Yhteistyö

Mikä Musta Tulee Isona?

Bloggaamiseni kärsii 2-suuntaisesta mielialahäiriöstä. Välillä vauhti on kovaa ja sisältöä syntyy kuin sieniä sateella. Toisinaan taas menee pitkäänkin, että en saa tekstiä ulos alkuunkaan ja, että alkaa omatunnossa kolkuttaa. Laiskuus harvemmin on syynä päivittämättömyyteen, sen sijaan riippuvuuteni hektiseen boheemiin elämäntyyliin vie välillä vaan rehellisen erävoiton. Siinä on välillä aivopähkinää purtavaksi, että miten yhdistää yhdessä maailman kiireisimmistä kaupungeista päivätyön, 2 tunnin päivittäiset työmatkat, parisuhteen, sosiaalisen elämän, kuntosalin, arkiset asiat, miljoonat projektit joita syntyy 3 lisää sillä hetkellä kun 1 on saatu vasta vasta valmiiksi sekä siihen päälle vielä harvinaisen lennokas luonne, joka hyppii paikasta A paikkaan B kuin pahimman luokan citykani konsanaan.

Jos rehellisiä ollaan niin harkitsin vakavasti kesän alussa, että lopetan bloggaamisen toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Suunnitelmani oli tehdä Israelin matkasta viimeinen blogissa nähty matkani ja sen jälkeen sanoa soronoo tälle scenelle. Yksinkertaisesti en kokenut, että mulla on enää aikaa ja kapasiteettia annettavana sitä määrää, jota bloggaaminen vaatii. Jonkun asteisena kontrollifriikkinä, stressiperseenä sekä perfektionistina koin taas luovuuden tuskaa ja sen myötä olin vähällä pistää hanskat tiskiin.

Asia, joka pisti turhauttamaan sitäkin enemmän salassa hiljaa oli arki mitä olin jälleen kerran alkanut elämään. Jossain kohtaa mulle tuli keväällä olo, että tämä ei ole sitä elämää mitä haluan tämän pidempää elää. Alkuun se tuntui niin maailman omimmalta elämältä istua 8-16 monikansallisen firman sorvin äärellä ja käydä gymillä painamassa kuntoa kehoon sen jälkeen. Jokainen päivä on samanlainen ja palkka juoksee jee jee. Kokkailla vähän himassa ja leikkiä seesteistä Seijaa. Mutta sitten tajusin, että jos jatkan näin samaa rataa niin mullahan menee koko elämä ohi. Kuolisin ajatukseen, että opiskelisin vuosia helvetin kalliissa yliopistossa ja lopputulos olisi paikkauskollisuus. Olisin täysin riippuvainen vuosilomista ja kaikki se vapaus minkä nimeen olen julistanut kutistuu kymmeniä prosentteja siinä kohtaa. Tajusin, että mun sielu, aivot ja mieli eivät ole luotu elämään jatkuvan säännöllisesti. Välillä se tekee terää mutta pitemmän päälle se lähinnä vaan jumittaa. Ainakin itseäni. En todellakaan vähättele sitä etteikö tämä vuosi olisi tehnyt mulle todella hyvää, olen oikeasti kasvanut aikuiseksi ja oppinut elämään niinkuin normaalit ihmiset elää. Ei ole tarvinnut stressata rahasta ja asiat on muutenkin rullannut kivalla temmolla. Jokin silti puuttui ja se oli jonkinasteinen vapaus, sen vapauden puute pisti taas miettimään tosissaan, että mitä ihmettä haluan elämälläni tehdä?

otto_sleepy-12

Aloin lopulta, kelaamaan, että miksi helvetissä mä stressaan alkujaankaan asioista. Esim. nyt blogista. Asiasta, joka on mulle pelkkä kiva harrastus? Tajusin, että olin pistänyt bloggaamisen varaan liikaa. Olin luonut päässäni mielikuvia, että tästä tulee mun elämäni työ ja jos en tee kaikkeani sen eteen, niin päädyn kaivon pohjalle tai jotain sinne päin. Siinä kohtaa kun en todellakaan tehnyt kaikkeani, niin kaivon pohja kummitteli kovaa vierellä. Ajattelin jotenkin todella yksinkertaisesti, että blogi olisi ainoa väylä päästä tavoitteeseeni. Tavoitteeseeni olla tulevan 3 vuoden sisällä täysipäiväinen Digi Nomad.

