Varmasti jokainen ulkosuomalainen on saanut kuulla tämän kysymyksen edes kerran. Yllättävän moni ihminen nimittäin Suomessa näkee, että asuminen ulkomailla on vain jonkinlainen elämänvaihe. Sillä kyllähän routa porsaan aina kotiin ajaa. Koska no – koti. Välillä on pitänyt jopa rautalangasta vääntää, että oma kotini ei sijaitse enää Suomessa. Lapsuudenkoti on tietysti eri asia.

Jos rehellisesti puhutaan, koen Suomessa olevani nykyisin enemmän vieras. Kieli on toki sama, ihmiset ovat tuttuja ja kulttuurin tunnen luonnollisesti kuin omat taskuni, mutta silti koen, että olen siellä enemmän liikkeellä turistina kuin paikallisena. Olen aina kokenut niin – ihan lapsesta saakka. Siitä saakka kuin muisti on pelannut, olen ajatellut, että Suomi ei ole mulle se loppuelämän koti. Rakastan Suomea, olen ylpeä suomalaisuudestani sekä arvostan sitä helppoutta ja laatua. Kaikista maailman paikoista se ei silti ole itselle se sopivin asuinmaa elää. Sen sijaan haaveilin aina skidinä Kauniita & Rohkeita katsellessa, että voisin asua aikuisena vaikka Los Angelesissa. Kiireiset ihmiset, suuret tunteet, jatkuva pöhinä, itselle paremmin istuvat arvot ja miellyttävämpi ilmasto. Siinä muutama kiehtova esimerkki, jotka sai oman mieleni haikailemaan jo pikkupojasta alkaen kauas kaukomaille.

Asiat muuttuu. LA:ssa asumista haluan kokeilla toki vieläkin, mutta Lontoon kanssa se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vieraillessani täällä ensimmäinen kerran 9-luokalla, ymmärsin heti, että tässä on itselleni tulevaisuuden koti. Lontoo edusti itselleni kaikkea sitä, mitä arkiselta elämältä saatoin toivoa. Rikkaus ja rappio kiehtovassa ristiriidassa, miljoonapäiset ihmismassat, juoksevat kaupunkilaiset julkisissa kulkuneuvoissa, pubeissa hengailua tiistai-iltapäivällä, suvaitsevaa ilmapiiriä sekä sijainnillisesti lähellä vielä Suomea. Lontoo on kuin peili omalle mielenmaisemalle.

ENTÄ JOS MUUTTAISIN – MIKSI TAAS EI?

Lyhyet ajanjaksot ovat toki asia erikseen, mutta pysyvää paluumuuttoa Suomeen en nää enää kovinkaan todennäköisenä. Never say never ja koskaan ei tosiaan tiedä, että mihin elämä vie. Ehkä kiinnostava työtarjous voisi olla se potentiaalisin syy, joka saisi palamaan? Pysyvän muuton sijasta asuisin ennemmin silti vaikka kahdessa maassa samaan aikaan. Näin Suomi voisi olla tässä tapauksessa se toinen. Käyn Suomessa useita kertoja vuodessa sekä lomalla, että duunin kautta ja se on juuri sellainen suhde, joka toimii tällä hetkellä.

Koen, että hyvin moni asia on ulkomaille muuton myötä parantunut. Oikeastaan koko elämänlaatu. Ennen kaikkea suhde omaan itseensä sekä myös moniin läheisiin. Itseni kannalta ruoho todella on ollut vihreämpää täällä aidan toisella puolen. Vaikka Suomi on itselle rakas, se elävä fakta vaan on se, että Lontoo sopii omalle identiteetille niin paljon paremmin. Suomi sen sijaan ei. Ihmisenä en vaan ole kovinkaan suomalainen tiettyjä luonteenpiirteitä lukuunottamatta ja se tuli turhan monta kertaa selväksi vielä Suomessa asuessani. Rakastan hälinää, ympärivuorokautista meininkiä sekä värikkyyttä. Mielestäni jokainen saa tehdä elämällään juuri sitä mitä mieli lystää ja mitä oudompi ihminen, sen parempi. Koen yleistunnelman Suomessa snadisti ilkeänä sekä tabuilla täytettynä. Oli sitten kyse kauneusleikkauksista, rahasta, ulkonäöstä, alkoholista tai vaikka ‘metelistä’, koen että ilmapiiri Suomessa on jollain asteella yksilönvapautta henkisesti rajoittava. Rajoittuneisuus ja arvoilmapiiri ovat itselleni ne suurimmat probleemat joiden johdosta en halua siellä vakituisesti enää asua.

