Itävalta Vorarlberg

VORARLBERGIN KOHOKOHDAT – VAELLUSTA, SAFKAA & KULTTUURIA

Hohoi. Mun pitäisi varmasti pahoitella tätä skidiä hiljaisuutta, jota oon ylläpitänyt  viime viikkojen aikana. Tein comebackin yliopistolle kesätauon jälkeen muutama viikko sitten ja sen jälkeen elämä on ollut taas yhtä menoa. 😀 Syksyn myötä aloitin mm. opiskelemaan arabiaa. Oon fantasioinut arabian kieliopinnoista ties kuinka pitkään ja nyt päätin syksyllä ryhtyä tuumasta toimeen. Tein lisänä aika kokonaisvaltaisen makeoverin kurssitarjottimelle ymmärrettyäni, että mitä haluan tässä elämässä oikeasti tehdä ja päätin vaihtaa vanhojen tilalle sellaisia moduuleja, jotka hyödyttävät enemmän näitä tämänhetkisiä urasuunnitelmia (kansainvälinen laki). Perhe oli myös käymässä Lontoossa tällä viikolla ja kaupunki on pitänyt muutenkin voimakkaasti otteessaan. Täyspäiväsen työn/yrittämisen ja opiskelun yhdistäminen on kieltämättä hektistä, mutta eikö se vähän niin mee, että siinä kohtaa kun kaikki on kontrollissa, niin lujempaa vaan eteenpäin. Syksy on hedelmällistä aikaa. Tässä nää mun viime viikot pienessä pähkinänkuoressa.

Anyway. Palataan vielä hetkeksi Itävaltaan – Vorarlbergiin, josta oon viime postauksissa teille kertonut. Jos et ole lukenut vielä näitä aiempia postauksia Vorarlbergista, niin tee asiaan muutos klikkaamalla vaikka Vorarlbergin mallikkaimpiin majataloihin tai syihin miksi lähteä Vorarlbergiin road tripille. Viikko Vorarlbergissa oli syyskuussa täynnä kohokohtia ja päätin koota huikeimmista elämyksistä yhteenvedon, jotka kannattaa ehdottomasti huomioida, mikäli matkustat tänne.

VAELLUS

Outdoor-Ellit hoi! Mikäli oot lukenut aiempia postauksia, on niistä tullut varmasti selkeästi esille, että luonto ja vaellus ovat yhdessä ehdottomasti se ykkösjuttu Vorarlbergissa. Jos et ole löytänyt omaa sisäistä eräilijä-minääsi vielä, niin voit olla varma, että Vorarlbergissa se viimeistään löytyy. Olen siitä elävä esimerkki. Vorarlbergin luonto on sensaatiomaista. Etenkin näin syksyllä luonto elää täysin omaa elämäänsä, sillä vuodenajat vaihtelee minuutista riippuen kesästä talveen ja talvesta syksyn kautta aina kevääseen, syklissä, kaikki yhden päivän aikana. Luontoäiti ei ujostele voimiensa näyttämistä Vorarlbergissa. Jos aamulla heräät helteestä, voi hyvin olla että illalla löydät itsesi lumimyrskyn silmästä. Olen tästäkin elävä esimerkki. Vorarlbergin luonto tarjoaa puitteita aina vihreästä Eldoradosta apokalyptiseen mars-tilaan ja Antarktista muistuttavaan talvimaahan.

Kävimme viikon aikana yhteensä kolmella hyvin erilaisella vaelluksella. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä koimme kulinaristisen vaelluksen palkintoja voittaneen kokin Herbert Edlingerin seurassa Genussin alueella Saksan ja Itävallan rajan välittömässä läheisyydessä Kleinwalsertalin vuoristossa. Paimentolaisfiilikseltä ei voinut olla välttymättä sillä ihmisten sijasta aluetta näytti hallitsevan lehmät. Kleinwalsertal on tunnettu erityisesti juustoista ja lihaisista herkuista. Kulinaristinen vaellus huipentui lopulta rieslingin terästämään tapashetkeen pilvien yläpuolella. Voin muuten sanoa, että valkoviini, juusto ja makkarat eivät ole koskaan maistuneet näin nannalta mitä tämän kävelyretken jälkeen.

Astetta tasaisempaa vaellusta kokeilimme Krumbachin nummilla. Ruskan aikaan luonto näytti Krumbachissa kullankaivajien unelmalta edustaen oranssin ja punaisen ihan jokaista sävyä. Nummivaellus huipentui siihen, että heitimme kengät veke ja päädyimme juoksentelemaan lopulta kosteilla nummilla räpylät paljaina, kuten kuulemma paikalliseen tapaan kuuluu. Paljainjaloin kävelyn takana oli ilmeisesti terveysvaikutuksia. Ainakin piristäviä sellaisia.

