[fusion_text]Pitkin kevättä on pyörinyt #ReilutBlogit-haaste netissä. Itse sain jo tovi sitten haasteen Tämä Matka-blogin Annalta osallistua messiin ja nyt viimein on juttu purkissa. Parempi myöhään kun ei milloinkaan!

Lapsiseksiturismi, seksi lapsen kanssa, pedofilia, hyväksikäyttö, ihmiskauppa ja lasten ihmisoikeudet kehittymättömissä maissa ylipäätään. Siinäpä monta palaa purtavaksi. Voimakkaita sanoja, tabuja ja niin kaukaista. Silti jokapäiväistä arkipäivää.

Oon pyöritellyt tätä tekstiä wordissa työpöydällä ties kuinka pitkään. Vaikea aihe ja vielä vaikeampi alkaa sitä tekstillisesti ruudulle purkamaan. Päämääräisesti oon pyrkinyt kelaamaan sitä, että miten saa tehtyä tästä aiheesta artikkelin ilman, että tekee siitä sosiaalipornoa. Sen takia oon käyttänytkin lähteinä vain ja ainoastaan sitä, mitä itse olen omin silmin suorana nähnyt sekä sitä, mitä luotettavat, dramatiikkaa vieroksuvat järjestöt ja tuntemani paikalliset ovat mulle kertoneet tästä aiheesta. Hollywood-dokkarit, youtube-klipit sekä keltaisen lehdistön artikkelit oon jättänyt kokonaan huomioimatta sillä itselle henkilökohtaisesti kerrottiin heti kättelyssä kun aihetta alettiin käsittelemään, että totuus mitä ruudun läpi näytetään saattaa poiketa todellisuudesta radikaalistikin. Se ei tosin tarkoita sitä, että totuus olisi muka kerrottua kivempaa, päinvastoin. Kuten me kaikki tiedämme, suuri osa dokkareista on tuotettu absoluuttisen realismin sijasta antamaan viihdearvoa yleisölle ja sitä kautta tekemään tuotteesta myytävän. Toinen kääntöpuoli Hollari-tuotannossa on myös se, että harvemmin on myöskään kerrottu lopussa sitä, että mitä niille kasvonsa kameralle antaneille uhrin asemassa oleville perheille ja lapsille on tapahtunut siinä kohtaan kun kamerat ovat sammuneet ja tuotantoryhmät poistuneet maasta? Siinäpä vasta hyvä kysymys.

Asiaan. Kiinnostus tätä vaiettua aihetta kohtaan heräsi viimeistään siinä kohtaa kun sain kutsun viime syksynä reilun matkailun yhdistyksen ”Liian Pahaa Ollakseen Totta”-kamppiksen lanseeraustilaisuuteen. Itse en valitettavasti pääsyt kyseisenä ajankohtana paikan päälle, mutta sitäkin sopivammin olin paraikaa tällöin Kaakkois-Aasiassa, suuntamassa Kambodzaan, missä lasten oikeudet ja jopa lapsiin kohdistuva seksiturismi rehottaa katukuvassa enemmän tai vähemmän näkyvässä osassa. Lapsiprostituutio on globaali ongelma ja arviolta noin 2 miljoonaa lasta joutuu vuosittain uhriksi. Koska aihe on yksi nykypäivän suurimmista tabuista, on tarkkoja lukuja mahdotonta saada.

Lapsiprostituution rinnalla velloo myös toinen ongelma, nimittäin lapsikauppa. Kambodzasta lapsia myydään jatkuvasti naapurimaihin seksiorjuuden lisäksi myös kotiapulaisiksi sekä muuhun ruumiilliseen työhön. Tällä hetkellä Kambodzan lisäksi yksi ongelmapesäkkeistä on Nepal, missä maanjäristyksen jälkimainingeissa lapsikauppa velloo aggressiivisesti. Nepalista suuri osa lapsista lähtee orjuuteen Intiaan.

Verisestä historiasta elpyvän Kambodzan pääkaupunki Phnom Penh ympäristöineen on laajan skaalan lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön Mekkaa. Brutaali historia, ankara köyhyys, infastruktuurin, koulutuksen ja terveydenhuollon puutteet, korruptio ja näistä kaikista muodostuva epätoivo kansalaisten keskuudessa, etenkin maaseuduilla on ajanut tilanteen siihen, että Kambodzassa lapsiin kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset ovat kaikkien huulilla olevaa arkipäivää. Lapsiprostituutio sekä lapsiin kohdistuva seksiturismi ovat vain yksi siivu osa isompaa kokonaisuutta.

Käsittelen tässä postauksessa yleisesti kaikkea sitä, mitä kohtasin Kambodzassa aiheeseen liittyen viime syksynä vuonna 2014.