TULEVAISUUS?

Seuraavat kaksi vuotta asun näillä näkymin ainakin Lontoossa ja sen jälkeen tulevaisuus on täysin avoin kirja. Unelmani olisi se, että voisin viettää 6 kuukautta vuodesta vaikkapa Aasiassa tai Jenkeissä ja toiset 6 kuukautta Lontoossa. Syvällisen pohdinnan jälkeen potentiaalisimmat asuinpaikat tulevaisuudessa ovat Hong Kong, Ho Chi Minh City, New York ja tottakai se Los Angeles. Toisena ääripäänä olen todella kiinnostunut työskentelemään myös humanitaarisessa kenttätyössä vaikka Bagdadissa tai Kabulissa. Ulkomailla asuminen ei liity tietenkään yksistään siihen, että haluan asua pelkästään poissa Suomesta. Yksi suurimmista ulkomailla asumisen eduista on sen mielettömän kehittävä vaikutus ja loputon mielenkiinto. En voi kyllä sitäkään kiistää etteikö se olisi aika mediaseksikästä omistaa työkokemusta ja koulutuksen maailman merkittävimmistä metropoleista.

Vaikka Lontoo on oman henkilökohtaisen elämäni pääkaupunki, tulen Suomessa jatkossakin viettämään paljon aikaa. Tulen esim. ensi kuussa Suomeen lähes kahdeksi viikoksi ja odotan sitä aikaa ihan sikana, sillä en ole kokenut Suomen kesää kelatkaa kahteen vuoteen.

Ps. Arvatkaa mitä. Olen rakentanut uutta blogia tässä viime aikoina ja prokkiksen kanssa ollaan aivan loppusuoralla. Mulla on ollut tämän nykyisen palvelimen kanssa aivan sikana suorastaan helvetillistä problematiikka ja osa on varmasti huomannut, että mm. sivuston latautuminen on välillä ollut aivan painajaismaisen hidasta. Huoh. Haluan muutenkin uudistaa tätä blogin nicheä ja freesata periaatteessa ihan kaiken. Tämä nykyinen versio on ollut totaalisen kasvojenkohotuksen tarpeessa jo ihan liian pitkään. Pyrin saamaan uuden sivuston auki tässä ihan lähiaikoina joten älkää ihmetelkö jos blogi ei enää päivity tässä osoitteessa tämän postauksen jälkeen. Sellaista siis luvassa. 🙂 

Terkuja Kööpenhaminasta. Tultiin tänne eilen Alexin kanssa sukuloimaan ja tänään juhlitaan mun serkun valmistujaisia!

<3

-OTTO-


Ps. Seuraa meitsiä Instagramissa nimimerkillä otto.lilja

Share this story

COMMENTS Expand -
  1. Itse muutin aikoinani Saksaan. Tarkoitukseni oli jäädä sinne pysyvästi. Mutta kun kuusi vuotta oli kulunut niin alkoi pikkuhiljaa tuntumaan siltä että olen koko ajan yhteiskunnassa ulkopuolinen. Joo-o, en kaipaa seuraa ja harrastuskeni ovat yksilölajeja. Olihan minulla paljon ystäviä saksassa, mutta jotenkin oli koko ajan olo että katselen edessäni tapahtuvaa elämää lasin takaa.

    Niimpä minä pakkasin tavarani farkkuuni ja pölähdin takaisin Suomeen. Ajattelin pitää ainakin kuuden kuukauden loman koska olin paiskinut töitä kuutisen vuotta lähes tautotta, viikonloppuineen. Vaan eipä mennyt kuin pari viikkoa kun yksi Saksassa olut komennusmies soitteli ja kertoi että hänen työpaikassaan olisi paikka avoinna. No, ei muuta kuin haastatteluun…

    Enkä ole katunut.

