Ai että, oon odottanut ihan käsittämättömän paljon, että pääsen jakamaan teille omia Myanmar kokemuksia silleen ihan kunnolla. DISCLAIMER: nyt juuri tällä hetkellä mihinkään matkustaminen ei ole luonnollisesti missään tapauksessa suositeltavaa (tai edes mahdollista), mutta jos ja ja kun tilanne tästä rauhoittuu, on turismille varmasti kysyntää.
Instagram pysyi koko taannoisen reissun aktiivisena ja kohokohdista pääset löytämään vielä sisällöt reissun päältä. Kyseessä oli joulumatka ja aaton lisäksi pääsimme viettämään Kaakkois-Aasian mystisimmässä kohteessa välipäivien lisäksi myös vuosikymmenen vaihtumisen. Kyseessä oli valehtelematta yksi ainutlaatuisimmista matkoista, joita olen eläessäni tehnyt. Kyseessä oli pitkäaikainen matkahaave, jota oli boostannut vielä entisestään mm. George Orwellin Burma Days-kirja, sekä The Lady-elokuva, joka kertoo Myanmarin nykyisin kiistanalaista mainetta osakseen saaneesta johtaja de factosta, eli Aung San Suu Kyistä. Viime vuosina olen myös seurannut Myanmarin poliittista tilannetta aktiivisesti, sekä ulkopoliittisesta, että myös sisäpoliittisesta kulmasta. Lisää puhtia Myanmarin kuumeeseen ovat tuoneet myös yhteiskunnallisesti aktiiviset myanmarilaiset tuttavani, joiden somekäyttäytymisestä olen seurannut tiiviisti sitten erityisesti Rohingya-muslimeihin kohdistuvan vainon ja kriisin puhkeamisen.
Omia Myanmar Kokemuksia & ajatuksia tänne matkustamisen eettisyydestä
Nyt kun pääsin jo tilannetta vähän avaamaan niin tästähän on Myanmar matkaopas hyvä aloittaa, sillä moraalinen kysymys tänne reissaamisen eettisyydestä näkyy ja kuuluu keskusteluissa vahvana. En itse usko boikotointiin lähtökohtaisesti, sillä etenkin Myanmarin tapauksessa boikotointi ja pakotteet tuntuvat erityisesti tavallisen kansan riveissä, eli juuri siellä hauraimman yksilön tasolla. Yksilötasolla turistin tuomat dollarit saattavat olla elinehto. Myanmarin media on täynnä propagandaa ja informaation kulusta ja pätevyydestä voi olla montaa mieltä. Tieto on lähtökohtaisesti filtteröity ja kansalla ei välttämättä ole aina edes tietoa, että mitä maassa oikeasti tapahtuu. Kyseessä on valtavan monenkirjava ja etnisesti rikas maa, jossa on ollut konflikteja pitkään, unohtamatta tietystikään valtarakenteissa piileviä syviä ongelma. Siinä missä me nähdään Rohingya-tilanne valtavana kansakuntaa kahtiajakavana kysymyksenä, ei se maan sisäpolitiikassa yksilötasolla välttämättä ole edes niin näkyvä asia, sillä maassa tapahtuu eri osavaltioissa paljon. Köyhyys on laajaa sekä muut sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat tulevat arkielämässä helposti muiden kärsimyksen edelle. Sotilasjuntan toiminta on brutaalin järkyttävää, mutta sotilasjuntta ei tässäkään tapauksessa määritä koko maata. Järkihän sen jo sanoo, että eihän maan asukkaita voi tuomita mustavalkoisesti sen politiikan takia. Etenkään kun maata riivaa näin laajalle levinnyt korruptio. Faktat ovat tärkeä tiedostaa ja Myanmariin matkustettaessa on entistäkin tärkeämpää, että ymmärtää ketä tukee ja minne käyttämäsi turistivaluutat kuluvat.