PROSTITUUTIO KAMBODZASSA YLEISESTI

Phnom Penh on todellinen macho-lomailun mekka. Pääsee ampumaan aseilla lehmiä pelloilla, päihteet kannabiksestä opiumiin ovat helpommin kuin saatavilla, bisse on halpaa, seksiä saa oli naamaa taikka ei ja halvalla lähtee. Prostituutiota on Kambodzassa kaikkialla. Siinä missä iso osa myy seksiä vapaasti, on toinen kääntöpuoli lapsiin kohdistuva seksikauppa ja sitä kautta lapsiseksiturismi, jonka uhrit tekevät sitä vapautensa riistettyinä, seksiorjina. Phnom Penhin katukuva kuhisi länsimaalaisia miehiä paikallisella nais ja tyttöseurassa. Osa saattoi olla hyvänhenkisesti kosintamatkalla, osa taas oli selkeästi paukutuslomalla. Suuri osa näkyvistä seksityöntekijöistä on aikuisia, iso osa piilossa olevista taas puolestaan on lapsia.

Jo ensimmäisenä iltana hostellimme aulabaarissa prostituution monet muodot tulivat meille enemmän kuin tutuiksi. Bilispöydän ympärillä kisutteli keppi kädessä paikallinen, siisti, kaunis ja puoleensa kaikin puolin vetävä n. 25v mimmi ketä ei yleisen habituksensa puolesta jättänyt kenellekään arvailujen varaa, että minkä alan daami olikaan kyseessä. Miehiä riitti pöydän ympärillä tiheään ja reilu tunnin pituisen keppijumpan jälkeen tyttö poistuikin kohti yläkerran uumenia seuranaan reilu kolmekymppinen ranskalainen turistimies. Seuraavana iltana kattaus oli bilispöydän äärellä jälleen sama.

Toisessa pöydässä istui puolestaan hostellin nuori handyman seuranaan itseään huomattavasti vanhempi saksalainen herrasmies. Sivusilmällä tuijottelin kyseisen parivaljakon palaveria pitkään ja vanhemman herrasmiehen ilmeenlaadusta sekä kehonkielestä päätellen oli ilmiselvää, että mistä siinä mahdettiinkaan neuvotella. Siellä missä on turisteja niin siellä on myös rahaa ja mahdollisuuksia. Jokainen haluaa oman siivunsa siitä, keinolla millä hyvänsä. Hostellissa asui pitkäaikaisena asukkaana ranskalainen tyttö, joka kertoi suurimman osan hostellissa pyörivien paikallisten olevan enemmän tai vähemmän, julkisesti taikka salaa, sukupuolesta riippumatta prostituutiossa kiinni. Köyhässä maassa vaihtoehtoja on vähän ja raha otetaan sieltä mistä saa.

Mekin saimme yhdeltä hostellin nuorelta salskealta handymanilta ruumiillisen viestinnän puolesta hyvinkin ehdottelevaa huomiota. Siinä missä jannu ei meinannut millään nousta pöydästä ylös, otti hän kovemmat aseet käyttöön ja muutaman minuutin päästä herrasmies patsasteli pöydässä ilman paitaa valitellen hikeä ja kuumuutta. Got it. Epäselväksi jäi, että oliko joku ottamassa comissiota herrasmiehen liiketoiminnasta etäämmällä taikka ei. Tällä erää vietimme riskitöntä lomailua ja päätimme jättää mahdollisuuden käyttämättä. Sen verran annoimme kumminkin myöden, että ostimme häneltä päivänvaloa kestävän matkaopaspalvelun Phnom Penhin suurimmalle nähtävyydellä: ”Kuoleman Kentille”. Win win.

Prostituutio on Kambodzassa kaikkialla. Siinä missä näimme ensimmäisenä iltana huomattavan määrän aikuisten ihmisten harjoittamaa liiketoimintaa, halusimme seuraavaksi mennä harmaalle alueelle pinnan alle ja nähdä omin silmin sitä sairaampaa ja järkyttävämpää todellisuutta. Lapsiprostituutiota.