  2. Olin 19v kun lähdin ensimmäisen kerran asumaan ulkomaille ja olen vieläkin sillä tiellä lukuunottamatta muutamaa Suomessa käytyä opiskeluvuotta. Viimeiset vuodet olen haaveillut Suomeen takaisinmuutosta ja ajatukset ailahtelevat melko lailla, koska Suomi on muuttunut hirveästi melkein 20 poissaolovuoteni aikana. Tuleehan siellä käytyä ns. kotivierailuilla, mutta ei ne vierailut koskaan niin pitkiä ole, että pääsisi siihen elämään taas kiinni. Hieman hirvittää ajatus siitä, että sopeutumiseen menisi se pari vuotta (olen näitä paluumuuttajajuttuja lukenut aika usein…). Mutta positiivisesti ajatellen sehän tarkoittaa melkein sitä, että muuttaisin taas uuteen maahan, vaikka kielen osaankin ja varmasti muutakin suomalaisuutta minusta vielä löytyy. Toisaalta, tulen ehkä katumaan, jos en edes yritä. Pääseehän sieltä aina pois 🙂

  3. Hei,
    Löysin blogisi vähän kuin vahingossa 👻Mutta jäin lukemaan ajatuksiasi ulkomailla asumisesta. Asuin itse kaksi vuotta Houstonissa Texasissa ja ulkomailla vietetty aika teki sen että tajusin että tavat, kulttuuri ja sosiaalinen käytöskoodi ovat todellakin erilaiset eri maissa. Suomeen takaisin muutosta on nyt kolme vuotta aikaa. En ole täysin varma vieläkään missä oikeasti haluaisin joskus loppuelämäni viettää. Australia maana kiinnostaa kovastikin eri syistä. Näin perheellisenä vain ei kaikki ole enää niin helppoa muuttaa. Hyvää kesää toivottelen täältä Espoosta 😊

  4. Muutin Britanniaan 1991 ja jäin sille tielle.

    Ensi asuin kuusi vuotta Birminghamin tienoilla, sitten 18 Lontoossa ja nyt viimeiset kaksi pienessä Derbyshiren kauppalassa lähellä Manchesteria. Olen töissä kuuluisassa lakifirmassa Manchesterissa.

    Brexit ei haittaa sillä Britannian kansalainen olen ollut pian 15 vuotta. Monet nauroivat, kun halusin brittipassin mutta eivätpä naura enãä!

  5. Hei,
    Olen lukenut mielenkiintoista blogiasi ja muistaakseni et ole maininnut miten olet sopeutunut asumaan lehtimetsävyöhykkeellä…?

    Tarkennan sen verran että itse olen asunut eri paikoissa Suomessa ja Ruotsissa(nyt taas Suomessa) sekä matkustanut tätä aurinkoa kiertävää kivenlohkaretta ristiin rastiin ja käynyt Lontoon( Lontoo on aivan mahtava paikka käydä ja tulevaisuudessa varmasti vielä parempi nyt kun UK on saanut itsemääräämisoikeutensa takaisin Brysseliltä 🙂 ) lisäksi monissa kiinnostavissa paikoissa(sademetsä, savanni, aavikko, tundra ym) niin eräs merkittävä kriteeri ns pysyvälle asuinpaikalle on minulla rakkaus pohjoista havumetsävyöhykettä kohtaan. Olen monen kanssa samaa mieltä siinä että Suomessa talvi on aivan liian pitkä ja kurja(talvella on kivaa käydä Espanjassa), mutta huhti-syyskuu on aivan mahtavaa aikaa käydä Suomen lukuisissa eri kansallispuistoissa 🙂

    Pidän matkustamisesta, mutta vain havumetsävyöhykkeellä koen olevani kotona.