Boikotointia en tue, vaikka ymmärrän kyllä, että sillä voi ostaa itselleen suht helposti hyvän omantunnon. Mutta mitä näennäisesti puhdas omatunto lopulta vaikuttaa? Merkittävä osa köyhän maan asukkaista, joilla ei ole osaa eikä arpaa maan politiikkaan on riippuvaisia turismin tuomasta elinkeinosta. Vasta avautuneiden ja suljettujen köyhien maiden blokkaaminen ja eristäminen vielä entisestään tuntuu itsestäni kylmäävältä ajatukselta ja tämä tunne vain vahvistui entisestään tavatessani ja jutellessani paikallisten kanssa. Sen sijaan parhaassa tapauksessa pystyt tekemään paikan päällä paljon ja edesauttamaan sitä, että Myanmar ja myanmarilaiset pidetään maailmankartalla. Tapauksessa missä maa suljetaan, suljetaan samalla myös sen maan ongelmat ja kierre jatkuu. Myanmarin armeijaa ei myöskään hallita turismin poissaololla. Sen sijaan turismin poissaolo voi johtaa siihen, että herkimmässä asemassa olevien asema heikentyy entisestään, sillä ihmiset ovat hirveän hyviä unohtamaan ongelmat, jotka eivät näy eivätkä kuulu. Ongelmia on maassa paljon, ne sijaitsevat syvällä ja ne ovat levittäytyneet laajalle. Kukin tekee päätöksen matkastaan itse, mutta henkilökohtaisen kokemuksen puolesta suosittelen, tietysti eettisellä tavalla tehtyä matkaa Myanmariin suuresti. Ota selvää, että mihin käyttämäsi eurot menevät, pyri suosimaan pieniä paikallisten ylläpitämiä palveluita, tiedosta, lue, keskustele ja jaa informaatiota eteenpäin. Sillä onnistut todennäköisesti vaikuttamaan huomattavasti enemmän kuin selän kääntämisellä.
Jos haluat kuulla aiheesta lisää, niin suosittelen kuuntelemaan The Ulkopolitistin Maynmar-jakson.
Myanmar Viisumi ja muut perusjutut ennen matkaa
Ihan ensimmäisenä on hyvä hakea Myanmarin viisumi. Olimme ennen matkaa Bangkokissa pidempään ja hakemus sujui kätevästi netin kautta. Hintaa viisumille tuli 50 USD, prosessi oli helppo ja päätös tuli meille jo samana päivänä. Eli ei stressiä siitä. Tiedonhaku siitä, että mitä reissun päällä tulisi tehdä tuotti enemmän päänvaivaa. Maan sisällä maata pitkin matkustaminen on aikaa vievää ja koska meillä oli vain 10 päivää aikaa ja halusimme nähdä paljon ja saada mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan kohteesta, päädyimme seuraavaan reittiin: Mandalay – Bagan – Inle-järvi – Yangon. Lensimme Mandalayhin Bangkokista ja paluulennon otimme puolestaan Yangonista. Etukäteen varasimme hotellit Mandalaysta, Baganissa ja Yangonissa, mutta kaikki muu jäi spontaanisti elämään tien päälle. Retkien ja liikkumisten varaaminen onnistuu kätevästi paikanpäältä. Kaiken kaikkiaan tuli meille vahvasti fiilis, että Myanmar on tehty aika helpoksi kohteeksi matkustaa. Halutessa Bolt-taksisovellus on hyvä ladata puhelimeen etukäteen, kyseessä on Uberin kaltainen sovellus, jolla pääset kulkemaan kätevästi esim. tuk tukilla paikasta toiseen. Mikäli liittymäsi data ei toimi kohteessa, on paikallisia simkortteja saatavilla.