KOLIKON TOINEN KÄÄNTÖPUOLI

Vietimme Phnom Penhissä viikon, minkä aikana kävimme mm. järjestöissä juttelemassa, kadulla tutkimassa sekä paikallisten kanssa keskustelemassa. Halusimme pohjustusta siitä, että mikä on aiheen tutkimisen kannalta oikein ja mikä puolestaan väärin. Tutkimusretkemme alkoikin vierailulla Phnom Penhin Friends International-järjestössä juttelemassa Australialaisen järjestötyöntekijä Heidi Bainin Kanssa. Friends International tekee runsaasti globaalia järjestötyötä hädässä olevien lasten ja perheiden oikeuksien puolesta sekä antaa tietoa sitä haluaville. Keskustelutuokiomme Friends Internationalissa väritti aiemmin huomattavasti mustavalkoisempaa kuvaamme todellisuudesta astetta laajemmalla pensselillä. Suunittelemamme prokkis saikin tämän myötä täysin uuden suunnan. Mustavalkoiseen mielikuvaan saattoi pitkälti vaikuttaa se, että ennen tapaamistamme katsoimme alkulämmittelyksi Phnom Penhiläisen majatalon uumenissa Youtubesta jenkkinäyttelijätär Mira Sorvinon luotsaamaan dokkarin nimeltä ”Every Day In Cambodia”.

Kyseinen Dokkari Mira Sorvinoineen oli hmm, miten sen nyt sanoisi? Vaikuttava, ja etenkin viihdearvollisuutensa puolesta pätevä. Nekussamme haiskahti siitäkin huolimatta botoxin huuruinen Hollywood ja kysyimmekin suoraan Phnom Penhin Friends International organisaatiosta dokkarin lähdeperäarvosta. Reagointi dokkarin pätevyyteen järjestössä oli skeptinen. Dokkaria aiheineen ei välttämättä oltu esitetty läpimädästi suinkaan, mutta yksioikoinen tarttuminen aiheeseen höystettynä draamalla ja itkulla sekä sen tiivistäminen tunnin suurtuotantoon ei välttämättä antanut täysin oikeaa kuvaa Kambodzan todellisesta lapsiprostituution tilanteesta.

Uhrien kasvojen näyttäminen kameralle x-summaa rahaa vastaan on tässä tilanteessa ja tässä maassa hyvinkin kyseenalaista. Kaunis ajatus tukea perheitä taloudellisesti, mutta kuten jo aiemminkin mainitsin niin tarina harvemmin kertoo sen, mitä kameroiden sammumisen jälkeen on tapahtunut? Me päätimme tämän keskustelun päätteeksi jättää kamerat ja rahat hostellille ja keskittyä siihen, mikä oli itsemme, ja ennen kaikkea uhrien kannalta turvallisinta. On jo pelkästään uhrin psyykkeen puolesta riski tehdä syväluotaava haastattelu vieraiden ihmisten kesken. Lapsi, keneltä on riistetty vapaus , turva sekä perhe ennen murrosikää on äärettömän herkässä henkisessä kondiksessa ja turha kaivelu saattaa vain pahentaa asiaa entisestään. Meitä kehotettiin välttämään skandaalinkäryistä tutkimusmallia ja sekä liikaa tonkimista ja tunkeilua. Näin pahoista traumoista kärsivien tyttöjen ja poikien oli parasta antaa olla rauhassa, etenkin face to face.

MITEN LAPSIPROSTITUUTION PYÖRÄ PERINTEISESTI PYÖRII?

Kambodza on yksi maailman köyhimmistä maista ja siellä paikallisille mikään, mikä on itsestäänselvyys meille, ei ole sitä siellä heille. Monissa perheissä lapsia on paljon ja rahaa puolestaan vähän. Hyvin vähän. Kaupungeissa tilanne on parempi, maaseuduilla tilanne puolestaan on unohdettu. Samalla tavalla kuin meilläkin, on paikallisillakin vuokrat, ruuat sekä muut kiinteät ja juoksevat kulut maksettavana. Mikäli asuu vielä maaseudulla on vaihtoehtoja selvitä entistäkin vähemmän verraten kaupunkeihin. Kambodzassa perheen tyttären myyminen on niin yleistä, että moni jopa syrjäseuduilla ajattelee, että se on ihan OK.

Perinteinen tilanne on se, että velkaantunut perhe myy yhden lapsistaan bordelliin töihin taikka hyväuskoisesti muuhun ruumilliseen työhän kuten kotiapulaiseksi. Hinta pyörii joissakin sadoissa dollareissa. Totuudessa lapsen vapaus riistetään ja vastassa on satoja seksuaalisia hyväksikäyttöjä pakotettuna rahaa vastaan. Lapsi taikka perhe hyötyy rahoista vähiten. Raiskauksia, väkivaltaa ja henkistä riistämistä. Siitä on arki Aasian lapsibordelleissa tehty. Neitsyen arvo on Kambodzassa kova ja näin ollen koskemattomista tytöistä maksetaankin eniten. Sen jälkeen kun neitsyys on menetetty, on tytön arvo koko ihmisyytensä puolesta poissa. Mikäli lapsi pelastuu bordellista, on kotikylään palaaminen mahdoton ajatus sillä kasvot on menetetty. Näin ollen ainoat vaihtoehdot lapsen elämään ovat joko bordellissa taikka kadulla. Suurin osa eloonjääneistä joutuukin pakon edessä jäämään seksibisnekseen. Myöhemmässä vaiheessa vastaan tulevat myös huumeet sekä muut päätä sekoittavat kemikaalit (liimat, pesuaineet, bensat jne). Siinä kohtaa kun lapsi on jo myyty, on pelastuminen vaikeaa. Tässä kohtaa ennaltaehkäisy ja järjestöapu ovat avainasemassa.