Olen vapaa sielu, oman elämäni itsenimitetty taiteilija, luonnon oikku ja rehellinen hullu. Tajusin, että jos asetan itseni tähän tilanteeseen liian mukavasti ja jatkan samaan malliin kyseenalaistamatta mahdollisuuksia, niin herää tossa 20 vuoden päästä siihen tilanteeseen, että v***u mun elämä meni ohi. Näin hyvin kärjistetysti. Luojan kiitos sain kuin sainkin pienen jännitysnäytelmän ja paperisodan jälkeen viime keväänä varmistettua yliopistopaikan unelmieni linjalta, tieto siitä, että elämässä alkaa pian tapahtua isolla vaihteella jaksoi ”tsempata” läpi seesteisen normaalin arjen ja blogin aiheuttaman luovuuden tuskan.

Barcelonan matka oli jonkinasteinen käännekohta. Pääsin pitkästä aikaa reissun päälle kunnolla ja vieläpä uuteen paikkaan. Tajusin, että on 2 asiaa, mitä haluan elämässäni tehdä – matkustella sekä työskennellä paikkauskottomana täysin vapaasti omalta rakkaalta Macbookiltani käsin. Tajusin, että oman elämäni ultimaattisena vapaaherrana muiden palkkalistoilla työskentely ilman omaa vapautta ei vaan tunnu siltä oikeimmalta vaihtoehdolta. Ei se, että se olisi väärin, mutta niin kauan kun on mahdollisuus kokeilla toista väylää elää tätä elämää, niin haluan mieluusti kokeilla sitä toista väylää. Olen pitkään haaveillut digi nomadiudesta, mutta aina aiemmin kuvittelin, että bloggaaminen olisi ainoa vaihtoehto tulla digitaaliseksi nomadiksi. Siinä kohtaa kun bloggaaminenkin alkoi maistua puulta, niin mielessä kävi, että mitäs sitten seuraavaksi.

otto_sleepy-14

Aiemmin olen pistänyt ihan hirveästi stressiä bloggaamiseen koska olen jotenkin dorkana ja pikkumielisenä kuvitellut, että tämä on se mun ainoa tapa menestyä nettiyrittäjänä. Tämän ylläpito on ensiarvoisen tärkeää sekä oman brändin, että myös oman portfolion ylläpitämisen kannalta, mutta to be honest. Pienistä puroista kasvaa iso meri ja tämä on vaan yksi niistä puroista. Mahdollisuuksia on enemmän kuin edes tajuaa, heti kun avaa silmänsä ja miettii, että missä on oikeasti hyvä.

Tajusin, että matkustaminen on se mun ainoa oma juttu, mitä tulee ihan jo blogin sisällön tuottamiseen ja ylipäätään tapaan elää tätä elämää silleen nautinnollisesti. Lifestyle, tyyli jne. mitä oon aiemmin tänne välillä koittanut jotenkin tuoda ei vaan yksinkertaisesti toimi. Olen kiinnostunut yhteiskunnasta, rahasta, mukavasta elämästä ja ennen kaikkea loputtomasta matkustamisesta ja niistä asioista aion jatkossa kirjoittaa. Se olen minä, ei mikään muu. Never say never, mutta musta tuskin tulee kovinkaan helpolla päivittäin postaavaa lifestyle bloggaajaa. Se ei ole mun juttu. Sen sijaan laaja tajunnanvirta ja hullunkurisen matkalaiselämäni välittäminen eri muodoissa silloin kun siltä tuntuu,  tuntuu paljon aidommalta. Ja sekin vain osana isompaa kokonaisuutta.