Myanmarin Hintataso ja valuutta
Netistä löytyy paljon ristiriitaista ja päivittämätöntä tietoa rahan nostosta ja kohteessa toimivasta valuutasta. Voin vahvistaa, että vuonna 2020 Myanmarista löytyy pankkiautomaatteja suht normaalisti. Paikallinen raha, eli Myanmarin Kyat käy hyvin tehtäessä pienempiä ostoksia ja sitä kannattaa nostaa, mutta rinnalle on hyvä varata myös USA:n dollareita, joilla hoituu isommat kulut. Pidä dollarit tallessa kirjekuoressa ja pidä myös huolta, etteivät ne rypisty. Tarkista myös, että dollarit ovat uusia, sillä muuten on olemassa riski, että niitä ei hyväksytä (been there done that – oli nimittäin mukavaa arpapeliä 500 dollarin kanssa, että käykö vaiko ei). Pankki- ja luottokortit käyvät myös isoissa hotelleissa. Käteistä on hyvä olla mukana koko ajan ja riittävästi, sillä esim. Baganiin saavuttaessa ja Inle-järvelle mentäessä tulee maksaa nk. ‘sisäänpääsymaksut’ kohteisiin. Kumpikin parinkymmenen dollarin luokkaa. Myanmarin hintataso on suomalaisittain hyvin edukas, ehkä inasen korkeammalla mitä muut Kaakkois-Aasian maat? Tämä riippuu toki majoituksen tasosta, sekä missä syöt ja juot. Mutta aika hyvin pystyt itse määrittelemään, että miten matkakassasi täällä kulutat. Tyyriimpiä vaihtoehtoja löytyy, mutta vahvasti budjetilla voi myös olla. Me emme olleet budjetilla ja se kyllä näkyi suhteellisen kalliissa matkalaskussa, mutta koska elämysmatka ja pitkäaikainen unelma, halusimme ottaa kaiken irti.
Myanmarin Turvallisuus & Tunnelma
Kysymys, joka tuli vastaan useasti, eli onko Myanmariin turvallista matkustaa? Turisteilla ei ole suoraa pääsyä kaikkiin osavaltioihin tai alueille ja ulkoministeriö tiedottaa näistä matkustustiedotteessaan tarkemmin. Puhuttaessa turvallisuudesta, niin itse puhun nyt turismin kannalta merkittävimmistä hubeista, eli Mandalaysta, Baganista, Yangonista ja Inle-järven alueesta. Omasta mielestäni Myanmar on ehkä Kaakkois-Aasian ystävällisin kohde ja painostavaa tunnelmaa en kokenut käydyissä kohteissa alkuunkaan. En aamun pikkutunteina bussiasemalla tai oikeastaan missään muussakaan tilanteessa. Sen sijaan koin Myanmarin naapurimaihin verrattuna erittäin zen-henkisenä. Tähän vaikuttaa osaltaan vahva buddhalaisuus. Paikalliset olivat kaikissa käymissämme kohteissa äärettömän ystävällisiä, vieraanvaraisia ja sydämellisiä ja sitä perus taksi-kaupustelu-häsellys-rumbaa en täällä kohdannut juurikaan.
Matkustustiedote kehottaa tavanomaiseen varovaisuuteen kohteessa ja sen tsekkaaminen ennen matkaa on luonnollisesti järkevää. Seuraa myös mediaa ja ota selvää maan sen hetkisestä poliittisesta tilanteesta. Myanmar on itse asiassa yksi niistä kohteista, joita voisin suositella ensimmäiseksi kohteeksi Kaakkois-Aasiassa.