Vanhemmat ovat joutuneet tekemään radikaalin ääriratkaisun silmittömän hädän edessä, mitä meidän on äärettömän vaikea ymmärtää. Vaikka onkin helppo tuomita vanhempia, on suurin vika siitäkin huolimatta yhteiskunnassa. Perheet ovat kehittymättömän sekä köyhän yhteiskunnan vankeja ilman mahdollisuuksia paremmasta. Kaikessa kauheudessaan, mikäli yhden uhraaminen voi pelastaa 5 muuta, on se riski otettava, ja sen jälkiseuraamukset kärsittävä. Totuudessa jokainen uhri on liikaa. Asialle on tehtävä loppu.

MINKÄLAINEN ON TYYPILLINEN ASIAKAS?

Tyypillinen asiakas on yleensä paikallinen mies. Sen jälkeen muista Aasian maista kuten Kiinasta, Japanista ja Koreasta tulevat turistit. Kolmantena ryhmänä on länsimaalaiset. Siinä missä asiakkaita on myös miehiä, on heitä myös naisia.

VIIMEIN KENTÄLLÄ, MILTÄ LAPSIPROSTITUUTIO NÄYTTI SILMÄSTÄ SILMÄÄN?

Olimme siis ensin suunitelleet tekevämme tekstin lisäksi myös kuvallisen reportaasin Kambodzan lapsiprostituoiduista. Suunnitelmamme oli maksaa lapselle x summa rahaa ja täten saada kasvot tälle aralle aiheelle. Friends International organisaatiossa käyntimme muutti lopulta kaiken. Heidi kertoi meille, että kuvien ottaminen on ehdoton ”No No”. Muutama kymppi auttaisi tyttöä taikka perhettä sillä hetkellä, mutta mitä sen jälkeen kun raha on annettu ja me ollaan lähdetty, mitä tapahtuu sitten? Sitä ei kukaan tiedä, mutta köyhässä ja korruptoituneessa maassa kaikki on mahdollista. Kaikki dokumentaatio olisi kuulemma turvallisuusriski, ei meidän, vaan lasten ja heidän perheidensä puolesta. Joten no photos!

Meille ei suoraan suostuttu Friends Internationalissa kertomaan, että mitkä spotit Phnom Penhissä ovatkaan lapsiin kohdistuvan seksikaupan näkyvimpiä kohtauspaikkoja.

Lapsi-bordelleja kuhiseva Svay Pak Phnom Penhin edustalla on kansainvälisesti kuuluisin paikka ostaa itselleen lapsiprostituoitu Kambodzassa. Svay Pakiin emme tällä erää menneet, mutta Googlen avulla saimmekin ensimmäiseksi etapiksemme aivan Phnom Penhin keskustassa sijaitsevan kuninkaan palatsin kulmilla sijaitsevan ”white buildingin”. Tämä hökkelöitynyt asumiskompleksi kertoi jo ulkopuoleltaan karua kieltä sisällä tapahtuvista asioista. White Building rakennettiin jo ennen Kambodzan kansanmurhaa, keski- ja alemman keskiluokan Kambodzalaisille asuinrakennukseksi. Maan tuho ja infastruktuurin puutteet tekivät tehtävänsä ja nykypäivänä White Buildingia katsoessa voi vaan ihmetellä, että miten se on edes enää pystyssä.

Whitebuilding_Phnompenh

Menimme kävelemään White Building edustalla olevalle kadunpätkälle missä puolestaan talon asukkaat harjoittivat kukin omaa liiketoimintaansa. Osa myi elintarvikkeita, osa vaatteita, osa safkaa. Toisin kun kaikkialla muualla Phnom Penhissä, täällä jengi EI valloittanut hymyllään. Asukkaista ja koko ympäristöstä paistoi kärjistettynä ääretön ahdinko ja kova eletty elämä. Lähteemme mukaan rakennuksen sisällä toimii bordelleja missä eri-ikäiset tytöt alle murrosikäisesta ovat pakotettuina ottamassa asiakkaita vastaan. Tämän mestan kanta-asiakkaita ovat juurikin paikalliset ja aasialaiset turistit. Länkkärit suuntaavat syrjäisempiin spotteihin, ostavat lapsen netistä etukäteen ja käyttävät paikanpäällä ”pimperiä” hyödykseen.

