Iso-Britannia Lontoo Slider

OPISKELU LONTOOSSA – VUOSI TAKANA JA TÄSSÄ ON MUN TILINPÄÄTÖS

Vuosi sitten mä hehkutin onneni kukkuloilla, että olin päässyt sisään juuri siihen yliopistoon ja juuri sille linjalle mille olin tavoitellut pääseväni. Sillä samalla hetkellä sain mun elämälle myös sen oikean suunnan, mitä olin hakenut. Ennen tätä olin rehellisesti sanottuna aika hukassa oman laiffin kanssa. Nyt mulla on ensimmäinen vuosi yliopistoa kokonaan pulkassa ja fiilis on kutakuinkin hämmentynyt.

En ole hirveästi opiskeluista puhunut täällä blogissa, mutta nyt näin ensimmäisen vuoden kunniaksi on relevanttia tehdä pieni tilinpäätös. Niille jotka ei siis tiedä, opiskelen Digitaalista Mediaa & Viestintää Westminsterin Yliopistossa täällä Lontoossa. Ajattelin kertoa nyt ihan juurta jaksaen sen, että miksi hain opiskelemaan Lontooseen, miten olen rahoittanut opiskeluni Lontoossa, millaista opiskelu on ollut tähän saakka ja mitkä ovat ne ihan yleiset fiilikset liittyen tähän koko uuteen elämänvaiheeseen.

MIKSI LONTOO JA MIKSI TÄMÄ ALA?

Käytiin Alexin kanssa South Kensingtonissa kuvailemassa toissaviikonloppuna. 

– –

En ole koskaan ajatellut tosissani, että opiskelisin Suomessa. Tai edes asuisin Suomessa aikuisiällä. Siitä saakka kun olen ollut ihan skidi, olen nähnyt elämäni ulkomailla, opiskeluita myöden. Siitäkin huolimatta, että kielet ei koskaan oo ollut se meikäläisen suurin vahvuus. Mulle ei ollut vielä 1,5 vuotta sitten selvää, että mitä haluan opiskella. Mielessä kävi aika laaja kirjo vaihtoehtoja aina Matkailualasta Valtsikkaan ja jossain ihme tilassa olin jopa suunnittelemassa, että jäisin Helsinkiin opiskelemaan. Vaikka oonkin aika praktinen ihminen, akateeminen maailma houkutteli. En ole koskaan ollut mikään varsinainen opiskelijaluonne, mutta akateemisuus on tullut jotenkin lähipiirin kautta tutuksi ja näin ollen halusin myös itse olla osa sitä maailmaa. Meillä meni Alexin kanssa aika huonosti siinä kohtaa kun asuttiin vielä Suomessa se vajaa vuosi Aussien jälkeen. Alex halusi muuttaa Lontooseen, mutta mä olin niin mukavasti omalla mukavuusalueella Suomessa, että olisin mielelläni jäänyt sinne. Dramaattisesti sanottuna aika viime hetkellä päätin silti, että hyvän parisuhteen eteen on syytä taistella ja niin mäkin sitten pakkasin kimpsut ja kampsut ja muutin Lontooseen.

Tänne muuton myötä mulle siis todella vahvistui se, että alan myös opiskelemaan täällä, sillä parin viikon jälkeen asuttuani Lontoossa, en nähnyt enää mitenkään mahdollisena muuttoa takaisin Suomeen ja opiskelu tuntui seuraavalta stepiltä siinä elämäntilanteessa. Aloin tutkimaan opiskeluvaihtoehtoja, ja tehtyäni paljon itsetutkiskelua, tajusin, että Digitaalinen media & Viestintä on täysin se mun juttu (Digital media & communications a.k.a DMC). Se on 21st century ala, jossa oon enemmän tai vähemmän ollut inessä viimeiset 2,5 vuotta. Ajatusta vahvisti vielä se, että Suomessa tätä samaa alaa on tosi hankala opiskella Yliopistossa joten se ikään kuin sinetöi sen, että vaikka Lontoossa on kallista opiskella, it’s definitely worth it. Westminsterin yliopistoon hain loistavan feedbackin ja hyvien rankingin perusteella. Hakuprosessi meni putkeen ja pääsin ineen. Maailman suurin helpotus.