Muuta huomioitavaa & havaintoja Myanmarissa
Lähes kaikkialla huomasimme, että olemme turistidemografian nuorimmasta päästä. Kohde on siis selvästi aikuisten, perheiden ja elämysmatkailijoiden mieleen. Tulin jopa tulokseen, että toisin omat vanhempani tänne mielelläni. Fiilis on niin sanotusti kypsä ja perinteisen kaakkoisaasialainen bilekohde kyseessä ei pääsääntöisesti ole, vaikkakin vaihtoehtoja myös tähän löytyy. Etenkin Yangonissa on mahdollista sukeltaa klubimaailmaan ytimeen ja tilata vodkapullon pöytään astetta glamourimmin (tilitietojen perusteella pullo ja pöytä maksoi n. 100 euron tietämillä baarissa uutena vuotena, eli ei todellakaan mitään ihan yli halpaa huvia). Pääsääntöisesti Myanmar on silti kulttuurikohde. Maahan kannattaa varata myös aikaa, mutta itse huomasimme, että 3 päivää oli yhdessä kohteessa riittävästi, paitsi Yangonissa olisin kyllä mielelläni viettänyt aikaa vielä pidempään. Ruoka oli saanut etukäteen kritiikkiä, mutta omasta mielestä se oli vallan mainiota. Länsimaalaista ruokaa oli kohteissa myös ihan kohtuullisen hyvin saatavilla. Paikallinen olut on myös ensiluokkaista. Suurin oodi menee silti myanmarilaisille ihmisille. Paikalliset ovat rauhallisia, hurmaavia ja äärettömän ystävällisiä. Yangonissa kävimme myös tutustumassa etnisiin kortteleihin ja tunnelma oli kaikkialla todella stimuloiva ja ja omaan silmääni turvallinen. Kansainväliset brändit ovat myös jo saapuneet maahan, joskaan ei kaupunkien katukuvassa valotaulut vielä juurikaan huuda.
Kiistanalainen The Lady, eli Aung San Suu Kyi
Myanmarista on hankalaa puhua ilman mainintaa maan de facto johtajasta, nykyisin etenkin kansainvälisen yhteisön silmissä epäsuosioon ajautuneesta Aung San Suu Kyista. Oma kiinnostukseni Nobelin rauhanpalkittua Aung San Suu Kyita kohtaan heräsi jo lapsena, ja jatkui vahvana aina läpi tämän pitkän ja monivaiheisen kotiarestin, jonka Suu Kyi vietti kodissaan Yangonissa University 54 osoitteessa. The Lady-elokuva sen kuin kasvatti kiinnostusta ja myös arvostusta, kunnes uutiset Rakhinen-osavaltiosta levisivät maailmalle, eli Rohingya muslimeihin kohdistuneesta vainosta, oletetusta kansanmurhasta ja pakolaisaallosta. Nykyisin en enää rehellisesti tiedä, että mitä ajatella hänestä. Sotilasjuntalla on maassa vielä paljon valtaa ja tukijoiden mielestä rautaperhosenakin tunnettu The Lady on aika vahvasti puun ja kuoren välissä pyrkimyksissä ajaa maata demokraattisempaan suuntaan, jatkuvassa armeijan ristitulessa. Kiistämättä Suu Kyi on käynyt pitkän ja kivisen matkan asemaan missä hän on tällä hetkellä. Sanomattakin on selvää, että vahvasti sisäpolitiikkaa ajava johtaja pelaa myös aika kovien panoksien kanssa, puhumattakaan siitä, että tämän elämä on vaatinut vähintäänkin rankkoja uhrauksia sen jälkeen, kun hän palasi Britanniasta Burmaan vuonna 80-luvun lopulla ja alkoi ajamaan agendaansa demokratiasta. Länsimaissa odotamme luonnollisesti siihen tottuneina The Ladyn kaltaiselta sankarin asemassa olevalta ihmisoikeustaistelijalta mutkatonta kokonaisuuksien hallintaa ja absoluuttista kykyä toimia tilanteessa kuin tilanteessa ’oikein’, mutta toisaalta kyseessä on vain ihminen, ei pyhimys. Ehkä emme ole vaan koskaan täysin tunteneet ja ymmärtäneet Suu Kyi:n todellisia missioita, tai sitten hänen suunsa on sidottu ja meille näkyy vain verinen pintakuori, jonka alle kätkeytyy enemmän.