White Buildingin edustalla saimme myös suoria seksiehdotuksia. Ruokakojun edessä hengaili alle yläaste-ikäinen tyttö äitinsä ja mummonsa seurassa. Kävellessämme ohi, alkoi tyttö maiskutella poskiaan (=blowjob) ja lisäsi loppuun BoomBoom (=yhdyntä). Kävelimme ohi ja hiffasimme tilanteen vasta jälkikäteen. Tämä pysäytti.

Yksi Phnom Penhin vilkkaimmista ja ennen kaikkea julkisimmista spoteista alaikäisen prostituoidun hankkimiseen on ironisesti puisto matkaoppaissa merkittäväksi mainittavan Wat Phnom temppelin ympärillä. Ensisilmäyksellä Wat Phnom on kuin mikä tahansa puisto Phnom Penhissä. Mikäli en olisi tiennyt, että mikä puiston funktio nykypäivänä todellisuudessa onkaan, en olisi varmastikaan osannut epäillä mitään. Koska tiesin, että mitä etsiä, oli palapelin palat helposti yhdistettävissä toisiinsa.

28_POST-30

Wat Phnom kertoi kokonaisuudessaan karua kieltä urbaanin Kambodzan humanitaarisesta tilanteesta. Puisto kuhisi nuoria tyttöjä 1-3 henkilön iskuryhmissä. Täällä tytöt eivät olleet ihan skidejä, mutta lapsiksi luettavia silti. Ikä lähti tänä tiistaisena iltapäivänä n. 13-vuotiaasta eteenpäin. Ikähaitari oli laaja. Tyttöjen pukeutuminen vaihteli suhteellisen tavallisesta pysäyttävään lopputulokseen missä nuoren tytön yritys taikka pakko näyttää seksikkään myyvältä vaatteineen ja suttuisine meikkeineen kertoi karua kieltä päivänvaloa kestämättömästä todellisuudesta. Tyttöjen taustalla seisoi lähes poikkeuksetta miespuolinen henkilö tekemässä tarkkailua. Taustalla seisova mies oli yleensä ilmeisesti veli, isä taikka setä. Mieshenkilö hoitaa rahapolitiikan ja pitää tyttöjä silmällä. Istuessamme alas tarkkailemaan toimintaa, hoiti miespuolinen taustatekijä myös asiakashankintaa sekä piti tytöt myyntivireessä. Siinä missä puisto kuhisi tyttöjä sekä välittäjiä, istui penkeillä myös paljon yksinäisiä miehiä. One plus one.

Siinä missä suuri osa Wat Phnomin tytöistä oli huomattavasti alle 18-vuotiaita, vaikutti sivussa myös selkeästi vanhempia, toisen polven prostituoituja. Nuorempien tyttöjen hengailessa puistossa ”pimperin” eli välittäjän seurassa. Pyöritti iältään vanhemmat naiset puistossa puolestaan perhe-elämää, ja siinä sivussa satunnaista seksikauppaa. Vanhemmat naiset (+20v.) näyttivät istuvan puistossa ilman valvontaa. Se, mikä eniten pisti silmään oli lapsikatras, mikä useita naisia ympäröi. Lasten ulkoinen habitus kertoi karua kieltä heidän heikosta terveydentilastaan. Pienten lasten alaston keho ei jättänyt mitään arvailujen varaan, mitä tuli aliravitsemukseen ja muihin sairauksiin.

Osalla vanhemmista naisista oli taustalla myös lapsena tapahtunutta seksiorjuutta. Tilanteessa, missä koko pohja eletyltä elämältä ja tulevaisuudelta on viety, vapaus riistetty ja ihmisoikeudet tuhottu, on osaksi mahdotonta tehdä vapauduttuaan enää mitään muuta kun pysyä seksibisneksessä mukana, tavalla taikka toisella. Vapautuneille tytöille ja naisille on tarjolla järjestöapua, mutta resurssit eivät Kambodzan kaltaisessa maassa riitä mitenkään auttamaan kaikkia apua tarvitsevia. Avun toimittaminen jokaisen käsille on mahdotonta ja osa uhreista ei itse osaa hakea apua. Näissä tilanteissa Wat Phnomin kaltaiset puistot ovat ainoita paikkoja missä toivo elää paremmasta huomisesta näille tytöille ja naisille joiden menetetty vapaus on edes osaksi saatu takaisin.

Totuus oli korutonta katseltavaa. Niin korutonta ja pysäyttävää, että se kyllä iskostui sarveiskalvoille ja syvästi.