Nyt yhden lukuvuoden kokemuksella oon huomannut, että opiskelu ulkomailla herättää paljon kysymyksiä ihmisissä. Etenkin raha ja opiskelun laatu on se mikä pohdituttaa, ja tietenkin se, että miksi ei ole käyttänyt Suomen arvostettua ja ilmaista opiskelujärjestelmää hyödyksi. Päätin kirjoittaa tämän postauksen myös siitä syystä, että annan nyt vastauksen kaikkiin niihin kysymyksiin ja toteamuksiin, joita olen eniten ihmisiltä tässä viimeisen vuoden aikana kuullut. 😀

“OOTKO SÄ IDIOOTTI, ETTÄ MAKSAT £9000 VUODESSA OPISKELUSTA JOS SUOMESSA SE ON ILMAISTA?!”

Tätä mantraa on saanut kuulla aivan tavattoman paljon. Lontoossa opiskelu maksaa rahaa, mutta totuus ei ole todellakaan niin mustavalkoinen. Mä haluun opiskella kansainvälisessä ympäristössä, maailman mahtavimmassa metropolissa, täysin Englannin kielellä, kaikkien maailman mahdollisuuksien ympärillä. Haluan haastaa itseni kunnolla. En maksa £9000 vuodessa vaan siitä, että saan yliopisto tutkinnon hyvästä Yliopistosta alalta, joka on täysin mun juttu. Maksan £9000 vuodessa siitä, että saan nimenomaan asua Lontoossa, joka on ehkä maailman coolein paikka asua. Maksan siitä, että voin elää arkipäiväistä unelmaani ympäristössä, jossa mulla on täysi vapaus olla juuri se ketä haluan olla. Maksan siitä, että asun dynaamisesti stimuloivassa ympäristössä, jossa taivas on vaan rajana. Mulle toi £9000 vuodessa on hinta siitä, että voin olla aidosti onnellinen, sillä missään en ole koskaan tuntenut oloani niin itsevarmaksi, hyvinvoivaksi ja kaikin puolin kevyeksi kun täällä. Sitä paitsi noin modernin alan opiskeluun ei kaupunki voisi olla enemmän relevantti kuin Lontoo. Ennen kaikkea, Yliopistotutkinto Lontoosta on status. 

Sitä paitsi en mä maksa sitä £9000 nyt vielä. Englannin Student Finance lainaa mulle sen rahan, kuten se lainaa suurimmalle osalle muistakin EU opiskelijoista. I know, kyllä. Laina on kirosana Suomessa, mutta tässä tapauksessa jos sen näkee kirosanana, kertoo se vaan tulkitsijan omasta pikkumielisyydestä. Voin maksaa sitä takaisin nyt, tai sitten vasta kun tienaan yli £21 000 puntaa vuodessa opiskeluiden päätyttyä. Tästä palkasta maksan sitä takaisin 9%. Ihan fair deal. Omistusasunto tai kesämökki on oikeastaan se viimeinen asia josta mä haaveilen tällä hetkellä. Sen sijaan investoin mieluummin omaan tulevaisuuteni tällä tavalla sekä elämänlaatuun juuri tällä hetkellä. Siinä kohtaa kun valmistun, maksaa osa samanikäisistä asuntolainaa pois, mä maksan sijoitusta itseeni. Win win.

Oon erittäin optimistinen oman tulevaisuuteni suhteen. Mikäli hoidan hommani kunnolla, tiedän, että mulla on mahdollisuus tienata helvetin hyvin sillä alalla jota juuri opiskelen. Riippuen, että mihin haluan erikoistua. Oon hyvä siinä mitä teen enkä myöskään pelkää epäonnistua. Uskon siihen, että asiat on viime kädessä riippuvaisia mun omista valinnoista ja omasta käsikirjoituksesta, jonka elämälleni kirjoitan. Näin ollen tulevaisuus ei stressaa mua, sillä se näyttää valoisalta niin kauan kun haluan, että se näyttää valoisalta. Maksan lukukausimaksut siis mielelläni.