 

Kolmas ja mieleenpainuvin vaellus oli Gauertaler AlpkulTour Montafonissa. Maanpinnalla oli kesä, mutta ylhäällä oli vastassa varsin erilaiset meiningit. Mahanpohjassa alkoi kutkuttaa astetta kiivaammin päästyämme parin kilometrin korkeuteen ja vastassa odottikin kirkkaan vaellus-sään sijasta rankkalumisade sekä täys talvi. Päässä pyöri vain, että mä en IKINÄ löytäisi itseäni nyt täältä, mikäli olisin liikenteessä ominpäin. Varusteurheilussa en myöskään vetänyt pisintä kortta, sillä en ollut fyysisesti varautunut kohtamaan keskitalvea matkan aikana. 😀 Yleensä voi vastaavissa tilanteissa sanoa tilanteelle ei – tässä kohtaa se ei vaan ollut mahdollista senkään puolesta, että meidän seuraavam yön majoitus sijaitsi keskellä vuoristoa noin kahden tunnin patikkaretken päästä lähimmältä gondola-steissiltä. Ei siinä auttanut muu kuin pistää tassua tassun eteen ja toivoa hiljaa mielessä, että ei astu jyrkänteeltä alas. Talvimyrskyn keskellä ei nimittäin näkynyt edessä MITÄÄN!

Tästä kahdesta tunnista kehkeytyi lopulta todellinen jännitysnäytelmä. Jossain kohtaa meinasi usko loppua housujen ollessa litimärät ja reitin kadotessa jäätävän lumimassan alle. Asiaa ei helpottanut sekään, että mulla ei ollut esim. vaihtohousuja tällä vaelluksella messissä. Parin tunnin jälkeen sain kokea sen, miltä Muumeista tuntui Jenni-tädin kartanon löytyessä talvivaelluksen keskeltä – yhtäkkiä vuorten keskellä laaksossa näkyi lopulta majapaikkamme. Se helpotuksen ja onnen määrä oli siinä kohtaa selittämätön. 😀

Seuraavana päivänä kaikki oli toisin. Siinä missä ensimmäisenä päivänä emme nähneet eteemme alkuunkaan, avautui aamulla edessämme lumien sulattua täysin erilainen maailma. Yksi vuodenaika oli taas vaihtunut toiseen ja uudessa valossa Montafon osasi näyttää oman ainutlaatuisuutensa. Kirkkaan sininen taivas ja hulppeat maisemat yli korkeuserojen. Toisinaan alue näyttää ihan kuulta, kun taas toisessa hetkessä luulet olevasi maalauksessa. Vaellus on mahdollista päättää täällä kirjaimelliseen vuoristorataan eli ‘alpine coasteriin’ joka vie sut lopulta vuorenrinnettä alas takaisin parkkipaikalle saatuasi vaellusreitin ensin finaaliin.

RUOKA

Safka <3 Mulle ruoka ja ravintolat ovat matkaillessa se ykkösjuttu ja jos voisin valita, istuisin ravintoloissa mielelläni aamusta iltaan anyloiden viereisissä pöydissä ruokailevien meininkejä. Kyse ei ole pelkästään ruuasta, vaan koko elämyksestä johon kuuluu tarjoilu, ravintolan tunnelma, makujen maistelu, muut ihmiset ja viinin terästämä keskustelu. Safka-politiikka oli Vorarlbergilla hyvin hallussa, ja pääsin viikon aikana käymään toinen toistaan makeimmissa mestoissa syömässä. Olit sitten heikkona kanttarelleihin, himoitset schnitzeliä tai haaveilet frankfurterista tai vaihtoehtoisesti haluat kokeilla ruoka-annoksia, joista et ole aiemmin kuullutkaan, on Vorarlbergilla tarjottavana tätä kaikkea. Huomioitavaa on myös paikalliset juustot. Mikäli juustohammasta kolottaa, suosittelen lämpimästi vierailemaan Marulin kylässä paikallisessa meijerissä. Keski-Euroopassa ymmärretään laadun päälle ja sen maistoin myös kielellä! 

Alla vielä lista ravintolasuosituksista kylittäin, joissa kannattaa Vorarlbergissa poiketa.