MITÄ MUUTA LAPSIIN KOHDISTUVAA HYVÄKSIKÄYTTÖÄ KAMBODZASSA JA MUISSA KEHITYSMAISSA ESIINTYY?

Friends Internationalissa vieraillessamme meille valkeni tarkemmin myös se, että lapsiprostituutio ja lapsiseksiturismi ovat vain yksi osahaara osa valtavaa kokonaisuutta, mitä tulee lapsiin kohdistuviin ihmisoikeusrikkomuksiin Kambodzassa ja muissa kehitysmaissa.

“Lapset EIVÄT ole turistinähtävyys”

Oli yleistä, että riksa-kuskit tarjosivat turisteille mahdollisuutta päästä paikalliseen lastenkotiin leikkimään lastenkodin lasten kanssa jalkapalloa taikka maalaamaan esimerkiksi seiniä. Lapset ovat loistava huijauskeino sekä psykologinen työkalu. Tietämättömänä turistit helposti lankeavatkin, mitä nerokkaimpiin huijauksiin, missä äärimmäisenä hyötymiskeinona ollaan käytetty juurikin lapsia. Turistille uskotellaan, että hän pääsee hyväntekeväisyyden nimissä auttamaan henkilökohtaisesti orvoksi jääneitä lapsia. Totuus on tälläkin kertaa tarua ihmeempää. Kambodzan lastenkodeissa, etenkin kaupunkien välittömässä läheisyydessä asuu huomattava määrä lapsia, kenen ei tarvitsisi asua missään nimessä lastenkodeissa. Lapset ovat töissä lastenkodeissa. Rahanteko-koneina.

Lasten työ on saada hyväuskoisilta turisteilta rahaa. Järjestäytynyt toiminta ympärillä pitää puolestaan ansaitut rahat itsellään. Lapsien kannalta tämä on pelkästään miinus, miinus, miinus-tilanne. Näillä lapsilla, ketkä esittävät orpoa lastenkodeissa on monesti vanhemmat ja koti sekä mahdollisuus käydä koulussa. Koska perheiden taloudellinen tilanne on heikko, on pakko ottaa riski ja pistää kaikki pyörät pyörimään jotta perheiden rahantulo saataisiin maksimiin. Tässä kohtaa eniten kärsii tietenkin lapsi, ketä jää paitsi koulutuksesta sekä siitä itse tärkeimmästä, lapsuudesta. Päivät ovat pitkiä ja lasten kohtelu epäeettistä. Lapset maskeerataan ja puetaan ryysyihin jotta pystytään vetoamaan ihmisten empatiaan vielä entistä voimakkaammin ja näin tuotto saadaan kattoon. Se, ketä tästä loppupeleissä hyötyy eivät ole perheet taikka lapset vaan täysin ulkopuoliset tekijät. Kaikki on järjestäytynyttä.

Kambodzassa on tarjolla ilmainen peruskoulu lapsille. Suuri osa lapsista silti lopettaa sen jo ala-asteen jälkeen sillä perheelle on päästävä tienaamaan rahaa. Tässä kohtaa lastenkoti-bluffin lisäksi kerjääminen, varastaminen ja muu huijaaminen on arkipäivää. Yksi epäeettisimmistä myyntitaktiikoista, mitä näin Kambodzassa harjoitettavan oli temppelien läheisyydessä tapahtuva lintujen myyminen. Lapsilla oli käsissä pieni lintuhäkki, mikä kuhisi osaksi eläviä ja osaksi kuolleita lintuja. Linnun sai ostettua ulos 1 USD kpl/hintaan. Siinä missä joku pelasti yhden linnun ulos, tuli toinen sisään ja pyörä jatkoi pyörimistään.

28_POST-32

SEURAAVAT NYRKKISÄÄNNÖT ON HYVÄ PITÄÄ MATKUSTETTAESSA

a.) Lapset EIVÄT ole turistinähtävyys!

b.) Lapsille EI saa missään olosuhteissa antaa rahaa! Se raha ei ikinä päädy lapsen taskuun. Lapsikerjäläiset ovat yleensä ammattilaisia ja toiminta on aikuisten puolesta hyvinkin järjestäytynyttä. Se riksa taikka taksikuski ketä tarjoaa mahdollisuutta päästä leikkimään lasten kanssa on mukana bisneksessä ja saa oman provisionsa rahana, mikä puolestaan on pois lapsen vapaudesta.