MITEN MÄ OON RAHOITTANUT ELÄMÄNI LONTOOSSA OPISKELUIDEN OHELLA?

Moni stressaa sitä, että miten rahoittaa opiskeluiden ohella elinkustannukset Lontoossa. Lontoolla on maine super kalliina kaupunkina, mutta itse olen vähän eri mieltä. Vuokrat ja julkinen liikenne on joo hintavaa, mutta suuressa kaupungissa on myös suuret vaihtoehdot. Etuna on myös suomalaisuus. Ref. jackpot nimeltä korotettu opintotuki ulkomailla opiskeleville. Ka ching. Pieni potti pamahtaa tilille joka kuun alussa ja tällä etuudella kustantaa helposti ison osan vuokrasta. Viime syksynä vielä työskentelin aktiivisesti yliopiston ulkopuolella, mutta totesin sen epäkannattavaksi opiskeluiden kannalta, sillä opiskelut vaatii multa ihan hirveästi ylimääräistä eforttia ihan vaan senkin takia, että akateemisen englannin omaksumisen ja sisällön sisäistämisen kanssa pitää meikäläisen tehdä aduunia enemmän kuin natiivien. Kampuksella tulee vietettyä lisäksi paljon aikaa, joten on hyvä pysyä lähellä. Onneksi meillä on ollut mahdollisuus hakea mm. yliopistolle töihin.

Kuluneen talven aikana olen rahoittanut elämäni säästöjen, opintotuen, blogin kautta välillisesti tai välittömästi tulleiden osa-aikaisten tulojen lisäksi työskentelemällä Yliopistolla yhdistystoiminnassa/komiteassa mukana, näin olen saanut yhdistettyä hyvin sekä opiskelun, että työn. Oon myös siitä etuoikeutetussa asemassa, että mulla on aika hyvä turvaverkko taustalla, joka on mahdollistanut tämän hetkisen elämäntilanteen. Suomesta on myös mahdollista ottaa vielä olemattomalla korolla korotettua opintolainaa valtion takauksella ja jos oikein paha paikka tulee, niin aina voi myydä vaikka arvoesineet. Läppä. 😀 Somen kautta jengi monesti luulee, että elämä on yhtä ulkona syömistä ja jet settiä. Todellisuudessa olen todellinen tarkan markan mies. Ulkona safkaaminen on matkustelun lisäksi ehkä ainoa asia johon “tuhlaan” rahaa. Tai siis sijoitan. Ravintoloiden merkitys on mulle paljon syvempi kuin raha. Se on mulle harrastuksen lisäksi sosiaalista aktia ja suurta nautintoa joka tekee mut onnelliseksi. Sitä paitsi Lontoossa on edullista syödä ulkona. Vaihtoehtoja siis riittää.

MINKÄLAISTA ON OPISKELU LONTOOSSA OLLUT? JA MITÄ OLEN OPPINUT?

Ihan ensimmäisenä haluan kehua meidän kampusta ja kurssiryhmää. Jengi on tosi kansainvälistä ja meininki sekä luovuuteen keskittyvää, että super innovatiivista. Meitsistä on rikkaus opiskella ympäristössä jossa kansallisuuksia on välillä Lativa, Kuwait ja Bahama sekä kaikki sateenkaaren välit siinä välillä. Monikulttuurisuus on parasta. Meikäläistä pelotti myös se, että kaikki muut omalla linjalla on paljon nuorempia, ja en löydä yhteistä säveltä. Onneksi meillä on tosi monenkirjavaa jengiä ikähaitarilla 19-25. Porukkaan ei siis ole ollut hankala adaptoitua. Linja on vielä akateemisempi mitä osasin odottaa ja näin ollen mulla on välillä fiilis, että olen joutunut opettelemaan ihan uuden kielen. Akateeminen Brittienglanti on nimittäin ihan oma juttunsa. Se mistä opetuksessa tykkään on se, että meillä kannustetaan kriittiseen ajatteluun. Etenkin Jenkki kriittisyyteen, joka on media-alalla aika relevanttia pitää mielessä.