KULTTUURI

Kulttuurinnälkäisille turreille Vorarlberg on niin ikään aika ässä osavaltio. Vorarlbergin pääkaupungissa pääsee todistamaan harvinaisen puhuttelevaa taide-installaatioita silmästä silmään. Kelluva lava Bregenzissä ei jätä ketään kylmäksi. Andelsbuchin kylässä pääset puolestaan shoppailemaan paikallista designia Werkraumhausista. Vorarlbegissa tyyli on hyvinkin skandinaavinen, joten graafisesta minimalismista nauttivat reissulaiset tarkkana. Vorarlbergilainen design istuu pohjoismaalaiseen tyylimaailmaan kuin nakutettu. Köpis vaikutti kaikin puolin olevan täällä hyvinkin in.

Hittisaun kylä Bregenzerwaldissa on aitopaikka autenttisen Vorarlbegilaisen paikalliskulttuurin todistamiseen.  Perinteinen arkkitehtuuri ja esimerkiksi naistenmuseo ovat suositeltavia nähtävyyksiä. Tässä kylässä pääset kokemaan aidosti sen, että miten paikalliset todella Vorarlbergissa elää.

Urheilukulttuuria voi harrastaa vaikka Lechissä golfin merkeissä. 

Krumbachin valttikortti on terapeuttisten nummien lisäksi alueen 7 erityislaatuista design-bussipysäkkiä. Sonntagissa yrtit ovat puolestaan alueen the thing. Näistä yrteistä sun on mahdollista tehdä omatekoisesti teetä. Voin muuten sanoa, että itse poimittu tee pärisi kehossa äärimmäisen positiivisesti. Mikäli olet kiinnostunut yrteistä lisää, kannattaa Sonntagissa kysellä Elisabeth Burtscherin perään. Siinäpä muuten vasta karismaattinen vanha rouva.

Vorarlberg on valehtelematta yksi Euroopan kauneimmista luontokohteista, jossa olen eläissäni käynyt. Kyseessä on todellinen laatulomakohde, jonka jokainen kylä tuo tarinaan täysin oman mausteensa. Reissu täällä oli about täydellinen päätös aika super hyvälle kesälle ja sitäkin täydellisempi aloitus tälle syksylle, joka tulee olemaan omalta osalta vähintäänkin vilkas!

-OTTO-

*Matka oli kaupallinen yhteistyö Vorarlbergin virallisen turismivastaavan, Visit Austrian & NordicTB:n kanssa.*

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply
    Salla / We're Not in Kansas Anymore
    lokakuu 23, 2017 at 6:20 am

    Nuo näyttää kyllä niin upeilta paikoilta, että pakko laittaa tää bucketlistille (ja mä lukeudun juuri noihin Outdoor-Elleihin :D). Pakko kysyä sen verran, että eikö tuolla Krumbachin niityllä ollut käärmeitä? Oon nimittäin Italiassa vähän samantyyppisissä maisemissa just nyt (en ihan noin hienoissa kuitenkaan) ja täällä vilisee vastaavanlaisilla ruohoniityillä aivan älyttömästi käärmeitä! Ei siis tulis mieleenkään kirmata täällä paljain jaloin 😀

    • Reply
      Otto Lilja
      lokakuu 23, 2017 at 4:18 pm

      No siis todellakin kannattaa laittaa. Auto alle ja osavaltio ympäri. Pääsee kätevästi poikkeemaan myös Sveitsissä, Saksassa ja Lichtensteinissa. 🙂 Ei muuten käynyt edes mielessä, että tuola voisi löytyä käärmeitä, mutta nyt kun asiasta mainitsit niin alko vähän kuumottamaan ajatus. Toisaalta luotan siihen, että paikallinen opas ei olis meitä tonne vienyt, mikäli uhka olisi? Kääk. Käärmeen kohtaaminen ois mun painajainen. Ampparin piston tosin tuolta sain…

  • Reply
    Kati / Suomalainen im Allgäu
    lokakuu 23, 2017 at 7:10 pm

    Otto, taas kiva kirjoitus. Mutta että hirvenlihaa? Tarkoitat varmaan peuraa tai saksanhirveä? Mua alkoi kiinnostaa tuo naistenmuseo, täytyypä laittaa vierailulistalle. Ja tosiaan käärmeitä voi olla, mutta mä en ole kuuteen vuoteen törmännyt yhteenkään joten tuskin on samanlaista ongelmaa kun Italiassa. Eli ei hätää.

    • Reply
      Otto Lilja
      lokakuu 24, 2017 at 5:06 pm

      Kiitos taas kivasta kommentista Kati! 🙂 Oot mitä suurimmalla todennökyiseellä täysin oikeassa. Tais käydä pieni päänsisäinen käännösvirhe XD Naistenmuseossa oli Masai-teema menossa tällä hetkellä, tosi mielenkiintoinen joten kandee ehdottomasti käydä visitillä!

Leave a Reply