvelu olikin Ministryssä ehdottomasti parasta hunajaa ja henkilökunnasta ei itselläni ole valittamisen sanaa laisinkaan. Päinvastoin – VIP-emännät olivat kultaa!

Illan aikana koimme lukuisia yllätyksiä ja yksi suurimmista oli se, että miten hankalaa on koko piikin juominen jopa viideltä suomalaiselta. Kukaan meistä ei säästellyt illan aikana sekuntiakaan, mutta jostain ihmeen syystä meillä oli piikkiä auki aamu kuudelta vielä sen verran paljon, että saimme sillä (ainakin muistikuvieni mukaan) ostettua noin puolikkaan kartsallisen röökiä. Hyvää oli muuten myös se, että tarjoilu järjestyi koko illan pöytiin ja hostit jaksoivat hajonneista koroista ja varmasti helvetillisen vaativista asiakkaistakin huolimatta hymyillä koko illan.

Lauantaina Ministryssä oli Audio Rehab ja jengiä oli odotetusti talon täydeltä aivan tukossa. Pöytä oli tässä tilanteessa ehdoton sillä sen saanti olisi muuten ollut toivotonta. Toisaalta Ministryn kaltaisilla klubeilla istuminen ei muutenkaan ole se ydin juttu mutta meitsi kaipaa ainakin tukikohtaa.

Asiakaskunnan keski-ikä oli n. 25 vuotiaasta ylöspäin ja hyvin karskisti ja kookkaasti miesvoittoista. Meidän jengi taisi olla iältään klubin nuorinta sekä sen lisäksi myös siloposkisinta.

Karskista meiningistä huolimatta itse koin tunnelman ainakin hyvinkin välittömäksi. Jengit todella nauttivat elämästään ja keskittyminen itsessään upposi asiakaskunnalla kaikkeen muuhun paitsi toisiin ihmisiin.

m5

m3

SUOSITTELENKO?

Suosittelen ehdottomasti mikäli digaa elektronisesta musiikista. Lontoo on kallis kaupunki ja Ministry ei tässä kaupungissa ole mitenkään poikkeuksellisen hintava. Suosittelen ehdottomasti investoimaan rahaa VIP-pöytään koska viime kädessä et maksa mistään muusta kuin siitä, että maksat juomat etukäteen sekä teet illastasi huomattavasti helpomman, mukavamman sekä kaikin puolin sujuvamman.

-OTTO- 

Ps. Instagramissa @otto.lilja

KUVAT: 3, 4, 5 & 6 // Ministry Of Sound

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Pakko kommentoida tähän, että (herranjestas onko siitä jo niin kauan) oltiin joskus viitisen vuotta sitten tyttöporukalla Lontoossa ja oltiin päätetty etukäteen, että mennään Ministry Of Soundiin. Kulttiklubi joka oli vaan pakko päästä näkemään. Noh, mentiin sitten lauantai-iltana jonottelemaan ja siinä vaiheessa kun oltiin pääsemässä jonosta sisään soitti poket jonkun paikalle. Siihen tuli nainen joka vei meidät sivuun ja antoi meille Vip-rannekkeet ja sanoi, että ollaan niiden illan “special ladies”. Oltiin kyllä ihan äimänkäkenä ja yllätys kruunasi aivan täydellisesti tuon kokemuksen. Mieletön ilta! Tästä postauksesta tuli huiput muistot mieleen. 🙂

    1. Noi on noita tilanteita kun haluisin olla NAINEN! Sukupuolikateus, check. Siis naiseus on sellainen voimakeino elämässä, että sitä pitää ehdottomasti arvostaa. Huh huh, taidankin pukea korkkarit jalkaan ensi viikonloppuna ja kokeilla jos voisin itse olla jonkun special lady. 😛 Haha, ihan huippua! 🙂

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.