Viime kädessä ensimmäinen vuosi on ollut aika pitkälti harjoittelua ja totuttelua akateemiseen maailmaan. Oon myös hiffanut, että se on pitkälti kiinni aika paljon omasta efortista, että miten paljon saa opiskeluista irti. Siksi pitää muistaa olla tosi oma-aloitteinen. Eniten mua jännitti se, että miten tulen oman englannin kielen kanssa toimeen. Aikoinani oon kertonut blogissa siitä syvemmin, että miten oon kamppaillut kehnon kielipään kanssa. Siksi varmasti mua voisi luulla hulluksi, että minkä ihmeen takia oon päätynyt opiskelemaan vieraalla kielellä, puhumattakaan, että miten oon päässyt ylipäätään koskaan sisään. Syy siihen, että miksi olen pärjännyt, kehittynyt ja miksi ylipäätän pääsin sisään on oma motivaatio, vaivannäkö ja optimistisuus. Olen joutunut tekemään enemmän duunia kuin ehkä muut, mutta se on myös kantanut hedelmää. Toisinaan olen tuntenut itseni idiootiksi kun ollaan keskusteltu seminaarissa aiheista mistä mulla ei ollut harmaintakaan havaintoa, että mistä helvetistä nyt puhutaan. Toisinaan on turhauttanut kun en ole voinut ilmaista itseäni sillä tavalla kun olisin halunnut, etenkään jos mulla on suomenkielellä aiheesta syvempää sanottavaa. Etenkin huonosti nukuttujen öiden jälkeen itsensä ilmaisu akateemisesti on toisinaan tuskaa, mutta ei auta itku markkinoilla. Sen olen myös oppinut, että välillä kannattaa vaan pitää turpansa suosiolla kiinni, jos suusta ei tule ulos mitään mikä palvelee ketään millään tavalla. Liikaa ei silti saa pysyä hiljaa sillä itsensä rohkea ilmaisu on se mikä ihmistä kehittää. Pitää vaan yrittää unohtaa se, että mitä muut kelaa ja keskittyä omaan kehitykseen. Itseään varten siellä kuitenkin ollaan ja aina voi ignoorata jos saa liikaa kyseenalaisia katseita.

Vaikka eka vuosi on ollut pitkälti viime kädessä vasta totuttelua, ennen suurempia koitoksia, on mulla välillä valehtelematta käynyt fiilis, että tämänkin tien olisi voinut tehdä itsensä kannalta helpommin ja edukkaammin esim. opiskelemalla omalla äidinkielellä. Toisaalta ilman tätä valitsemaani tietä en usko, että yleinen elämänlaatuni olisi näin hyvässä tasapainossa, mitä se nyt on. Haasteet on se, mitkä stimuloi itseäni eniten. Koen myös, että se on valmistanut ja kehittänyt ihan hirveästi, että sain 3 vuotta elää ja kokea maailmaa rauhassa ja samalla etsiä sitä omaa juttua, ennen kuin aloitin opiskelut. Epäröjille sen verran, että päivääkään en vaihtaisi niistä kolmesta välivuodesta veke ja suosittelen samaa myös muille, jotka punnitsee vapaamman seikkailun ja opiskelun välillä. Go, travel & live your life. Opiskelut kyllä odottaa!