Juuri kun olin heittämässä hanskat tiskiin, alkoi joku lukemaan ajatuksiani. Loppukesästä alkoi tapahtumaan nimittäin kovalla vaihteella. Sen jälkeen kun olin ensin vuoro toisensa jälkeen sanonut ei:tä pressimatkatarjouksille ja elänyt vuosilomariippuvaisessa päivätyökuplassani, huomasin yhtäkkiä, että olen 10 päivän täysylläpidetyllä parisuhde/työmatkalla tämän stressi-blogini puolesta Israelissa & Jordaniassa. Vieläpä lentoyhtiön sponsoroimana. Ei mennyt aikaakaan kun kutsu kävi Saksaan uuteen blogikampanjaan ja nyt tänään lähden puolestaan sinne. Eikä siinä vielä kaikki, syyskuun lopussa on vuorossa puolestaan Marokko. Siinä sivussa vielä yhteistyöpostauksia. Huomasin yhtäkkiä ihan pienessä muuttuneessa hetkessä, blogistani saatavat kuukausitulot lähtivät radikaaliin kasvuun.

Tajusin, että jos mulla on mahdollisuus osallistua kaikille itseäni oikeasti kiinnostaville kaupallisille yhteistyömatkoille vapaasti sekä siinä sivussa toteuttaa itseäni lukuisilla muilla suunnittelemillani tavoilla, olisin muutaman vuoden aikana aika pitkälti helposti siinä tavoitteessa, mistä olen vuosikaudet haaveillu. Niin, että mun ei tarvitse edes pistää koko kapasiteettia vaan yhteen asiaan vaan voin puhtaasti tehdä sitä mikä kiinnostaa. Vielä kun aloitan opiskelut digitaalisen median & viestinnän linjalla, antaa se mulle täydelliset lähtövalmiudet ajamaan unelmaani digi nomadiudesta eteenpäin.

VINKKI: MITEN ALOITTAA PAIKKAVAPAA KEVYTYRITTÄMINEN HELPOSTI?

otto_sleepy-13

Samassa kun jutut lähti taas lentoon, alkoi kevytyrittämisen kevyen ketterä arkipäivä tulla myös taas tutuksi. Koska siteeni ovat silti vielä etenkin blogin puolesta vahvasti Suomessa, hoidan laskutuspolitiikan edelleenkin UKKO.FI:n kautta, mikä onkin kulkenut käsikynkässä kanssani jo vuoden päivät – pelkällä puhtaalla menestyksellä ja harvinaislaatuisella asiakastyytyväisyydellä. Näin ulkosuomalaisen näkökulmasta UKKO.fi on ihan älyttömän hyvä, sillä rehellisesti en halua olla juridisella asteikolla kovinkaan kiinni Suomessa henkilökohtaisesti millään tavalla ja saan UKKO.FI:n avulla elää täysin vapaasti Lontoon expat-kuplassani vailla huolta kotimaasta. UKKO.fi hoitaa puolestani verot, alvit, ylvit, sylvit ja muut mistä en ymmärrä tuon taivaallistakaan ja enää ei tarvitsekaan. Ainoa asia, mitä mun tarvitsee tehdä on painaa “maksa palkka”-nappia ja that’s it. Sopii mulle sillä, viimeisin asia mitä haluan maahanmuuttajana miettiä tällä hetkellä Briteissä on suomalaiset veroasiat tai, että joku alkaa vinkumaan hilujeni perään siinä kohtaa kun olen taas kerran unohtanut täyttää ja palauttaa jonkun verolapun johonkin virastoon. Juuri hiljattain laskutin taas yhden palkkion UKKO.FI kautta ja muistin taas, että miten täydellisen kätevää se on. Tämä antaa mulle niin paljon vapautta toimia kansainvälisenä wannabe-liikemiehenä.