Jotta travellerin ei vahingossakaan tarvitse epäillä joutuvansa ihmisoikeuksia rikkovan riksakuskin kyytiin, kannattaa tarkistaa aina, että riksasta löytyy Child Safe-järjestön tarra. Järjestö on hyvin levittäytynyt ympäri kaupunkia ja sen nimissä reilua matkailua tukee jo lukuisat hotellit, hostellit, majatalot, baarit, ravintolat ja matkanjärjestäjät.

childsafe_8

Suosittelen tutustumaan vielä tarkemmin Liian Pahaa Ollakseen Totta-kamppikseen TÄÄLTÄ ja ennen kaikkea juuri siihen, että miten sinä voit matkustaa vielä reilummin ja eettisemmin. Useat turistit sulkevat silmänsä lapsiin liittyviltä pimeiltä aiheilta, mitä ei ole kiva mielessään kohdata. Itse henkilökohtaisesti koen, että on jokaisen matkustelevan ihmisen vastuu olla perillä myös pimeämmästä puolesta, oli se sitten kiva päivänvalossa kestää taikka ei. Totuus on yleensä tarua ihmeempää ja globaali tietämys rankemmistakin aiheista edistää asioiden parempaan suuntaan menemistä. Friends International-järjestön Child Safe-sivuilta löytää lisäksi tärkeää tietoa siitä, että mitä tulee tehdä jos kohtaa lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä. Miten sitä tunnistaa ja muuta tärkeää tietoa aiheesta. Ennen kuin matkustatte, tutustukaa näihin.

LOPPUUN VIELÄ – 7 ASKELTA EHKÄISEMÄÄN LAPSIIN KOHDISTUVAA HYVÄKSIKÄYTTÖÄ

lapsisex_1lapsisex_2lapsisex_3lapsisex_4lapsisex_5Lapsisex_6Lapsisex_7

Mitä lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä te olette kohdanneet matkoillanne?

Pysy messissä reaaliajassa INSTAGRAMISSA @otto.lilja

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Mä en tänne pystynyt aiemmin kommentoimaan koska maailmanympärimatka ja huono internet – mutta näin vähän jälkikäteenkin, todella hyvä postaus.

    Mulla on Kambodzasta paljon vielä kirjoittamatta, ja yksi aihe on juuri tämä, joskin vähän eri näkökulmasta. Koko maa on jotenkin niin hirveän ristiriitainen, etten oikein tiedä mitä siitä kuuluisi ajatella.

    Hienosti avattu problematiikkaa aiheen ympäriltä. Ja aikamoisia kokemuksia.

    1. Heheh, huono netti – matkustamisen varjoupuolet. Iso kiitos! Säpä sen sanoit – ristiriitainen. Sen takia näitä aiheita onkin niin vaikea käsitellä. Samalla kun maata rakastaa niin on juuri näitä varjopuolia, mitä ei voi mitenkään katsoa mustavalkoisten linssien läpi. Hankalaa. Ootan innolla sun postausta! 🙂

  2. Onhan tämä hirveä aihe. Tärkeä, mutta luonnollisesti raskas. Hienosti kirjoitettu, informatiivinen teksti. Kirjoitin vastikään erään analyysis/reaktiopaperin vapaaehtoismatkailustsa, erityisesti orpokotimatkailusta, vaihtoehtomatkailun muotona ja täytyy todeta, että tietoa hankkiessani yllätyin siitä, kuinka vakava ongelma todellakin on kyseessä. Kun ajatellaan vaihtoehtoisia matkailumuotoja, esitetään ne usein lähinnä positiivisessä valossa esim. juuri kestävyyden suhteen. Orpokotien kohdalla kun tosiasiassa on kyse hyvin epäkestävästä matkailumuodosta (näin yleistäen) ja esimerkiksi juuri Kampodza on ongelman iso keskittymä. Sain esimerkiksi selville, että Kampodzassa orpokodeissa on lapsia, joilla on todellisuudessa täysin kykenevät vanhemmat ja taloudellisesti ok koti, mutta orpokodissa lapsilla tienataan nimenomaan lisää rahaa ja helpotetaan omaa taakkaa.

    1. Täysin totta joka sana, mitä kirjoitit. Samaan törmättiin mekin Kambodzassa ja muualla Aasiassa ja se jos joku järkyttää. Ennen kaikkea osoittaa ihmisen kierouden ja sen, että miten kaikki pyörii rahan ympärillä. Kaikkihan at the end perustuu vain ja ainoastaan rahaan ja selviytymiseen. Lapsiin kohdistuva hyväksikäyttö yleisesti on niin laaja subject, että sitä on vaikea edes käsittää kokonaisuutena.

      Kiinnostaisi tietää, että mikä tilanne puolestaan on esim. Etelä-Amerikassa ja Afrikan valtioissa? Näiden maiden lapsi-tilanteisiin olisi mielenkiintoista tutustua.