Kaiken kaikkiaan oon tyytyväinen. Hengissä selvittiin ja vieläpä ihan menestyksellä. Viime kädessä jopa yllättävän hyvin. Se suurin opetus ja kannustin kaikille, jotka pohtii opiskelua ulkomailla: menestys on kiinni pitkälti omasta panoksesta. Mulle kielimuuri on ollut se suurin haaste, mutta se on lähinnä ollut vaan haaste. Ei todellakaan mikään este. Koskaan et ole ainoa joka kamppailee ja jokaisella on ne omat haasteet. Se on ollut helpottava ymmärtää. Etenkin Lontoo on emigranttien pääkaupunki ja näin ollen vertaistuki on aina taattu. Tä elämänvaihe sopii itselleni ja jotenkin mulla on fiilis, että elän tällä hetkellä tämän hetkisen elämäni parasta aikaa.

Ps. The Blog Awards Finalnd 2017 pöhinät on taas päällä ja olis aivan super hyper ihanaa, jos haluisitte käydä ilmiantamassa meikäläisen pikku blogin ehdolle. Syötä kenttään Otto Izakaya tai vaikka pelkkä URL. Blogi täyttää syksyllä 3 vuotta ja tä olis ehkä paras lahja teiltä lukijoilta koskaan. 🙂 Jos pääsen ehdolle niin sitten on bileet! <3 Eli huikkaa sun ilmianto komitealle menemään TÄSTÄ!

Huikeeta viikkoa kaikki! Oon muuten Kuubassa viettämässä faijan 60-kybäsiä tällä hetkellä, joten IG:tä ja Storya kandee pitää silmällä!

-OTTO-


PS. SEURAA SoMe:ssa: SNAPCHAT: @ottoizakayacom. INSTAGRAM: @ottoizakaya. FACEBOOK: OTTO Izakaya

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply
    Lomalla viimeinkin
    toukokuu 1, 2017 at 7:45 am

    Mielenkiintoinen infopaketti opinnoista Lontoossa Otto! Kyllähän se aina kannattaa panostaa siihen mikä kiinnostaa ja mihin uskoo niin se kantaa myös hedelmää tulevaisuudessa. Hyvä kun kerrot myös ulkomailla opiskelun taloudellisesta puolesta, koska se aina kiinnostaa 🙂

    • Reply
      Otto
      toukokuu 2, 2017 at 4:57 pm

      Raha kiinnostaa aina. Ja se myös yleensä ratkaisee. Kiva kuulla, että oli mielenkiintoinen! 🙂

  • Reply
    Milja
    toukokuu 2, 2017 at 9:22 pm

    Mielenkiintoinen postaus! Mä olin vuosi sitten vajaan viikon Lontoossa ja siitä lähtien oon kaivannut sinne takaisin. Jonain päivänä toivon et siellä on mun koti ja kenties opiskelupaikka, mutta nimenomaan se mikä on mullakin haasteena – kielipää.

    • Reply
      Otto
      toukokuu 3, 2017 at 12:06 am

      Unelmia kohti! Kielipäästä ei kandee todellakaan ottaa stressiä. Koulussa oon oppinut Sen, että vaikka sitä kielitaitoa kuin paljon stressisi, aina löytyy miljoona muuta joilla on vielä nihkeempi kielipää. Eli haku vaan päälle! 😉

  • Reply
    Wave to Mummy
    toukokuu 3, 2017 at 11:54 am

    Hyva postaus! Itsekin muutin Lontooseen opiskelemaan juuri kansainvalisyyden ja sen tuomien mahdollisuuksien takia. Tosin silloin lukukausimaksut olivat £3000 joten vahan helpompi oli se perustella itselleen.

    • Reply
      Otto
      toukokuu 3, 2017 at 1:52 pm

      3000 vaan?!? Wow! Millon ne mahto nousta? 😀 Tossa kohtaa on varmasti aika easy perustella. Missä opiskelit?