TOP 3 UKKO.FI KOKEMUKSIA KULUNEEN VUODEN AIKANA

  1. Helppous – UKKO.FI:n käyttäminen on tehty ihan äärettömän simppeliksi. Etenkin itse arvostan asioiden yksinkertaisuutta todella paljon ja se jos jokin on taattu Ukon kanssa toimiessa.
  1.  Asiakaspalvelu – Jos asiakaspalvelu toimii, kaikki toimii. Tässä firmassa tiedetään, että mikä kuluttajaa miellyttää. Tästä palvelusta haluan mielelläni myös maksaa.
  1. Nopeus. Sen lisäksi, että kaikki tapahtuu helposti ja vieläpä palvelualttiisti, on Ukon kanssa bisneksen tekeminen nopeaa. Palkat maksetaan nopeasti, kysymyksiin vastataan nopeasti ja yleisesti kaikki tapahtuu äärettömän nopeasti. Kiireisessä maailmassa arvostan nopeutta todella paljon.

Syksy taitaa muutenkin olla jotenkin niin mun vuodenaika sillä silloin tuntuu pää olevan niin paljon booztia täynnä. Tämän syksyn aloitan taas ihan uudelta leveliltä. Sen lisäksi, että olen pian yliopisto-opiskelija, olen todellakin päättänyt olla max 3 vuoden päästä täysin itsenäinen Digital Nomad. Matkabloggaaminen tule olemaan varmasti osa tätä isompaa kokonaisuutta, mutta enää en ota tästä stressiä tai elä siinä mielikuvassa, että tämä on se ainoa tapa menestyä tällä alalla. Niin kauan kun ei stressaa, niin hommat toimii ja tästä myös nauttii. Se on taas huomattu kuluneen kuukauden aikana. Itsensä hyväksyminen ja oman kapasiteetin ymmärtäminen on antanut mulle ihan mieletöntä mielenrauhaa. Laskutus asioiden ulkoistaminen muille tahoille on antanut sitä vielä entistäkin enemmän.

-OTTO-


*Postaus toteutettu yhteistyössä UKKO.FI palvelun kanssa*

You Might Also Like

  • Reply
    Jael
    syyskuu 1, 2016 at 7:25 am

    Mahtavaa, jos pystyt toteuttaman itsesi noin.Tsemppiä:-)

    • Reply
      Otto
      syyskuu 1, 2016 at 11:16 am

      I do my best and a bit more! 🙂 Kiitos!

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    syyskuu 1, 2016 at 8:22 am

    Iso osa olisi voinut tulla yhtä hyvin omasta kynästä 🙂 Meillä on myös isot diginomadihaaveet, saa nähdä mitä niistä sitten tulee 🙂 Tsemppiä! Ukko kuulostaa hyvältä!

    • Reply
      Otto
      syyskuu 1, 2016 at 11:16 am

      Veikkaan, että pelkästään kultaa! 😉

  • Reply
    Ulla
    syyskuu 1, 2016 at 9:54 am

    Kyllä taas pystyin samaistumaan hyvin sun ajatuksiin! Loistava teksti! Kiitos tästä, Otto! Oon ihan satavarma että saavutat sun kaikki unelmat!

    • Reply
      Otto
      syyskuu 1, 2016 at 11:17 am

      Kiitos Ulla! 🙂 Rehellisesti sanottuna uskon itse ihan samaan. 😛 Hehe..

  • Reply
    Teea | Curious Feet
    syyskuu 2, 2016 at 8:07 pm

    Mahtava teksti! Pystyn samaistumaan moneen kohtaan, ihania aatoksia. Erityisesti kolahti tuo mietteesi säännöllisestä elämästä, kokeiltu on, mutta ei vaan tunnu istuvan pitemmän päälle mullekaan. Että kun kirjoitatkin hyvin! Onnea tulevaan :)!

    • Reply
      Otto
      syyskuu 3, 2016 at 12:10 am

      Kiitos Teea! Sä niin lämmität mun mieltä. Tuetaan me vapaudentavoittelijat toisiamme jatkossakin! 🙂

Leave a Reply