Myanmar on valtavan kokoinen monenkirjava maa, jonka johtaminen ja pitäminen yhdistyneenä on tehty äärimmäisen haastavaksi. Kyseessä on hauraassa tilassa oleva vasta-avautunut valtio. Laajalle levinnyt korruptio määrittelee myös paljon. Tasapainoilu demokraattisten pyrkimysten kanssa on näiden rinnalla varmasti lievästi sanottuna vaativaa. Myanmarissa on myös vahva lähihistoria vihapuheessa, sekä misinformation levityksessä, joka räjähti käsiin Facebookin tarjotessa paikallisille mahdollisuuden käyttää sovellusta aikoinaan ilmaiseksi. Näin Facebookista tuli ikään kuin internetin etusivu, ja näin se loi myös vahvan alustan vihapuheen ja valeuutisten leviämiselle, joka on taas edesauttanut Rakhinen-osavaltion järkyttävän katastrofin eskaloitumista. Myanmarissa on pitkä historia rasismista muslimivähemmistöä kohtaan kohtaan, joka on vain kärjistynyt sosiaalisen median myötä. De facto-johtajan vaikeneminen ja kansanmurhan vähättely ei luonnollisesti herätä luottamusta ja asettaa tätä tukevien mielipiteet tulkinnanvaraiseen asemaan. En voi silti olla ajattelematta, että Myanmarin johtaminen ylipäätäänkään ei kuulu siihen politiikan kevyimpään kärkeen. Rautaperhosen kovenevat puheet ovat myös herättäneet kylmyyttä. Näistä saatiin maistiaisia vuoden 2019 kesällä tämän vieraillessa Unkarin Orbanin luona. Tapaaminen herätti luonnollisesti tässä tilanteessa omat epäilyksensä Aung San Suu Kyin todellisesta ’ihmisoikeustaistelija luonteesta’. Rakhinen osavaltion tilannetta ja muslimivähemmistöön kohdistuvaa sortoa ei voi missään olosuhteissa katsoa läpi sormien. Päinvastoin, tälle pitää antaa lisää ääntä, sillä kriiseillä on muuten tapana unohtua. The Ladyn viimeaikaiset moraaliset päätökset ovat vähintäänkin kyseenalaisia, mutta Myanmarin totuuksissa on myös valtavasti eri leijereitä ja me tiedämme lopulta hyvin vähän. Tasapainoilua juntan kanssa ja kansan rivien pitäminen yhdessä, mikä taas on johtanut vaikenemiseen vaiko jotain ihan muuta? Tähän ehkä saamme vastauksen joskus. Katsoin joulukuiset Haagin tuomioistuimen oikeudenkäyntivideot, mutta edes nämä eivät tarjonneet selkeämpiä vastauksia. Siitä olen varma, että sen sijaan, että keskitymme ex-sankarin maineen murenemiseen ja sillä mässäilyyn, tulisi keskittyä siihen, että miten Rohingya-muslimeita voidaan vainonen edessä oikeasti auttaa ja miten saamme diplomaattisen ja rauhanomaisen lopputuloksen maahan ilman väkivaltaa ja sortoa.
Vaikkakin Aung Shang Suu Kyin maine ihmisoikeustaisteilijana on kansainvälisen yhteisön silmissä mennyttä, on ‘The Lady’ maan sisällä vielä ainakin näennäisesti arvostettu. Tätä tukevia bakaatteja näkyy kaduilla tiheään ja turistiimyymälöissä harmaalla hiusraidalla ja kukalla koristeltu kampaus tulevat tutuiksi. Tuntemieni myanmarilaisten Facebook-julkaisusta tulee myös selväksi, että liittokanslerilla on vahvat tukijoukkonsa. Nyt tosin vaalit lähestyvät ja NDL-puolueelle on odotettu tappiota. Saa nähdä, että mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan.
Pitkä postaus, mutta ellen lopeta nyt, niin ette pääse koskaan täältä pois. Huomiolle pantavaa Myanmarista on paljon ja sitä on mahdotonta tiivistää. Seuraavassa osassa paneudun tarkemmin Myanmarin nähtävyyksiin ja siihen, että mitä Myanmarissa voi tarkalleen ottaen tehdä, ja jaan omat vinkkini, että miten saat maasta parhaat mehut irti. Stay tuned!
x Otto