      • Reply
        Wave to Mummy
        toukokuu 11, 2017 at 8:21 am

        SOAS yliopistossa. Aloitin 2006, ennen sita lukukausimaksut oli £1,200 vuodessa ja £3,000 tuntui kauhealta kiskurihinnalta… ja sit pian tulikin jo uusi korkeampi hinta uusille opiskelijoille :S

        • Reply
          Helka
          toukokuu 15, 2017 at 3:15 pm

          Jep, minulla oli sama, muutin Lontooseen opiskelemaan 2005 eli sain kolmen vuoden BAn sillä about £1,200/lukuvuosi ja silloin oli vieläpä EUn department for education josta saattoi hakea stipendin joka kattoi lukuvuosi maksun. Nyt maisteriopintoja pohtiessa niiden rahoitus on tietenkin toinen kysymys, sillä Suomesta näin kauan poissaolleena ei tukia enää heru ulkomailla opiskeluun. Hieno artikkeli Otto!

          • Otto
            toukokuu 17, 2017 at 10:30 am

            Kiitos! Mutta siis 1,2k, lucky! Saa nähä, että tuplantuuko taas Brexitin myötä…:D

        • Reply
          Otto
          toukokuu 17, 2017 at 10:29 am

          WHAAAT 😀 Kiva nousujohdanne!

  • Reply
    Veera
    toukokuu 3, 2017 at 3:10 pm

    Kiva postaus! Ootko huomannu sellasta ilmiötä, että ulkomaille muuttaessa tuut yllättäen 100% tilivelvolliseks kertoa tuntemattomille ihmisille kaiken sun rahatilanteesta ja siitä, miten ”on aina rahaa reissata” vaikka nimenomaan olisi muualla opiskelemassa tai töitä tekemässä?
    Oon lähössä kans Glasgowiin kirjojen äärelle vuoden päästä muutaman reissaten käytetyn välivuoden jälkeen. On ollut kyl parasta elämämkoulua nää vuodet! ?

  • Reply
    Veera
    toukokuu 3, 2017 at 3:33 pm

    Melko paksua puhetta tuo, että ”Suomessa tätä samaa alaa on tosi hankala opiskella Yliopistossa” Viestintää voi yliopistoissa opiskella ainakin Vaasassa, Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella. Lisäksi Vaasassa varsinkin painotetaan tuota digimediaa, eli nyt faktat kuntoon ennen kuin kirjotat.

    • Reply
      Otto
      toukokuu 3, 2017 at 11:59 pm

      No kääk. Nyt oli kärkäs komma! 😀 En oo kyllä henk. Koht kuullut, että yliopistossa voi opiskella Suomessa kandia Digital media & Communicationista yhdistettynä? Tosta Vaasan maisteriohjelmasta oon kyllä tietoinen, mutta teen nyt siis kandia. Viestinnän ohjelmat on niin ikään tuttuja, mutta nyt puhutaan yhdistetystä tutkinnosta juuri tällä sisällöllä. Digiviestintään oon törmännyt jossain, mutta en sitten tiedä, että miten se eroaa. Aallosta löysin moduulin, mutta en kokonaista tutkintoa. Korjaa ihmeessä jos olen väärässä.

  • Reply
    Jael
    toukokuu 3, 2017 at 7:39 pm

    Hieno päätös,ja varmaankin antaa paljon tulevaisuuteen nähden.Itsekin opiskelin ulkomailla aikoinaan:)

    • Reply
      Otto
      toukokuu 4, 2017 at 12:00 am

      Varmasti! 🙂 missä ite opiskelit?

  • Reply
    Nimetön
    toukokuu 6, 2017 at 9:18 am

    Englannissa opintoja harkitseville tiedoksi: ”Student Loan” ei ole ilmaista rahaa, koska korko on opiskeluaikana muistaakseni 3.1% vuodessa – Englannin Pankin korko on nyt 0.25%. Kun on valmistunut yliopistosta, korko nousee ja on korkeimmillan 6.1%, riippuen tuloista..(Siis syyskuusta 2017 alkaen.) Asuntolainoja saa paljon alhaisemmalla korolla!

    • Reply
      Otto
      toukokuu 17, 2017 at 10:29 am

      Kiitos tästä!

Leave a Reply