      Kiitos vielä pitkästä kommentistasi!

  3. Huhhuh, olipas surullista ja mielenkiintoista luettavaa. Olen itse matkannut vain länsimaissa ja ajatuskin siitä, että lapset ovat seksiorjina ja töissä lastenkodeissa hyväntahtoisia turisteja huijaamassa on kamala. Ei tuolla varmasti ole paljon vaihtoehtoja tienaamiseen. Jäin miettimään, että onko uskonnon puolesta ehkäisy sallittu tuolla alueella? Voisi ajatella, että hankkimalla lapsen tai pari vähemmän voisi säästää saman summan, minkä saisi myymällä ne. Toisaalta tämä vähentäisi myös lukuisien synnytysten naisille aiheuttamaa riskiä.

    On mielestäni myös aika sairasta ja surullista, että vauraista länsimaistakin miehet menevät ja ostavat seksiä alaikäisiltä, selkeästi hyväksikäytetyiltä henkilöiltä epämääräisissä oloissa. Voisi kuvitella, että jonkun vapaaehtoisesti seksiä myyvän ja sitä jopa oikeasti haluavan länkkärinaisen ostaminen siistiin hotelliin, tms. olisi mielekkäämpi kokemus. No, varmaan tässäkin taas raha ratkaisee, kun se mikä Aasiassa paljon on lännessä vähän.

    Kiitos ajatuksia herättävästä ja syvällistä aiheen tuntemusta viestittävästä postauksesta!

    1. Anteeksi myöhäinen vastaus ja iso kiitos pitkästä kommentistasi! 🙂

      En osaa uskonto puolesta sanoa. Nuoremmat sukupolvet suhtautuvat lapsiprostituutioon jo huomattavasti konservatiivisemmin joten veikkaan, että se on enemmänkin arvomaailmassa? Khmerin kulttuurissa Kambodzassa esim. neitsyen arvo on etenkin suuri joten juuri tähän viitaten veikkaan, että se on nimenomaan siellä arvoissa se syy. Etenkään näkyvästi uskonto ja lapsiprostituutio eivät liity toisiinsa, toisaalta uskonnonkin piikkiin voi pistää ihan mitä tahansa jos sille päälle sattuu. Seksuaalivalistus on tietenkin myös kehittymätöntä ja sitä mietin itsekin juuri siellä, että miksi niitä lapsia toisaalta hommataan useita. Toisaalta lapsia tarvitaan talouden pyörittämiseen etenkin, mikäli perheellä on omaa liiketoimintaa taikka maata. Monimutkaisia asioita.

      Pedofilia on sairaus ja se, että miehet tulevat länsimaista kehitysmaihin ja ostavat lapselta seksiä pohjautuu oman arvomaailmani mukaan juurikin mt-ongelmiin. Sen ehkäisy on niin hankalaa. Ennaltaehkäisevä apu pitäisi löytyä jo länsimaista? Siinä tilanteessa se lapsi edustaa niille miehille ja naisille seksuaalisuutensa puolesta ihan eri asiaa, mitä taas vapaaehtoisesti seksikauppaa harjoittava aikuinentaho länsimaissa.

      Kiitos sulle kommentistasi!

  4. Hieno teksti! Hyvin olet perehtynyt vaikeaan aiheeseen. Kambodzan tilanne on todella karu, enkä uskalla edes ajatella, miten kauhea tilanne Nepalissa on tällä hetkellä. Olen tässä viime aikoina miettinyt, että pitäisikö lähteä vapaaehtoistöihin Kaakkois-Aasiaan. En oikein saa rauhaa siltä ajatukselta. Onneksi kuitenkin Suomesta käsinkin voi tehdä paljon ja tämäkin postaus oli hyvä muistutus siitä, että ihmiskaupan vastainen työ ei ole turhaa, ja sitä työtä riittää kyllä kaikille halukkaille maailman tappiin saakka.

    1. Kiiti Mirka! 🙂 Oon miettinyt ihan samaa ja mikäli tilanne vaan sallisi niin varmasti lähtisin. Jos sulla on mahdollista lähteä niin lähde ihmeessä! Se on yksi parhaista tavoista auttaa ja valistaa lisäksi itseään ja sitä kautta myös muita asian suhteen. Tä on rankka aihe, aina kun menee askeleen eteenpäin niin seuraavassa hetkessä toinen taaksepäin, tä on kuin lumipallo mitä tuntuu olevan mahdoton pysäyttää. Asioista puhuminen niiden oikeilla termeillä ja ihmisten valistaminen ovat parhaita tapoja ehkäistä ihmiskauppaa jokapäiväisessä arkielämässä.

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.