  6. Paluumuuttaja täällä moi! Eniten mua tässä paluumuutossa jännittää juurikin noi sun mainitsemat jutut Suomesta, mutta mä toivon että asiat on muuttunut hiukan avoimempaan suuntaan tässä vajaassa kahdeksassa vuodessa kun olin poissa. Saa nähdä monta vuotta täällä menee, sen ulkomailla asuminen on mussa ainakin muuttanut että en pysty näkemään itseäni asumassa samassa maassa loppuelämääni, oli maa mikä tahansa! 🙂

    1. Kahdeksassa vuodessa tapahtuntu muutos on varmasti melkoinen. Tosin tietyt asenteet (populistiset) on näyttäneet viime aikoina vähän ikävää takapakkia. En tiedä, että miten mahtaa vaikuttaa yleiseen fiilikseen? Mutta se mitä kerroit taannoin sun omista suunnitelmista, niin sä pääset ainakin tekemään juttuja dynaamisessa ympäristössä. Oon varma, että se tekee ja vaikuttaa aika paljon elämänlaatuun siellä, positiivisesti! 🙂 Oon kyllä sun kanssa niin samoilla linjoilla. Mikään maa ei toimi vankilana. Maailma on avoin ja uutta kotia voi vaihtaa silloin kuin siltä tuntuu. Outo ajatus olis kyllä asua samassa maassa koko loppuelämä. Niin se varmasti vaan menee, että ekan kerran kun nostaa kytkintä, on vaikea asettua enää minnekään lopullisesti. Se ei kyllä ole yhtään huono asia.

  7. Tiivistit tässä kyllä just ne suomalaisen kulttuurin ominaisuudet, jotka minuakin eniten rasittaa! Oon päässyt Ausseissa yli pahimmasta angstista (ainakin hetkeksi) mut silti tunnen että kun joskus jonnekin oikeesti asetun niin se paikka ei oo Suomessa.

    Uus blogi, oi! Ihailen tota jatkuvaa uudistumisen halua ja kykyä! ❤ itellekin tulee uutta intoa taas kehittää jotain uutta

    1. Toi angsti. Tiedän mitä tarkoitat. Välillä kuulostaa omat jutut ihan super katkeralta kun angsti pääsee valloilleen. Veikkaan, että ainakin ekat pari vuotta on jonkinäköinen purkautumisvaihe meneillään, ja sille pitää antaa mahollisuus. Vaikka Suomi kuinka rakas onkin, ne monet ongelmat näkee kun itse pääsee etääntymään niistä. Jos tunne on toi niin sitä pitää sitten kanssa kuunnella! 😉

      I try <3 Eilen yöllä saavuttiin takaisin Köpiksestä kotiin niin taas pääsee työn touhuihin!

  8. Kun viime syksynä lähdin Puolaan, ensimmäinen kysymys oli, että milloin tulet takaisin? 🙂 Vastasin, että noh, ajattelin kyllä lähteä jäädäkseni.. toki mulla on ollut välillä aika kova ikävä Suomeen, mutta lähinnä perhettä, miestä ja kavereita. Eka vuosi täällä ei todellakaan ole ollut helppo, mutta uskon, että elämä lähtee nyt tasoittumaan kun mies tulee perässä. En sano, ettenkö koskaan enää tulisi palaamaan Suomeen (hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa kyllä), mutta milloin, se on sitten eri asia. Mielelläni kokeilisin asumista myös muualla Euroopassa (esim. UK kiinnostaa kovasti). Joskus tuntuu jopa vähän loukkaavalta, kun ihmiset olettaa, että mä olen täällä vaan huvikseni asustelemassa ja tulen kohta takaisin Suomeen “oikeisiin töihin”. -___-

    1. Kuulostaa joo hyvin tutulta joka sana. 😀 Välillä tosiaan tuntuu, että jengi ei ota tosissaan sitä, että ulkomailla asutaan ja ihan myös oikean elämän vuoksi. UK:ta kyllä suosittelen. Ainakaan toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että tuleva Brexit tulis ihan hirveesti muuttamaan asioita. Sitä paitsi täällä on nyt paljon halvempaa olla! 😉 Kiitti kommentista ja pahoittelut, että vastasin vähän myöhässä. Olin Köpiksessä tuolla serkun valmistujaisissa vähän läppärivapaalla.

ADD A COMMENT

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.